ihana naapuri- kyttääjämummoko

Syyskuussa kaaduin tuolilta vaatehuoneessa ja loukkasin itseni pahasti. En päässyt liikkumaan minnekään. Puhelin oli olohuoneessa. Maatessani ajattelin kauhuissani, että koska minua tullaan kaipaamaan. Olin kesälomalla vielä viikon, eli töissäkään ei kaivata. Miesystävä oli työmatkalla ja tulisi vasta kolmen päivän päästä. Ja se kun ei turhia puhelimella soittele.

Seuraava päivänä ovi kävi ja huoltomies alakerran mummon kanssa tuli sisään. Mummo oli ihmetellyt yläkerran hiljaisuutta. Kerroin hänelle aamulla, että olen loppuloman kotona ja siivoan asunnon. Hän illalla ihmetteli kun ei kuulunut mitään ääntä ja minä olen kotona. Aamulla hän tuli siihen tulokseen, että jotakin on vialla, kun asunnossani on täysi hiljaisuus. Kun huoltomies tuli pihalle puolelta päivin, mummo rupesi vaatimaan, että nyt pitää lähteä katsomaan. Pitkän inttämisen jälkeen mies suostui. Pääsin sairaalaan, jossa vierähtikin kaksi viikkoa, sitten pari kuukautta kipsissä.

Jos alakerran mummo ei olisi kiinnittänyt huomiota hiljaisuuteen olisin maanut kolme päivää odottamassa apua. Mummo sanoi myöhemmin, että kyllä hän on viiden vuoden aikana oppinut tuntemaan minun kulkemiseni ja elämiseni äänet ja tajusi, että nyt on jotakin vialla.