yksinäisyydessäni yritin löytää keskustelukaveria, muta siellä käydään keskustelua juhlapuvuista tai pressanvaaleista. eiköhän meiltä löytyisi muutakin jutun aihetta, ois kiva löytää kaveri jutteleen vaikka luonnon hyvää tuomasta vaikutuksesta, vaika tähän yksinäisyyteen. hiljaisuus on joskus hyvä kaveri.
onko meidän maailma näin pieni
minä vaan
5492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitäs näistä juhlapuvuista ja pressanvaaleista. Ainakin ne ovat tuttuja sanoja. Tavallisestihan sieltä tulee ihan hebreaa tai sitten jotain niin yksinkertaista että sekään ei ole ymmärrettävissä.
Olen sen itselleni tunnustanut, että luonto on minulle elämän suola. Siellä katoaa stressi ja huolet. Kerään kaikkea mahdollista ja yritän oppia lintuja.
Elän yksin, mutta en tunne olevani yksinäinen, muutamat ihmiset ovat soiton päässä tai kyläilyn.
Oletko siksi yksinäinen tai tunnet niin, että rinnalla ei ole kumppania. Minä siinä vaiheessa, että nautin yksinolosta.
Minä katsoin pukujuhlaa kädet tanassa ja ihan yksinäni kommentoin asuja, kynttilät paloivat ja edessä oli juustolautanen, ei hullumpi olo.
Keskustelen mielelläni luonnosta ja sen antimista.
Tässä ystävä asiassa en ehkä sua nyt niinkään pysty auttamaan. Mutta jos olet luonnosta kiinnostunut, niin hankippa sellainen kirja kuin >>Miten luonto parantaa
Linnan juhlista en enää viitsi kirjoitella.
Pressan vaaleja en ole katsonut telkkarista tai lukenut lehdistä. Netistä luin jostakin moraalikeskustelusta ja Tarjan tietämättömyydestä sotilasarvoista. Ihan kuin tietokilpailu. Ihminen unohtaa helposti oppimansa. Minä en ole koskaan oppinut sotilasarvoja enkä aio niitä opetella.
Työssäni olen jatkuvasti tekemisissä luonnon kanssa. Viihdyn yksin ja olen paljon ulkona.
Eilen illalla iso rusakko hypähti piiloon tien poskessa.
Olin eilen työpaikkani pikkujoulussa ja juhla oli erittäin onnistunut. Iäkas soittokunta soitti erittäin kauniisti. Tuntui, kuin olisin käynyt ulkomailla. Ruoka oli hyvää ja ihmisillä hauskaa. Ehkä kivempaa kuin linnanjuhlissa.
Pyysin lapsiltani vain yhtä joululahjaa. Se on hunajapurkki. Kun juon tuota hunajaa, tunnen kesän huulillani. Touhukkaat mehiläiset pörräävät kukasta kukkaan ja höpöttävät itsekseen "pitää olla ahkerana, että se yksi ex-yh-Elli Soneraplazan Elleistä toipuu kovasta flunssastaan. Ääni on vieläkin käheä ja yskä melko kova. Naisparan pitää kuitenkin puhua taas puhelimessa koko viikonvaihteen lisätyössä. Rahat ovat tiukalla, kuten yleensäkin suomalaisilla työläisnaisilla. Maailma pursuaa tavaraa ja köyhillä on ilona vain jouluvalot.
Joka puolella tursuaa tyhmiä juttuja. Sinkkuelämää pidetään tylsänä elämäntyylinä.
Kovin mielelläni minäkin menisin suoraan kotiin katsomaan Kauniita ja Rohkeita. Elämäni koostuu hyvin yksinkertaisista asioista. Iloitsen terveydestäni ja ihanista lapsistani. Rakastan kotoa viinan takia karkuun juossuta lasten isää. Hänkin voi jo ihan hyvin. Netistä moni yksinäinen saa edes jonkinlaista seuraa.
En jorise enempää. Tuolla Esson baarissa ajattelin joskus käydä jutustelemassa. Asun vastapäätä Essoa ja olen aina pitänyt Uuno Turhapuron Esso-jutuista. Haaveni onkin, että joskus tapaan Uunon ilmielävänä Essomme terassilla kesäaikaan.
On todella hyvä ystävä...
Mutta joskus on parempi kun saa purkaa sydäntään, ajatuksiaan ja mielipiteitään jonkun toisen kanssa...
Samoja ajatuksia..