Ammatin valinta

Titania

Miten olette löytäneet itsellenne sopivan ammatin?

Ite taidan olla vähän väärällä alalla. Toivottavasti pystyn kuitenkin hyödyntämään koulutustani...

21

4026

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ollut

      Niin kyllä se on hyvä tietää heikkoutensa ja vahvuutensa. Olen aina ollut uskollinen työntekijä, enkä ole osannut itse ajoissa erota, vaikka asiat eivät ole ottaneet sujuakseen. Olen vain sitten jälkeenpäin ollut tyytyväinen potkuihin, sillä kohdallani muutokeset ovat olleet kuitenkin parempaan suuntaan - niin onnenpotkuja;).

      Olenkin ihmetellyt miten tässä on näin käynyt. Kun elämä on valintoja täynnä, minulla on ollut valmiit suunnitelmat alitajunnassa. Erästäkin rakennusta katselin vuosikaude, että tuonne olisi mukava mennä töihin, kun on lähellä kotiakin. lopulta huomasin lamasta huolimatta olevani kyseisen laitoksen palveluksessa.

      Ja kas vain vaikkakin kiertoteitse olen ajautunut ensinäkin ammattiin, jota en koskaan edes ajatellut, mutta työhön, josta jo lapsena olin kiinnostunut. Ongelma ammatissani on sen hirvittävä sosiaalisuus, mutta on ihana toisaalta tehdä työtä, josta pitää. Siinä se ristiriita, jonka kanssa täytyy tasapainotella - ja epävarmuus ei meikäläisestä ole kivaa, mutta täytyy yrittää tulla toimeen.

      • niksu

        ja monien mutkien kautta päädyin nykyiseen työpaikkaani. Eihän se mikään ihanne ammatti ole, mutta viihdyn siellä kohtuullisesti ja palkka on ok. Tosin en aina jaksa sinne lähteä, kun masennus painaa päälle.


    • as-öttiäinen

      Mielestäni asseille sopii loistavasti tehdastyö; siinä ei tarvi kamalasti olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja muutenkin semmonen työ itsessään sopii hyvin. Itse teen juuri tehdastyötä, ja 2 vuotta olen työssäni "viihtynyt" :)

      Mitä työtä te muut assit teette?

      • niksu

        tehdastyöläinen olen mäkin. Hommia olen tehnyt jo 8 v, tai oikeastaan miinus yksi vuosi sairaslomalla, tekee siis 7 v.


      • viihtynyt
        niksu kirjoitti:

        tehdastyöläinen olen mäkin. Hommia olen tehnyt jo 8 v, tai oikeastaan miinus yksi vuosi sairaslomalla, tekee siis 7 v.

        Liukuhina oli elämäni pisintä ja yksitoikkoisinta aikaa. Aika meni siinä kun viheltelin ja hyräilin. Viheltely ja hyräily piti minut elossa.


      • as-öttiäinen
        viihtynyt kirjoitti:

        Liukuhina oli elämäni pisintä ja yksitoikkoisinta aikaa. Aika meni siinä kun viheltelin ja hyräilin. Viheltely ja hyräily piti minut elossa.

        Mutta minun työni ei ole liukuhihnatyötä. Työtehtävät vaihtelee päivittäin, joskus jopa kesken päivän. :)

        Liukuhihnatyö on varmasti pitemmän päälle tylsää..


      • anni

        Kun tunnistaa omat lahjansa ja taipumuksensa, voi suuntautua sellaisiin töihin mitkä tuntee omaksi. Ei tehdastyö ja liukuhihna ole mitenkään erityisesti asseille sopivaa, vaikka sinulle ehkä onkin.

        Itse olen saanut olla sellaisessa työssä jossa voin käyttää lahjojani ja kehittyä siinä eteenpäin.

        Ehkei kuitenkaan kovin suurta sosiaalisuutta vaativa työ assille sovi. Se käy voimille, ja roolin vetäminen voi välillä unohtua. Siinä sitä sitten on muilla ihmettelemistä. Asiakaspalveluun ei pitäisi asseja valita. Ehkei myöskään opetustyöhän.


      • niksu
        as-öttiäinen kirjoitti:

        Mutta minun työni ei ole liukuhihnatyötä. Työtehtävät vaihtelee päivittäin, joskus jopa kesken päivän. :)

        Liukuhihnatyö on varmasti pitemmän päälle tylsää..

        en tee liukuhihna työtä kuin sen aikaa kuin tauota muita. Hommat vaihtelee jonkin verran ja yleensä saan tehdä hommia yksin. Kai ne on huomanneet, että teen parhaiten työni, kun saan olla yksin.


