8kk vanha kissani repii hermoni riekaleiksi. En ole nukkunut kunnolla sen jälkeen kun otin kissan 4kk sitten ja ongelma pahenee.
Kissa riehuu - siis riehuu, ei "vain" leiki - öisin. Jos makuuhuoneen ovi on kiinni, ei nuku koko kerrostalo, sillä kissa naukuu ja kurisee ja raapii ovea. Olen yrittänyt pitää hänet oven ulkopuolella ja laittanut tulpat korviini, mutta ei, sama show jatkui viikon ja sitten avasin oven jälleen. Naapurit ovat alkaneet koputella seiniin öisin, sillä kissa juoksee lähes tauotta läpi yön asunnossa edestakaisin. Nytkin kissa juoksee paniikinomaisesti ympäri olohuonetta ja naukuu, roikkuu verhoissa, hyppii kirjaimellisesti seinille...En enää jaksa kuunnella tai katsella. Vihaan välillä kissaani.
Olen yrittänyt leikkiä illat, että energia kuluisi siihen, en huuda kissalle, vaan olen yrittänyt määrätietoisesti vain kieltää kiipeämästä mm. kirjahyllyyn. Onko kissani sairas, voiko sillä olla luonnevika, ADHD, jotain..? Pelkään oikeasti satuttavani sitä, sillä en enää jaksa. Kissa ei ole aggressiivinen ja vieraat sanovat, että onpa sinulla ihanan sosiaalinen lemmikki, kun kissa on välittömästi heidän sylissään jne. Mutta mitä tämä ylenpalttinen riehuminen on???
Vakava kissaongelma
22
4267
Vastaukset
- Hurjapää
Niin se vaan on että nuori kissa leikkii. Muistan kun aikoinaan omat kissani oli nuoria niin se oli menoa ja melskettä eikä öitä nukuttu. Pahinta on eka vuosi, sen jälkeen yöt rauhoittuu. Ovia ei kannata sulkea esim. makuuhuoneeseen koska möykkä vaan yltyy. Parhaassa tapauksessa kissasi saattaa innostua nukkumaan kanssasi ja yöt rauhoittuvat. Syötä kissasi vasta ennen nukkumaanmenoa, jospa se ei jaksa sitten täydellä masulla riehua. Jätä päiväksi joku turvallinen pikkulelu mitä viskellä.
Minulla on yöllä makuuhuoneen ovi kiinni, ei kiinni asti vaan sillai että se on vain painettu kiinni. Eikä kissa ole kertaakaan koskaan yrittäny päästä yöllä makuuhuoneeseen. Onneksi se ymmärtää mitä suljettu ovi merkitsee. Toivon samaa myös kahdelta muulta tulokkaalta...
Minä leikin illalla ennen nukkumaan menoa kissan kanssa puolisen tuntia oikein kunnon riehuleikkiä ja sitten ruoka päälle, valot pois ja nukkumaan. Kissa ymmärtää että kun valot sammutetaan, nyt ollaan hiljaa ja nukutaan. Ja se on ollut minulla vasta viikon :)
- Lauryn
Kissalla on ilmeisimmin liikaa energiaa, jota se ei saa purettua sekä sillä on luultavasti tylsää. Kissat ovat todella energisiä juuri tuossa iässä ja tarvitsevat paljon aktiviteettia ja puuhaa. Yleensä rauhoittuvat sitten siinä kahden vuoden iässä. Paras tylsyyden tappaja on ehdottomasti kissakaveri. Kissakaveri on monessa tapauksessa auttanut ongelmaan, koska silloin kissa saa kaverin kanssa purettua liiat energiat ja tylsyysongelma poistuu. Kissat riehuvat keskenään, jolloin tilanne helpottuu. (Joskus tosin saattaa käydä niin, että ne riehuvat juuri öisin, mutta jättävät useimmiten kuitenkin omistajan rauhaan. Tätä rytmiä pystyy kyllä sitten muuttamaan.)
