Olen huomannut palstan viesteissä yleisen käsityksen, jonka mukaan nuori äiti olisi aina kouluttautumaton tai vain ammattikoulun käynyt. Vastakkainasettelu kouluttautuneet nuoren äidin ja urasuuntautuneen yli 30-vuotiaan välillä ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto.
Opiskelen itse yliopistossa, olen tällä hetkellä 20-vuotias ja valmistun 2008-2009. Minusta ei ole lainkaan mahdoton tai hölmö ajatus, tehdä tähän väliin lapsi. Saan olla rauhassa kotona, ei pelkoa siitä, etten pääsisi työelämään ja uusiin työhaasteisiin kiinni ja opiskelun joustavuuden ansiosta myös etäopiskelu onnistuu pikkuhiljaa.
Voin olla 25-vuotiaana maisteri ja nuori äiti, joka on hoitanut lastaan kotona pari vuotta. Lapsi ei ole este uranluonnille, ei edes suuri hidaste. Kaiken voi saada, jos vain kaikki menee hyvin.
Kouluttautunut nuori äiti
20
1623
Vastaukset
- ja sitä paitsi
en kaikkien ihmisten tarvitse olla yliopistotason tai amk käyneitä. Kyllä tulevaisuudessa löytyy myös ammattikoulun käyneille töitä. Kyllä eläneeksi tulee myös ammattikoulupohjalla... :)) Jopa pääsee matkustelemaan asunto ja autolainojen kanssa!! ;) Ja jos haluaan, ehtiihän sitä sit myöhemminkin opiskella lisää! Iloista joulun odotusta sulle!
- ....
Siellä näitä äippiä näkyy, joko lasten kasvettua tulleet sinne tai sitten samalla, jos mahdollisuus. Eli siis olet kouluttautumassa, ihmettelenkin että mikä kaksikymppinen maisteri :)
- Akat. äiti muttei teini.
Eikö tällä palstalla puhuta teini äitiydestä. 20v. ei ole enään teini. Mikäli ymmärsin niin kirjoittaja ei ole vielä äiti sen paremmin kuin maisterikaan, teini aikakin on takana.
Siis mielipide perustuu olettamukseen ei omakohtaiseen kokemukseen.
"Saan olla rauhassa kotona, ei pelkoa siitä, etten pääsisi työelämään ja uusiin työhaasteisiin kiinni ja opiskelun joustavuuden ansiosta myös etäopiskelu onnistuu pikkuhiljaa." - Ruusuiset on ajatukset...
ja otsikosta ...
"Kouluttautunut nuori äiti"
Ethän ole vielä kouluttautunut.- Nitta-22
Minä olen monta kertaa pyytänyt ylläpitoa muuttamaan tämän nimen nuorten vanhempien palstaksi, muttei mitään ole senkään suhteen tapahtunut.
En ole itsekkään teiniäiti, mutta tykkään kirjoitella tänne.
Ps. Hieno kirjoitus alk.per. Juuri noin se menee; jokainen on oman elämänsä herra ja toimii sen mukaan. Saavuttaa sen minkä haluaa.
Omat vanhempani ovat tästäkin loistava esimerkki. - ollaanpas täällä pikkumaisia
Kyllä sitä osataan taas vääntää rautalangasta negatiivisia asioita. Annetaan ihmisten kirjoitella tänne ja luetaan positiivisella mielellä. 20-vuotias on aika nuori nykyajan synnyttäjiin verrattuna. Tsemppiä vaan alkuperäiskirjoittajan elämän suunnitelmille. Suunnitelmia on aina hyvä olla. Itsekin opiskelen yliopistossa ja kaksi vuotta jää opintoja lapsen kanssa. Olen kyllä jo 26-vuotias. Ongelma on vaan siinä, että sukulaisia ei asu samassa kaupungissa. Mutta kun vauvakuume iskee, niin se iskee. Heh!
- ...
Viimeinen lause; jos vain kaikki menee hyvin. Tarkoittaa mitä? Jos kaikki menee silleen hyvin, että mies on työssä ja tuo rahaa kotiin. Mihin hävisi sen miehen oikeudet opiskella? Miksi se pakotetaan tekemään työtä, että äiti saa olla kotona ja opiskella? Vai kaikki menee silleen hyvin, että elintarvikkeiden hinnat putoavat romahdusmaisesti, ilman työansioitakin voi elää hyvin? Vai kaikki menee niin hyvin, että sen lapsen jälkeen nainen ajattelee itseään etusijalle, eli panostaa itseensä täysillä (opiskelee, kehittää uraansa) jättäen perheensä kakkossijalle? Vai kaikki menne hyvin, että lapsi ei tule rajoittamaan naisen mahdollisuuksia työelämässä?
Toinen kysymys; onko ura käsittääksesi se, että opiskelet itsellesi ammatin ja menet töihin? Siihen lapsi ei varmastikaan ole este tai hidastekaan...- .............
Missän ei kai sanottu, ettei mies saisi opiskella. Tunnen lukuisia vanhempia, joista kummatkin opiskelevat. lisäksi suomalaisissa pareissa mies on keskimäärin naista pari vuotta vanhempi ja on näin ollen usein hiukan pidemmällä opinnoissaan (toki armeija usein syö yhden vuoden) kun lapsi hankitaan. Ilman työansioita pystyy elämään hyvin muutaman vuoden kun lapsi on pieni, varsinkin jos säästöjä ja tahtoa puhaltaa yhteen hiileen löytyy. Lisäksi moni pari opiskelee hiukan hitaammin loppuun ja työskentelee opintojen ohessa. Ei mitenkään mahdotonta.
Lapsi voi toki rajoittaa naisen mahdollisuuksia työelämässä, mutta aika moni työnantaja ottaa mielummin jo lapsensa tehneen, valmistuneen maisterin kuin naisen, joka todennäköisesti jää heti äitiyslomalle työn saatuaan. Kukaan ei usko 25-vuotiasta naista joka väittää, ettei aio lapsia hankkia, mutta jos niitä jo on, saattaa työnantaja helpommin luottaa siihen, ettei töistä heti jäädä pois. Näin minulle on moni työnantajan ominaisuudessa toimiva ihminen sanonut.
Ura on minusta se, että opiskelet, menet töhin ja etenet töissäsi ainakin jossain määrin. Työ on sinua itseäsi tyydyttävää. Todella kunnianhimoista uraa ja perhettä ei voi yhdistää, olit sitten 18 tai 40. Miksi nuoren äidin olisi mahdottomampaa olla sekä työntekijä että hyvä äiti kuin mitä vanhemman naisen?
