Kertokaa mitä vaimonne tai tyttöystävänne teki kun ostitte moottoripyörän?
Ostitteko kysymättä tai siitä huolimatta että vaimo oli hankintaa vastaan?
Meillä vaimo ei ole innostunut aiheesta ja minun on tehnyt mieli ostaa pyörä jo monta vuotta.
Ostitteko kysymättä tai siitä huolimatta että vaimo oli hankintaa vastaan?
Meillä vaimo ei ole innostunut aiheesta ja minun on tehnyt mieli ostaa pyörä jo monta vuotta.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ei kuulu hänelle,ei olla tossun alla,heillä on oma marttakerho.
...ukko laittoi hanttiin, kun minä halusin laittaa moottoripyörän. En kuunnellut ukkoa vaan ostin sen. Kyllähän se on niin, että kumppani on väärä, jos ei hyväksy toisen harrastusta.
Nyt on vuosia kulunut ja prätkäharrastus on tarttunut. Ukolla on jo kolmas oma pyörä menossa...
Vaimon milestä mopot on kalliita, (niinhän ne ovatkin), vaarallisia ja vielä turhia rahan reikiä perhellisellä miehellä.
Eihän se (vaimo) mitään voi jos mopon ostaa, mutta siitä tulee niin jumalaton vittuilu ja sanominen pitkäksi aikaa ettei viitteis kuunnella.
Lisäksi vaimo vetoaa siihen että kun sulla on kerran hengen lähtö ollut lähellä ko. laitteella, (tapahtui v.-82 piikillä auton kylkeen ajaessa) niin miksi ehdoin tahdoin riskeerata.
ONNEKSI OLKOON:-))
Meillä oli aikoinaan aivan sama tilanne. Pidin kuitenkin pääni ja ostin pyörän. Tuli mykkäkoulua,vittuilua,ilkeitä kommentteja lapsellisesta harrastuksesta ym.ym. Mutta kyllä kannatti! Nyt (ostosta 3 vuotta) vinoilu loppunut ja vaimo oli jopa kerran kyydissä.Ei muuta kuin pyörää valitsemaan!
meillä tykätää pyörästä mukuloita myöte
kyytii pitää päästä aina kun mahdollista,
tosin silloin pitää ajella vähän rauhallisemmin!
Siis ostit ukon kun tämä vastusti pyörän laittamista?
Vaihda vaatteita vaimosi kanssa niin pääset lähemmäksi todellista identiteettiäsi.
Meillä vaimo pisti hanttiin mutta ei se paljoa auttanut. Täytyyhän sitä jokaisen saada harrastaa mitä haluaa.
Sitten kun olet ostanut mopon niin sinulla on kaksi vaihtoehtoa.
1. Ota vaimo kyytiin ja aja niin pirun varovasti että se näkee kuinka turvallista homma on. Tämän seurauksena et kuitenkaan saa ajella enään yksinään, vaan aina on toinen tulossa kyytiin.
2. Ota vaimo kyytiin ja aja niin pirun kovaa että hän ei ikinä uskalla tulla mukaan. Tämän seurauksena saata kuulla jatkuvaa motkotusta mopoilun vaaroista mutta saat ajella aina yksin.
Valinta on sinun
Laita vaimo vaihtoon, kuitenkin hän on joku vanha kurppa, nuoret tytöt tulee mielellään kyytiin, ja jos olet tosimies, voi hänkin tarjota omaa kyytiään.
että vanha kurppakin(51v) haluaisi pyörän kyytiin, muttei omista miestä eikä pyörääkään ja taas kohta kesä ja motskarit ilmestyy talvisäilöistä........
Olen asunut avoliitossa erään naisen kanssa pari vuotta. Kummallakin on omat rahat ja yhteistä meillä on jääkaapin sisältö.
Ostin mopon pari vuotta sitten, enkä tietenkään kysynyt häneltä minkäänlaisia ”lupia” asiaan.
Maksan harrastukseni kaikki kulut, ja teen vapaa-ajallani mitä haluan. Hän toki pääsee takapenkille silloin kun se mulle sopii ja usein se sopiikin! En minäkään rajoita hänen harrastuksiaan millään lailla. Onhan meillä sitä paitsi yhteisiäkin harrastuksia (ainakin talvisaikaan).
Jos tämä järjestelmä ei miellytä, niin sopii etsiä toinen kumppani!