Feliway-haihduttimen ainakin voisi hankkia pistorasiaan, koska se rauhoittaa kissaa. Se ei ole varsinaisesti tarkoitettu riehumisongelmiin, mutta vaikuttaa kuitenkin usein kissaan rauhoittavasti. Haittaa siitä ei ainakaan ole. Lisätietoa täältä:
http://www.vetcare.fi/index.php?id=86
Kuten edellinenkin ehdotti, niin kunnon ruoka-annos juuri ennen nukkumaanmenoa. Parasta ruokaahan kissalle on liha, joten kunnon annos vaikkapa raakaa possun sydäntä täyttää vatsan kunnolla ja kissa yleensä rauhoittuu. Eihän kukaan yleensä jaksa riehua täydellä vatsalla. Kunnon rallit vaikkapa höyhenhuiskan tms. kanssa ennen iltapalaa ja pienen rauhoittumisen jälkeen lihasatsi kissan eteen.
Jos kissa on päivisin paljon yksinään, sillä ei ole oikeastaan muuta tekemistä silloin kuin nukkua. Siispä se oikein kerää päivät voimia yötä varten, jolloin omistaja on kotona ja sen mielestä hänen käytettävissään leikkikaveriksi. Tätä rytmiä olisi pyrittävä muuttamaan niin, että kissalla olisi jotain mielekästä tekemistä päivisin. Sitten ei tarvitsisi kaikkia öitä riehua. - kaks'kissaa
meille tuli vuosi sitten 'pikkutyttö' n. 4-kk.
alkuun hiljainen,mutta sit se oli samankaista 'rumbaa'(kuin sinulla)paitsi-ei roikuttu verhoissa.
Se tasaantui viime kesään mennessä,mutta syksyllä,kun tuli toinen pieni tyttö,niin nyt nämä
kaksi meuhkaa joka ilta kaikki matot ym mahdollisen
sekaisin! Sit YÖ nukutaan mukavasti sängyssä,kunnes
taas aamu valkenee--Meteli alkaa>>.Otin jo kertaalleen kaikki irtomatot 'huushollista' pois,
mut'ei sekään auta>mennään vauhdilla vaan.!
Onneks se ei kestä kuin ½-1 tuntia.
Sen kärsii,kun 'kisut' on kuiteskin ihania! :)- voimat lopussa
kiitos vinkeistä. Tuo iltaruoka kuulostaa loogiselta idealta, mutta ongelma vaan on, että pikku neiti ei syö iltaisin mitään, vaan koko päivän murkinointi ajoittuu aamupäivään. Hassu tapaus.
Kissa tosiaan joutuu olemaan päivät yksin, mutta se seikka korjautuu heti vuoden alusta kun mieheni on päivät kotona. Toinen kissa pienehköön kaksioomme ei oikein sovellu, mutta onhan sekin harkitsemisen arvoinen asia.
Pitänee ostaa vaan lisää leluja ja rakennella kissalle kiipeilypaikkoja. Yritän tsempata:) voimat lopussa kirjoitti:
kiitos vinkeistä. Tuo iltaruoka kuulostaa loogiselta idealta, mutta ongelma vaan on, että pikku neiti ei syö iltaisin mitään, vaan koko päivän murkinointi ajoittuu aamupäivään. Hassu tapaus.
Kissa tosiaan joutuu olemaan päivät yksin, mutta se seikka korjautuu heti vuoden alusta kun mieheni on päivät kotona. Toinen kissa pienehköön kaksioomme ei oikein sovellu, mutta onhan sekin harkitsemisen arvoinen asia.
Pitänee ostaa vaan lisää leluja ja rakennella kissalle kiipeilypaikkoja. Yritän tsempata:)Minulla on 60 neliön kaksio (onko se nyt sitten iso tai pieni sitä en tiä), ja siellä tulee kohta asumaan 3 kissaa sekä minä ja mieheni. Ja hamsteri. Kiipeilypuita mahdutetaan ainakin 2 isoa. Vähän se on järjestelykysymys.
Kissa keksii kyllä itsekin leluja, joskus sellaisista paikoista joista omistaja ei tykkää... Minun kissani on hajottanut yhden tekokukan ja leikkii kukilla ja lehdillä kaupasta ostamieni kivojen pallojen sijaan... :D- kirsti
Sain kesytettyä tosi aran kissan viikossa
feliway-naamahormoonin avulla. maksoi 24
euroa. (käsipoikki, piener kirjaimet)
- kissa ihminen
moikka! Vai on teillä samanlaisii ongelmii kun joskus meillä! Minulla on uroskissa! Nyt se on jo kohta 3v ja rauhoittunu hirveästi.
