miten tehdään??

Eikös kaavinta ja imukaavinta ole sama asia??

Kaavinta kestää noin 10-15 minuuttia ja tehdään kevyessä nukutuksessa. Olet horroksessa ja et tunne kipua toimenpiteen aikana. Jokainen ihminen kokee ja tuntee asiat erilailla. Joillakin on voimakkaitakin kipuja lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen, joillakin ei juuri yhtään. Joillekin tulee komplikaatioita keskeytyksen jälkeen, useemmilla kaikki menee hyvin. Ilmeisesti nopeampi tapa taitaa kuitenkin olla tuo kaavinta.

Itselläni todettiin keskeytynyt keskenmeno ja kivut oli tässä tapauksessa enemmänkin henkisiä, kuin fyysisiä, joten minulle tehtiin kaavinta.

Minulle tehtiin lääkkeellinen raskauden keskeytys, aloitettiin nieltävillä lääkkeillä joiden tarkoitus on "lopettaa" sikiön kehittyminen.. Kaksi päivää tämän jälkeen uudestaan sairaalaan jolloin pillerit alakautta sisuksiin, odottelua makuullaan puolestatunnista tuntiin, että imeytyvät. Toimenpide vastaa synnytyksen käynnistämistä. Kivut alkoi ensin kuukautiskipuja vastaavana nipistelynä, mutta kasvoivat nopeasti todella tuskaisiksi. Antoivat kipulääkkeitä, ensimmäisillä ja toisilla ei vaikutusta, lopuksi pistivät piikin. Supistelut oli niin kovat, ettei siinä ääneti pystynyt olemaan. Tosi rankka kokemus, ainakin minulle, enkä suosittelisi kenellekkään. Yöksi ei tarvinnut jäädä, kunhan vain oli joku vastassa hakemassa. Eivät päästä yksin lähtemään. Aikaa meni kokonaisuudessa seitsemän ja puoli tuntia. Jälkivuodon piti kätilön mukaan kestää noin kymmenen päivää. Minulla vuotoa kesti jopa neljä viikkoa, kunnes se alkoi niin runsaana kuin keskeytyksessäkin. Ambulanssilla sairaalaan, menin sinne yöllä, joten olin yön. Aamulla gynelle ja myöhemmin päivällä kaavintaan. Siinä pieni nukutus, itse homma ohi viidessä minuutissa ja herääminen puolessa tunnissa. Ei kipuja, vuoto erittäin vähäistä. Lääkäri sanoi että lääkkeellinen oli epäonnistunut, raskaus ei ollut keskeytynyt "kokonaan". Jos olisin tiennyt, olisin alunperin valinnut kaavinnan enkä lääkkeellistä. Onnea sulle! Jos haluat kysyä vielä jotain, kysy pois! Vastaan mielelläni!!

Hei!

Fyysisen puolen kannalta ajateltuna, onhan se imukaavinta varmaan nopein ja kivuttomin. Mulle tehtiin lääkkeellinen, kyllähän se tietysti koski muttei nyt niin helvetillisesti. Ilman pahoinvointia oisin kipuja kestänyt paremminkin. Ne sitten pisti mulle sen lääkkeen kun ei ois muuten sisällä pysyny, ja sen jälkeen oli ihan OK olo. Ja kaikki meni hyvin, ei ollut komplikaatioita eikä tulehduksia eikä mitään.

Kyllä se päätös itketti ja mietitytti, ja itse toimenpide ei tietenkään ollut sieltä miellyttävimmästä päästä. Mut jotenkin mun tunne-elämän ja jatkon kannalta se oli ainut ajateltavissa oleva vaihtoehto. Se, että tuntee ja kokee kivun kehossaan auttaa ymmärtämään pään sisäistä tuskaa.

Aborttia voi katua. Et ehkä heti, et edes välttämättä viikon päästä. Se ei välttämättä vaivaa vielä edes vuoden päästä, taikka kymmenen... mutta joku päivä, joku päivä se saattaa iskeytyä sinuun kuin harppuuna sydämeen, joka ei lähde repimälläkään irti.
Mutta jos synnytät oman lapsesi, niin sitä, sitä et tule katumaan koskaan!