Tähystys A:sta Ö:hön!

Eli minun piti olla aamulla osastolla klo 7. leikkaus sali oli minulle varattu 8.15. kun tulin osastolle omahoitajani tuli tervehtimään ja antoi leikkaus kaavun ja punnitsi minut, otti myös paperit jotka olin kotona täyttänyt. sen jälkeen vaihdoin vaatteet ja otin esilääkkeet, rauhoittavat. odottelin ja lääkäri tuli moikkaamaan piirteli koipeeni jotain (olin aika pöllyssä, napit menee mulla päähän) sit tuli hoitsu ja vei minut saliin, siellä nukkumatti esitteli itsensä ja kertoi mitä tekee, siis pistää tipan ja laittaa puudutuksen.

Sen jälkeen pisti tipan ja sit piti kääntyä kyljelleen, sit selkäni pestiin jollain todella kylmällä, ja sit hän pisti ne neulat, minulle tuo tehtii spinaali puudutuksessa, sen jälkeen minut käännettiin takaisin selälleen ja lääkäri kyseli et tunnenko mitään ja käski liikuttaa varpaita. sit joku hoitsu kysyi haluanko katsella monitorista polveani, sanoin että en. sit operaatio alkoi, kesken hommelin sanoin et haluakin katsella ja monitoria käännettiin niin että minä näin.

vähän sen jälkeen minut siirrettiin omaan sänkyyni ja kärrättiin heräämöön, siellä sitten olin ja vähitellen tunto palas jalkoihin. sit minut siirrettiin osastolle, siellä olin iltaan asti ja sit minut kotiutettiin. kepeillä kävelin pari päivää ja sen jälkeen jatkoin urheilua.

Minulla oli pahoinvointia heräämössä ja osatolla johtuen siitä että minä en kestä vahvoja lääkkeitä. polvi tai kierukka mitä korjattiin tuli tuon jälkeen kuntoon, yhtään polvi ei ollut tuon jälkeen kipeä. kunnens tasan kymmen päivää tähäristä olin hevosen selässä ja mentiin vauhdilla ympäri, nyt odottelen vakuutusyhtiön maksusitoomusta siitä että pääsen uudestaan polvileikkaukseen, tämä operaatio on ihan eriluokkaan kuin tähystys, kyseessä on jo suht mittava avo-operaatio missä korjataan useampi homma, mm siirretään lumpio úuteen paikkaan.

Jos en olisi mennyt hevosella ympäri ei olisi ollut mitään jälkitarkastusta eikä mitään. tosin jälkitarkastukset ja fysioterapia ja kepit, riippuvat täysin siitä mitä tehdään ja kuka leikkaa.

Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua.

olin viime perjantaina tähystyksessä ja menin diacoriin klo 11. Oma hoitsu jutteli ja kerroin hänelle, että hirvittää hemmetisti. Hän sanoi, että voin vielä miettiä, haluanko nukutuksen vai paikallispuudutuksen (ei siis selkäydinpuudutusta, lääkäri sanoi jo aiemmin sen olevan vanha käytäntö). Päädyin kuitenkin paikallispuudutukseen, koska siitä tokenee nopeammin, eikä minua ole aiemmin nukutettu. Sitten sairaalavaatteet päälle ja mentiin leikkuriin. Siellä oikein ihana hoitsu huomioi pelkoni ja pyysi sitten anestesialääkäriä laittamaan samantien rauhoittavan. Eli käteeni laitettiin tippa, siitä tippumaan ravintoliuosta ja sitä kautta myös rauhoittava laitettiin ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään väliä, mitä jalalle tehdään, oli oikein mukava olo :-)
Muistaakseni puudutekin laitettiin jo tuossa vaiheessa.
Leikkaava lääkäri kävi juttelemassa leikkauksen kulun ja piirsi tussilla jalkaan kohdat, mistä suunnitteli sisään menevänsä. Sitten mentiin varsinaiseen leikkaussaliin, jossa läjä mukavia hoitsuja laitteli steriilit lakanat, pesi jalkaa yms yms. Sitten lääkäri tuli ja jutteli mukavia ja laittoi sitten kameran polven sisään ja sitä oli hauska katsella. Se ei ollut veristä tms. ällöä, vaan oikeastaan aika makeen näköistä. Polvea huuhdottiin samalla, jotta saatiin nivelpussi kunnolla auki.
Missään vaiheessa ei käynyt kipeää.
Minulla ei ollut oikeastaan mitään suurempaa korjaamista, rustoa vähän siistittiin.
Sitten systeemit purettiin ja minut vietiin heräämöön. Olo oli mitä mainioin ja katselin vähän säälien nukutuksesta herääviä, olivat vähän huonovointisen näköisiä. Lääkäri kävi vielä kertomassa löydöksistä ja antoi jatkohoito-ohjeita ja sain kysellä kaikki mikä mieltä painoi.
Sitten minut vietiin lepotuolihuoneeseen, kävelin sängyltä sinne itse. Sain kahvia, vähän syötävää ja katselin telkkaria. Noin tunnin kuluttua hoitaja tuli kysymään miltä tuntuu ja kokeilin nousta ylös. Polvi oli jäykkä, mutta piti hyvin. Pääsin sitten mieheni kanssa lähtemään kotiin.
Viikonloppu meni kotona vuoronperään jalkaa korkealla pidellessä ja pikkumatkoja kävellessä ja koukistellessa ettei jalka jäykisty.
Kaikenkaikkiaan toimenpide oli helppo ja vaivaton. Olen nyt jo töissä ja viikon-parin päästä voin urheilla oman vointini mukaan. Voin kävellä ilman sauvoja, tosin otin ne varmuuden vuoksi, kun ulkona on niin liukasta. Polvi on vähän jäykkä, eli pitää aika-ajoin nousta liikkumaan ettei se jäykisty.
Tietysti he, joille tehdään jotain isompaa (nivelkierukan korjaamista tms), joutuvat varmasti pitämään pitempää taukoa ja kuntoutuskin vie enemmän aikaa.

Suurin kammo minulle tuli siitä, kun luin tätä palstaa ennen leikkausta...ei olisi pitänyt lukea kaikenmaailman epäonnistumisista :-)