Mutta silloin kun se oli pentu niin oli ihan mahdotonta se riehuminen ja naukuminen. Välillä se veti verhot alas ja hyppi kirjahyllyissä! Meinas hermot pettää kunnolla mulla! Ei siinä nyt muuta mutta kun se pikku piru rupes myös öisin häiritsee. Ja se naukuminen ja mouruuminen oli ihan kaameeta!
Se myös ties mikä mua ärsytti, eli se rupes hyppimään parvekken ovea vasten tai rämpsyttää sälekaihtia.. se vasta olikin herätys, huh huijaa!
Olin välillä meinannu jo rukkaset tehdä siitä, mutta kun se tuli sen ikäiseksi että voi leikata, niin vein sen eläinlääkärille ja leikattiin miehuus pois...
..Niin kappas, mulla oli kuin toinen kissa.
Toki se vieläkin osittain riehuu, mutta nyt se uskoo mitä ei saa tehdä ja mitä saa. Mutta suurimmaksi osaksi se vain nukkuu tai kiehnää mussa kiinni!
Et tainnut kertoo että olitko leikkauttanu kissasi, se saattaisi rauhoittaa sitä kummasti. Muuten en oikeen osaa auttaa.
Oli pakko kertoo omasta kissan käyttäytymisestä.
Kyllä uskon että se siitä vielä rauhoittuu.. Voimia!! - misukkani
Ihmettelen miksi suljet oven kissaltasi? Meillä kissa saa liikkua vapaasti huoneesta toiseen. Makkarin ovea ei edes ole mistä sulkea. Wc:n ovi ulko-ovet mukaan lukien on suljettavia. Kissamme n. 4-vuotias ja on alusta pitäen oppinut kulkemaan vapaasti asunnossamme.
Hänellä on oma wc meidän wc:ssä ja jätämme aina oven sillä tavalla, että poitsu saa sen tassullaan vedettyä auki. Poitsu ei missään nimessä halua tehdä tarpeitaan mihinkään missä ei voi peitellä hyvin perusteellisesti jätöksiään. Yöllä hän leikkii omilla leluillaan ja käy murokupillaan murkinalla omia aikojaan. Aamulla hän unisena haukottelee vuoteessamme ensin nousevan seuraksi, koska tietää pääsevänsä valjaissa takapihalle juoksunaruunsa aamutuoksuja haistamaan.
Kun minä alan heräillä nuori herra haukottelee vieressäni isännnän paikalla, että nytkös pääsen taas ulos. No, meillä on tietenkin etuna se, että asumme rivitalossa. Mutta uskoisin, että kun et sulje häntä pois yölläkään seurastasi, hän voisi rauhoittua vierellesi tai jalkopäähän vuoteessasi. Kokeile. - lääkäriin!
Kuulin eläinlääkäriltä oman kissani tarkastuksen yhteydessä, että on jokin kilpirauhassairaus, joka aiheuttaa ylivilkkautta. Kannattaisi tarkistaa asia. Hän kuvaili oireita aika lailla siten että sopivat siihen mitä kerrot. Hoito siihen on kyllä olemassa.
Kissasi on aivan selvästi jotenkin epätasapainossa, joko henkisesti tai fyysisesti. Minulla on kaksi kollipentua, jotka ovat olleet varsin vilkkaita, mutta ei mitään tuonkaltaista. On selvää, ettei tuollainen riehuminen ole normaalia.
Älä yritä kasvattaa nyt, sillä kun kyse luultavasti on sairaudesta, niin kissan tilanne vain vaikeutuu jos koetat puuttua sen käytökseen. Vie pentu lääkäriin, pian! Muuten menevät omatkin hermosi.
Niin ja vielä: on monia muitakin sairauksia kuin mainitsemani kilpirauhasongelma, jotka voivat aiheuttaa ylivilkkautta. Niinhän ihmistenkin kohdalla. - Lauryn
Onko kyseessä tyttö vai poika?
Kissasihan alkaa olla "teini-iässä" eli sen hormonitoiminta alkaa ja se tulee sukukypsäksi. Myös se aiheuttaa ylimääräistä energiaa kissalla.
Tyttökissoilla kiimojen alkaminen vaikuttaa paljon ruokahaluun, eivätkä ne meinaa oikein malttaa syödä kiimassa. Myös vilkkaus on ihan omaa luokkaansa kiimojen aikaan.