Muuten, ylioppilaiden terveydenhuollon säätiön (YTHS) ylilääkäri (en nyt ole ihan varma titelistä) sanoi jokin aika sitten hesarin haastattelussa, että paras vaihe hankkia lapsi on hänestä kesken opiskelujen. Niin biologisessa, sosiaalisessa kuin työpoliittisessa mielessäkin. Hän piti ehdottomasti oikeana ratkaisuna lapsen hankkimista ennen valmistumista varsinkin, jos nainen kokee lasta kaipaavansa ja elämän olevan tyhjää nykyisellään. Itseasiassa hän kannustaa naisia siihen carsin vahvasti.
Kyseinen ihminen tuskin on naivi teini ja hän kohtaa työssään varmasti enemmän nuoria äitejä kuin kukaan täällä kirjoittelevista. Siksi itse ainakin antaisin tuollekin näkemykselle arvoa. - samaisen
............. kirjoitti:
Missän ei kai sanottu, ettei mies saisi opiskella. Tunnen lukuisia vanhempia, joista kummatkin opiskelevat. lisäksi suomalaisissa pareissa mies on keskimäärin naista pari vuotta vanhempi ja on näin ollen usein hiukan pidemmällä opinnoissaan (toki armeija usein syö yhden vuoden) kun lapsi hankitaan. Ilman työansioita pystyy elämään hyvin muutaman vuoden kun lapsi on pieni, varsinkin jos säästöjä ja tahtoa puhaltaa yhteen hiileen löytyy. Lisäksi moni pari opiskelee hiukan hitaammin loppuun ja työskentelee opintojen ohessa. Ei mitenkään mahdotonta.
Lapsi voi toki rajoittaa naisen mahdollisuuksia työelämässä, mutta aika moni työnantaja ottaa mielummin jo lapsensa tehneen, valmistuneen maisterin kuin naisen, joka todennäköisesti jää heti äitiyslomalle työn saatuaan. Kukaan ei usko 25-vuotiasta naista joka väittää, ettei aio lapsia hankkia, mutta jos niitä jo on, saattaa työnantaja helpommin luottaa siihen, ettei töistä heti jäädä pois. Näin minulle on moni työnantajan ominaisuudessa toimiva ihminen sanonut.
Ura on minusta se, että opiskelet, menet töhin ja etenet töissäsi ainakin jossain määrin. Työ on sinua itseäsi tyydyttävää. Todella kunnianhimoista uraa ja perhettä ei voi yhdistää, olit sitten 18 tai 40. Miksi nuoren äidin olisi mahdottomampaa olla sekä työntekijä että hyvä äiti kuin mitä vanhemman naisen?
Muuten, ylioppilaiden terveydenhuollon säätiön (YTHS) ylilääkäri (en nyt ole ihan varma titelistä) sanoi jokin aika sitten hesarin haastattelussa, että paras vaihe hankkia lapsi on hänestä kesken opiskelujen. Niin biologisessa, sosiaalisessa kuin työpoliittisessa mielessäkin. Hän piti ehdottomasti oikeana ratkaisuna lapsen hankkimista ennen valmistumista varsinkin, jos nainen kokee lasta kaipaavansa ja elämän olevan tyhjää nykyisellään. Itseasiassa hän kannustaa naisia siihen carsin vahvasti.
Kyseinen ihminen tuskin on naivi teini ja hän kohtaa työssään varmasti enemmän nuoria äitejä kuin kukaan täällä kirjoittelevista. Siksi itse ainakin antaisin tuollekin näkemykselle arvoa.lääkäristä tehdyn jutun ja kyllä pisti miettimään että millähän meriiteillä kyseinen mies patistaa nuoria naisia tekemään lapsia. Siis jos elämä tuntuu tyhjältä, tehdään lapsi? Mielestäni todella huono syy tehdä lapsi. Lapsi pitäisi tehdä rakkaudesta ja siitä halusta että haluaa huolehtia. Ei siksi että elämässä ei ole sisältöä. Ei lapsi voi olla lelu. Kyllä elämässä pitää olla muutakin kuin lapset, koska kun lapsi kasvaa ja alkaa hankkia omaa elämää, äiti jää ruikuttamaan yksinäisyyttään ja lapsi ahdistuu kun haluaisi elää omaa elämää mutta äiti roikkuu ja kitisee kotiin.
Se mikä kuitenkin eniten tökki tuossa jutussa, on se, että lääkäri patistaa naisia tekemään lapset kesken opiskelujen. Itse ainakin opiskelijana vierastan ajatusta, että pitäisi käydä töissä, hoitaa lasta JA opiskella. Siis mikäli ei aio kouluttautua lainarahalla. Itse kokisin ainakin että lapsi kärsii jos äiti viuhtoo milloin missäkin. Valmistuttua on vain se lapsi ja työ. Ja jos ei lapsisuunnitelmien takia töihin pääse, niin sitten hoitaa pari vuotta lasta kotona ja hakee sitten töitä. Kyllä sossu elättää heidätkin siinä missä nuo alle 16-vuotiaat teiniäiditkin jotka eivät ikänsä takia luultavasti saa töitä.
Lapsi tehdään rakkaudesta, ei elämän tyhjyydestä. - ...
............. kirjoitti:
Missän ei kai sanottu, ettei mies saisi opiskella. Tunnen lukuisia vanhempia, joista kummatkin opiskelevat. lisäksi suomalaisissa pareissa mies on keskimäärin naista pari vuotta vanhempi ja on näin ollen usein hiukan pidemmällä opinnoissaan (toki armeija usein syö yhden vuoden) kun lapsi hankitaan. Ilman työansioita pystyy elämään hyvin muutaman vuoden kun lapsi on pieni, varsinkin jos säästöjä ja tahtoa puhaltaa yhteen hiileen löytyy. Lisäksi moni pari opiskelee hiukan hitaammin loppuun ja työskentelee opintojen ohessa. Ei mitenkään mahdotonta.
Lapsi voi toki rajoittaa naisen mahdollisuuksia työelämässä, mutta aika moni työnantaja ottaa mielummin jo lapsensa tehneen, valmistuneen maisterin kuin naisen, joka todennäköisesti jää heti äitiyslomalle työn saatuaan. Kukaan ei usko 25-vuotiasta naista joka väittää, ettei aio lapsia hankkia, mutta jos niitä jo on, saattaa työnantaja helpommin luottaa siihen, ettei töistä heti jäädä pois. Näin minulle on moni työnantajan ominaisuudessa toimiva ihminen sanonut.
Ura on minusta se, että opiskelet, menet töhin ja etenet töissäsi ainakin jossain määrin. Työ on sinua itseäsi tyydyttävää. Todella kunnianhimoista uraa ja perhettä ei voi yhdistää, olit sitten 18 tai 40. Miksi nuoren äidin olisi mahdottomampaa olla sekä työntekijä että hyvä äiti kuin mitä vanhemman naisen?
