Sun kyynelees
mulle liikaa on
en kestä suruas
sua voinko auttaa
mitenkään
oot tähtitaivaan säde
sä rakkain ystäväin
Vuokses teen
mitä vain
älä itke
vaikka maailmaan mahtuu kyyneleitä
en silti tahdo
nähdä sun itkevän
Anna kaipuuni siivittää
askaleitas ihania
anna rakkauteni helliä
sinisilmiäs
usko vain
olen luotu sinua varten
oi rakkaani
mulle liikaa on
en kestä suruas
sua voinko auttaa
mitenkään
oot tähtitaivaan säde
sä rakkain ystäväin
Vuokses teen
mitä vain
älä itke
vaikka maailmaan mahtuu kyyneleitä
en silti tahdo
nähdä sun itkevän
Anna kaipuuni siivittää
askaleitas ihania
anna rakkauteni helliä
sinisilmiäs
usko vain
olen luotu sinua varten
oi rakkaani
Vastaukset 4
Vanhimmat
kauniisti kirjoitit rakkaasta ystävästäsi, runosi ei ole samalla mallilla muotuiltu, aina jotain uutta ja yllättävää runojasi lukiessa
ilmaantuu
Itse olen juuttunut saman toistoihin joihin olen perinpohjin kyllästynyt joskus olen valkoinen kyyhkynen, useimmiten musta enkeli synkkyyden
En osaa kertoa kauniita olen vailla ajatuksia,
en erota mustaa valkoisesta
ja totuudesta kumpuaa sinunkin kauniit sanasi, iloa ja hyvyyttä
Kanuniisti kirjoittanut olet rakkaastasi ja hänen surustaan.. Rakkaan surua on vaikeaa seurata viereltä, mutta onneksi pelkkä läsnäolokin yleensä riittää.. sanoja ei tarvita, vain olkapäätä mihin nojata ja lämpöä sekä rakkautta. Lempeää kynttilänhohtoista iltaa Sinulle! :)
ystäväni, kiitos sinulle