Viethän kissasi leikkaukselle (jonka voi tehdä hyvin jo 8kk:n ikäiselle), niin sekin rauhoittaa kissaa osaltaan. :)- voimat lopussa
Kissani on tyttö ja hormonit todella taitavat hyrrätä. Tännän kissa alkoi pissailla ensimmäisen kerran koskaan asuntoon: keskelle ruokapöytää ja makuuhuoneen matolle. Nyt se mouruaa ympäri asuntoa...Ikävä olo ja nyt vielä asunto haisee pissalle. Huomenna menen ostamaan ainakin sen Feliwayn.
Joku kyseli, miksi pidän makuuhuoneen ovea kiinni: syy on siinä, että kissa ei anna minun nukkua, vaan riehuu läpi yön, naukuu ja raapii ja hyppii sekä spurttaille ympäriinsä. - Lauryn
voimat lopussa kirjoitti:
Kissani on tyttö ja hormonit todella taitavat hyrrätä. Tännän kissa alkoi pissailla ensimmäisen kerran koskaan asuntoon: keskelle ruokapöytää ja makuuhuoneen matolle. Nyt se mouruaa ympäri asuntoa...Ikävä olo ja nyt vielä asunto haisee pissalle. Huomenna menen ostamaan ainakin sen Feliwayn.
Joku kyseli, miksi pidän makuuhuoneen ovea kiinni: syy on siinä, että kissa ei anna minun nukkua, vaan riehuu läpi yön, naukuu ja raapii ja hyppii sekä spurttaille ympäriinsä.Onneksi olkoon, tyttönne on saavuttanut sukukypsyyden ja saanut ensimmäiset kiimansa! :)
Meidän neiti pissaili kiimassa myös pitkin kämppää ja siihen ei ole muuta apua kuin sterilointi. (Sterilointiin kannattaa mennä aika pian, jottei vääriin paikkoihin pissailusta ehdi muodostua pahaa tapaa..)
Sterilointiin siis pikimmiten kiiman jälkeen, mars, niin tyttönen rauhoittuu. :) - voimat lopussa
Lauryn kirjoitti:
Onneksi olkoon, tyttönne on saavuttanut sukukypsyyden ja saanut ensimmäiset kiimansa! :)
Meidän neiti pissaili kiimassa myös pitkin kämppää ja siihen ei ole muuta apua kuin sterilointi. (Sterilointiin kannattaa mennä aika pian, jottei vääriin paikkoihin pissailusta ehdi muodostua pahaa tapaa..)
Sterilointiin siis pikimmiten kiiman jälkeen, mars, niin tyttönen rauhoittuu. :)...niin kai se sitten on. Kauanko kiima kestaa? Olisi kylla ihana saada helpotusta kisun kayttaytymiseen. Viime yo oli taas mahdotonta mouruamista.
- kissatonni
Noinhan siinä käy kun villieläimen vaistot omaava eläin yritetään saada lutuseksi lemmikiksi.
Kissat ovat ihmisen itsekkyyden takia yritetty kesyttää luonnon villikissasta ihmiselle sopivaksi mutta villieläimen vaistot vain tahtovat pysyä kissalla jalostuksesta huolimatta.
Tuo viestiketjun aloittajan tarina on suoraan seurausta tuosta mihin se johtaa kun villieläin yritetään sopeuttaa ihmisen muottiin.
Mitenkähän nuo lukuisat kylän kissat ovat päätyneet tuonne kadulle?
Kun se kissa ei olekkaan sellainen vieressä kehräävä koriste niinkuin kuviteltiin niin ovi vain raolleen ja huolet häipyy....
Onnea vain sinullekkin viestiketjun aloittaja! Olisiko kannattanut ensin vähän ottaa selvää että se kissa ei olekkaan omistajan vietävissä vaan asia on yleensä päinvastoin???- voimat lopussa
Odotinkin jo näitä kommentteja. Mietin, miksi edes vaivaudun tämän vastauksen sanoihisi kirjoittamaan, mutta sanon ajatukseni nyt kuitenkin:
Koristeeksi en kissaa todellakaan ole ottanut. Itseasiassa kissani on ollut koditon, juuri tällainen kadulle hylätty toveri, jolle halusin ja haluan edelleen antaa kodin, vaikka vaikeaa nyt tällä hetkellä onkin. Silti, kissani on lemmikki ja kuten suurin osa lemmikin omistajista, haluan löytää sen keskitien, jolloin molemmilla on hyvä olla.
