tekstiksi hautakiveesi tai kuolinilmoitukseesi?
Mitä haluat
Pirre*
321692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
siinä kaikki.
Paitsi tietenkin syntymä- ja kuolinpäivä olis
suotava, niin ja nimi varmaan olis hyvä.
oliski mielikuvitukselle töitä...mitähän mystistä tuohon kirjainyhdistelmään mahtanee sisältyä..
lepää rauhassa (rest in peace).
Routing Information Protocol se on meillä nörttipiireissä. >;)
, enpä elänyt turhaan tätäkään päivää...:)
niin se on OK. Ei Suomessa ole tapana kirjoittaa hautakiviin mitään värssyjä. Syntymä- ja kuolinaika on kaikki nimen lisäksi.
Jos omaiset haluavat kirjoittaa kuolinilmoitukseeni värssyn, niin se asia kuuluu kirjoittajille, ei minulle.
En haluaisi työnantajan kohteliaisuuskäyntiä hautajaisissani. Loppujen lopuksi työnantaja se on minut hautaan työntänyt.
esimerkiksi omasi, jos vaikka sattuisit lähiaikoina heittämään veivisi.
omaiset on kiinnostuneet. en minä eikä pojat.
Paljon tinasit
Paljon pilasit
Viimmein kolvis kylmeni
olikin..
"Jos minun pitäisi elää elämäni uudelleen, uskaltaisin tehdä enemmän virheitä"
Nadine Stair
Haluan kirjoitettavan puolestani eloonjääville, en niin että joku muu kuin minä kirjoittaa siihen vaikka, että. "Kauan kärsit" jne...:/
vastata tukkusemmoselle..sattu tähän.
"Hän aikoi ja aikoi kartanon,
sai valmiiksi harakanpesän"
Kun teksti osuisi hautausmaalla jonkun murheensa painaman harhailijan silmiin, niin kyynelten keskeltä kasvoilla voisi käväistä hymynhäivä.
värssy, ja toisaalta jokaiselle jossain mielessä sopiva..jokaisella on oma harakanpesänsä...
Kauniisti ilmaisit.. "niin kyynelten keskeltä kasvoilla voisi käväistä hymynhäivä" todeksi..
minun muotoillakin kymysystekstini toisin L. Mitä haluaisit sanoa jälkeenjääville hautakivesi- tai kuolinilmoituksesi tekstissä, tai haluaisitkokaan sanoa mitään?
Yyksi mukava teksti olisi esim.:
"Jos aiot tulla joksikin, sinun pitää pysyä hengissä"
(Ruth Kordon)
...*:*...
tai :)
"Tärkeintä on, että otamme opiksi elämästä"
tai..:)
"Jos joutuisin elämään uudelleen tekisin samat virheet, tosin pikemmin"
(Tallulab Bankbead)
tai..:/
"Parempi päivä leijonana, kuin lampaana ikänsä"
(Sisar Elizabeth Kenny)
..siis olisin näin jälkiviisas..:)
tuohon on helppo vastata...." Paljon tinasit ,paljon pilasit,vaan viimein kolvisi kylmeni " se mä haluan ja kai saankin kai...:))
tuo "kunniamaininta" ei kuitenkaan läpäise sensuuria..:/
Hyvin kulutettu päivä tuo hyvän unen ja hyvin käytetty elämä hyvän kuoleman.
Leonardo da Vinci
kuolemahyväst.. ehkä kysymys on hyvästä kuolintavasta...tai helposta.
En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitit.
ylimääräistä tekstiäkin...
Niin, voihan se olle että hyvän elämän päälle on hyvä kuolla, mutta onkohan itse kuolema kenellekään sanan varsinaisessa mielessä "hyvä"..ehkä tarpeeksi sairaalle ja -vanhalle - elämästä kyllikseen saaneelle.
Kukaanhan sitä ei ole tullut kertomaan, onko se kuolema tai kuoleminen hyvä vai paha...pahaksihan se mielletään..yleensä.
Niin miksi sitten ei voisi samantien olla hyvä. Siis nukkua kauniisti pois hymy suupielessä viimeisenä ajatuksena hyvin eletty elämä.