Kyllä kannattaa omaa mielihalua toteuttaa mahdollisuuksien rajoissa.Jos se ei tee kohtuutonta lovea käyttö budjettiin,niin osta pyörä.Alkaa sitten kuitenkin harmittamaan myöhemmin kun on liikaa tanssinut toisen pillin mukaan.Mä olen pitänyt ohjenuorana hankintojen suhteen sitä että,jos normaali laskunmaksu/elämisen taso ei järky,niin antaa palaa vaan!
......Tehtiin pari vuotta sitten:
Oli silloin sun tällöin ohimennen puhetta vaimon kanssa, että hankin jossain vaiheessa taas pyörän itselleni. No kun sitten aika koitti, niin ostinkin pyörän ja hoidin tiedottamisen vaimolle ihan vaan ilmoitusasiana.
No siitähän meinasi syttyä kolmas maailmansota!
Nyt myöhemmin kun pojan kanssa välillä ajellaan kahdella pyörällä kimpassa, niin on vaimo diplomaattisesti todennut, että pitäähän pojilla olla omat lelunsa. Eivätpähän ole aina kotona jaloissa pyörimässä ja vahtimassa emännän kattiloita.
Kyllä se siitä vielä pöly laskeutuu kun ei ole liian hätänen.
Soitin matkalta kotiin töistä, että tuli ostettua motskari.
Hetken siitä kuulin, mutta sitten on rauhoittunut.
Aiemmin oli ollut hankinnasta puhetta, aina saanut kielteisen kannan. Sitten päätin vain sen ostaa.
Elän avioliitostakin huolimatta omaa elämääni ainoata kertaa!
Osta se pyörä tai muuten kadut koko ikäsi, ettet ostanut ja ajanut.
Ostin omani ja pientä painostusta tuli ulkopuolelta-ei puolisolta, koska sitä ei ole-mutta monelta muulta.
En ole kuollut, rampautunut,vararikossa...
Osta se-taitaa olla jo valmiiksi katsottuna? Jotkut asiat vain on toteutettava.
Luvata ostin, kaverit kysyi mitä vaimo sanoi? No eihän se sanonut mitään kahteen viikkoon! Nyt nalkuttaa jo ihan normaalisti!
Minä en mustanut koko naista pariin kk:teen
ostettuani prätkän.
puolestaan kannusti ostamaan, kun kerran mieli tekee. Kyytiin ei kuitenkaan suostu tulemaan. Mutta sehän taas ei haittaa ollenkaan.
Kyllä, vaimo oikein kannusti ostamaan prätkän koska pitää itsekkin niistä, ja kyytiin tulee mielellään.
Hankintahinta hiersi meillä. vaimo olis varmaan halunnu kuluttaa johonkin vastaavan määrään, tai käyttäny aina verukkeena pyörän hintaa. Nyt pyörän "omistaa" luotettava taho. Se on mulla vaan lainassa toukokuusta syksyyn.
Olen myös harkinnut seuraavassa autokaupassa ottaa pyörän vaihdossa (Maksan itse välirahaa) Senjälkeen vois pistää reilusti sen pyörän myyntiin niin törkeällä hinnalla ettei kukaan taatusti osta.
molemmilla on oma pyörä. Tietysti.
Minulla oli pyörä ennen vaimoa. Eikä ole tarvinnut vuosimallin vaihtoonkaan hirveästi lupia kysellä, kun ei ole ollut onnettomuuksia ja talous on pysynyt nipussa.
Jos tilanne olis toinen, kunnioittaisin vaimon mielipidettä. Etenkin jos on jälkikasvua ja asuntovelkaa. Mopoilu kun on tyyristä ja vaarallista. Käsi sydämmelle - olisiko sinusta kiva jos vaimo pistäisi 15 tonnia johonkin sinulle yhdentekevään puuhaan, ja vielä tonnin kesässä lisää? Olisi pois pitkiä kesäpäiviä? Vaarantaisi henkensä?
Yrittäisin ehkä sinuna tehdä selväksi, että mopoilu on minulle hyvin tärkeää, ja jos vaimo suostuu asiasta neuvottelemaan, olisi hyvä olla mietittynä mitä aiot tehdä toisin jotta minimoisit riskit, ja mistä ajattelit repiä rahat - mistä voisit esim. luopua. Nuohan on ihan hyviä kysymyksiä esittää itsellesikin.
menestystä neuvotteluihin.
Rahat oli jo olemassa viime syys kesällä, mutta pistin ne rahat asuntovelan lyhentämiseen, joka on jo melkein kokonaan maksettu.
Tulelana keväänä olis jo taas rahat kasassa, kun elelen muuten niin nuukasti.