En hyväksy kissojen hylkäämistä, kuten varmaan jo tajusit, halusin vain avata keskustelun täällä LEMMIKKI -palstalla siitä, miten tuon kultaisen keskitien voi näin hankalassa tilanteessa löytää. Ihminenkin tarvitsee oman tilansa, unta ja rauhaa, siis sinäkin, siitäkin huolimatta, että on ottanut villieläimestä aikoinaan kesytetyn kissan kotiinsa perheenjäseneksi.
Jos haluaisin helpoimman mahdollisen, lutusen, niin kuin sinä sitä nimitit, lemmikin, ottaisin varmaan posliinikissan, mutta jutellaanhan hyvät ihmiset sentään myös ongelmista lasten kasvatuksessa - ei se sitä tarkoita, etteikö olisi ennen raskaaksi hankkiutumista ottanut selvää, mitä ongelmia lapsesta voi tulla tai miten hankalaa lapsen kasvatus voi olla.
Olen saanut todella hyviä ja rohkaisevia vastauksia, sääli, että toisten pitää mennä ääripäähän. Kiitos asiallisista vastuksista ja sinä kissatonni - mieti seuraavan kerran, mitä ihmettä teet lemmikkiosaston kissakeskustelussa, jos sinulla ei ole mitään annettavaa muille palstan käyttäjille. Yritätkö herättää keskustelua siitä, ettei kissaa koskaan olisi pitänyt kesyttää? Sääli, olet muutaman vuosituhannen myöhässä. Pahoitteluni. - Eulalia
voimat lopussa kirjoitti:
Odotinkin jo näitä kommentteja. Mietin, miksi edes vaivaudun tämän vastauksen sanoihisi kirjoittamaan, mutta sanon ajatukseni nyt kuitenkin:
Koristeeksi en kissaa todellakaan ole ottanut. Itseasiassa kissani on ollut koditon, juuri tällainen kadulle hylätty toveri, jolle halusin ja haluan edelleen antaa kodin, vaikka vaikeaa nyt tällä hetkellä onkin. Silti, kissani on lemmikki ja kuten suurin osa lemmikin omistajista, haluan löytää sen keskitien, jolloin molemmilla on hyvä olla.
En hyväksy kissojen hylkäämistä, kuten varmaan jo tajusit, halusin vain avata keskustelun täällä LEMMIKKI -palstalla siitä, miten tuon kultaisen keskitien voi näin hankalassa tilanteessa löytää. Ihminenkin tarvitsee oman tilansa, unta ja rauhaa, siis sinäkin, siitäkin huolimatta, että on ottanut villieläimestä aikoinaan kesytetyn kissan kotiinsa perheenjäseneksi.
Jos haluaisin helpoimman mahdollisen, lutusen, niin kuin sinä sitä nimitit, lemmikin, ottaisin varmaan posliinikissan, mutta jutellaanhan hyvät ihmiset sentään myös ongelmista lasten kasvatuksessa - ei se sitä tarkoita, etteikö olisi ennen raskaaksi hankkiutumista ottanut selvää, mitä ongelmia lapsesta voi tulla tai miten hankalaa lapsen kasvatus voi olla.
Olen saanut todella hyviä ja rohkaisevia vastauksia, sääli, että toisten pitää mennä ääripäähän. Kiitos asiallisista vastuksista ja sinä kissatonni - mieti seuraavan kerran, mitä ihmettä teet lemmikkiosaston kissakeskustelussa, jos sinulla ei ole mitään annettavaa muille palstan käyttäjille. Yritätkö herättää keskustelua siitä, ettei kissaa koskaan olisi pitänyt kesyttää? Sääli, olet muutaman vuosituhannen myöhässä. Pahoitteluni.Ihmisiä kannattaisi ehkä enemmän valistaa siitä että epämääräisen taustan omaavat eläimet käyttäytyvätkin vähän miten sattuu.