Muuten, ylioppilaiden terveydenhuollon säätiön (YTHS) ylilääkäri (en nyt ole ihan varma titelistä) sanoi jokin aika sitten hesarin haastattelussa, että paras vaihe hankkia lapsi on hänestä kesken opiskelujen. Niin biologisessa, sosiaalisessa kuin työpoliittisessa mielessäkin. Hän piti ehdottomasti oikeana ratkaisuna lapsen hankkimista ennen valmistumista varsinkin, jos nainen kokee lasta kaipaavansa ja elämän olevan tyhjää nykyisellään. Itseasiassa hän kannustaa naisia siihen carsin vahvasti.
Kyseinen ihminen tuskin on naivi teini ja hän kohtaa työssään varmasti enemmän nuoria äitejä kuin kukaan täällä kirjoittelevista. Siksi itse ainakin antaisin tuollekin näkemykselle arvoa.Ymmärrän.. Eikä kukaan varmaankaan ole kertonutkaan kuinka toisen tulisi tehdä.
Itselleni ura on kuitenkin työitseni kehittämistä, eli muutakin kun vain työpaikan saamista ja ammattiin valmistumista... Joillekin ura kuitenkin on esimerkiksi kotiäitiys tavoitteita ja niiden saavuttamista.
Miehellä usein käsitetään olevan velvollisuus elättää perheensä, sillä äiti on lapsen vauvaajan pois työelämästä. Tuo tarkoittaa yleensä ihmisillä, jotka eivät halua lastaan opintotuilla elättää, että miehen on käytävä töissä. Miehelle tuo on velvollisuus ja hän kokee sen yhteiskunnalliseksi/kulttuurelliseksi pakotteeksi. Siinä jotain miksi pienenlapsen isät yleensä eivät voi opiskella. On erikseen tietenkin ihmiset, jotka tuntevat voivansa lapsensa elättää ilman ansiotulojakin.
Monet parit joilla on pienilapsi opiskelevat hitaammin ja työskentelevät koulun ohella...? Ja viettävät aikaa perheensä parissa milloin? Jos ura on jo pulkassa etukäteen, ei tule ongelmia nitoa yhteen perhe- ja työelämää.
Kyseinen lääkäri on todennut tuon asian aivan taatusti siksi, että on ehdottomasti parempi tehdä se lapsi kesken opiskelujen kun opiskelujen päätyttyä. Ilman työkokemusta oleva kolme vuotta sitten valmistunut nainen on työmarkkinoilla heikoilla. Kesken opiskelujen lapsenteko kannattaa siis siinä suhteessa, että tuore ammattitaito ei valu hukkaan äitiyslomalla, vastavalmistuneella on parempi menekki. Biologisesti ei voi olla totta, siis parasaika tehdä lapsia, sillä opiskellessa ihminen on yleensä stressaantunut, mikä ei ole hyväksi lapsien hankkimisessa. Iällisesti ehkä tarkoitti, että opiskelijat ovat suunnilleen sen ikäisiä. Sosiaalisessa mielessä voi myös ihmetellä, mitä hän ajoi takaa; onko sosiaaliturvan hakeminen hänestä merkki sosiaalisuudesta vai onko hänestä opiskelija asuntoloiden ja -ympäristön ilmapiiri paras paikka lapselle sosiaalistua?
Kyselit miksi äidin on vaikeampaa olla hyvä työntekijä kun toisten. Siksi, että äiti ihminen ei panosta työhönsä kuten sellainen ihminen, jolla on tavoitteita ja päämääriä vain uransa suhteen. Sellaista naista ei ole, jonka mielestä jokin muu elämän osa-alue ohittaa perheen, siinä vaiheessa kun on lapsia. Taidollisesti siis ei voi tietää kumpi on parempi työntekijä, mutta päämäärällisesti tietää kumpi on motivoituneempi ja antautuneempi uralleen, sillä toinen on sitä ennenkaikkea perhelleen.
Mutta nostit jälleen tärkeän asian esiin; eli kaikki on kiinni siitä miten valitsee, kenelle mikäkin arvo on tärkeämpi milläkin hetkellä. Olet vain sikäli erilainen perhekeskeisenä ihmisenä, että ymmärrät tuon asian. Monet nuoret vanhemmat täälläkin väittävät vain oman tiensä olevan ainoa oikea ja kaikille sopiva. - ......
samaisen kirjoitti:
lääkäristä tehdyn jutun ja kyllä pisti miettimään että millähän meriiteillä kyseinen mies patistaa nuoria naisia tekemään lapsia. Siis jos elämä tuntuu tyhjältä, tehdään lapsi? Mielestäni todella huono syy tehdä lapsi. Lapsi pitäisi tehdä rakkaudesta ja siitä halusta että haluaa huolehtia. Ei siksi että elämässä ei ole sisältöä. Ei lapsi voi olla lelu. Kyllä elämässä pitää olla muutakin kuin lapset, koska kun lapsi kasvaa ja alkaa hankkia omaa elämää, äiti jää ruikuttamaan yksinäisyyttään ja lapsi ahdistuu kun haluaisi elää omaa elämää mutta äiti roikkuu ja kitisee kotiin.
Se mikä kuitenkin eniten tökki tuossa jutussa, on se, että lääkäri patistaa naisia tekemään lapset kesken opiskelujen. Itse ainakin opiskelijana vierastan ajatusta, että pitäisi käydä töissä, hoitaa lasta JA opiskella. Siis mikäli ei aio kouluttautua lainarahalla. Itse kokisin ainakin että lapsi kärsii jos äiti viuhtoo milloin missäkin. Valmistuttua on vain se lapsi ja työ. Ja jos ei lapsisuunnitelmien takia töihin pääse, niin sitten hoitaa pari vuotta lasta kotona ja hakee sitten töitä. Kyllä sossu elättää heidätkin siinä missä nuo alle 16-vuotiaat teiniäiditkin jotka eivät ikänsä takia luultavasti saa töitä.
Lapsi tehdään rakkaudesta, ei elämän tyhjyydestä.Ei hän kannustanut minusta tekemään lasta vain siksi, että elämä on tyhjää. Hän kysyi naisilta, ovatko he lasta halunneet (ja usein naiset itse totesivat jossain vaiheessa, että he haluaisivat lapsen), niin hän kannusti silloin lapsen tekemään jo nyt. Tunnen monia, jotka eivät ole tarvinneet lainarahaa, vaikka ovatkin lapsen opiskellessaan hankkineet. Usein he valmistuvat hiukan hitaammin.
Lähes kaikki lapset hankitaan täyttämään tietyn laista tyhjiötä. Ihmisillä on biologinen tarve lisääntyä ja tuon tarpeen vähättely on hölmöjen hommaa. Toki elämässä on oltava muutakin sisältöä ja realismia täytyy löytyä, mutta oli äiti minkä ikäinen tahansa, niin tietoiseen lasten hankkimiseen liittyy aina LAPSENKAIPUU, joka on tietynlainen tyhiö elämässä. Miksi kukaan hankkisi lapsen, jos elänä olisi täydellistä ilmankin? - ...