...pankinjohtajalle meilin, et mopo pitäis saada ja olis valmiiksi sopiva katteltu ja ton verran pitäis saada rahaa ja ton verran pystyisin maksamaan kuukaudessa. Sitte pankinjohtaja vastasi että eipä hätiä, järjestyy. Seuraavaksi menin mopokauppaan tekemään kaupat, visalla käsiraha tuhat euroa. Sitte menin rouvan luo ja pyysin hyppäämään autoon ja ajettiin pankkiin... Hih.. oli siinä emännällä tippua leuka pöydälle... ku kuuli mistä kyse. Mut nimen laitto paperiin ja mentiin hakemaan mopo kotia... Ei se sitte enää ekan yhteisen ajelun jälkeen ollu vihainen.
Kyllä miehen pitää saada mitä haluaa, ikuisia lapsia me ollaan eikä sille mitään voi. Leikkikaluja pitää olla ja kyllä vaimot sen tietää ja ymmärtää... Et mopokauppaan vain.
Vaimo osti minulle Bemarin viime viikolla. Meinasin ensin hankkia taxfree pyörän Speedermanilta Kankaanpäästä, mutta kun aloin kyselemään kuntoa liian tarkasti en saanut enää vastausta sähköpostiini. Onneksi, sillä löysin hyväkuntoisen ja vähän ajetun www.nettimoto.com sivuilta.
Toisaalta ainut ongelma on siinä, kun hankkii mopon tähän aikaan vuodesta, niin on kuin otsassa olisi ruuvi kun pitää odottaa kevääseen ennen kuin pääsee ajelemaan. Tulee muuten käytyä autotallissa useammin kuin ennen, nostamassa pressua ja haikeana katselemassa "rakkaintansa".
Toisin on jenkkilässä. Siellä vaimot ostelee miehilleen moottoripyöriä joululahjaksi.
http://www.cruisercustomizing.com/memberdetail.cfm?user_ID=193557
Vaimo oli ajanut piikillä kolme kesää. Sitten tauko monta vuotta, eka mopo ok 500cc toinen 600cc vähän yskitti mutta kun antoi koe ajon rouvalle ei ollut mitään ongelmia, vastaus: tämä tuntuu paremmalta kuin tuo.. Kolmas ja vaikein vaihe: vaihto MT-01:seen. Muutama ilta, jos sellainen tulee, tulee myös ero... taas vaimo puikkoihin ja homma ok..
Ensin ehdoton EI, sitten kysymys: Mistä rahat? Kun rahoitus oli selvillä, skeptistä puhetta ja nalkutusta harrastuksen vaaroista ja kalleudesta.
Sitten kun pyörä oli hankittu (Saksasta), tuli käsky mennä kauppaan ostamaan hänelle ja perheen muille naispuolisille yhteisesti ajokamppeet. Seuraavaksi hankittiin pojalle (vaimon suostumuksella) oma pyörä ja vanhin tyttö ajoi hänkin kortin ja lainailee silloin tällöin pyöriämme.
Nuorin tyttäristämme (nyt jo 16v) haluaa viikoittain kyytiin nk. terapialenkille (n. 100 km mutkaisia teitä) ja olipa hän myös kyydissäni kun pojan kanssa kävimme ajelemassa Iron Butt:in pari kesää sitten.
Myös siitä vaimo jaksaa olla nykyään hyvillään, etten ole vähääkään vailla autoa mp-ajokauden aikana.
......Huomata, että ihan samat henkiset kamppailut on käyty näköjään aika monessakin pirtissä pyörän hankinnasta.
Taitaa olla vaan lajille ominaista käyttäytymistä tämä tämmöinen vastustelu.
Ei nainen (vaimo) jolla on lapsia voi ymmärtää miksi moottoripyöräily, joka on vaarallista, kallista ja joskus kylmääkin kyytiä on hauskaa.
Olen sanonut vaimolle että autolla ajamisessa ja mopolla ajamisessa ei ole mitään muuta yhteistä kuin ajaa sana.
Mopolla ajaminen on, sanoisimpa jopa parasta mitä mies voi tehdä housut jalassa. Joku vanhempi mies on sanonut että joskus voittaa jopa seksinkin. En tiedä kun en ole vielä vanha.
Joskus kun on mopoilun makuun päässyt ja tykästynyt siihen, niin ei sitä voi unohtaa.
Pitää sanoa vaimolle suoraan, että nyt on kuule sun naama repsahtanu siihen malliin, että moottoripyörä on menny viihdearvossa ohi. Vaimo ymmärtää olla jättämisellä uhkaamatta, koska kuka nyt enää rupsua huolisi.
aivan nynnynä,jos et itse tee päätöksiä.
