10.12-05

Pitkästä aikaa näky tähtitaivas ja sen verran se herkisti et piti lähettää kiitokset tonne yläilmoihin jos siellä joku ois kuulolla - se kun nimittäin on ihan mahollista että on.
Mä kun oon nyt lueskellu tähtijuttuja ja käyny parissa esitelmätilaisuudessa ja kävin sen kurssin niin huomasin että aina kun puhutaan maailmankaikkeuden synnystä niin vedetään se iso pamaus esille ja pitkien jorinoitten jälkeen todetaan että "viimein syntyi olosuhteet, joissa elämä nykymuodossaan on mahdollista"
Eli ois ollu vähän niin ku sattuman kauppaa!
Mutta jos asia onki niin, että universumi hienosäädettiin tarkotuksella odottamaan ihmisen tulemista. Täällä kun kaikki on kohillaan - painovoimat sun muut. Jos jotain ois hiukkasenki liikaa tai liian vähän, niin empä tässä ois kirjottelemassa - ettekä tekään ois lukemassa, eipä silti.

Kiittelen vinkeistä mitä eilispäivänä sain - meinaan hankkii jostain se kirjanki ku ei se minuu ainakaan tyhmennä ja Tujulle lämpimät kiitokset kauniista sanoista ja suojeluksesta.
Sanokoot muut mitä sanovat, mutta kyllä suomalaisen miehen karvasen rinnan alla sykkii lämmin ja vastoinkäymisissä kullaks jalostunu sydän. Siinä etelän Luigit poskipusuineen jää pitkälle jälkeen.

Ja nyt kauravelliä koneistoon kun tuli ostaa rysäytettyy sitä maitooki ihan litran verran. Ja raittiina oon tämän päivän yhtä jytyä aamusta iltaan.

Krapulatta heräsin,enkä aio alkaa hankiin sitä tänäänkään.!Taidan lähtee hakeen hiihtimet varastosta,ja lähtee lylyillä lykkiin.!

samoin. Yksin olen imuroinut koko talon(parantanut siis vähän tapojani...).

Tulihan se kuusi sieltä metsästä ja ei edes varastettu. Valotkin on asennettu. Voikohan sahaa höylätä, oli tosi tylsä.
Selvinpäin meinaan illalla kirjoitella joulutervehdyksiä, pari vuotta sitten paineltiin tekstiviestejä, tais jollekin mennä kaks kertaa.

kuulla mimmosen lihapadan väsäsin. No, ostin pakastealtaasta pussillisen lohkoperunoita ja paketillisen gordonblöötä, tuikkasin puoleks tuntii uuniin ja vualaa!
Piti mun tänään omien puheitten mukaan mennä lätkämatsiinki kannustamaan meijän kylän joukkuetta mut nukuin pommiin. Matsi ois alkanu viideltä.
Eli yks mun lupauksista vaan on tänään pitäny - se kaikkein tärkein : en oo ryypiskelly ja siitäkös on hyvä mieli.

Vieläkin, lähes kuuden vuoden raittiuden jälkeen, ryyppäsin unissani yhtenä yönä viskiä niin paljon, että herätessäni oli rapulainen olo. Helpotuksen tunne oli sanoinkuvaamaton, kun tajusin kaiken olleen vain unta.

Reippaillut koko päivän keittiössä, joululaatikot on tehty ja pakkasessa sekä puolensataa riisipiirakkaa myös.

pitkä päivä, tipatta.