      • Leona
        viihtynyt kirjoitti:

        Liukuhina oli elämäni pisintä ja yksitoikkoisinta aikaa. Aika meni siinä kun viheltelin ja hyräilin. Viheltely ja hyräily piti minut elossa.

        Liukuhihnatyö on mielenterveydelle vaarallista, jos se on sellaista kuin mulla oli monet monituiset vuodet.
        Työaikana ei saanut puhua työkavereiden kanssa, koska kaikki aika oli tuottavaa aikaa. Pomo oli seläntakana heti, jos unohduit hetkeksi vaikka tuijottamaan tyhjyyteen.
        Kaksi kahvitaukoa 10min. ja puolituntia ruoka-aikaa. Työpisteeltä ei ollut syytä myöhästyä taukojen jälkeen.
        Työn tuli alkaa välittömästi pillinsoiton jälkeen.

        Se oli tosi orjuutettua aikaa, ei ihme, että siellä oli sairauslomia tosi paljon.
        Ei sellaista kestänyt monikaan, vaan vaihtoi työpaikkaa heti kun uusi löytyi.

        Tehdas laittoi ovensa kiinni 2001. Vieläkin näen painajaisunia siitä ajasta.
        Pahinta oli kun ihmistä ei pidetty ihmisenä vaan koneen osana, jolla ei ollut minkäänlaisia sosiaalisia tarpeita.

        Olen usein huvittuneena ajatellut tätä tehdastyötä, kun puhutaan ihmisten uupumisesta ja kuin työpaikalla pitäisi viihtyä, jotta jaksaisi.
        No siellä oli mahdottomuus viihtyä, kukapa keskitysleirillä olisi viihtynyt.


      • -+
        anni kirjoitti:

        Kun tunnistaa omat lahjansa ja taipumuksensa, voi suuntautua sellaisiin töihin mitkä tuntee omaksi. Ei tehdastyö ja liukuhihna ole mitenkään erityisesti asseille sopivaa, vaikka sinulle ehkä onkin.

        Itse olen saanut olla sellaisessa työssä jossa voin käyttää lahjojani ja kehittyä siinä eteenpäin.

        Ehkei kuitenkaan kovin suurta sosiaalisuutta vaativa työ assille sovi. Se käy voimille, ja roolin vetäminen voi välillä unohtua. Siinä sitä sitten on muilla ihmettelemistä. Asiakaspalveluun ei pitäisi asseja valita. Ehkei myöskään opetustyöhän.

        itse aion lakialalle

        ja sosiaalisuuden voi opetella


      • Esposa
        -+ kirjoitti:

        itse aion lakialalle

        ja sosiaalisuuden voi opetella

        Oletko sitä mieltä, että assi-ihmisen on mahdollista tietoisesti opetella sosiaalisuutta? Jos näin on, niin hieno juttu.

        Mieheni poika ei "osaa" sanoa kiitos. Joskus harvoin kuulee sanan huomenta tai hei, mutta ei sekään ole ollenkaan taattua. Olen itsekin miettinyt tuota voisiko assille kertoa avoimesti siitä, miten pikku sanoilla voisi kenties saada paremman vastaanoton tietyissä tilanteissa ja siten parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta (mikäli sellaiselle on tarvetta)?

        En todellakaan tiedä voinko sanoa hänelle, että opettele sosiaalisuutta?!?! Mitä mieltä olette? Loukkaantuuko assi-persoona tästä "huomauttelusta" vai voisiko sitä kautta ehkä oppia ymmärtämään sitä, miten pienillä sanoilla voi saada aikaiseksi suuria edistysaskeleita?


      • ihan noin,
        Esposa kirjoitti:

        Oletko sitä mieltä, että assi-ihmisen on mahdollista tietoisesti opetella sosiaalisuutta? Jos näin on, niin hieno juttu.

        Mieheni poika ei "osaa" sanoa kiitos. Joskus harvoin kuulee sanan huomenta tai hei, mutta ei sekään ole ollenkaan taattua. Olen itsekin miettinyt tuota voisiko assille kertoa avoimesti siitä, miten pikku sanoilla voisi kenties saada paremman vastaanoton tietyissä tilanteissa ja siten parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta (mikäli sellaiselle on tarvetta)?

        En todellakaan tiedä voinko sanoa hänelle, että opettele sosiaalisuutta?!?! Mitä mieltä olette? Loukkaantuuko assi-persoona tästä "huomauttelusta" vai voisiko sitä kautta ehkä oppia ymmärtämään sitä, miten pienillä sanoilla voi saada aikaiseksi suuria edistysaskeleita?

        että "opettele sosiaalisuutta". Me assit kun jäämme yhä ymmällemme: "Miten?"

