Tanja L-K ja Erkki R voisivat yhdistää voimat ja tehdä yhdessä tutkielman Vl-uskosta ja kulttuurista. Olen lukenut kaikki Erkki R:n opilliset kirjat joista hän viimeisimmässäänkin toteaa Lutherin mukaisesti uskonpuhdistuksen olevan jatkuva prosessi. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä että matkan varrella kuorma kasvaa ja muutaman kymmenen vuoden välein joudutaan aukomaan pahimmat solmukohdat ja palaamaan uskossa raamatun viitoittamalle tielle.
Saarnamiehillä on taipumus vetää aina vähän yli normaalien syntikäsitysten, ehkä se antaa tunteen että Jumalan sana on silloin oikein saarnattu ja löysät on otettu pois.
Tästä on esimerkkejä jo 1800-luvun lopulta kun Rovaniemen kaupungista lestadiolaisherätykseen liittyi ensimmäiset ns. porvarit ja kauppiaat. Paikalliset saarnamiehet tarttuivat heti alkajaiksi kiinni lestadiolaisherätyksen myötä uskoontulleiden pukeutumiseen. Tämä tarkoitti sitä että nämä porvarit eivät sopineet ulkomuodoltaan(parempi vaatetus) uskovaisen imagoon. Lestadiuksen työtoveri ja uskonperustan rakentaja Juhani Raattamaa joutui toppuutelemaan ja neuvomaan näitä saarnaajia näin sanoen: Niin vähän minä kiinnitän huomiota siihe ulkoiseen että tekin kiinnittäisitte katseenne sydämmen uskoon.
Lestadiolaisuuden omaa identiteettiä on rakennettu saarnamiesten toimesta vuosikymmenten aikana vaihtelin ansioin. Vertaisin tätä identiteetin rakennusta syntikuormaan jota seurakunta vetää perässään. Tarviettaessa kyytiin heitellään aina tarvittavia elementtejä (esim. Tv, kuorolaulu, konsertit, korvakorut, meikki, naisten ja nuorten pukeutuminen). Kun kuorma on jo liiaksi epätasapainossa sietä myös tippuu tavaroita pois kyydistä(esim. hiusten kiharrus, viheltäminen, miesten parratomuus, koulu-tv)
Kuten Tanja L-K, myös itse olin kiinnittänyt huomiota näihin samoihin asioihin uskossamme joiden perusta ei kestä jos niitä ruvetaan tarkastelemaan raamatun auktoriteetilla, johon niin useasti vedotaan meidän VL uskossa. Ainakin joudutaan teologisesti hyvin selitysopilliselle ja monitulkintaiselle tielle.
Nämä meidän omat tapamme voivat olla keskuusessamme, ei niitä poiskaan saa. Täytyy kumminkin joku raja vetää tämän kulttuurellisen identiteetin ja syntikäsityksen väliin. Esim. jos seurakuntalaista vastaan ruvetaan käyttämään kristuksen kirkkolakia, joka on asianomaisen kannalta yhtä kuin kadotustuomio, mikäli lain käyttö asianomaisen kohdalla ei johda parannuksen tekoon. Olisi nolo juttu jos huomataan että ei hän ollutkaan rikkonut raamatun mukaista syntikäsitettä vaan vl-uskon omia kulttuurellisia perinnäissäädöksiä.
Saarnamiehillä on taipumus vetää aina vähän yli normaalien syntikäsitysten, ehkä se antaa tunteen että Jumalan sana on silloin oikein saarnattu ja löysät on otettu pois.
Tästä on esimerkkejä jo 1800-luvun lopulta kun Rovaniemen kaupungista lestadiolaisherätykseen liittyi ensimmäiset ns. porvarit ja kauppiaat. Paikalliset saarnamiehet tarttuivat heti alkajaiksi kiinni lestadiolaisherätyksen myötä uskoontulleiden pukeutumiseen. Tämä tarkoitti sitä että nämä porvarit eivät sopineet ulkomuodoltaan(parempi vaatetus) uskovaisen imagoon. Lestadiuksen työtoveri ja uskonperustan rakentaja Juhani Raattamaa joutui toppuutelemaan ja neuvomaan näitä saarnaajia näin sanoen: Niin vähän minä kiinnitän huomiota siihe ulkoiseen että tekin kiinnittäisitte katseenne sydämmen uskoon.
Lestadiolaisuuden omaa identiteettiä on rakennettu saarnamiesten toimesta vuosikymmenten aikana vaihtelin ansioin. Vertaisin tätä identiteetin rakennusta syntikuormaan jota seurakunta vetää perässään. Tarviettaessa kyytiin heitellään aina tarvittavia elementtejä (esim. Tv, kuorolaulu, konsertit, korvakorut, meikki, naisten ja nuorten pukeutuminen). Kun kuorma on jo liiaksi epätasapainossa sietä myös tippuu tavaroita pois kyydistä(esim. hiusten kiharrus, viheltäminen, miesten parratomuus, koulu-tv)
Kuten Tanja L-K, myös itse olin kiinnittänyt huomiota näihin samoihin asioihin uskossamme joiden perusta ei kestä jos niitä ruvetaan tarkastelemaan raamatun auktoriteetilla, johon niin useasti vedotaan meidän VL uskossa. Ainakin joudutaan teologisesti hyvin selitysopilliselle ja monitulkintaiselle tielle.
