Hei! Pyytäisin apua....Olin mielisairaalassa puoli vuotta kuukausi sitten pääsin pois ja olin siellä anoreksia/bulimian ja kaksisuuntasenmielialahäiriön ja spykoottisen masennuksen takia. Lääkkeinä abilify,seroguel,absenor,seroninil,temesta,tenox. Olen alkanut taas laihuttaa ja oksennella ja olen nyt siis 173cm/55kg eli normaali mut koko ajan pääs pyörii laihis ja kulutus jne..kuulen taas ääniä ja oon tosi masentunu ja jotenki tosi itsetuhonen ja ajattelen vain kuolemaa..pelottaa et joudun takas sairaalaan...joudunkohan? Käyn terapias mut en uskalla puhua tästä siellä..kannattaisko? Nytkin vain itkettää ja multa on huostaanotettu sairaalajakson aikana 2pientä lasta ja ikävä on tuskaa ja tuntuu kun sydän ois revitty palasix:( en enää tiedä mitä tehdä..toivon vain kuolemaa...en kestä enää..pää hajoo! Näen myös painajaisia ja mua ahdistaa ja oon erakoitunu sisälle...mitä teen?? Auttakaa mua pyydän? Sydän huutaa apua mut pelkään koko ajan et teen jotain itelleni. Yksi ilta meinasin vetää kaikki lääkkeet mut ei se oo ratkasu ja en halua riistää lapsilta äitiä pois:( :(vaikka en näe heitä juuri enää kovin usein edes..Auttakaa...vois kirjottaa vaikka tunnin listan mun vaivoista. Mitä luulette joudunko takas sairaalaan??:(
Mitä tehdä?
-Jasminah-
3371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pliis auttakaa joku mua:( :( pahaolla:(
Niin, minä olen täällä enkä siellä, joten auttaminen on hankalaa. Ihan ensimmäiseksi itse tekisin näin missä tahansa ongelmassa. Keskittyisin aluksi vain säännöllisiin rutiineihin. Aloittaisin aivan konkreettisesti liikkumisesta. Minulla liike auttaa aina. Kävisin säännöllisillä pitkillä kävelyillä. Kirjottaisin päiväkirjaa ja keskittyisin vain syömiseen, nukkumiseen ja perus asioihin. Ottaisin etäisyyttä ongelmaan ja lähestyisin ajattelemaan ongelmaa vasta muutamien viikkojen, mahdollisesti kuukauden kuluttua.
Missään tapauksessa ongelmasi ei katoa mihinkään hetkessä, se ei hoidu hetkessä taikasauvalla, vaan nyt tarvitset aikaa ja sitä sinulla on. Sanoit että lapsesi ovat pieniä, siis ei huolta koska heillä on aikaa odottaa äitiä. Nyt rauhoitut, tapauksesi ei ole niin ennenkuulumaton kuin se nyt sinusta tuntuu. Jos lapset ovat hyvässä hoidossa, sinulla on nyt aikaa keskittyä paranemisprosessiin. Aloita perusasioiden laittamista kuntoon. Raitis säännöllinen ilma ja liikkuminen, syöminen nukkuminen ja perussiisteys ja hygienia.
Paljon voimia ja uskopn siiheh että pienin askelin ongelmasi hoituu hiljakseen. Kerro mulle mitä mieltä olet, oliko ajatuksissani mitään hyvää ja sinua auttavaa ideaa? Haluan auttaa ja et ole yksin, halit sulle!
minust aolis hyvä jos voisit heittä tuon naamarin pois. Kaikki kertomasi asiat ovat ihan tavallisia ihmisten asioita. Eihän ihminen ole mitään kokenut jos on koko elämänsä ollut tyytyväinen. Kuoleman kaipuu on ihka tavallinen asia, kuka tässä painajaisten maailmassa nyt haluaisi elää? Kun nyt täällä kuitenkin pitää tallustaa, niin voihan sitä hieman tutkia miksi. Itse olen yrittänyt haparoida Jumalan suuntaan. Sairaalaan joutuminen ei ole mielestäni mikään lopullinen tuomio, sieltähän pääsee pois. Jos panttaat ajatuksiasi sisällä, niin ahdistut todennäköisesti enemmän, jolloin sairaalaan joutuminenkin todennäköisempää. Sana usko voisi tässäkin auttaa. Usko että sinua hoitava henkilö haluaa auttaa, ei tuomita. Kerrottuasi jotain itsestäsi se yleensä "katoaa" ts. menettää merkityksensä. Totuus on tekevä teidät vapaiksi.
Voimia ja rohkeutta sinulle