Paniikista pääsee eroon

erakkoko

Minä olen yksi niistä joka on oppinut elämään kyseisen sairauden kanssa ja vaikka en käytä mitään lääkitystä, paniikkikohtaukset ovat todella vähentyneet (enään ei kyllä voi puhua paniikista, sillä olen oppinut ehkäisemään kohtaukset)

6

2905

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ola.

      Miten onnistut siinä?

      • erakkoko

        vahvemmalla mitä en itsestäni koskaan luullut löytyvänkään.

        Olin nuorena todella voimakas tahtoinen ns " kapinallinen nuori"

        Ensimmäinen paniikkikohtaus pysäytti. Aluksi kohtauksia oli ehkä kerran kuukaudessa, mutta mitä enemmän pistin vastaan, sitä pahemmaksi kohtaukset tulivat.

        Minun keinoni välttää kohtaukset tuossa elämän vaiheessa oli välittämättä niistä eli : Olin yksin kotona, kun kohtaus alkoi. Sydän sykki tuhatta ja sataa, en pystynyt hengittämään, silmissä alkoi pimentyä ja raajat sekä naama puutui.

        Tuli kauhea tunne soittaa apua tai ainakin juosta jonnekin ja lujaa, sillä " MINÄ KUOLEN TÄHÄN JA NYT" ajatus pyöri päässä.

        Jatkuva huimaaminen pakotti lepoasentoon.

        Sitten jotain "niksahti" päässä. Kohtauksiin kyllästyneenä ajattelin " -So what. Jos tämä on kuolemaksi, niin kuollaan sitten. Mitä niin pahaa on kuolemassa? "

        Kumma kyllä en saanut kunnon kohtauksia tuon jälkeen. Haihtui tuo kuoleman pelko pois, kun asiaa oikein ajatteli.

        Ikävä kyllä, ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen tuota keinoa ei enää pystynyt käyttämään, koska oma elämä kosketti omaa lasta ja hänen loppuelämäänsä.

        Lapsen syntymästä on kuitenkin yli 10 vuotta, ja olen joutunut opettelemaan uusia tapoja selvitä kohtauksista.

        Jos kerrot esimerkin, niin kerron kuinka selviän ko. tilanteesta.


      • Ola.
        erakkoko kirjoitti:

        vahvemmalla mitä en itsestäni koskaan luullut löytyvänkään.

        Olin nuorena todella voimakas tahtoinen ns " kapinallinen nuori"

        Ensimmäinen paniikkikohtaus pysäytti. Aluksi kohtauksia oli ehkä kerran kuukaudessa, mutta mitä enemmän pistin vastaan, sitä pahemmaksi kohtaukset tulivat.

        Minun keinoni välttää kohtaukset tuossa elämän vaiheessa oli välittämättä niistä eli : Olin yksin kotona, kun kohtaus alkoi. Sydän sykki tuhatta ja sataa, en pystynyt hengittämään, silmissä alkoi pimentyä ja raajat sekä naama puutui.

        Tuli kauhea tunne soittaa apua tai ainakin juosta jonnekin ja lujaa, sillä " MINÄ KUOLEN TÄHÄN JA NYT" ajatus pyöri päässä.

        Jatkuva huimaaminen pakotti lepoasentoon.

        Sitten jotain "niksahti" päässä. Kohtauksiin kyllästyneenä ajattelin " -So what. Jos tämä on kuolemaksi, niin kuollaan sitten. Mitä niin pahaa on kuolemassa? "

        Kumma kyllä en saanut kunnon kohtauksia tuon jälkeen. Haihtui tuo kuoleman pelko pois, kun asiaa oikein ajatteli.

        Ikävä kyllä, ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen tuota keinoa ei enää pystynyt käyttämään, koska oma elämä kosketti omaa lasta ja hänen loppuelämäänsä.

        Lapsen syntymästä on kuitenkin yli 10 vuotta, ja olen joutunut opettelemaan uusia tapoja selvitä kohtauksista.

        Jos kerrot esimerkin, niin kerron kuinka selviän ko. tilanteesta.

        Teksti "Aika." tältä palstalta. Kirjoittelin sen äsken.


    • Herbiina

      sinulle! Etkö ole koskaan käyttänyt yhtään mitään lääkkeitä? Kuullostaa uskomattomalta. Kyllä kun mulle paniikki "ilmottelee" tulostaan ei auta palleahengitykset eikä paljon muutkaan. Tarpeeksi ajoissa jos huomaan niin sitten voi olla että oikein kun käy tekemään jotain kotihommia innolla se menee ohi.

      • erakkoko

        yksinkertaisesti sopinut minulle. Kokeiltiin, mutta huomattiin lääkärin kanssa että sain pelkkää harmia lääkkeistä. Sivuoireet olivat kamalia ja suurimman osan ajasta keskityin seuraavan lääkkeen ottoon. Jos lähdimme maalle ym. mietin koko ajan missä lääkkeet on, etten vaan unohtaisi ottaa ja taas saisi rajuja vieroitusoireita. Lääkkeet ei ole myöskään ilmaisia ja niitä piti ostaa tarvittava määrä varastoon, jotta pärjää seuraavaan palkkapäivään asti.

        Niinpä luovuimme lääkkeistä. Laukussani on kyllä rauhoittavia lähinnä siltä varalta että jään esimerkiksi hissiin.

        Nuo laukussa olevat on jo ilmeisestikin vanhoja, sillä en edes muista koska olisin lääkkeen ottanut. Kummasti kyllä rauhoittaa hissiin menoa, kun tietää lääkkeiden olevan siellä.

