Lapseni on sairastanut jo melkein pari vuotta vakavaa sairautta, nyt on vähän helpottanut ja nyt meille tuli koiranpentu. Alan olla aivan lopussa, itkeskelen ja ruoka ei maistu. Toisinaan tuntuu tosi kivalta, mut taas huono olo vie voiton. Kun tähän vielä lisää joulun paineet...niin pakka on ihan sekaisin. Onko kellään vastaavaa...?
Onkohan normaalia...
väsynyt
7395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun on pitänyt pysyä vahvana, kun perheesi on elänyt vaikeita aikoja, on pitänyt jaksaa vaikka väkisin. Ehkä nyt kun tilanne muuten on helpottunut, aiempi rankka jakso vaatii veronsa. Olet varmaan (ollut) hilkulla sairastua uupumukseen. Anna itsellesi aikaa äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Olet varmaan kuullut sen marttojen ohjeen, että siivoa ihmeessä komero, jos aiot viettää joulun siellä. Eli jätä suursiivoukset vaikka kevääseen. Anna joulun tulla sellaisena kuin se tulee ja nauti siitä. Tee sitä mistä pidät, olet sen ansainnut.
Tilanteesi kuulostaa ainakin lievältä masennukselta.
Siihen saa nykyään ssri-lääkkeitä, jotka varastoivat serotoniinia, eli aivojen luonnollista mielihyvätuottajaa.
Suosittelen, omat kokemukseni ovat ollet hyvät: jaksaa taas hymyilyttää ja tarttua helpommin kotitöíhin jne.
Sivuvaikutuksia on ensimmäiset pari viikkoa, jonka jälkeen läkkee¨noton voi vaikka unohtaa koska siitä, ei tule "pumpulista" oloa vaan ihan selkeä, iloinen.
Anna nyt itsellesikin aikaa. Ja kuten joku sanoi, älä stressaa joulua. Osta ruuat valmiina äläkä ota siivousurakkaa. Ja toivottavasti olet saanut tukea lapsesi sairastaessa itsellesikin. Ehkä nyt kun tilanne on helpompi, päästät omat tunteesi pintaan. Hae apua, jos tunnet, että sellaista tarvitset. Minä masennuksen sairastaneena suosittelisin, että kävisit juttelemassa ammattilaisen kanssa ja kokeilisit ehkä lääkitystä.
Hyvää, rauhallista joulunalusaikaa ja lapsellesi hyvää paranemisen jatkoa!
ja nyt kun teille on tullut se ihana koiranpentu,lapsesi ehkä nauttii siitä ,ja sinulle jää hetki aikaa ,sulle tuli väsymys esiin kun ei tarvinnut aina srappina olla,ota hyvät neuvot vastaa ja jos tunnet hae apua saat olla vielä onnellinenkin;))
kun tuntuu, että juuri tämä koiran tulo sai kaikki pintaan. Olemme päättäneet luopua siitä, vaikkakin se on myös kipeä asia.
voi, luopua koirasta.
Jäisikö se vain sinun vastuullesi ja hoidettavaksi? Pentuhan vaatii kyllä huomiota alussa tosi paljon, mutta nopeasti kasvaa ja rauhoittuu.
Voisiko olla, että kun se on kuitenkin varmaan suloinen ja hellyyttävä, siinä on jotain mitä sinä et tällä hetkellä kestä? Liittyen siihen kuinka olet ollut kovilla lapsesi sairauden takia.
Olet joutunut olemaan niin 'vankka kallio' että omat tunteet on ollut työnnettävä syrjään.
Ehkä se arvatenkin riehakas pikkukoira, sehän on niin tunteisiin vetoava otus kuin olla ja voi, edesauttaa sinua sillä että tunteesi alkavat tulla pintaan ja tuskallisestikin tietoisuuteen. Kaikki ne uupumukset,ahdistus, pelko.
Sinun kannattaisi kyllä hakeutua puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa! Vaikka välillä tuntisitkin jaksavasi.
Minua seon auttanut tosi paljon. (Sairastuin syöpään, nyt voitettu, mutta tulevaisista ei kukaan tiedä.)Vanhat asiat ovat alkaneet tulla vasta nyt pintaan, ne on käytävä läpi. Ja ehkä sen jälkeen jaksan käsitellä omaa sairastumistanikin.
tsemppiä
mutta, kun elämä alkoi vähän helpottaa. Luulen että koira tuli meille liian nopeasti. No nyt se on annettu pois ja ruoka alkoi maittaa ja piparit on lasten kanssa leivottu.