Jos mies olis kuuliaisesti toiminut naisen/vaimon mielen mukaan menneinä aikoina, niin oliskohan amerikka jäänyt löytämättä ja tuskin olis kukaan kuussakaan vielä käynyt.
Menestyksen takan on kuitenki aina myös nainen.Nii ett jos on oikkein hyvä puoliso, niin kyllä' siittäki kannattas kiinne pitä.
Kannattaa osta pläjäyttä sill toine kypärä ja hanskat ja otta se muka. Siin on sitt sillä kerta kaks unelmaa samal kertta matkassa.
Kaltaisiasi wannabe motoristeja jokainen motoristi tuntee vaikka kuinka ja paljon. Puhetta ja kirjoituksia piisaa mopon ostamisesta kyllästymiseen asti. Aina vaan esteenä on joku asia. Vaimon lisäksi esteeksi kelpaa raha, sopivan mallin puuttuminen, vakuutuksien kalleus, sään kylmyys, jalkojen lyhyys, lasten vastustus jne... Ihmisen, etenkin moottoripyörän ostoa teeskentelevän, mielikuvitus on rajaton.
Käyttökelpoisia pyöriä on saatavissa muutamalla tonnilla. Lajiin tutustumiseen ei vaadita isoja taloudellisia uhrauksia. Lakkaa lässyttämästä ja osta se pyörä. Todellisuudessa vaimosi arvostaa miestä joka osaa muutakin kuin haaveilla.
Siinä ei ole mitään pahaa, että miettii asiaa monelta kannalta, eikä tee ihan mitä haluaa, vain todistaakseen olevansa "tosi mies". Oikea tosi mies tuntee vastuunsa vaimostaan ja lapsistaan, ja ottaa myös heidän tarpeensa huomioon. Jos ei tähän pysty, niin on parempi elellä yksikseen.
Itse haaveilin lähes 20 vuotta prätkän hankinnasta, odotellen sopivaa hetkeä ja taloudellista tilannetta. Ensin opiskeltiin, sitten maksettiin pienillä tuloilla asunto- ja opintolainoja ja sitten tuli lapsi ja isompi asunto. Viime keväänä prätkäkuumeen oireet olivat pahimmat kuin koskaan, mutta en saanut budjettia kohdilleen, ja päätin unohtaa asian taas vuodeksi.
Syksyllä sitten huomasin pyörien hintojen pudonneen radikaalisti, joten aloin laskeskelemaan asiaan uudestaan. Totesin, että nyt ois mahkut. Selvitin rahoituksen, pyörän taustat, talvisäilytyspaikat, vakuutusmaksut jne. Sitten esitin asian vaimolle, joka toki oli saanut haaveestani kuulla monen monta kertaa vuosien aikana. Heti tuli kysymyksiä rahojen riittävyydestä, mutta suurin huoli liittyi vähentyvään "yhteiseen aikaan". Selitin ja väänsi rautalangasta ja lopulta totesimme, että omilla rahoillaan pitää voida ostaa myös itselle jotain. Vaimoni mielestä prätkästä on iloa vain minulle. Häntä kun ei asia voisi vähempää kiinnostaa. Lopulta sain hänet pankkiin lainapapereita allekirjoittamaan ja kaupat tehtyä. Vaimolta pääsi itku kun tulin pyörän kanssa kotiin, mutta rauhoittui aika äkkiä. Saa sitten nähdä miten reagoi kun uusi prätkäkausi alkaa. Itsekin sain ihmeellisen rauhan. Kiire päästä tien päälle loppui kun sain pyörän hankittua. Se on nyt siinä, eikä sitä multa pois oteta. Aoin hankkia varusteita myös vaimolle ja lapselle, jotta myös he pääsevät kanssani nauttimaan prätkästä, vaikka se mun juttu onkin.
Toteuta unelmasi, mutta ota myös vaimo huomioon. "Jos haluu saada, on pakko antaa"
...Eipä tuo tuleva vaimo kysynyt muuta kuin:onko se nyt ihan tarpeellinen?-kun olin ostamassa 8.pyörää tallinperukoille.
Mutta lähti se mukaan hakemaan ko.vekotinta ja on ollut ihan tyytyväinen senkin kyyteihin.
Edellisenä kesänä hän oli ensi kertaa reissussa motskarin kyydissä ja tykkäsi kovasti.
