Kissaystävämme

Sinun listaukseesi ole mitään lisäämistä,se kun on aivan kuin meillä! Tämänlaisen tilanteen saavuttamiseen tarvitaan paljon Huolehtivaa hoitoa,kissojen HUOMIOIMISTA,(ovat erittäin huomionkipetä)ja hellää hoitoa.Niin 'kisut' palkitsevat saamansa 'hellyyden':esim.Aamuherätyksellä:Nuolastaan pari kertaa nenään,että nyt on aika nousta!
Eikä sit illalla tarvii palella,kun on pari-kolme
'lämpöpatteria'vieressä peiton-alla!!
S'oon upeeta ;)

osaa hakea hampaissaan leikkipallon takaisin kuin koirat kun sen heittää sille, päästelee välillä "röhkiviä" ääniä kun leikitämme sitä ja seuraa ihmeissään kursoria tietokoneen ruudulla, emmekä mitään näistä ole sille varsinaisesti yrittänyt opettaa, kyllä se on ihan itseoppinut mornikka :)

Vähän väliä on naurussa pitelemistä, kun komennamme "kiellättävää" kisuamme. Sitä aletaan kukkoilemaan, hyppimään sivuttain, kurisemaan ja tuuppimaan tomerasti pienillä tassuilla. Ihan kuin pienet lapset :D

Mutta kaikessa lyhykäisyydessään: kissamme on meille kaikki kaikessa

minun kissa tykkää juosta aina kilpaa minun kanssa kun käyn ruokkimassa kanit ja hoitamassa ne navetassa ja kisani haluaa mukaan niin sit ku tulen navetasta (kissani ei millään ilveellä navettaan tule..) nii kissa ampaisee häntä pystyssä juoksemaan täysillä ovelle...:) se oikeen katttoo minua että etkö taaskaan saanut kiinni...;) ja se on minulle tosi tärkee eläin..

hauskimpana harrastuksena kissojeni kanssa voin mainita syksyllä sienestämisen pikkumetsässä mökillämme. Kissat seuraavat perässä, kun kuljen polkuja pitkin. Ne vahtivat kulkuani aina jostain kallion nyppylältä, tai ihmettelevät vieressäni sieniä kerätessäni niitä.
Kotiinpäin mentäessä ne haluavat olla aina ensimmäisenä polulla ja näyttää tien kotiin.
Sienestäminen on niistä ihanaa ja niin on minustakin.

Näin talvella harrastamme lumityöntekoa omakotitalomme pihamaalta. Meillä on jo korkea hanki. Ne kierivät ja pyörivät lumessa, ja ajavat toisiaan takaa puuhun.

Joskus kissat ovat kylmissään, kun tulevat sisälle. Kiedon ne shaaliin ja pidän sylissäni niin kauan, että ne lämpiävät. Joskus on sauna valmiiksi lämmitetty, niin ne pääsevät lauteille lämmittelemään.

Sisällä istumme sylikkäin ja katsomme vain toisiamme, ja tietysti vähän "salkkareitakin" kun joudamme.

asustaa äiti ja hänen tyttärensä eli toisin sanottuna kauhukaksikko ;)
Emä on pieni ja kaunis, ketterä kissa, mutta tuo sen pentu on kaikkea muuta. Se on tajuttoman iso, pörröinen ja rohelo.
Monesti on nukkuessaan tippunut tuolilta tai sängyltä alas,syö koirankupista ja survoo tassunsa ruokaan, istuu vesihanan alla ja hetkenkin pihalla oltuaan on täynnä mutaa, rapaa, oksia jne...
Mutta kylmä ois nukkua ilman näitä kehrääjiä...
Kainaloon hiipivät ja siinä sitä pitää sitten yö liikkumatta maata, kun kynttä tulee jos kylkeä yrittää kääntää =)
Mulla on aina, koko elämäni ajan ollut kissa/kissoja ja en todellakaan osaisi olla ilman näitä...ihana seurata kun ne telmiivät keskenään tai koirien kanssa...ja kun ovat kipeenä haluavat vain olla sylissä...tai jos itsellä on pahamieli jostain niin lohduttajia löytyy.
Onhan meilläkin tapetit vaihdettu ja verhot revitty alas, kukat lennelly, yksi kaappi (äidin luona) mikä oli täynnä kristallilaseja ja muuta äitin arvokkaita astioita kaavettu, monia ja monia maljakoita on hajonnut, sohvia on muutamat menny ja nojatuoleja, tauluja, mattoja, vessapaperi rullia, kaikki kulta korut on kissat jonnekkin piilottaneet...jne... mut ne kaikki on vain tavaroita...niitä saa aina lisää!
Näistä törkyturvista en yhdestäkään, mistään maailman hinnasta luopuisi, vaikka koko asunnon pistäisivät remonttiin(sen ovat jo kertaalleen tehneet ;), samoin auto on hajotettu kertaalleen , tosin koira teki sen)
Kun elukat aikoinani hankin tiesin että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu... mut ei nää kiertoon meiltä lähe, ei yksikään!

Multa loppus varmasti happi jos joutuisin näistä luopumaan, pimahtasin varmaan, valkotakkiset sais justiinsa soittaa.
Mikään ei oo niin ihanaa kuin nähdä nää omat elukat onnellisina, terveinä ja elämäänsä tyytyväisinä. Kissat kun kehräävät ja kellivät kevät nurmella ja sit lähteevät jahtaamaan perhosta...illalla palaavat hiiri suussaan takaisin ja mänöövät tyytyväisinä katonrajaan nukkumaan...tai koirat kun ne pääseevät kirmaamaan keskenään, painimaan mutaan tai riehumaan puuteri lumeen...se on niin suloista sitten kun koko lauma koirat ja kissat kassaantuvat yhteen tiiviiseen kasaan nukkumaan, toinen toisistaan huolehtien, sinne isännän ja emännän jalkoihin.

Nämä ovat elämäni rikkaus!

Olen joutunut elämäni aikana luopumaankin elukoistani...ne on niitä hirveitä hetkiä, jolloin on muistettava mitä se todellinen rakkaus on...se on sitä että annetaan sairaan päästä tuskistaan. Se on ihan hirveetä kun viimesen kerran katsoo silmiin ja sanoo heihei rakas.