Kosken pojat

Niin, aatelkaas kuinka elämä ei jää velkaa kenellekkään. Vuotta myöhemmin, kun maamme korkein "oikeus" julkaisi kolmannen oikeusmurhapäätöksensä kahta alaikäistä poikaa kohtaan ja heidät näin ollen väkipakolla vietiin jenkkilään isänsä hakattaviksi, niin jälleen toistuu yhtä kaikki elämän laki, mitä taakseen kylvää, sen edestään löytää. Elikä syyn ja seurauksen laki pelaa elämässä vääjäämättä.

Mahtipontisesti maamme korkein oikeusviranomainen kävi oikein televisiossakin painostamassa käräjäoikeutta ja julkisesti todistelemassa ja puolustelemassa oikeusmurhapäätöksiään edustamassaan istituutiossa.
Tasan vuotta myöhemmin, viimeisestä oikeusmurhapäätöksestään tämä mahtipontinen KKOn presidentti LEIF SEVON ilmoittaa eroavansa virastaan "terveydellisistä syistä" ja kertoo oikein julkisesti, kuinka häntä on eniten urallaan vaivannut tuo vuoden takainen Kosken poikien tapaus ja hän alkaa kyseleen lasten oikeuksien perään, kun ei itse niitä tunne.

Omatunto on siitä vinkeä asia, että sitä ei voi vaimentaa millään, kun ihminen tekee jotain todella isoa suurta pahaa toiselle. Syyttävä omatunto vie toiset jopa hulluuteen asti, toiset itasiin ja ennenaikaiseen hautaan, tavalla jos toisella. Mutta, se myös psyykkisen puolen rassatessa tehdyistä rikoksista, johtaa vääjäämättä myös fyysisiin sairauksiin ja sitä tietä elämän helvetiksi, jos ennenaikaiseen hautaan. Pahinta kaikessa on, että omaatuntoa ei voi enään tyynnyttää millään, vaan vaan kierre pahenee ja syvenee ajan myötä. Se on kuin syöpä, joka etenee ja pahenee, eikä sitä voida parantaa. Sitä on mahdoton parantaa, koska sitä tehtyä tekoa ei voi enään sovittaa, saatika muuttaa.

Sevonin lähtölaskenta tästä elämästä on alkanut, "terveydellisistä syistä" virallisesti. Virallisesti tiedämme myös, että KKOn presidenttiä askarruttaa yhä Kosken poikien tapaus. Miksi se askarruttaisi, jos kerran teki tuomion oikeudenmukaisesti!? Jos teki, niin se ei askarruttaisi Leif Sevonia pätkääkään tänä päivänä.
Jokainen tietää sen elämän faktan, jos elämässään on ja elää oikein, niin omatunto on puhdas, eikä se vaivaa millään tavoin.
Mikäli tekee sitä, minkä tietää jo tehdessään pahaksi ja vääräksi, niin silloin omatuntoa ei voi sammuttaa ja "syöpä" on sisimmässä valmis ja se syö ja se syö...

Pilatuskin tuomitsi Jeesuksen syyttömänä ristille kuolemaan, vaikka tiesi tämän olevan viaton. Pesten kätensä ja sanoen, syytön minä olen hänen vereensä. Niin Pilatus pesi käsiään lopun ikäänsä sen ajan hullujen huoneella, hokien yhtä ja samaa, "syytön minä olen hänen vereensä".
Nyt Sevon kyselee lasten oikeuksia, joista hän ei eläissään koskaan itse välittänyt. Niitä hän tulee myös kyselemään jatkossakin, lopun ikäänsä, eikä saa koskaan tyydyttävää vastausta, koska tunnolla on niin paljon pahaa ja väärää, mitä hän itse omassa virassaan juuri viattomille lapsille aiheutti.

Vuosi sitten kirjoitin jo KKOsta ja sen presidentistä oikeusmurhien jälkeen, "katso, minä näin oikeuspaikan ja siellä istui vääryys".
Nyt tuon oikeusmurhatehtaan korkein edustaja joutuu lähtemään "erottamattomalta" virkapalliltaan "terveydellisistä syistä" ennen aikojaan. Ja mitäpä hän eroamisensa yhteydessä kertookaan... Eniten häntä vaivaa vuoden takainen Kosken poikien tapaus.

Näin elämä ei jää velkaa. Syyn ja seurauksen laki pelaa ja toimii, joka ei olekkaan ihmisen itsensä hallittavissa. Mitä kylvät, sitä niität ja sitäpä Sevon nyt ja vastakin tekee.

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla, mitä kuulemme muistkain, jotka osaltaan olivat näiden oikeusmurhien takana ja täytäntöön panijoina.
Anne Franklininkin hakijat uskoivat tekevänsä oikein, kun hakivat tämän keskitysleirille tapettavaksi. Kuitenkin, yhtä lailla joutuivat vastuuseen syyttömästä verestä. Silloinen "kunniakas" teko muuttuikin kiroukseksi.
Ensimmäinen kirouksen kohde on luonnolliseti oikeusmurhan takana toiminut maan korkein "oikeusviranomainen". Mielenkiintoista nähdä jatkossa, kuka on seuraava ja mitä tapahtuu...