Puhuin vaimolleni usean vuoden ajan moottoripyörän hankinnasta. Silloin meillä oli talo vielä hieman kesken ja siksi kaikki muut menot olivat paljon pyörää tärkeämpiä. Jossain vaiheessa huomasin muiden onnellisuuden ja hankintojen lepäävän yksinomaan harteillani ja lupa heltiäisi vasta toteutettuani ensin muiden unelmat. Samalla sain kuulla kuinka ihanaa olisi tehdä vielä yksi iltatähti kahden vanhemman alkaessa lähestyä murrosikää. Minun vastaehdotukseni kahden pyörän ostamisesta ja niillä nelisin Euroopan kiertämisestä ammuttiin suoraan alas, joten sillä kertaa pyörä jäi ostamatta ja vauva tuli.
Vuoden vaippoja vaihdettuani ja joulukuusta koristellessani, päätin laittaa vaimoni myöhemmin keväällä valintatilanteeseen ja katsoa miten hän suhtautuu, kun kerrankin toimin itsekkäästi sijoittamalla puolen vuoden ylityörahat pyörään.
Touko- kesäkuun vaihteessa sitten istuin muutaman päivän netin mobile.de-palvelun parissa ja tein matkasuunnitelmaa Saksaan. Vielä tuolloin vaimo näytti kuvittelevan, ettei hommasta tulisi mitään, mutta jo viikon päästä kaikki oli valmista ja ajoin pakettiauton lautalle kohti Rostockia. Saksan autobaanalla valitsin ensiksi CD-jukeboxista kappaleen "It's my life!" ja annoin Hiacelle kenkää kohti Dusseldorfia.
Kotona vaimo näytti mietteliäältä, kun pakettiauton sisuksista paljastui BMW:n uutuudenkarhea supermoto, jonka kyytiin lapset kilvan tunkivat. Taisi muija silloin tajuta, että ehkä ensimmäisen kerran elämässäni suhteemme oli todella katkolla ja hänen oli parempi pitää suunsa kiinni, kuten viisaasti tekikin. Vaiks en enää oikein ees tiedä, et pitäiskö tollanen akka heittää pellolle, vai mihin sen tunkis? Ei noi siitä mihinkään muutu ja aina reissuun lähtiessä alkaa sama vääntö "mennään kaikki autolla... blaa blaa blaa...". Voi vittu, et vituttaa jo etukäteen toi tuleva rutina, mut kyl se yleensä siit helpottaa, ku saa kakkosen päälle...
BMW F650ST
Hyvä stoori.
Kerran täällä vain ollaan, ja pitää elää siten kuin itse parhaaksi näkee.
Kyllä on mussun mussun porukkaa kun pitää kysyä vaimolta ostaako pyörää, mitä hittoa se niille kuuluu, kun eivät tajua koko harrastuksesta mitään. Varsikin kun omillaan ostaa.
Olet ilmeisesti poikamies ja todennäköisesti sinkku. Ei ne rahat ole silloin omia kun pitää perhe elättää ja ajatella kolmea lasta ja vaimoa. Helppoa se on poikamiehellä.
Kyllä olen lapseton omasta valinnasta, mutta en sinkku.
Niin paljon kun mopoista pidänkin niin mopohan ei ole koskaan niin sanottu "järkevä sijoitus". Mopo on miehille kuin komea ratsu menneinä aikoina. Jos toisiaan on huolehdittava parin pojan ja vaimon toimeentulosta, hoidella vielä vähän asuntolainaankin, pidettävä talo kunnossa ja lämpimänä sekä vielä perheen kukuneuvokin (auto) yllä niin pitää kyllä toisen ja kolmannenkin kerran ajatella taloudellisten resurssien suuntaamista.
Jos olisin poikamies ja/tai lapseton niin mulla olis ollu mopo tai kaksi tallissa jo monta vuotta. Toisaalta vois se olla vähän yksinäistä elellä ihan yksikseen.
Minulla onkin kolme pyörää tallissa, eikä tarvi yksin ajella, avovaimo lähtee usein kyytiin, halusi vielä itse ostaa varusteet, kaikkia naisia ei tarvitse rahoittaa.
Alussa oli kysymys vaimon mielipiteestä. Sitten tuli kuvaan tuli mukaan vaarallisuus jne... Nyt näyttäisi olevan esteenä raha. Mitä aikuisten oikeasti haluat? Jos haluat moottoripyörän niin osta sellainen johon rahat riittävät - jos nyt yleensä olet todellisuudessa mitään hankkimassa. Turvallisuuteen pystyt eniten itse vaikuttamaan. Wannabee mikä wannabee.
Vaimosi kanssa viime aikoina? Miestäni kiinnostaa perheesi tilanne? Vai olitko surkea provo?