Sic transit gloria mundi
(niin katoaa maallinen kunnia)
Tai vaihtoehtoisesti:
Qui vivra, verra
(ken elää saa nähdä)
Sorry jos latinassani on puutteita, siitä on sentään aikaa kun mokomaa luin:))
Itsestäni en tiedä, mutta joku vaimo toivoi miehelleen:
"Tässä lepää N.N.
jäykkänä
vihdoinkin."
olen sellane hössöttäjä...nii varmaan siinä hautakiven alareunassa pitäs olla muistutus että "muistakaa kastella kukat".....
miulla olisi varmaan, jos pitäisi valita tuolta käytännöllisten ohjeiden puolelta, muistutuksena että.."laittakaa ne tyhjät kynttilälyhdyt roskiin" tai "älä tallaa nurmikkoa" (tarkottas..älä kävele ylitseni).:/
Kuolinilmoitukseen tulee luultavasti maininta, että vainajan toivomuksen mukaisesti kutsutaan ystävät ja tutut viettämään (aika ja paikka) läksiäisjuhlaa iloisten - mieluiten hassunkuristen - muistelusten merkeissä.
Hautamuistomerkkiä en halua ensinkään. En ole vielä ehtinyt päättää, mitä tuhkalle pitäisi tehdä. Ehkä se jää toisten päätettäväksi. Olen kuitenkin ilmoittanut, että mitä ikinä he päättävät tehdä, sopii minulle.
pane vastaan vai..:)
Minäkin toivon, että hautajaiseni olisi ilojuhla - vahingonilo- tai muuten vaan iloinen tilaisuus.
Joku on sanonut aika viisaasti, että .."älkää itkekö kuolemaani, vaan iloitkaa että olen saanut elää teidän kanssanne".., jotain tuontapaista.
että siellä on joitakuita surullisia ihmisiä, mutta toivon heidänkin joutuvan nauramaan jossain välissä. Elämääni liittyy paljon hauskoja muistoja ja toivon onnistuvani antamaan aihetta vielä moniin uusiinkin. Niitä on kiva muistella mieluummin kuin hurskaita höpinöitä suurista saavutuksista, hyvästä ihmisestä yms.
Tyttäreni totesi isänsä hautajaisten jälkeen minulle, ettei olisi tiennyt isänsä ajatuksista ja toiveista mitään, ellen minä olisi ollut mukana niitä järjestämässä.
Olen aina yrittänyt suhtautua elämään, syntymään ja kuolemaan liittyviin asioihin luonnollisesti jo pienten lasten kanssa. Kaikesta huolimatta hieman hätkähdin, kun hän jälkikäteen sanoi minulle: "Olisi sinunkin jo aika päättää, mitä haluaisit että osaamme aikanaan toimia sen mukaan." Nauratti, että omien vanhempien antamat opit ja mallit taitavat sittenkin istua sitkeämmin kuin omat ajatukset ja vakaumus. Totesin kuitenkin, etteivät rakkaat ihmiset voi tehdä mitään mielestäni väärää.
Siitä vastaanpanemisesta:
Aikanaan kun minulla vielä oli ehdottomia ajatuksia asiasta, latelin monenlaisia uhkauksia "tulevista tempuistani" ellei toiveitani olisi otettu huomioon. Olen jo kertonut muuttaneeni mieltä ja luopuneeni ehdottomuudesta.
omat vanhempani haluavat kuoltuaan.
Tämä tuli ihan luonnollisesti käsiteltyä kun vanhin veljeni kuoli ja kälyni kanssa järjestelimme hänen hautajaisia.
Itse en halua mitään suuria hautajaisia, vain lapset siunaustilaisuuteen, eikä mitään hautakiveä, tuhkan voi sirotella mereen, tai mökille sen puun juurelle jossa satakieli laulaa koko kesän.
ikä on ehdottomuuden ehdollistaja..monista ehdottomista periaatteistaan on pitänyt luopua ja se käy yhä kivuttomammin.., ihmistä kypsytellään pikkuhiljaa..:/ ..tiä miten tässä lopulta ollaan elämän edessä nöyriä no....ainakin ylikypsiä..
minua rupesi naurattamaan kun ajattelin, että meidät voidaan haudatakin väärin..:))
pitäisi oleman hautakivi, jossa teksti suomennettuna:
Tässä lepää vanhapiika
Rose Smith
Hän säästi madoille sen,
minkä miehiltä eväsi.
Oletettavasti ei itse tekstiä valinnut.
I lived a life!