mitä

wado ryu sitten hippakaratea? mulla ainaki paikat mustelmilla ja huulet verillä harjotusten jälkeen. sairaaksi touhuksi menee jos vielä kovempaa ottaa.

utelias kirjoitti:

wado ryu sitten hippakaratea? mulla ainaki paikat mustelmilla ja huulet verillä harjotusten jälkeen. sairaaksi touhuksi menee jos vielä kovempaa ottaa.

Wado ryu on nimenomaan hippakaratea,vitun pelleilyä

vain kirjoitti:

Wado ryu on nimenomaan hippakaratea,vitun pelleilyä

Wadoryutakin on Suomessakin kait kolmea erilaista tyyliä, tai erityylistä ottelutoimintaa siis. Jokin niistä taisi harjoittaa ihan kunnon kontaktimatsaamista, ja pari muuta taas tuota karateliiton matsia. Joten ei parane yleistää.

kenttis kirjoitti:

Wadoryutakin on Suomessakin kait kolmea erilaista tyyliä, tai erityylistä ottelutoimintaa siis. Jokin niistä taisi harjoittaa ihan kunnon kontaktimatsaamista, ja pari muuta taas tuota karateliiton matsia. Joten ei parane yleistää.

Lue lisää

Ja jos ei ole kokemusta karateliiton alaisuudessa toimivasta kilpailumuodosta, ei tarvitse sitäkään yleistää.

turo kirjoitti:

Ja jos ei ole kokemusta karateliiton alaisuudessa toimivasta kilpailumuodosta, ei tarvitse sitäkään yleistää.

Ei ainakaan itseäni hirveästi innosta, pari kertaa treeneissä ollut sitä matsia(sekä leirillä), ja ei se nyt ole ainakaan kamppailullisesti kovin realistista. Varsinkin jos vastustaja yrittää muutakin kuin yhden lyönnin.

Otteluasento suojaa käytännössä kokonaan vartaloa, ja se jatkuva pomppiminen aiheuttaa vain pohkeet ja päkiät kipeiksi.

kenttis kirjoitti:

Ei ainakaan itseäni hirveästi innosta, pari kertaa treeneissä ollut sitä matsia(sekä leirillä), ja ei se nyt ole ainakaan kamppailullisesti kovin realistista. Varsinkin jos vastustaja yrittää muutakin kuin yhden lyönnin.

Otteluasento suojaa käytännössä kokonaan vartaloa, ja se jatkuva pomppiminen aiheuttaa vain pohkeet ja päkiät kipeiksi.

Lue lisää

se oo tarkotuski että paikat tulee kipeeksi. sehän on merkki että lihakset kehittyy. ei taija semmosta kamppailu lajia olla misä ei tarvis pohkeitten olla kunnosa.

utelias kirjoitti:

wado ryu sitten hippakaratea? mulla ainaki paikat mustelmilla ja huulet verillä harjotusten jälkeen. sairaaksi touhuksi menee jos vielä kovempaa ottaa.

Suojat on sparraukseen keksitty. Kontakti ilman suojia huuliin tms. arkoihin paikkoihin teettää haavoja. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että karateliiton säännöillä ottelu ei ole täyskontaktiottelua.

Jo pelkkä perusidea on aivan toisenlainen esimerkiksi thainyrkkeilyssä. Tarkoituksena on saada sellaisia osumia perille, joilla on tehoa ja vaikutusta vastustajaan. Jos ja kun lyöt suojien kanssa älyn pihalle vastustajastasi, pystyt samaan aivan varmasti ilman suojia.

Kovin puute omasta mielestäni karateliiton ottelussa on pääkontaktin rankahko rajoittaminen. Tästä johtuen otteluasento muodostuu päätä suojaamattomaksi, eli suojaus tipahtaa sinne mihin iskut tulevat - keskivartalon suojaksi. Lisäksi pään asento ja ryhti nousee ylemmäksi kuin lajeissa, joissa pääkontakti on sallittu niin iskujen kuin lyöntienkin osalta. Leuka rintaan ja kynnet kulmakarvoihin opetetaan jo alkeiskurssilaisille, kun aletaan harjoitella otteluasentoa.

Suojat pitää olla ja vammautumisilta välttyä, ei ole mitään mieltä harjoitella ottelua ilman hammassuojia ja alasuojia, sekä sopivia sparraushanskoja mielellään säärisuojia.

Se ei vaan onnistu niin, että mätetään ilman suojia toisiaan ja sitten ihmetellään kun ei paikat kestä harjoitella kontaktiottelua. Vaikka otellaan vapaasti, niin harjoittelijan turvallisuus pitää olla taattu. Kenenkään treenaajan kroppa ei vaan kestä ottaa mällejä vastaan viikkokaupalla ilman toppauksia. Eikä sellaisessa treenissä ole mitään järkeä, ei se kehitä mihinkään suuntaan, että joka toinen viikko on poissa harjoituksista kun on paikat hajalla.

Ottelu on silti nk. hippaa, varsinkin keskustelupalstalaisten mielestä. Eihän se hippaa ole, että tekee kipeää, mutta silloin onkin kyse vääränlaisesta harjoittelusta ja valmentajan huonosta tavasta harjoituttaa ottelijoitaan.

Kovia ottelijoita ei tehdä sillä, että ensimmäiseksi otellaan ilman suojia. Kovat ottelijat syntyvät siitä, että otellaan asiallisilla suojilla jatkuvasti ottelua - vaikka kontakti onkin päähän sallittu. Ottelu voi olla hippaa vaikka tulee vammoja. Se vammojen tulo taas johtuu puuttellisista varusteista. Vai oliko jollakin ajatus, että vaikkapa thainyrkkeilyssä sparrauksessa ei käytettäisi suojia suojaamaan sääriluita, nivusia ja päätä (sekä käsiä) treeneissä?

