Miksi juoppo yrittää kaikin keinoin salailla juoppouttaan? Vaikka oletettavaa on, että toinen on jo tilanteen aavistanut. Kuulkaa kaikki juopot!! Ei teidän ihmis arvo siitä laske vaikka juopoiksi paljastuisittekin ja hakekaa apua, ei teidän yksinään siitä eroon tarvitsekkaan päästä.
Hei kaikki alkoholisoituneet
Nimetön
6803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin mikä sinun vikasi sitten on? Kuinka se sinua vaivaa se toisten juominen, juomatta jättäminen tai juomisen vuoksi hoitoon meneminen?
Minä juon riittävästi enkä sitä annostusta enempää laske, en myös annostusta muilta kysele, enkä laske muidenkaan annoksia.
Ai kuinka toisen juominen voi vaivata? Sitenpä vaan, että alkoholisti tekee läheistensä elämästä yhtä helvettiä.
Kuinkahan monta ihmistä suomessakin on, joiden turvallisen lapsuuden, itseluottamuksen ja elämisen arvoisen elämän alkoholistit ovat itsekkyydellään ja piittaamattomuudellaan lopullisesti pilanneet?
Alkoholistit on hirviöitä, jotka pitäisi pistää pakkohoitoon tai saunan taakse.
En todellakaan halua kyttää kenenkään juomisia, mutta mietityttää, että häpeileekö alkoholisti itseään vai miksi koittaa asiaa salata ja pitää juomista tabuna. Saa mun puolesta pitääkkin tabuna mutta kysyin vaan asiantuntijoilta ettei tartte arvailla.
Itse käytän alkoholia lääkkeeksi ahdistukseen. Siis olen sairas, ja sen ahdistuksen on minulle muut ihmiset aiheuttaneet. Olen itse täysin syytön siihen että ahdistun, vaikka minua siitä yritetäänkin syytellä.
Mt- toimistossa minua ei haluta auttaa. Psykiatri on käskenyt pois kesken vastaanoton,kun olen käynyt puhelemassa, vaikka olen ollut selvä. Minkäänlaista lääkettä ei ole ahdistukseeni koskaan ehdotettu. Ei myöskään terapiaa.
Pärjäilen käymällä säännöllisesti työssä, josta pidän ja kuljen työmatkat, kaksi kilometriä kävellen. Syön säännöllisesti ja elän säännöllisesti. Otan alkoholia lähes joka viikonloppu, en kuitenkaan ihan aina. Kännissä näen asioista toisen laidan, ja saan kännissä rohkeutta esim. tekemään päätöksiä, kun itsetunto on niin huono, että muutoin en näe omaa osaamistani.
Arkipäivätkin jaksan kun tiedän, että minun ei ole pakko jaksaa, vaan voin rentoutua viinalla jos haluan. Ahdistukseni on kuolemanpelko jota ei mt-ihmiset osaa hoitaa. Ja se lievittyy hieman, kun otan alkoholia riittävästi.
Tässä oli teille muutama ajatus minun juomisestani ja minun oma näkemykseni sen syistä.
Yhteiskunnassamme asenteet alkoholinkäyttöön ovat kaksijakoiset. Juominen tiettyinä juhlapäivinä on jopa suotavaa ja reipaskin ryyppäminen täysin hyväksyttävää, kunhan homma pysyy tiettyjen rajojen sisällä. Vaan auta armias jos käyttö muuttuu hallitsemattomaksi. Se tekee ihmisestä välittömästi hylkiön, sääliä tai jopa inhoa ja vihaa herättävän surkean juopon, jonka ihmisarvokin helposti asetetaan kyseenalaiseksi. Ja kun riippuvuuteen sairastunut ei kuitenkaan pysty lopettamaan juomista vaikka haluaisikin, hän tietenkin yrittää salata ongelmansa niin pitkään kuin mahdollista ja vielä senkin jälkeen kun tilanne on ympärillä oleville ihmisille tullut päivänselväksi. Ei kovin järkiperäistä toimintaa siis, mutta perin inhimillistä. Sillä se juopotteleva repuusikin on kuitenkin ihminen, riippuvuudestaan huolimatta.
Alkoholisti yrittää kaikin tavoin vakuuttaa itselleen ja muille, että juominen ei ole ongelma ja se on hallinnassa. Siinä vaiheessa kun rupeaa piilottelemaan, on pieni epäilys jo hiipinyt mieleen. Ihmisen on vaikea tunnustaa ongelma, koska jokainen järkevä tajuaa, että jos sen myöntää, asialle pitää tehdä jotain. Sehän on hirvittävä ajatus, jos on vielä paljon viinaa juomatta. Minäkin olen piilottanut tyhjiä pulloja jopa itseltäni.