... kirjoitti:
Ymmärrän.. Eikä kukaan varmaankaan ole kertonutkaan kuinka toisen tulisi tehdä.
Itselleni ura on kuitenkin työitseni kehittämistä, eli muutakin kun vain työpaikan saamista ja ammattiin valmistumista... Joillekin ura kuitenkin on esimerkiksi kotiäitiys tavoitteita ja niiden saavuttamista.
Miehellä usein käsitetään olevan velvollisuus elättää perheensä, sillä äiti on lapsen vauvaajan pois työelämästä. Tuo tarkoittaa yleensä ihmisillä, jotka eivät halua lastaan opintotuilla elättää, että miehen on käytävä töissä. Miehelle tuo on velvollisuus ja hän kokee sen yhteiskunnalliseksi/kulttuurelliseksi pakotteeksi. Siinä jotain miksi pienenlapsen isät yleensä eivät voi opiskella. On erikseen tietenkin ihmiset, jotka tuntevat voivansa lapsensa elättää ilman ansiotulojakin.
Monet parit joilla on pienilapsi opiskelevat hitaammin ja työskentelevät koulun ohella...? Ja viettävät aikaa perheensä parissa milloin? Jos ura on jo pulkassa etukäteen, ei tule ongelmia nitoa yhteen perhe- ja työelämää.
Kyseinen lääkäri on todennut tuon asian aivan taatusti siksi, että on ehdottomasti parempi tehdä se lapsi kesken opiskelujen kun opiskelujen päätyttyä. Ilman työkokemusta oleva kolme vuotta sitten valmistunut nainen on työmarkkinoilla heikoilla. Kesken opiskelujen lapsenteko kannattaa siis siinä suhteessa, että tuore ammattitaito ei valu hukkaan äitiyslomalla, vastavalmistuneella on parempi menekki. Biologisesti ei voi olla totta, siis parasaika tehdä lapsia, sillä opiskellessa ihminen on yleensä stressaantunut, mikä ei ole hyväksi lapsien hankkimisessa. Iällisesti ehkä tarkoitti, että opiskelijat ovat suunnilleen sen ikäisiä. Sosiaalisessa mielessä voi myös ihmetellä, mitä hän ajoi takaa; onko sosiaaliturvan hakeminen hänestä merkki sosiaalisuudesta vai onko hänestä opiskelija asuntoloiden ja -ympäristön ilmapiiri paras paikka lapselle sosiaalistua?
Kyselit miksi äidin on vaikeampaa olla hyvä työntekijä kun toisten. Siksi, että äiti ihminen ei panosta työhönsä kuten sellainen ihminen, jolla on tavoitteita ja päämääriä vain uransa suhteen. Sellaista naista ei ole, jonka mielestä jokin muu elämän osa-alue ohittaa perheen, siinä vaiheessa kun on lapsia. Taidollisesti siis ei voi tietää kumpi on parempi työntekijä, mutta päämäärällisesti tietää kumpi on motivoituneempi ja antautuneempi uralleen, sillä toinen on sitä ennenkaikkea perhelleen.
Mutta nostit jälleen tärkeän asian esiin; eli kaikki on kiinni siitä miten valitsee, kenelle mikäkin arvo on tärkeämpi milläkin hetkellä. Olet vain sikäli erilainen perhekeskeisenä ihmisenä, että ymmärrät tuon asian. Monet nuoret vanhemmat täälläkin väittävät vain oman tiensä olevan ainoa oikea ja kaikille sopiva."Miehellä usein käsitetään olevan velvollisuus elättää perheensä."
Nämä ovat jokaisen pariskunnan itse ratkaistavissa olevia kysymyksiä. Itse en tunne yhtään nuorta isää, joka olisi lapsen takia opinnot joutunut lopettamaan. Yhden tunnen, joka keskeytti ne hetkeksi. Joutuuhan äitikin taukoa pitämään. Mielestäni kulttuurinen "pakote" ei ole peruste sille, että lapsen hankkimista nuorena tulisi välttää isän opintojen vuoksi. Kulttuurilliset pakotteet ovat korviemme välissä.
"Monet parit joilla on pienilapsi opiskelevat hitaammin ja työskentelevät koulun ohella...? Ja viettävät aikaa perheensä parissa milloin?"
Itse opiskelen ja teen töitä tällä hetkellä. Aikaa kuluu 40h viikossa. Ei siis ainakaan enempää, kuin uraa luovalla vanhemmalla. Toki lapsi usein opiskeluja hidastuttaa, mutta minusta se ei ole kovin vakava asia. Aika harvalla ura on "pulkassa" ennen kolmea kymppiä, joten valmiin elämän odottelu ei läheskään aina ole mielekästä. Erittäin kunnianhimoinen ura ja lapset eivät sovi yhteen minkään ikäisilä vanhemmilla. Kohtuullinen ura on kuitenkin ihan mahdollista luoda 40 tunnin viikkopanostuksella.
"Biologisesti ei voi olla totta, siis parasaika tehdä lapsia, sillä opiskellessa ihminen on yleensä stressaantunut, mikä ei ole hyväksi lapsien hankkimisessa."
Enpä yleistäisi noin. Tunnen useita ihan lunkisti elämäänsä suhtautuvia opiskelijoita ja monia stressaantuneista työntekijöitä. Opiskelu sinänsä ei automaattisesti tee ihmisestä stressaantunutta. Lapsen hankkimispäätökseen myös liittyy usein elämän tahdin rauhoittaminen (kyllä, opiskellessakin siihen voi vaikuttaa). Biologisesti paras aika hankkia lapset on kahden kympin korvilla (n. 20-25). Tuolloin ihminen on hedelmällisimmillään, kehityshäiriöiden riskit pienimmillään, synnytyskomplikaatiot harvinaisia ja toipuminen nopeinta.
"Sosiaalisessa mielessä voi myös ihmetellä, mitä hän ajoi takaa; onko sosiaaliturvan hakeminen hänestä merkki sosiaalisuudesta vai onko hänestä opiskelija asuntoloiden ja -ympäristön ilmapiiri paras paikka lapselle sosiaalistua?"
Nyt täytyy tunnustaa, etten ihan varmasti muista, mainittiinko tämä tuossa samassa yhteydessä (en enää löytänyt juttua). Kuitenkin sillä tarkoitettiin lähinnä äidin ja isän jaksamista, sukupolvien ketjun säilymistä ja sitä, että nuoret ihmiset mukautuvat helpommin elämänmuutoksiin ja he asettavat vähemmän tiukkoja odotuksia perhe-elämälle.
"Kyselit miksi äidin on vaikeampaa olla hyvä työntekijä kun toisten."