Se, että paikat hajoaa ei ole mikään tae ottelun kovuudesta. Se kertoo vaan valmentajan puuttellisesta tiedosta suojien osalta. Hankitte kunnon suojat ja ottelette, niin pystytte paljon paremmin harjoittelemaan oikealla tavalla. Ilman hammassuojia, hanskoja ja jalkasuojia ei vaan jaksa kovin montaa vuotta räiskiä (itselläni meni tässä syksyllä puolisen vuotta ilman säärisuojia, voin vakuuttaa että nyt joulun aikaan oli kipeenä paikat).

maithai kirjoitti:

Suojat on sparraukseen keksitty. Kontakti ilman suojia huuliin tms. arkoihin paikkoihin teettää haavoja. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että karateliiton säännöillä ottelu ei ole täyskontaktiottelua.

Jo pelkkä perusidea on aivan toisenlainen esimerkiksi thainyrkkeilyssä. Tarkoituksena on saada sellaisia osumia perille, joilla on tehoa ja vaikutusta vastustajaan. Jos ja kun lyöt suojien kanssa älyn pihalle vastustajastasi, pystyt samaan aivan varmasti ilman suojia.

Kovin puute omasta mielestäni karateliiton ottelussa on pääkontaktin rankahko rajoittaminen. Tästä johtuen otteluasento muodostuu päätä suojaamattomaksi, eli suojaus tipahtaa sinne mihin iskut tulevat - keskivartalon suojaksi. Lisäksi pään asento ja ryhti nousee ylemmäksi kuin lajeissa, joissa pääkontakti on sallittu niin iskujen kuin lyöntienkin osalta. Leuka rintaan ja kynnet kulmakarvoihin opetetaan jo alkeiskurssilaisille, kun aletaan harjoitella otteluasentoa.

Suojat pitää olla ja vammautumisilta välttyä, ei ole mitään mieltä harjoitella ottelua ilman hammassuojia ja alasuojia, sekä sopivia sparraushanskoja mielellään säärisuojia.

Se ei vaan onnistu niin, että mätetään ilman suojia toisiaan ja sitten ihmetellään kun ei paikat kestä harjoitella kontaktiottelua. Vaikka otellaan vapaasti, niin harjoittelijan turvallisuus pitää olla taattu. Kenenkään treenaajan kroppa ei vaan kestä ottaa mällejä vastaan viikkokaupalla ilman toppauksia. Eikä sellaisessa treenissä ole mitään järkeä, ei se kehitä mihinkään suuntaan, että joka toinen viikko on poissa harjoituksista kun on paikat hajalla.

Ottelu on silti nk. hippaa, varsinkin keskustelupalstalaisten mielestä. Eihän se hippaa ole, että tekee kipeää, mutta silloin onkin kyse vääränlaisesta harjoittelusta ja valmentajan huonosta tavasta harjoituttaa ottelijoitaan.

Kovia ottelijoita ei tehdä sillä, että ensimmäiseksi otellaan ilman suojia. Kovat ottelijat syntyvät siitä, että otellaan asiallisilla suojilla jatkuvasti ottelua - vaikka kontakti onkin päähän sallittu. Ottelu voi olla hippaa vaikka tulee vammoja. Se vammojen tulo taas johtuu puuttellisista varusteista. Vai oliko jollakin ajatus, että vaikkapa thainyrkkeilyssä sparrauksessa ei käytettäisi suojia suojaamaan sääriluita, nivusia ja päätä (sekä käsiä) treeneissä?

Se, että paikat hajoaa ei ole mikään tae ottelun kovuudesta. Se kertoo vaan valmentajan puuttellisesta tiedosta suojien osalta. Hankitte kunnon suojat ja ottelette, niin pystytte paljon paremmin harjoittelemaan oikealla tavalla. Ilman hammassuojia, hanskoja ja jalkasuojia ei vaan jaksa kovin montaa vuotta räiskiä (itselläni meni tässä syksyllä puolisen vuotta ilman säärisuojia, voin vakuuttaa että nyt joulun aikaan oli kipeenä paikat).

Lue lisää

Tuohan se on jokaisen kamppailulajin ongelma. Joko otetaan kontaktia kevyemmin ilman suojia tai sitten topataan ukot täyteen suojia.
Ensimmäisen tavan ongelmat:

-Lyönnit ja potkut kehittyvät nopeiksi mutta voimattomiksi.
-Syntyy epärealistisia tekniikoita, joilla kyllä osuu mutta jotka eivät satu.


Toisen tavan ongelmat:

-Totutaan ottelemaan hanskoilla, jotka ovat paljon suuremmat kuin nyrkki. Katutilanteessa nyrkin pienuus ja kovuus voi hämmästyttää.
-Opitaan plokkaamaan isolla hanskalla iso hanska, josta seuraa tekniikat jotka eivät toimi kadulla.
-Totutaan suojien mukavuuteen ja esim. paljaalla nyrkillä vartalolyönti voi säikäyttää tyyliin "AI sattu paljon enemmän kun yleensä tää on vaarallista...".
-Vammojen vakavuus on suurempi eli kun jotain sattuu niin sattuu kunnolla. Huulen repeäminen ei sinänsä ole vaarallista mutta vakavat aivotärähdykset eivät ole leikin asia.

Itse olen tuota miettinyt enkä ole keksinyt ratkaisua siihen ongelmaan että joko otellaan "hippamaisesti" mutta toisaalta totutaan vähiin suojiin vai siihen että topataan ukot päästä varpaisiin ja saadaan lyödä lujaa. Ehkä katutilannetta ajatellen olisi realistisinta treenata molempia sopivasti.