Missä raja?

12 pulloa keskiolutta eli kodikkaasti mäyräkoira päivässä on pahasta.

Aikamoisen yleistyksen teit. Jos viitsit tutustua kaikkien noiden menneisyyden merkkihenkilöiden yksityiselämään tarkemmin, niin huomaat että kaikki tyynni elämänsä loppupuolella todella kärsivät alkoholismistaan. Se ei ollut lainkaan auvoista juopottelua, vaan housuihinsa paskantamista, riehumista, rähinöintiä, sammumisia, delirium tremens kohtauksia jne.jne.
Listauksesi aloitit Churchillillä, jota henkivartijat saivat tämän tästä pitää lukkojen takana, ettei käppyrä päässyt julkisuuteen riehumaan kännipäissään, ja kirjoitat "ongelmitta." Loput listallasi ovat vastaavia.
Tuon ajan media oli häveliästä, ja skandaaleja ei revitty, kuten nyt, joten noiden henkilöiden sliipattu kuva historiasta on harhaa.

mitä alemmaksi en alkoholin takia tahdo mennä elämässäni.

raja menee juuri siinä, mihin sen itse vedät. Maksa tai mikään mukaan paikka ei varmasti hajoa kovinkaan nopeasti, mutta pää ei välttämättä kestä montaakaan vuotta. Ja tarkoitan tällä nyt lähinnä psyykkisiä ongelmia, joita esiintyy yleensä kännissä(itsetuhoisia ajatuksia ym. ym... niistähän ei tietenkään kerrota kenellekkään ja se kaikki paska niellään ennen baariin lähtöä. Tai sitten se vaan niellään ja mennään nukkumaan. Ja porukassahan niitä ajatuksia ei yleensä tule...) Mikäli kuitenkin tarkoitat jotain auvoista oloa, niin voin kertoa että huonosti käy jos alkoholilla yrität saada sen hyvän olon. Se toki toimii aivan VITUN hyvin jonkin aikaa, mutta seinä tulee takuuvarmasti vastaan joskus. Toleranssit kasvaa ajan kuluessa ja jonain päivänä huomaat juoneesi 0.5 viinapullon illan aikana ja aamulla olet taas töissä, etkä ole saanut edes krapulaa.... Se raja on todellakin olemassa, mutta se pitää tietää eikä sitä saa milloinkaan ylittää... Tai voit ylittää rajan, mutta takaisin on pakko palata mahdollisimman pian tai muuten tulevaisuus saattaa olla melko synkkä....

No noista mainituista hemmoista Bukowski taisi kummiskin kieltäytyä alkoholin mollaamisesta ja jatkoi loppuun asti (vaikka vissiin välillä lääkäri kielsi ja mies oli vähän aikaa ilman viinaa ja totesi että ei piru jaksa selvinpäin, juodaan vaikka tappaisi, ei tappanut).

Vaan ainahan se on se poikkeus joka vahvistaa säännön. Viina on hyvä renki mutta huono isäntä, ja helpolla siitä isäntä tulee. Paras kai ilman renkiä ja isäntää, omillaan.