Jooh, niille jotka tietää asiasta...
Oon kotikasvatellut ja kun teen sadonkorjuuta niin näppeihin jää sellainen mukava talmakerros sitä itseään. Siitä on mukava pyöritellä palloa ja pistää piippuun, hyppää päähän kuin orava puuhun :)
Mut siis, onko markkinoilla tätä "sormitahmaa" ja vastaavia hasiksia vai ovatko kaikki jotain kymmenesti jatkettuja paskoja? Ja mikä olis sellaisen hintataso?
Kysyn ennenkaikkea niiltä jotka tietävät "sormitahnan" ja osaavat sen perusteella kategorisoida näitä rahahankintatuotteita... :)
Oon kotikasvatellut ja kun teen sadonkorjuuta niin näppeihin jää sellainen mukava talmakerros sitä itseään. Siitä on mukava pyöritellä palloa ja pistää piippuun, hyppää päähän kuin orava puuhun :)
Mut siis, onko markkinoilla tätä "sormitahmaa" ja vastaavia hasiksia vai ovatko kaikki jotain kymmenesti jatkettuja paskoja? Ja mikä olis sellaisen hintataso?
Kysyn ennenkaikkea niiltä jotka tietävät "sormitahnan" ja osaavat sen perusteella kategorisoida näitä rahahankintatuotteita... :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotkut kutsuvat tuota ainetta charakseksi, tosin virallisesti kai se pitäisi tehdä jostain intialaisesta / indica lajikkeesta. En ole 100% varma.
Vaan et sitä varmaan katukaupasta löydä. Kadulla myydään vain kenkäplankkia tai parafiiniä.
Enkä suosittele lähtemään kotikasvettua myymäänkään alkaa olla jo liian rikollista touhua. Polttele vaan ittekses tai kavereiden kanssa.
Samapa vaikka Suomessa kasvattamaa sormihasista tekisi. Samaa Charasta se on. Tai no ei samaa, mutta charasta kumminkin.
Samoin kun Libanonilainen ja Marokkolainen on kummatkin polm tyyppisiä, vaikka ne onkin joidenkin mukaan kovinkin erilaisia. Samalla kaavalla ne tehdään, mutta eri kasvista. Toinen vain punaisempaa.
Tuoreesta kukasta tehty hasis tulee olemaan tummempaa väriltään. Ja Charas pitäisi jättää "kypsymään", jotta se lehtivihreä katoaa. Käsistä irtoava hiki fermentoi sen hasiksen.
Kasvattajan onkin helpointa kerätä se tahma talteen, eikä tehdä esimerkiksi Afganistanin tapaan survos lehdistä/kukinnosta ja kuumentaa ja moukaroida kivellä ja kuumentaa ja moukaroida kivellä. (Tietty olisi kiva mennä jonnekkin temppeliin Nepalissa istumaan marmorilattialle pienen veitsen kanssa sadonkorjuun aikaan...)
Itse tehdyssä voi olla varma, että siellä ei ole esimerkiksi lampaanrasvaa seassa. Ei maistu hyvälle.
Kuka on ollut Intiassa tekemässä Charasta? Varmasti löytyy joita kuita.