Vielä viime viikonloppuna kävin ry:llä. Kuuntelin puheen ja pitkästä aikaa se tuntui jotenkin kivalta. Puhuja sanoi, että vaikka usko on heikko, niin ei kannata luopua. Enää en usko helvettiin enkä taivaaseen enkä muihinkaan näihin satuihin. Mietin tässä, kuinka jatkaa eteenpäin. Toisaalta rento meininki, kun ei tarvi pelätä helvettiä, mutta oikeestaan ihan sika makeeta. Mietin paljon sitä, kuinka perheeni suhtautuu oivallukseeni.
Usko loppui
Yks entinen
81268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi pelkäsit helvettiä? JOs olit ottanut Kristuksen syntisiesi sovittajaksi niin sinun ei olisi tarvinnut pelätä helvettiä!
Kadotuksessa on itku ja hammasten kiristys, mutta onko kyseessä sama paikka kuin helvetti? Onko Raamatussa vahvistus asiasta?
se olisi kuin sama paikka?
Ihmeen helposti sotketaan sellaiset paikannimet kuin Tuonela, Manala, Helvetti jne keskenään ja annetaan niille samanlaisia merkityksiä kuin kadotus, tulimeri, ikuinen vaiva jne. Ja yleensä sillä perusteella, että Raamattu kertoo porukkaa jaettavan oikealle ja vasemmalle puolelle - eikä sano mitään edessä ja takana olevista.
Et ole ainut. Usko Jumalan sanaan ei yleensä kyllä lopu, mutta muotojumalisuuden kesto voi katketa hyvinkin vähästä - vaikka seurapuhujan väärin valitsemista sanoista. En halua selittää omakohtaista tilannettani tarkemmin.
Oli kiva olla uskomassa. Olen nyt ateisti. Mietin miten nyt tuottaisin vanhurkauden ilon ja rauhan vai jätänkö ne vain sikseen. En tiedä, miten tulen pärjäämään entisten ystävieni kanssa. Ikävä on uskoani, mutta kai se ikävä helpottaa joskus viimeistään kuollessa. Olkaa te vain onnellisia, jotka olette uskomassa. Minäkin yritän.
Ystäväni oli sitä mieltä, että riittää kun haluaa uskoa niin Jumalan armo peittää loput. Jatkan siis elämää kuten ennenkin. Ihanaa.
Onnea hyvälle valinnallesi! Uskoa ei määrää lahko vaan Jumala. Usko lahkoon tai sen oppeihin ei pelasta jaa usko Jeesukseen Kristukseen vapahtajana. Hyvä että alatte pikkuhiljaa tajuamaan.