Meidän nykyiset kissaveljeksemme on loukutettu metsästä ilmeisesti vasta 4 kk vanhoina. Ensikoti oli niitä yrittänyt kesytellä, meille ne tulivat siinä vaiheessa kun olivat vielä sähiseväisiä, mutta ruoka kyllä kelpasi...
Toista niistä aloin silitellä vaikka se yritti näykkiä. Höntti kehräsi samaan aikaan ja yritti purra... Pikkuhiljaa se kesyyntyi varsin normaaliksi, mutta jostain syystä tykästyikin meidän isäntään. Isäntä saa roikottaa ja riepottaa sitä miten lystää, se on aika harvinaista että mokoma viihtyisi minun sylissäni. Kiehnääkin enimmäkseen isännän jaloissa. Mutta suhtautuu isäntään kuin veljeensä: tarpeeksi kun on silitelty se alkaa nuolla kättä ja saattaa sitten purra (ei tosissaan), aivan kuten se tekee veljensäkin kanssa: vuoroin kähistelee ja vuoroin nuolee naamaa.
Toinen olikin kinkkisempi tapaus. Enimmäkseen se juoksi karkuun kun lähestyi tai yritti silittää. Sitten sitä sai silittää jos se oli nukkumassa. Nyt sitä saa aika paljon siliteltyä ja rapsuteltua kun se on jossain tuolilla kököttämässä, mutta ihan varma en ole onko siitä koskaan lähtenyt kehräävää ääntä. Pari hyvin hyvin hentoa rohinaa vähän sinnepäin, eikä se enää säntäile karkuun niin kovin helposti kuin aiemmin.
Kumpikin on ollut meillä yli vuoden.
Ottaisinko jatkossa löytökissoja jotka eivät ole lainkaan sosiaalistuneet ihmisiin? En ottaisi. Toisinaan kaipaan niitä 90-luvun kissojani jotka olivat normaaleja - joskin sillä tavalla vikapäisiä kuin aiemmassa viestissäni kuvasin, mutta kumminkin sentään IHMISystävällisiä, joskaan eivät toisilleen ystäviä.
- Eulalia
Otin 80-luvun lopulla narttupennun, luulin että se on luovutusikäinen, mutta enpä tiedä oliko... Meno oli melkoisen mahdotonta ja minullakin meinasi unet jäädä uinumatta. Ja eräänkin kerran kissa hyökkäsi sohvan takaa suoraan selkääni kiinni kynnet ojossa.
Tästä epelistä tulikin isompana varsin luonnevikainen sikäli että se ei voinut sietää silmissään muita kissoja. Edes omille pennuilleen se ei koskaan kehrännyt imettäessään niitä. Kun ne kasvoivat isoksi (ja pidin ne), se alkoi vihata niitä.
Näiden pentujen meno ei ollut ihan yhtä vimmaista kuin emonsa, mutta jotain häikkää niillekin kai oli periytynyt, koska yksi niistä ei osannut ollenkaan leikkiä kavereidensa kanssa sitä leikkiä jossa kytätään toista ja käydään kimppuun leikkimielellä. Se kävi sisarustensa kimppuun aina tosimielellä ja puri niitä persauksiin niin että ne huusivat. Sitten pölisivät karvat.
Nyt kun minulla on pitkästä aikaa taas kissoja, veljekset, nämä eivät koskaan pure toisiaan niin että ulvoisivat tuskasta, ja karvatkaan eivät pölise. Kovasti ne välillä riehuvat toki, mutta hieman rauhoittuvat kastroinnin jälkeen. Yleensä meillä saa kyllä kissoilta nukuttua, ja ovat nyt jotain 1,5 v vanhoja.
Yksittäistä kissaa en ota enää ikinä. Kissoille on ihan normaalia leikkimielellä hyökkäillä toistensa kimppuun, mutta jos ei ole kaveria, sitten hyökätään ihmisen kimppuun. Ja koska ihminen ei osaa käyttäytyä kuten kissa, yksinäinen kissa ei sosiaalistu oikealla tavalla ja se saattaa hyökätä tosissaan, kun ihminen ei osaa sille kurnuttaa (kurnutus leikissä = tämä on leikkiä kun käyn kimppuusi). - Animus
...kävi mulla kauan kauan sitten. "Pelastin" arviolta puolivuotiaan likaisen, laihan kollin keskeltä kaupunkia. Aikani ilmottelin ja soittelin hesyyn, mutta omistajaa ei koskaan löytynyt, joten pidin katteroisen. Mulla oli yksiö eikä kestänyt kauaa kun hirvittävä yörumba alkoi. Siihen ei auttanut yhtään mikään. Kun väsymyksestä alkoi työnantaja huomauttelemaan oli aika tehdä jotain radikaalia. Hommasin misulle paikan maalaistalosta, jonne matkusti rauhoitettuna lentokoneessa mun kamun kanssa. Ei ilmeisesti koskaan sopeutunut ulkoilman jälkeen sisätiloihin, vaan kaipasi vapautta. Yritin ensin valjailla ja katti jopa pyydysti hiiren puistosta = juoksin perässä valjaissa roikkuen ;)) Muttei sekään ollut tarpeeksi.