        Koska olen myös joutunut syömään useita antibiootteja, joista tuli erilaisia allergisia oireita (kieli paloi, kurkku turposi, ihottumaa, huimausta, pahoinvointia ja ripuli) on minulle jäänyt pysyvä kammo lääkkeitä kohtaan.

        Ehkä juuri sen vuoksi olen joutunut miettimään erilaisia muita selviytymiskeinoja. Ja ne on toiminut.

        Täytyy tietenkin muistaa, että paljoa pahemmaksi paniikki ei pääse kuin mitä se minulla oli. Olin kirjaimellisesti kotini vanki, ja en sielläkään lopuksi pystynyt yksin olla.

        Ehkä se on niinkin, että "pohjalta on helppo ponnistaa" vaikka hurjan vaikealta se tuntuikin.

        Siksi toivoisinkin ettei kukaan joutuisi kestämään samaa mitä minä ja itsekin puuttuisi pelkoihin itseään "psyykkaamalla" sillä lääkkeistä on toki apua, mutta miten pitemmän päälle? Jos ei puutu paniikin alkuperäiseen syyhyn, auttavatko lääkkeet lopun elämää?

        Tottakai saan vieläkin tietyissä tilanteissa alkuoireita, mutta pystyn ne jo pysäyttämään ennen varsinaisen paniikin alkua. Ei minusta tämänkään jälkeen mitään esitelmöijää tule, joka pitäisi puheita täysille saleille..... tai mistä sitä koskaan tietää???????? :)


      • Selvinnyt rouva77
        erakkoko kirjoitti:

        yksinkertaisesti sopinut minulle. Kokeiltiin, mutta huomattiin lääkärin kanssa että sain pelkkää harmia lääkkeistä. Sivuoireet olivat kamalia ja suurimman osan ajasta keskityin seuraavan lääkkeen ottoon. Jos lähdimme maalle ym. mietin koko ajan missä lääkkeet on, etten vaan unohtaisi ottaa ja taas saisi rajuja vieroitusoireita. Lääkkeet ei ole myöskään ilmaisia ja niitä piti ostaa tarvittava määrä varastoon, jotta pärjää seuraavaan palkkapäivään asti.

        Niinpä luovuimme lääkkeistä. Laukussani on kyllä rauhoittavia lähinnä siltä varalta että jään esimerkiksi hissiin.

        Nuo laukussa olevat on jo ilmeisestikin vanhoja, sillä en edes muista koska olisin lääkkeen ottanut. Kummasti kyllä rauhoittaa hissiin menoa, kun tietää lääkkeiden olevan siellä.

        Koska olen myös joutunut syömään useita antibiootteja, joista tuli erilaisia allergisia oireita (kieli paloi, kurkku turposi, ihottumaa, huimausta, pahoinvointia ja ripuli) on minulle jäänyt pysyvä kammo lääkkeitä kohtaan.

        Ehkä juuri sen vuoksi olen joutunut miettimään erilaisia muita selviytymiskeinoja. Ja ne on toiminut.

        Täytyy tietenkin muistaa, että paljoa pahemmaksi paniikki ei pääse kuin mitä se minulla oli. Olin kirjaimellisesti kotini vanki, ja en sielläkään lopuksi pystynyt yksin olla.

        Ehkä se on niinkin, että "pohjalta on helppo ponnistaa" vaikka hurjan vaikealta se tuntuikin.

        Siksi toivoisinkin ettei kukaan joutuisi kestämään samaa mitä minä ja itsekin puuttuisi pelkoihin itseään "psyykkaamalla" sillä lääkkeistä on toki apua, mutta miten pitemmän päälle? Jos ei puutu paniikin alkuperäiseen syyhyn, auttavatko lääkkeet lopun elämää?

        Tottakai saan vieläkin tietyissä tilanteissa alkuoireita, mutta pystyn ne jo pysäyttämään ennen varsinaisen paniikin alkua. Ei minusta tämänkään jälkeen mitään esitelmöijää tule, joka pitäisi puheita täysille saleille..... tai mistä sitä koskaan tietää???????? :)

        Melkeinpä samat oireet ja toimintatavat minulla kuin aloittajalla, mutta tuo kuoleman pelon käsitteleminen oli minulla erilaiset. Kuten oma lääkärini minulle sanoi, paniikkihäiriöön ei kuole ja jos siltä tuntuu, niin päivystykseen voi tulla. Tämä "ei tähän kuole" oli mantrani aika usein.

        Ja sitten se pyörtymisen pelko, mikä joillakin on vahva. Kun en ole kertaakaan pyörtynyt, niin ehkä siksi en sitä niin pelkääkään. Jos tutkiskelee omaa kroppaansa, sen reaktioita ja tuntojaan hyvinkin tarkasti, niin kyllähän sillä huonon olon aikaan saa. Minulle paras lääke on läheisen/ystävän seura, vaikka puhelu jollekin, mielekäs tekeminen, ulkoilu... mikä tahansa mikä saa ajatukset itri omasta kropasta ja sen seuraamisesta.

        En minäkään halua saarnata, enkä tyrkyttää omia neuvojani. Kerron vaan miten itse selvisin. Olisin mielelläni lukenut muiden positiivisia juttuja ja vinkkejä, silloin kun niitä olisi tarvinnut...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30820
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4186
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2725
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1892
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1657
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1593
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1565
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1500
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1245
    Aihe