En kysynyt. Kysyin: Miksi nuoren äidin olisi mahdottomampaa olla sekä työntekijä että hyvä äiti kuin mitä vanhemman naisen? Eli miksi juuri nuoruus estäisi yhdistämästä äitiyttä ja työtä. Ymmärrän kyllä, että äiti poikkeaa tyntekijänä lapsettomasta naisesta, en vain ymmärrä sitä, että ikä automaattisesti mahdollistaa molempien hoitamisen (joidenkin mielestä).
"Monet nuoret vanhemmat täälläkin väittävät vain oman tiensä olevan ainoa oikea ja kaikille sopiva."
Niin, nänhän toki ei ole. Toisaalta täällä on ehkä vielä enemmän niitä kypsemmällä iäsllä lisääntyneitä, jotka pitävät lasten hankkimista nuorena aina vääränä ratkaisuna. Kukin taaplaa tyylillään ja kussakin tavassa on hyvät ja huonot puolensa, loppupeleissä ihmisen oma arvomaailma ratkaisee, mikä on hänelle oikea tapa toimia. ja juuri siksi en ymmärrä täällä esiintyvää ikuista nokankoputtamista ja vaatimusta huippu-urasta ennen lapsia... tämä siis ei ollut sinulle kohdistettu :)
Niin, itselläni muuten ei ole lapsia, koska minulle ura on tärkämpi ainakin nyt, eikä lapsten hankkiminen tunnu oleelliselta. Ymmärrän kuitenkin sen, että joku toinen arvostaa muita asioita ja ymmärrän senkin, että otan tiettyjä riskejä lykätessäni mahdollisen lasten teon hamaan tulevaisuuteen. - paha asia
Hih! Oikeen naurattaa tämä suomalaisuus. Joku opiskelee yliopistossa ja ollaan niin pirun kateellisia. Lukekaas ihmiset tekstinne uudestaan miten naurettavia ja lapsellisia ne on. Hah Haa!!!
- ...
... kirjoitti:
"Miehellä usein käsitetään olevan velvollisuus elättää perheensä."
Nämä ovat jokaisen pariskunnan itse ratkaistavissa olevia kysymyksiä. Itse en tunne yhtään nuorta isää, joka olisi lapsen takia opinnot joutunut lopettamaan. Yhden tunnen, joka keskeytti ne hetkeksi. Joutuuhan äitikin taukoa pitämään. Mielestäni kulttuurinen "pakote" ei ole peruste sille, että lapsen hankkimista nuorena tulisi välttää isän opintojen vuoksi. Kulttuurilliset pakotteet ovat korviemme välissä.
"Monet parit joilla on pienilapsi opiskelevat hitaammin ja työskentelevät koulun ohella...? Ja viettävät aikaa perheensä parissa milloin?"
Itse opiskelen ja teen töitä tällä hetkellä. Aikaa kuluu 40h viikossa. Ei siis ainakaan enempää, kuin uraa luovalla vanhemmalla. Toki lapsi usein opiskeluja hidastuttaa, mutta minusta se ei ole kovin vakava asia. Aika harvalla ura on "pulkassa" ennen kolmea kymppiä, joten valmiin elämän odottelu ei läheskään aina ole mielekästä. Erittäin kunnianhimoinen ura ja lapset eivät sovi yhteen minkään ikäisilä vanhemmilla. Kohtuullinen ura on kuitenkin ihan mahdollista luoda 40 tunnin viikkopanostuksella.
"Biologisesti ei voi olla totta, siis parasaika tehdä lapsia, sillä opiskellessa ihminen on yleensä stressaantunut, mikä ei ole hyväksi lapsien hankkimisessa."
Enpä yleistäisi noin. Tunnen useita ihan lunkisti elämäänsä suhtautuvia opiskelijoita ja monia stressaantuneista työntekijöitä. Opiskelu sinänsä ei automaattisesti tee ihmisestä stressaantunutta. Lapsen hankkimispäätökseen myös liittyy usein elämän tahdin rauhoittaminen (kyllä, opiskellessakin siihen voi vaikuttaa). Biologisesti paras aika hankkia lapset on kahden kympin korvilla (n. 20-25). Tuolloin ihminen on hedelmällisimmillään, kehityshäiriöiden riskit pienimmillään, synnytyskomplikaatiot harvinaisia ja toipuminen nopeinta.
"Sosiaalisessa mielessä voi myös ihmetellä, mitä hän ajoi takaa; onko sosiaaliturvan hakeminen hänestä merkki sosiaalisuudesta vai onko hänestä opiskelija asuntoloiden ja -ympäristön ilmapiiri paras paikka lapselle sosiaalistua?"
Nyt täytyy tunnustaa, etten ihan varmasti muista, mainittiinko tämä tuossa samassa yhteydessä (en enää löytänyt juttua). Kuitenkin sillä tarkoitettiin lähinnä äidin ja isän jaksamista, sukupolvien ketjun säilymistä ja sitä, että nuoret ihmiset mukautuvat helpommin elämänmuutoksiin ja he asettavat vähemmän tiukkoja odotuksia perhe-elämälle.
"Kyselit miksi äidin on vaikeampaa olla hyvä työntekijä kun toisten."
En kysynyt. Kysyin: Miksi nuoren äidin olisi mahdottomampaa olla sekä työntekijä että hyvä äiti kuin mitä vanhemman naisen? Eli miksi juuri nuoruus estäisi yhdistämästä äitiyttä ja työtä. Ymmärrän kyllä, että äiti poikkeaa tyntekijänä lapsettomasta naisesta, en vain ymmärrä sitä, että ikä automaattisesti mahdollistaa molempien hoitamisen (joidenkin mielestä).
"Monet nuoret vanhemmat täälläkin väittävät vain oman tiensä olevan ainoa oikea ja kaikille sopiva."
Niin, nänhän toki ei ole. Toisaalta täällä on ehkä vielä enemmän niitä kypsemmällä iäsllä lisääntyneitä, jotka pitävät lasten hankkimista nuorena aina vääränä ratkaisuna. Kukin taaplaa tyylillään ja kussakin tavassa on hyvät ja huonot puolensa, loppupeleissä ihmisen oma arvomaailma ratkaisee, mikä on hänelle oikea tapa toimia. ja juuri siksi en ymmärrä täällä esiintyvää ikuista nokankoputtamista ja vaatimusta huippu-urasta ennen lapsia... tämä siis ei ollut sinulle kohdistettu :)
Niin, itselläni muuten ei ole lapsia, koska minulle ura on tärkämpi ainakin nyt, eikä lapsten hankkiminen tunnu oleelliselta. Ymmärrän kuitenkin sen, että joku toinen arvostaa muita asioita ja ymmärrän senkin, että otan tiettyjä riskejä lykätessäni mahdollisen lasten teon hamaan tulevaisuuteen.Miehen velvollisuudesta elättää perhettä... Ei ne ole pariskunnan itsensä ratkaistavia kysymyksiä! Biologia sen määrää, että nainen on vauvalle tärkeämpi osapuoli ja silloin luonnollisestikin perheen ainoaksi elättäjäksi jää mies. Vai olenko niin ulkona, etten ole kuullut siitä kuinka mies on kantanut lasta raskauden ajan ja synnyttänyt... Kulttuurilliset pakotteet ovat korviemme välissä??? Kyllä ne usein ovat ihan fyysisiäkin esteitä ja pakotteita. Vai mitä tarkoitit hauskalla toteamuksellasi? (Yhteiskuntamme mm. kieltää äitien osallistumisen vaikka tehdastyöhönsä puolituntia synnyttämisensä jälkeen, mikä joissakin kulttuureissa on mahdollista.)
