Olen tässä päivänä muutamana mietiskellyt että mitä "syitä" miehillä on kun ovat yksinhuoltajia? Ovatko samankaltaisia kuin naisilla? Kuinkahan paljon yh-isiä oikein on?
yh-isät!!!
utelias
91173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Syythän ovat samat sekä miehillä että naisilla. Yksi syy on toisen kuolema, pettäminen ja lähtö toisen luo tai sitten toisen luokse lähteminen lasten kanssa. Outoa on, että yllättävän moni nainen on lähtenyt toisen miehen perään ja jättänyt muksut kotiin. Siis kysymys on aika outo, koska vastaus voi olla oikeastaan mitä vaan.
niin itse äitinä ajattelen etten ymmärrä naista joka voi lapsensa "jättää". Kuitenkin äidillä on vahvempi side lapseen kuin isällä. Ja kait se yleisempää on että lapsi jää äidille...
Ei pidä suivaantua, nämä vaan minun ajatuksia :)
Oletpa todella konservatiivinen! Tunnen äitejä, jotka ovat "jättäneet" lapsensa isälleen eivätkä he ole sen kummempia kuin muutkaan ihmiset. Tosin vielä enemmän tunnen isiä, jotka ovat "jättäneet" lapsensa äidilleen.
Itse en erotilanteessa haluaisi kaikkia lapsia itselleni, vaan esikoinen saisi ainakin mennä isälleen. He tulevat paljon paremmin toimeenkin kuin minä ja esikoinen.
Mua ei nyt ihan ymmärretä oikein, tai en varmaan osaa laittaa ajatuksia tekstiksi...
Olen aivan samaa mieltä että jos ero tulisi niin ensinnäkin lapsi saa päättää kummanko kanssa haluaa olla. tietenkin ottaen huomioon kokonaisuuden ja sen että onko se nyt sit se "parempi" vanhempi.
Itsellä kokemusta, kun omat vanhemmat erosivat ja olin 8v. Halusin (kuulemma) äidin mukaan ja nyt paljon myöhemmin tajuan että se oli suuri virhe!
vastaan tohon sun kysymykseen, miten joku äiti voi jättää lapsen isälleen...aion jättää 1v7kk ikäsen lapseni isälle vain koska en voi sietää tilannetta kotona ja mulla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä lapsen kanssa yksin. olen kärsinyt kauan masennuksesta ja henkisestä väkivallasta. en pystyisi huolehtimaan muksustani, vaikka haluaisinki sen itelleni. olen koulussa ja käyn joka ilta töissä. silti en pysty elättämään kuin nipin napin itteni. tällä hetkellä ei ole edes asuntoa. asuntokin on miehen ja sillä on hyvä, vakituinen työ. olemme usein keskustellut mun muuttamisesta ja siitä että lapsi jää hänelle. olemme sopineet että, mun valmistuttua koulusta ja kunnon työn saatuani lapsi tulee asumaan mun luo ja osat vaihtuvat, niin että lapsi on isällä viikonloput.
joskus on vaikeata ajatella itkemättä, että jätän rakkaan lapseni isälle, mutta tiedän sen olevan ainoa ja paras ratkaisu mun tilanteessa.
En ymmärrä ihmisiä jotka syyllistää äitiä joka luopuu lapsesta tai lapsista. Itse tein niin myös kaksi vuotta sitten. Ja on toiminut kohtalaisen hyvin. Luovuin pojista kun lähdin itse töihin ja isä oli sillä hetkellä työtön. Nyt pojat ovat luonani aina kun haluan ja voin ottaa lapset luokseni, pääsääntöisesti vain joka toinen viikonloppu. Silti näen poikia aina kun haluan. Ei kukaan ole voi sanoa että olisi huono äiti jos miettii lasten parasta. Onnea opiskelulle ja elämällesi.
että lapset saavat asua kotonaan, eikä heidän tarvitse muuttaa minnelienee ja kenen luokse tahansa. Ei ole mitään syytä hajottaa koko kotia ja perhettä vain yhden jäsenen pöllähtämisen vuoksi.
Liian usein näyttää käyvän niin, että mies antaa perheen ja kodin hajota pitämättä puoliaan. Isällä on lapsiinsa ihan samat oikeudet kuin äidilläkin. Kovemmin vaan pitäis vaatia lasten huoltajuutta itselleen. Se onnistuu, kunhan ei anna periksi. Tietysti lasten parasta pitää ajatella.
Kuinkahan paljon yh-isiä oikein on? Hmmm... Ei kai meitä vielä kovin paljoa ole. Liikaa kumminkin - kuten yksinhuoltajia yleensäkin. Ei tämä kaikin ajoin tavoittelemisen arvoista elämistä ole, mutta ehdottomasti antoisampaa, kuin elatusvelvollisen elämä.
Kysyisin, miten selviätte elatusvelvolliset isät, olen itse olosuhteiden pakosta elatusvelvollinen äiti.
Entinen elämäni oli väkivaltaista ja elin lasten kanssa jonkin aikaa, sitten tein virheen, lähdin miehen luo, jota luulin oikeaksi, lopun elämää kestäväksi suhteeksi. En ottanut vielä lapsia suhteeseen, sillä halusin tutustua ensin kunnolla ja hyvä niin, sillä osoittautui hänkin väkivaltaiseksi.
Syytin itseäni aikani, mutten mene enää takaisin exäni lähelle, sillä traumoista selviäminen vei aikansa.
Nyt rakennan elatusvelvollisena naisena elämääni, käyn töissä ja tapaan lapsiani. On ikävä ja todella kova!
Mikään ei tunnu miltään, ainoastaan henkisesta vapaudesta nyt nautin, ja toivon,että lapset uskovat äitinsä rakastavan heitä, ykkösinä, aina.
Olen vieläkin aika arka, vaikka yleensä olen reipas ja iloinen. Haavat ovat syvät ja unelmat säpäleinä perhe-elämästä. Koetan koota itseäni ja olisin kiitollinen neuvoista, mitä teette, kun olette elatusvelvollisina?
Haluan pitää itseni naisena, mennä vahvempana eteenpäin ja sitä kautta kertoa myös lapsilleni, että väkivaltaan ei tarvitse suostua.
Tunnen itseni aivan oudoksi, sillä naisia tässä tilanteessa en ole tavannut/kuullut yhtään.
Ja voin kertoa, että niukkaa on, nipistän ruoastakin, mutta siltojen alle en halua!
jotta ex-vaimoni valitsi huumeet ennemmin kuin lapsensa, surullista. ja toivov, että kuolisi niihin huumeisiibn ettei häiritsisi nykyistä uusperhettämme