        Sen sijaan se on hyvä, jos antaa yksityiskohtaisia neuvoja tietynlaiseen tilanteeseen. Esimerkiksi voisit keskustella hänen kanssaan siitä, miltä hänestä tuntuu, jos hän tekee toiselle jotain mukavaa ja toinen ei kiitä. Tai vertailette, minkä vaikutuksen antaa ihminen, joka tulee huoneeseen, jossa poikasi on, eikä sano mitään. Joskus sitä tajuaa tuollaiset asiat vasta, kun laittaa itsensä mielessään samanlaiseen tilanteeseen.

        Motiiveja kohteliaisuuksien noudattamiseen syntyy, kun alkaa ymmärtää, miten paljon helpompaa vuorovaikutus toisten kanssa on, jos he pitävät sinua (häntä) huomaavaisena. Kohteliaat tavat ovat jäänmurtajia.


      • ......

        Eläkkeellä. Aistiyliherkkyydet haittaa liikaa. Töissä jaksoi korkeintaan muutaman kuukauden ja sen jälkeen täytyi jäädä sairastlomalle. Kolmekymppisenä tajusin ettei meikäläisestä ikinä työkyistä saa.


      • --------+
        ihan noin, kirjoitti:

        että "opettele sosiaalisuutta". Me assit kun jäämme yhä ymmällemme: "Miten?"

        Sen sijaan se on hyvä, jos antaa yksityiskohtaisia neuvoja tietynlaiseen tilanteeseen. Esimerkiksi voisit keskustella hänen kanssaan siitä, miltä hänestä tuntuu, jos hän tekee toiselle jotain mukavaa ja toinen ei kiitä. Tai vertailette, minkä vaikutuksen antaa ihminen, joka tulee huoneeseen, jossa poikasi on, eikä sano mitään. Joskus sitä tajuaa tuollaiset asiat vasta, kun laittaa itsensä mielessään samanlaiseen tilanteeseen.

        Motiiveja kohteliaisuuksien noudattamiseen syntyy, kun alkaa ymmärtää, miten paljon helpompaa vuorovaikutus toisten kanssa on, jos he pitävät sinua (häntä) huomaavaisena. Kohteliaat tavat ovat jäänmurtajia.

        tarvihtee olla vaan hiukan itsepäinen ja päättää,että sen voi oppia

        oppia voi joko tiedostaen,tahattomasti tai molempia samaan aikaan


      • Päivä kerrallaan eteenpäin elämässä
        Esposa kirjoitti:

        Oletko sitä mieltä, että assi-ihmisen on mahdollista tietoisesti opetella sosiaalisuutta? Jos näin on, niin hieno juttu.

        Mieheni poika ei "osaa" sanoa kiitos. Joskus harvoin kuulee sanan huomenta tai hei, mutta ei sekään ole ollenkaan taattua. Olen itsekin miettinyt tuota voisiko assille kertoa avoimesti siitä, miten pikku sanoilla voisi kenties saada paremman vastaanoton tietyissä tilanteissa ja siten parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta (mikäli sellaiselle on tarvetta)?

        En todellakaan tiedä voinko sanoa hänelle, että opettele sosiaalisuutta?!?! Mitä mieltä olette? Loukkaantuuko assi-persoona tästä "huomauttelusta" vai voisiko sitä kautta ehkä oppia ymmärtämään sitä, miten pienillä sanoilla voi saada aikaiseksi suuria edistysaskeleita?

        Esposa,

        kaikki minun tuntemani as-ihmiset suuttuvat erittäin, erittäin usein ja todella yllättävistäkin syistä. Ja hän yleensä antaa suuttumuksensa ja närkästyksensä näkyä, sitä ei tarvitse arvailla.

        En tiedä kuinka kattava ilmiö suuttuminen on yleensä, mutta tuntemani as-ihmiset ovat hyvin herkkänahkaisia ja saattavat suuttua kovasti, mutta eivät millään tahdo ja suostu uskomaan itse koskaan loukkaavansa toista osapuolta.

        Tämä aiheuttaa arkielämässä kovasti ja suuria mielipahoja, kuten voi kuvitella. Sellaistahan ei as-ihminenkään voi käytöksessään kuitenkaan muuttaa, mitä hän ei pysty tai suostu itsessään näkemään.
        Oma motivaatio on se ratkaisevin asia ihmisellä kuin ihmisellä, oli as tai ei.