Itse opiskelet ja teet työtä yhteensä 40 tuntia viikossa. No niin. Tätä nyt kai tarkoitettiin sillä, että voi luoda uraa tai luoda uraa. Sellainen ihminen joka luo sitä toidenlaista uraa jättää ne lapset myöhemmäksi juuri siksi, että 40 tuntia viikossa ei riitä aikaa jota vietät pois perheen parista. Ainakin itse meinasin yhdistää perheen ja uran myöhemmällä iällä, sillä itselläni ei ole niin kunnian himoista uraa, ettei se koskaan olisi pulkassa (siis niin, ettei siinä voisi olla 15-vuoden tasaista jaksoa välillä, kerkeehän sitä opiskella vanhuksenakin). Opiskeluni ovat siinä minne olen tähdännyt ehkä noin 4 vuoden päästä, ammatillisesti työni paineet helpottavat vain sitä mukaa mitä erikoistuneempi olen.
Et ole stressaantunut opiskeluistasi? No, se kertoo taas siitä miten panostat opiskeluun. Ne jotka painavat tosissaan opiskeluja, siis ne joille uran luontiin ei riitä 40 h viikossa, tuppaavat ottamaan opiskelut tosissaan ja se aiheuttaa heille paineita. Tohtorin tutkimus jätti siis huomioimatta sen, että kaikille lapset eivät ole ykköjuttu elämässä, vaan se opiskelu on joillekin todella tärkeää. Ja näille stressajille opiskeluaika ei voi mitenkään olla paras aika tehdä lapsia.
Nuoret suhtautuvat paremmin elämän muutoksiin? He hee... Tarkoitat tällä nuorten ahdasta ajatusmaailmaa? Siis sitä tunnetta, että vain minun valintani täytyy olle maailman katsomuksellisesti ainut oikea? Rasismi ja kaikki muu suvaitsemattomuus toisin ajattelevia kohtaan kukoistavat nuorten keskuudessa, miksiköhän jos nuoret ovat avoimempia muutoksille? Olisin tosi kiitollinen mikäli pystyisit tuota väitettä jotenkin perustelemaan kasvatus- ja käyttäytymistieteitä jonkinverran opiskeelle ihmiselle. Meni täysin yli käsityskyvyn. (Tiedäthän, että lapsi ja nuori elää suhteellisen turvattua elämää, muutokset kohdataan vanhemmiten; suurimpia muutoksia on kuoleman kohtaaminen, oman ja läheisten ja muut sellaiset kriisit, joista meillä nuorilla ei ole käsitystäkään...) Valmiista elämänmalleista, jotka vanhemmilla kuulema ovat, ei tarvitse minulle puhua, en oikein usko teoriaan, sillä ihmisten elämä muuttuu läpi ajan jonka täällä olemme. Valmis malli ei voi toimia kenelläkään, sillä käymme läpi noita muutoksia ja se muokkaa maailmannäkemystämme koko ajan.
Jos nuori asettaa vähemmän tiukkoja odotuksia perhe-elämälle, niin eikö se silloin tarkoita, että nuori olisi huonompi vanhempi? Eikö taso pidä pitää ainakin odotusten kohdalta korkealla? Tarkoitatko sitä, että nuori ihminen ei välttämättä halua tarjota lapselleen ydinperhettä, jossa elää, vaan tyytyy olemaan yksinhuoltajakin? Vai nuori vanhempi ei tähtää keräämään maallista omaisuutta, niin, että lapsen kaikki tarpeet tulevat taatusti tyydytettyä, vaan tyytyy vähempään? Kuka hemmetti tahtoo vähemmän kun parasta omalle jälkipolvelleen? (Sinä vastaat; nuori???) Et tainnut ajatella loppuun asti... Ei se mitään tälläinen on vain ärsyttävää pilkun viilaamista... Tänään näitä päiviä.
- ...
Minä olen siis teiniäiti, viidentoista vanhana raskaaksi tullut ja kuudentoista vanhana synnyttänyt. Lapsen isä kanssani samaa vuosimallia.
Minä kävin äitiysloman aikana iltalukiota, opinnot sujuivat hyvin. Päivisin poikani isä opiskeli. Suhde kyllä kaatui omaan mahdottomuuteensa pojan ollessa 10kk ja jäin yksinhuoltajaksi.
Päätin lähteä lukemaan itselleni ammatin, mietin, etten mitenkään voi alkaa tässä vaiheessa käymään enää lukiota ja sen jälkeen jotain muuta koulua, töihin on päästävä ja toimeen tultava. Kyllähän yhteiskunnalta tukea saa, mutta itseäni ahdisti ajatus vuosia kestävästä yhteiskunnan tuilla elämisestä.
Niinpä opiskelin hyvin arvosanoin ammattikoulussa itselleni ammatin jossa töitä riittää, olen vanhustyöhön erikoistunut lähihoitaja. Tapasin matkan varrella uuden miehen, hän on minua hieman vanhempi ja hänellä on korkeakoulututkinto. Tietysti elämääni helpotti paljon, kun meitä oli kaksi aikuista jakamassa niin raha- kuin arkihuoletkin. Menimme naimisiin ja minä valmistuin ja työllistyin saman tien. Käymme molemmat töissä, mielestäni meillä on hyvä palkka molemmilla, miehelläni tietysti suhteessa minun palkkaani paljon parempi.
Tällä hetkellä makselemme veroja aivan siinä missä muutkin lapsiperheet. Tietysti etuna saamme päivähoitopaikan, josta maksamme luonnollisesti sen 200eur/kk päivähoitomaksua, mutta saman edunhan saavat muutkin lapsiperheet.
Tällä hetkellä itse opiskelen aikuislukiossa töideni ohella. Mieheni on ottanut enemmän vastuuta kodista ja lapsesta, sillä hän on kannsani yhtä mieltä koultuksen tärkeydestä. Jossain vaiheessa haluan itseäni kouluttaa vielä lisää, mutta tuskin jään enää koskaan täyspäiväisesti opiskelijaksi, vaan etsin muita keinoja, kuten aikuiskoulutus ja iltaopinnot.
