katson mietteisäni
rapaleisia pilviä
niiden levotonta tanssia
kalvakkaan kuun edessä
levollisena kuu sijoillaan
antaa pilvien mellastaa
kulkee vain hitaasti
omaa valittua polkuaan
kadehtien mietin sitä
kumpa osaisikin kuin kuu
antaa arjen pilvien
tulla ja mennä menojaan
vaeltaa jos osaisi polkunsa
tyyneydellä ja hiljaisuudella
mutta ehkä silloin yksin jäisin
kiertämään päättymätöntä kehää
taidan sittenkin hypätä mieletön
noiden levottomain pilvien päälle
kulkea valosta varjoon ja takaisin
aina vallitsevain tuulien mukaan
rapaleisia pilviä
niiden levotonta tanssia
kalvakkaan kuun edessä
levollisena kuu sijoillaan
antaa pilvien mellastaa
kulkee vain hitaasti
omaa valittua polkuaan
kadehtien mietin sitä
kumpa osaisikin kuin kuu
antaa arjen pilvien
tulla ja mennä menojaan
vaeltaa jos osaisi polkunsa
tyyneydellä ja hiljaisuudella
mutta ehkä silloin yksin jäisin
kiertämään päättymätöntä kehää
taidan sittenkin hypätä mieletön
noiden levottomain pilvien päälle
kulkea valosta varjoon ja takaisin
aina vallitsevain tuulien mukaan
Vastaukset 3
Vanhimmat
taiteilla levottomuuden ja levollisuuden rajamailla siellä.. Pidin runosi tunnelmasta, taivaankappaleet ovat kauniita ja pukevat niin monesti hyvin runoja ja ajatuksia muotoonsa.. Tähtien kautta minäkin Sinulle hyvän yön toivotukset lähetän...:)
Ja kiitos sanoistasi. Olen joo vähän niinko tuuliajolla. Niin jo varmaan tuolt jostain luin
niin on vähän sillee hankalii asioi hoidettavana.
Mut en voi ko antaa hetken kerrallaan mennä.
Kun en oo mikään ihmenainen minäkään, vaan ihan tavallinen matkaaja mutkaisella polulla.
Tänään on pitkä työpäivä edessä, joten ajatukset on kiinni arjen kiireissä. Se on joskus hyvää terapiaa.
Kiitos Sinulle vielä kerran ja hyvää nousevaa päivää. :)))))
Koko runo oli mieleeni,mutta viimeisestä säkeistöstä pidin eniten :)
Hyvää päivän jatkoa ja aurinkoa sinulle :)