      • ?
        Päivä kerrallaan eteenpäin elämässä kirjoitti:

        Esposa,

        kaikki minun tuntemani as-ihmiset suuttuvat erittäin, erittäin usein ja todella yllättävistäkin syistä. Ja hän yleensä antaa suuttumuksensa ja närkästyksensä näkyä, sitä ei tarvitse arvailla.

        En tiedä kuinka kattava ilmiö suuttuminen on yleensä, mutta tuntemani as-ihmiset ovat hyvin herkkänahkaisia ja saattavat suuttua kovasti, mutta eivät millään tahdo ja suostu uskomaan itse koskaan loukkaavansa toista osapuolta.

        Tämä aiheuttaa arkielämässä kovasti ja suuria mielipahoja, kuten voi kuvitella. Sellaistahan ei as-ihminenkään voi käytöksessään kuitenkaan muuttaa, mitä hän ei pysty tai suostu itsessään näkemään.
        Oma motivaatio on se ratkaisevin asia ihmisellä kuin ihmisellä, oli as tai ei.

        Ai, minun kokemukseni on taas aivan päinvastainen. Tuo sopii enemmän muihin kavereihin kuin niihin pariin assiin, jotka tunnen.


      • ?
        ? kirjoitti:

        Ai, minun kokemukseni on taas aivan päinvastainen. Tuo sopii enemmän muihin kavereihin kuin niihin pariin assiin, jotka tunnen.

        Juu, ja tuli vielä mieleen, että ite olen kyllästynyt tavallisten kaverieni käytöksessä juuri siihen, että he eivät ilmaise mielipahaansa koskaan vaan puhuvat sen selän takana, juonittelevat ja kostavat. Kun sanoo suuttuneensa jostain tai ilmaisee tunteet todellisina siinä tilanteessa, jossa ne syntyy, ei tarvitse kostaa niitä sitten myöhemmin. Itsellä oli yksi normaali, viilipyttymäinen kaveri, joka sitten aina kosti mitä pirullisimmilla tavoilla, kun ei ilmaissut loukkaantumistaan koskaan. Yksi assikaverini taas ilmaisee tunteitaan tilanteissa (ei ole väkivaltainen tms.), muttei sitten jää märehtimäänkään niitä tai kostamaan. Hän lepyy nopeasti ja unohtaa (ts. antaa anteeksi). Häneen luotan muutenkin kuin kallioon. Moni normaali kaverini esittää kyllä maireaa naaman edessä, mutta kun selkäsi käännät... Tää taas ei puhu selän takana paskaa. Sitä piirrettä jotkut normaalit ovat suureen ääneen ihmetelleetkin.

        Muutenkin luulen, että teet nyt yleistyksiä yhden kokemuksesi perusteella. Tuskin kaikkia asseja tunnet. Tai sitten joku on kohdellut sua väärin. Täällähän joku joskus kirjoittelikin siihen sävyyn kuin tuntisi kaikki assit, vaikka vihasi vain yhtä.


      • Päivä kerrallaan eteenpäin elämässä
        ? kirjoitti:

        Juu, ja tuli vielä mieleen, että ite olen kyllästynyt tavallisten kaverieni käytöksessä juuri siihen, että he eivät ilmaise mielipahaansa koskaan vaan puhuvat sen selän takana, juonittelevat ja kostavat. Kun sanoo suuttuneensa jostain tai ilmaisee tunteet todellisina siinä tilanteessa, jossa ne syntyy, ei tarvitse kostaa niitä sitten myöhemmin. Itsellä oli yksi normaali, viilipyttymäinen kaveri, joka sitten aina kosti mitä pirullisimmilla tavoilla, kun ei ilmaissut loukkaantumistaan koskaan. Yksi assikaverini taas ilmaisee tunteitaan tilanteissa (ei ole väkivaltainen tms.), muttei sitten jää märehtimäänkään niitä tai kostamaan. Hän lepyy nopeasti ja unohtaa (ts. antaa anteeksi). Häneen luotan muutenkin kuin kallioon. Moni normaali kaverini esittää kyllä maireaa naaman edessä, mutta kun selkäsi käännät... Tää taas ei puhu selän takana paskaa. Sitä piirrettä jotkut normaalit ovat suureen ääneen ihmetelleetkin.

        Muutenkin luulen, että teet nyt yleistyksiä yhden kokemuksesi perusteella. Tuskin kaikkia asseja tunnet. Tai sitten joku on kohdellut sua väärin. Täällähän joku joskus kirjoittelikin siihen sävyyn kuin tuntisi kaikki assit, vaikka vihasi vain yhtä.