Kyllä teiniäitikin voi kouluttaa itseään, enkä katso saaneeni sen enempää tukea yhteiskunnalta kuin muut opiskelijat ja lapsiperheet keskimäärin. Olen saanut äitiyspäivärahaa (minimin) jota saavat muutkin äitiyslomalla olevat, samoin olen saanut kotihoidontukea, johon ovat muutkin oikeutettuja. Asumistukeenkin ovat oikeutettuja muutkin kuin pelkät teinivanhemmat. Maksan samalla tavalla veroja kuin muutkin ihmiset.
Joten eiköhän tämä aika tasan mene. Tiedän kyllä, etteivät kaikki teinivanhemmat pärjää elämässä yhtä hyvin, mutta pärjäämiseen kyllä kykenee jos halua ja taitoa löytyy.
Useimmat tuntemani teinivanhemmat ovat kyllä kouluttaneet itsensä hyvin jne, taitaa olla se marginaaliryhmä joka usein nostetaan esiin, eli juuri ne perheet, joissa ei pärjätä. - !!!
Ainahan noita poikkeuksia löytyy, muuta tilastollisesti hyvin kouluttautuneet saavat lapsia huomattavasti myöhemmin ja vähemmän kuin vähän koulutetut. Syitä sille, miksi näin, on monia. Mutta tosiasia on kuitenkin se että rahvas sikiää kuin kanit ja koulutetut saavat lapsia myöhään ja vähän. Sillekin on jotain tilastollista yhteyttä, että koulutetut ovat älykkäämpiä kuin vähemmän koulutetut, joten yleistämpä provokatiivisesti, että tyhmät lisääntyy kuin kanit ja fiksut liian vähän. Tulevaisuuden kannalta olisi kaikille parempi, että tilanne olisi päinvastoin.
- Lapseton nuori
En oikeen jaksa ymmärtää näitä juttuja. Pitäisikö kaikkien ihmisten olla yliopistotutkinto suoritettu? Ja jos tekee lapset nuorena, niin mitä se koulutukseen liittyy. Okei, jos saat nuorena lapsen, niin ehkä lukio tai ammattikoulu lykkääntyy vuosilla, mutta mitä siitä. Meitä on moneen junaan.
Mitä pahaa siinä on jos on käynyt vain ammattikoulun? Luuletko, että tavallinen työntekijä ei tule eläneeksi. Jos nii luulet, oot pahasti väärässä. Itsekin olen VAIN tavallinen duunari, omistusasunnossa, uudella autolla kulkeva, kerran vuodessa reissuja tekevä nuori nainen. Ja kaiken lisäksi pätkätöitä!!
Ystävät hyvät, se, että teillä on korkeakoulututkinto, ei takaa teille rahantäyteistä elämää!! ;)) Ikävä kyllä! Annetaan jokaisen opiskella jos haluaa, mutta aina ei saa koulutusta vastaavaa työtä, vaikka kuinka opiskelisi. Ei edes nuoret ihmiset!- ...
onko jostain tullut käsitys, että joku pitää kouluttautumista rahan hankkimisen edellytyksenä?
Keskusteluissa on ollut enmmän puhe siitä, että jotkut arvostavat kouluttaumisen ja uran (lue; itsensä kehittämisen) korkeammalle kuin perheen perustamisen jossain vaiheessa elämäänsä. Jotkut tekevät niin ennen kuin hankkivat jälkipolvea ja jotkut ovat sitä mieltä, että niin voisi tehdä myös toisessa järjestyksessä. Kaikki siis eivät edes halua kehittää ammatillista itseään missään vaiheessa, vaan keskittyvät kehittämään elämän muita osaalueita.
Nyt tuntuu että keskustelu on ymmärretty aivan väärin (kaikkihan lähti toteamuksestani, että mielestäni kouluttamattomuus on laiskuutta ja se ei kaunista ketään...), mukaan on vedetty raha ja koulutuksen akateemisuus jne. Oleellisinta oli, että on ihmisiä, jotka eivät halua niitä lapsia, nämä ihmiset keskittyvät maailmassaan aivan muuhun, niille ihmisille se, että et arvosta samoja asioita on laiskuutta ja tyhmyyttä, koska itselle tärkeimmät arvot ovat ammatillisessa kehityksessä.
Kaikki tietävät, että nuo ovat omia valintoja, kukin arvostaa elämässään mitä tahtoo, mutta syy miksi olen tätä keskustelua edelleen ruokkinut on se, että saan mitä hauskimpia puolusteluja nuorena äitiyteen kannustavilta siihen miksi niin pitäisi tehdä. Esitetään tutkimuksia, joita kukaan ei varmasti ole koskaan tehnyt, esitetään tosiasioina asioita jotka eivät ole edes ajatuksen tasolla realistisia...
Siis kyse ei ole siitä, että kaikkien täytyisi olla yliopiston suorittaneita, ei todellakaan. Vaan kysymys on siitä, että keskustelussa on osallisena hyvin monen tyyppisiä ihmisiä.
Rahallisesti tottakai on viisainta suorittaa ammatillinen peruskoulutus peruskoulun jälkeen, mahdollisesti jollain kurssilla, joten ei kestä välttämättä vuottakaan ja mennä suoraan töihin. Keskittyä vain työntekoon ja haalia mahdollisimman paljon ylimääräisiä tunteja... - lapseton nuori
... kirjoitti:
onko jostain tullut käsitys, että joku pitää kouluttautumista rahan hankkimisen edellytyksenä?
Keskusteluissa on ollut enmmän puhe siitä, että jotkut arvostavat kouluttaumisen ja uran (lue; itsensä kehittämisen) korkeammalle kuin perheen perustamisen jossain vaiheessa elämäänsä. Jotkut tekevät niin ennen kuin hankkivat jälkipolvea ja jotkut ovat sitä mieltä, että niin voisi tehdä myös toisessa järjestyksessä. Kaikki siis eivät edes halua kehittää ammatillista itseään missään vaiheessa, vaan keskittyvät kehittämään elämän muita osaalueita.
Nyt tuntuu että keskustelu on ymmärretty aivan väärin (kaikkihan lähti toteamuksestani, että mielestäni kouluttamattomuus on laiskuutta ja se ei kaunista ketään...), mukaan on vedetty raha ja koulutuksen akateemisuus jne. Oleellisinta oli, että on ihmisiä, jotka eivät halua niitä lapsia, nämä ihmiset keskittyvät maailmassaan aivan muuhun, niille ihmisille se, että et arvosta samoja asioita on laiskuutta ja tyhmyyttä, koska itselle tärkeimmät arvot ovat ammatillisessa kehityksessä.