Nämä meidän omat tapamme voivat olla keskuusessamme, ei niitä poiskaan saa. Täytyy kumminkin joku raja vetää tämän kulttuurellisen identiteetin ja syntikäsityksen väliin. Esim. jos seurakuntalaista vastaan ruvetaan käyttämään kristuksen kirkkolakia, joka on asianomaisen kannalta yhtä kuin kadotustuomio, mikäli lain käyttö asianomaisen kohdalla ei johda parannuksen tekoon. Olisi nolo juttu jos huomataan että ei hän ollutkaan rikkonut raamatun mukaista syntikäsitettä vaan vl-uskon omia kulttuurellisia perinnäissäädöksiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On olemasssa uskosta nousevia tapoja, jotka ei ole pelkkiä tapoja.
ovat siis Hengen hedelmiä = rakkaus, rauha uskollisuus, lempeys, hyvyys, kärsivällisyys yms.
Oikeaa uskoa seuraa Hengen hedelmät. Onneksi Raamattu on ne ylläolevan luettelon kaltaisesti kuvannut. Se ei jätä hyndeille tulkinnanvaraa.
Hynde ym: Hengen hedelmiä eivät ole konserttikiellot, videokiellot, kuorokiellot, yms. Nämä ovat perinnäissääntöjä. Osa niistä on hyviä ihan muuten vaan (esim. alkoholikielto), osa niistä on ilmiselvästi "lapsuksia" (esim. klassisen konserttien kielto, urheilukilpailukielto yms.).
Se joka isää tai korjaa Raamattua on syypää raskaimpaan rangaistukseen.
24 Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen
Hengen johdatuksena ei elokuvia tule katsottua vaikka kukaan ei kieltäiskään.
Isoihin Urheilukilpailuihin en halua vaikka haluankin kas siinä pulma se. Hengen johdattamana en halua vaikka vanhan luonnon halu olisi.
Uskovaiset ei näe noita kieltoina. Jos näet taitaa olla vikaa mustavalkoisessa näössäsi.
Kaltaisesi rakastavat kornitella ulkoisia onoffeja jyrkillä kyllä-ei:llä tyyliin videokielto! kuorokielto! vaikka et taida ymmärtää hölkäsenpöläystä miksi uskovainen katsoo videoita mutta ei halua katsoa maailmallisia videoita, miksi laula kuorossa mutta ei maailman kuoroissa niitten tahtiin. Miksi urheilee mutta ei kilpaile.
Ei voi näitä ymmärtää sellainen jota vanha luonto vie himojensa ja halujensa mukaan.
Hynde. Kannattaisi erotta hengen johdatus ja Pavlovin koirakokeen kaltainen ehdollistuminen.
Minä katson hengen johtamina sopivia elokuvia joita on runsaasti tarjolla. SANA elokuva ei tee filmin sisällöstä syntistä eikä se ole minulle mikään rajapyykki. On lapsellista puhua että "musta-valko" tai "itse kuvattu" tai "piirretty filmi" olisi sopivan rajana. Sisältö on ainoa mikä ratkaisee. Toki jokainen voi vetää niin teennäistä ja tiukkaa linjaa kuin itse tahtoo, mutta samalla on hyvä muistaa että se ei ole mikään "totuus".
Käyn jääkiekkomatseissa harvakseltaan. Käyn klassisissa konserteissa harvakseltaan. Useat VL-tuttavani laulavat maailman huippukuoroissa. YMS...
Minulle Henki "opettaa ja palauttaa mieliin sen mitä Jeesus on puhunut ja opettanut". Enkä usko sellaista "sääntöä" tai "neuvoa" mikä ei ole Jumalan Sanalla toteen osoitettavissa. Muuten käy kuin VLM:n joka ehdotti karkkiakin synniksi.
"Ei voi näitä ymmärtää sellainen jota vanha luonto vie himojensa ja halujensa mukaan."
Tämä on tyypillinen VL-lausuma, joka vedetään esiin siinä vaiheessa kun Raamattu loppuu. Itse olen ymmärtänyt että ymmärryksen loppuminen koskee Jeesukseen neitseestä syntymistä, ristinkuolemaa, sovitusta ja ylösnousemusta, siis asioita joita ei voi oikeasti ymmärtää. Samalla hyvin ymmärrän, että Hynden mainitsema kieltolista ei perustu Jumalan Sanaan. Siinä on kyseessä puhtaasti perinnäissäännöt, joista osa on,kuten sanoin, ihan hyviä, mutta osa puolestaan tarpeettomia.
Seurasin keskustelua, enkä ymmärtänyt vlm ehdottaneen karkin syöntiä synniksi. *siinähän oli vain pohdiskelua, miten suhtautuisi, jos kaveri tuntisi karkin syönnin synniksi. Seurasin keskustelua, vaikka en puuttunut siihen. Oli kyllä jotenkin kiintoisaa pohdiskelua.
Koulu-tv ja hiusten kiharrus ym. muut esimerkit osoittavat oikean opin olevan "oikeaa" ainoastaan miesmuistin.
"Noloja juttuja" on sattunut lukemattomia 70-luvulla.