        Enhän tehnyt yleistyksiä, vaan kirjoitin omista kokemuksistani.
        Huomasitko kirjoituksessani:
        "En tiedä, kuinka kattava ilmiö suuttuminen on yleensä, mutta tuntemani as-ihmiset ..."
        Mielestäni tämä ei ole yleistys. Onko sinusta kuitenkin?

        Tunnen usemman aspergersyndroomaisen, osa aikuisia, osa lapsia ja nuoria.
        Muutamalla heistä on tuo mainitsemasi ikävä tapa, että he puhuvat todella rumasti selän takana ihmisistä, joista eivät pidä tai jotka eivät ole heille tärkeitä. Kasvotusten eivät uskalla sanoa ääneen mitään poikkipuolista. Ihmiset jakautuvat näillä selän takana puhuvilla as-ihmisillä kahteen erilliseen ryhmään: täysin hyviin, jotka ansaitsevat arvostuksen tai pahoihin, joista voi sanoa kuinka halventavia asioita tahansa.

        Mutta, kuten sanoin jo alkuperäisessä vastauksessani, en voi silti yleistää. Ihmisiä on moneksi.

        Uskon, että meissä kaikissa as-ihmisissä ja ei-as-ihmisissä on monenlaista sukankuluttajaa.
        Kerroin oman kokemukseni.


      • ?
        Päivä kerrallaan eteenpäin elämässä kirjoitti:

        Enhän tehnyt yleistyksiä, vaan kirjoitin omista kokemuksistani.
        Huomasitko kirjoituksessani:
        "En tiedä, kuinka kattava ilmiö suuttuminen on yleensä, mutta tuntemani as-ihmiset ..."
        Mielestäni tämä ei ole yleistys. Onko sinusta kuitenkin?

        Tunnen usemman aspergersyndroomaisen, osa aikuisia, osa lapsia ja nuoria.
        Muutamalla heistä on tuo mainitsemasi ikävä tapa, että he puhuvat todella rumasti selän takana ihmisistä, joista eivät pidä tai jotka eivät ole heille tärkeitä. Kasvotusten eivät uskalla sanoa ääneen mitään poikkipuolista. Ihmiset jakautuvat näillä selän takana puhuvilla as-ihmisillä kahteen erilliseen ryhmään: täysin hyviin, jotka ansaitsevat arvostuksen tai pahoihin, joista voi sanoa kuinka halventavia asioita tahansa.

        Mutta, kuten sanoin jo alkuperäisessä vastauksessani, en voi silti yleistää. Ihmisiä on moneksi.

        Uskon, että meissä kaikissa as-ihmisissä ja ei-as-ihmisissä on monenlaista sukankuluttajaa.
        Kerroin oman kokemukseni.

        Niin, ei voi yleistää.

        Tuli mieleen kannattaisiko sinun miettiä, että voisiko asialla olla myös tekemistä itsesi kanssa. Ihminen kun peilaa niin paljon itseään muihin. Ajattelin vain, kun itse olen törmännyt täysin toisenlaisiin asseihin. Vedänkö sitten puoleeni positiivisuutta ja toisenlaisia ihmisiä? Voihan olla niin. Pitäneekin olla kiitollisempi kaikesta hyvästään, jota on saanut.

        Alkuun et muuten puhunut selän takana puhumisesta vaan loukkaantumisesta ja assien herkkänahkaisuudesta. Nyt kun puhuin normikaverieni selän takana puhumisesta, paljastui tällainen pahan puhumisen taito tietenkin myös näistä kaikista as-tutuistasi. Mutta onneksi se on yleisinhimillinen piirre, tuo pahan puhuminen. As-tuttaviaan voi vaikka haukkua nimettömästi täällä netissä ja purkaa katkeruuttaan koko syndrooman kirjolle, jos ei sitä muuten kykene käsittelemään.. :)


    • Yrittäjä...

      Minulle sopii yksin, omassa yrityksessäni työskenteleminen. Asiakkaat tulevat sähköpostitse. Saan tehdä töitä omassa rauhassa, aikatauluni on itse laatimani. Olen vapaa menemään ja tulemaan, ja ennen kaikkea: ei tarvitse keskustella vieraiden kanssa kovin usein. Menestyn ihan hyvin ja nautin elämästä.

      Kirjailija on yksi sopivimmista töistä minunlaisilleni. Samoin taiteilija.

    • ritalin

      sitten jossain vaiheessa tajua, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1935
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      850
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      845
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      728
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      710
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      677
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      671
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      644
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      642
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      635
    Aihe