Kaikki tietävät, että nuo ovat omia valintoja, kukin arvostaa elämässään mitä tahtoo, mutta syy miksi olen tätä keskustelua edelleen ruokkinut on se, että saan mitä hauskimpia puolusteluja nuorena äitiyteen kannustavilta siihen miksi niin pitäisi tehdä. Esitetään tutkimuksia, joita kukaan ei varmasti ole koskaan tehnyt, esitetään tosiasioina asioita jotka eivät ole edes ajatuksen tasolla realistisia...
Siis kyse ei ole siitä, että kaikkien täytyisi olla yliopiston suorittaneita, ei todellakaan. Vaan kysymys on siitä, että keskustelussa on osallisena hyvin monen tyyppisiä ihmisiä.
Rahallisesti tottakai on viisainta suorittaa ammatillinen peruskoulutus peruskoulun jälkeen, mahdollisesti jollain kurssilla, joten ei kestä välttämättä vuottakaan ja mennä suoraan töihin. Keskittyä vain työntekoon ja haalia mahdollisimman paljon ylimääräisiä tunteja...Kouluttamattomuus ei kerro laiskuudesta vain jostain aivan muusta asiasta. Itse lapsettomana naisena totean, että elämä on yhtä rikasta ilman niitä lapsia, ja velvotteita. Näin ollen elämästä voi ihan oikeasti nauttia ja kokea kaikkea uutta oman perheensä kesken. Toki minullakin perhe on, vaikka lapset puuttuvat, eikä aihe ole ajankohtainen vielä vuosiin minulla.
Eli töissä käydään, ja sitten kun työt loppuu, niin nautitaan elämästä! Kun on rahaa, ja asiat mallillaan, kärsii silloin tällöin nauttia myös ansiosidonnaisesta päivärahasta.
Jos itselläni joskus lapsia on, niin en todellakaan halua, että heistä tulisi tieni-ikäisenä vanhempia. Mulle riittää, kun ihminen on tasapainoinen ja onnellinen, mutta miten se on mahdollista, kun oma kasvukin on kesken, ei omaa asuntoa ( edes vuokrasellaista), ei minkäänlaista toimeentuloa, ja liekö edes pitempiaikaista parisuhdetta... listaa voisi jatkaa loputtomiin.... Kyllä se kuitenkin niin on, että tuo raha helpottaa elämää melkoisisti. - meitä on moneen junaan
lapseton nuori kirjoitti:
Kouluttamattomuus ei kerro laiskuudesta vain jostain aivan muusta asiasta. Itse lapsettomana naisena totean, että elämä on yhtä rikasta ilman niitä lapsia, ja velvotteita. Näin ollen elämästä voi ihan oikeasti nauttia ja kokea kaikkea uutta oman perheensä kesken. Toki minullakin perhe on, vaikka lapset puuttuvat, eikä aihe ole ajankohtainen vielä vuosiin minulla.
Eli töissä käydään, ja sitten kun työt loppuu, niin nautitaan elämästä! Kun on rahaa, ja asiat mallillaan, kärsii silloin tällöin nauttia myös ansiosidonnaisesta päivärahasta.
Jos itselläni joskus lapsia on, niin en todellakaan halua, että heistä tulisi tieni-ikäisenä vanhempia. Mulle riittää, kun ihminen on tasapainoinen ja onnellinen, mutta miten se on mahdollista, kun oma kasvukin on kesken, ei omaa asuntoa ( edes vuokrasellaista), ei minkäänlaista toimeentuloa, ja liekö edes pitempiaikaista parisuhdetta... listaa voisi jatkaa loputtomiin.... Kyllä se kuitenkin niin on, että tuo raha helpottaa elämää melkoisisti.Hienoa, että keskusteluni aloitus sai aikaan mielipiteiden vaihtoa -lähinnä asiallisuuksista iso kiitos.
Mieltäni jäi kyllä vaivaamaan, että löydätte tekstistäni väitteitä, joita siellä ei ole edes rivien välissä. En ole väittänyt olevani koulutettu nuori äiti, mutta puhuin tekstissäni yhtälön mahdollisuudesta. En myöskään ole väittänyt, että kaikilla täytyy olla yo-tutkinto. Miehestäni en maininnut sanallakaan (mutta kerrottakoon, että opiskelija on hänkin).
Syy viestin kirjoittamiseen löytynee julkisesta keskustelusta, jossa pohditaan opiskelijoiden lastentekoa. Suurin osa suhtautuu negatiivisesti ajatukseen, jospa omalta osaltani voisin kannustaa. Tunnen opiskelijoita, joilla on lapsi/ovat raskaana vaikka opiskelevatkin vuosia kestävää tutkintoa ja olen itsekin mieheni kanssa vakavasti harkinnut lastentekoa kesken opiskelujen. Kieltämättä teiniäiti-palsta on hassu valinta tekstille, mutta ajattelin, että täältä saattaisi löytyä meitä hieman vanhempiakin nuoria.
Opiskelua ja uranluontia ei lapsensaanti estä, jos on valmis tekemään töitä. Se on selvää, että opiskelu tuntuu monin verroin raskaammalta pienen lapsen äitinä. Opiskelevien vanhempien päätöstä tulisi kunnioittaa. - meitä on moneen junaan
meitä on moneen junaan kirjoitti:
Hienoa, että keskusteluni aloitus sai aikaan mielipiteiden vaihtoa -lähinnä asiallisuuksista iso kiitos.
Mieltäni jäi kyllä vaivaamaan, että löydätte tekstistäni väitteitä, joita siellä ei ole edes rivien välissä. En ole väittänyt olevani koulutettu nuori äiti, mutta puhuin tekstissäni yhtälön mahdollisuudesta. En myöskään ole väittänyt, että kaikilla täytyy olla yo-tutkinto. Miehestäni en maininnut sanallakaan (mutta kerrottakoon, että opiskelija on hänkin).
Syy viestin kirjoittamiseen löytynee julkisesta keskustelusta, jossa pohditaan opiskelijoiden lastentekoa. Suurin osa suhtautuu negatiivisesti ajatukseen, jospa omalta osaltani voisin kannustaa. Tunnen opiskelijoita, joilla on lapsi/ovat raskaana vaikka opiskelevatkin vuosia kestävää tutkintoa ja olen itsekin mieheni kanssa vakavasti harkinnut lastentekoa kesken opiskelujen. Kieltämättä teiniäiti-palsta on hassu valinta tekstille, mutta ajattelin, että täältä saattaisi löytyä meitä hieman vanhempiakin nuoria.
Opiskelua ja uranluontia ei lapsensaanti estä, jos on valmis tekemään töitä. Se on selvää, että opiskelu tuntuu monin verroin raskaammalta pienen lapsen äitinä. Opiskelevien vanhempien päätöstä tulisi kunnioittaa.Oho, typoilya. "Suurin osa suhtautuu negatiivisesti ajatukseen, jospa omalta osaltani voisin POSITIIVISESTI kannustaa."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330893Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764215Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972735Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331901Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5911670- 861596
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751570Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591506Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721250