Onko muilla ollut "kamala huoli" olo kun kissanne on leikattu? Mulla just nukkuu tokkuraisena sterilisaation jälkeen, ja mieleni on täynnä myllerrystä! Minun rakas kultani on leikattu ja nyt se pieni vaan nukkuu.. On se ihanaa kun huomaa kuinka rakas on oma lemmikki!!!
(eihän ne eläinvihaajat voi tätä ymmärtää)
(eihän ne eläinvihaajat voi tätä ymmärtää)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huolissaan on oltu säälittäny kun kävelly sit kun humalaiset.Ei viittiny nauraakaan vaik oli hassun näköstä.Koirallamme oli rauhotuksen jälkeen huono olo.Ajettiin tunnin verran lääkäristä kotiin.Kun laskettiin ulos autosta meni suoraan oksentamaan.Ei raukka autoon tehnyt.Yhtä yritin kantaa autosta kun oli tokkuras.Sitä ei isokokosena ollu kanneltu.Eikä suostunu nytkään määrätietosesti hiipi rapulle asti johon tuuskahti siitä kannoin sisälle.Nyt on sairautta lemmikillämme jotenkin on entistä rakkaanpi kun ei tiedä milloin on viime hetket.Hyvä kun leikkuutit kyl se siitä ja on muisto vain koko homma.
Kyllä se on aina ollut kova paikka, kun oma kissa on ollut leikkauksessa. Itku siinä on tullut joka kerta, myönnän sen häpeilemättä. Tekee kipeää nähdä rakas eläin huonona.
Kyllä se siitä! Hyvää joulun odotusta.
Se sun kissas on varmaankin kastoroitu..? Sterilisaatiossa ei leikata... Tuli semmonen olo et pakko korjata..
no, en tiedä siis oikeata sanaa, kun tyttökissa leikataan, että ei saa pentuja, vaan jos tuo on oikea sana, niin kiitos tiedosta. Kisu on muuten jo heräilly pari kertaa ja näyttää olevan kohta kunnossa, ihanaa!
eli kollien leikkuuta kutsutaan KASTRAATIOKSI ja narttujen STERILISAATIOKSI eli kyllä piikissa aivan oikein puhui..
Omat kissani leikattiin tuossa viikko sitten, ja vaikka olenkin useamman kerran jo leikattuja kissoja katsellut niin huoli oli suuri. Ne kun näyttivät aivan kuolleilta, niin oli pakko tarkistella vähän väliä hengittävätkö ne. Aika nopeasti siitä sitten heräsivät, ja tokkuraisina yrittivät hypätä sängylle ja muuta. Paikallaan eivät malttaneet millään pysyä, vaikka peittoon käärinkin :)
Melkein siinä kyyneleet tulivat silmiin kun ne kaatuilivat kävellessään ja yrittivät pestä itseään kun ei se tassu oikealla tavalla liikukkaan.. ^_^
siitä oli kova huoli. Istuttiin melkein koko päivä vieressä kattomassa, ettei oo mitään hätää, vaikka olis tenttiinkin pitänyt lukea. Sitten kun lopulta tulin tietokoneelle kouluhommia tekemään, se reppana alkoi heräillä ja heti hinata itseään mun luo.
Sitten kun se lopulta alkoi nousta jaloilleen, se kökötti pitkän aikaa nenä kiinni matossa, kun ei tassut kannattaneet niin kuin piti. Kun tiedettiin, että neiti kuitenkin haluaa nukkua sängyssä meidän kanssa, otettiin runkopatjasängystä jalat pois, ettei sen tarvii hypätä sinne. Ensimmäisen yön nukuin patjalla lattialla valot päällä, ettei sen tarvii hyppiä senkään vertaa ja että nään heti, jos on jotain hätää.
Mitäpä sitä ei höperö ensimmäisen kissansa eteen tekisi... :D