Tämä kissa eli onnellisen ja pitkän (yli 16v) maalaiselämän.- liian tutulta
Jo vuosia sitten erehdyin minäkin tarjoamaan kodin pienelle kissanpennulle, jonka kaverini toivat meille. Vähän aikaisemmin he olivat nähneet kolme pentua, mutta siinä vaiheessa vain tämä yksi löydettiin. No minä otin pennun hellän hoivaan kotiini ja yritin saada siitä mukavaa kotikissaa.
Arvatkaapas onnistuinko? Kissan kasvettua se kävi aina vain pahemmaksi ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä kun sitä yritti lähestyä ja rupesi sähisemään kun sitä yritti silittää. No ulkoruokintaanhan kissa paineli. Ruokakupin aina kuitenkin laitoin ulos ja se tuli kyllä syömään, vaikka ei lähelle päästänytkään.
Sitten tuli aika, kun se ei enää tullutkaan, edes syömään. Liekö kuollut tai häipynyt, en tiedä. Rehellisesti kuitenkin sanon, etten sitä pätkääkään surrut tai ikävöinyt. Itse asiassa olin tyytyväinen, että pääsin moisesta sähisevästä kiusankappaleesta.
Jaa … tarinan opetus? Villikissoista ei niin vain kotikissoja tehdäkään. Muista se, ennen kuin otat hoitoosi sellaisen. - voimat lopussa
liian tutulta kirjoitti:
Jo vuosia sitten erehdyin minäkin tarjoamaan kodin pienelle kissanpennulle, jonka kaverini toivat meille. Vähän aikaisemmin he olivat nähneet kolme pentua, mutta siinä vaiheessa vain tämä yksi löydettiin. No minä otin pennun hellän hoivaan kotiini ja yritin saada siitä mukavaa kotikissaa.
Arvatkaapas onnistuinko? Kissan kasvettua se kävi aina vain pahemmaksi ja kävi päälle kuin yleinen syyttäjä kun sitä yritti lähestyä ja rupesi sähisemään kun sitä yritti silittää. No ulkoruokintaanhan kissa paineli. Ruokakupin aina kuitenkin laitoin ulos ja se tuli kyllä syömään, vaikka ei lähelle päästänytkään.
Sitten tuli aika, kun se ei enää tullutkaan, edes syömään. Liekö kuollut tai häipynyt, en tiedä. Rehellisesti kuitenkin sanon, etten sitä pätkääkään surrut tai ikävöinyt. Itse asiassa olin tyytyväinen, että pääsin moisesta sähisevästä kiusankappaleesta.
Jaa … tarinan opetus? Villikissoista ei niin vain kotikissoja tehdäkään. Muista se, ennen kuin otat hoitoosi sellaisen.Niin kissani on hylätty pentuna, ei se ole kauaa kadulla ollut, vaan ystävälliset eläinihmiset ovat sen kissataloon vieneet. Hylätty kissa ei siis ole välttämättä villikissa.
Antaa olla, koko keskustelun kulku meni nyt ihan väärille teille....
Kissani menee ensi viikolla lääkärille ja ihan ammatti-ihmisen kanssa sitten jutellaan, mitä on järkevää tehdä. Kiitos vielä asiallisista kommenteista ja hyvää joulua kaikille!
- emma 93
Meil on myös noin 8-9 kk kissa jolla on kans salee joku ADHD. Mut jos et oo viel leikannu kissaas, nii kannattaa leikata, sillä sen pitäis auttaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1201777
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991588Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy481109Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?441000Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29929Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50856Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s44822Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37790Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56778Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37760