Minulla on ollut tosi paska olo kohta vuoden. Helppokin työtehtävä tai homma kotona tuntuu ylivoimaiselta, minun pitää pakottaa itseni
tekemään asioita.. Mikään ei tunnu enää hauskalta kuten ennen. Töissä on välillä kiire ja välillä ei,
mutta rauhallisina aikoinakin on sellainen "epätoivoinen" olo ja hommat tuntuu toivottomilta.
En oikein viitsi puhua tästä kenellekkään kun ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi että mitä minä stressaan kun kerran ei ole kiireitä juuri tällä hetkellä. Olen tutkinut tätä asiaa ja epäilen että
minulla on jonkin asteinen uupumus/masennus päällä.
Voisiko joku kertoa että uskallanko mennä puhumaan työterveys hoitajalle. Pelkään vain että
minua ei ymmärretä tai ajatellaan että valitan pienistä. Entä jos minut todetaan kyvyttömäksi hoitamaan työtäni kun ei kerran pää kestä? En haluaisi menettää nykyistä hommaani. Olen joskus pystynyt nauttimaan työstäni ja haluan sen olotilan takaisin. En saa tätä oloa menemään pois. Olen yrittänyt pitää pidenettyjä viikonloppuja, mutta kun palaan töihin ja sattuu hetkeksi kiireitä niin en jotenkin palaudu siitä. Onko tälläista olotilaa mahdollista hoitaa niin etten joudu pois työstäni? Pelkään että leimaudun jos joudun olemaan pois tai jopa vaihtamaan työtä.
tekemään asioita.. Mikään ei tunnu enää hauskalta kuten ennen. Töissä on välillä kiire ja välillä ei,
mutta rauhallisina aikoinakin on sellainen "epätoivoinen" olo ja hommat tuntuu toivottomilta.
En oikein viitsi puhua tästä kenellekkään kun ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi että mitä minä stressaan kun kerran ei ole kiireitä juuri tällä hetkellä. Olen tutkinut tätä asiaa ja epäilen että
minulla on jonkin asteinen uupumus/masennus päällä.
Voisiko joku kertoa että uskallanko mennä puhumaan työterveys hoitajalle. Pelkään vain että
minua ei ymmärretä tai ajatellaan että valitan pienistä. Entä jos minut todetaan kyvyttömäksi hoitamaan työtäni kun ei kerran pää kestä? En haluaisi menettää nykyistä hommaani. Olen joskus pystynyt nauttimaan työstäni ja haluan sen olotilan takaisin. En saa tätä oloa menemään pois. Olen yrittänyt pitää pidenettyjä viikonloppuja, mutta kun palaan töihin ja sattuu hetkeksi kiireitä niin en jotenkin palaudu siitä. Onko tälläista olotilaa mahdollista hoitaa niin etten joudu pois työstäni? Pelkään että leimaudun jos joudun olemaan pois tai jopa vaihtamaan työtä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloita vaikka näin, sano, että et halua sairaslomaa vielä, mutta tunnet itsesi ahdistuneeksi ja saamattomaksi. Pyydä lievä masennuslääkitys ja sitten popsit niitä, eivät aiheuta riippuvuutta, mutta pitkäkin lääkitys on ehkä tiedossa.
Itsehoitokonsteja on ulkoilu, runsas B-vitamiini ja Omegat ja sen myöntäminen, että ei ole kone, aina ei kaikki asiat suju siitä vaan.
Tekstisi tuli kuin suoraan mun päästäni. Tein torstaina Beckin masennustestin netissä ja sain 27 pistettä ja sain siitä kimmokkeen lähteä työterveyslääkärille. Olo oli heti perjantaiaamulla helpottuneempi kuin aikoihin, kun tiedostin oman olotilani paremmin ja olin päättänyt että nyt haen apua.
Lääkäri ymmärsi oikein hyvin ja sanoi että töihin meneminen ei kuulu tuntua tältä. Minulle tarjottiin jo vuosi sitten masennuslääkkeitä lääkärillä (sama homma viime vuonna: masennus, uupumus jne.), mutta en ottanut lääkkeitä vaan jäin silloin ainoastaan 3 viikon sairaslomalle, se ei ilmeisestikään ollut riittävä ratkaisu. Nyt en ole sairaslomalla, vaikka lääkäri sitä suositteli, mutta aloitin eilen serotoniin takaisinoton estolääkityksen (masennuslääkitys), hoitovaste saavutetaan n.2-4 viikon kuluessa, eli jouluna pitäisi vointi olla jo parempi. Ensi viikolla on sitten kontrollikäynti työterveyslääkärillä.
Avun hakeminen tuntuu vaikealta, mutta älä pitkitä sitä. Ymmärsin itse torstaina etten pysty yksin tästä selviämään pelkällä itsehoidolla, että tarvitsen todella apua. Ajattelin että parempi ottaa apu nyt vastaan, ennenkuin tilanne menee niin pahaksi että a) joko mut viedään johonkin pakkohoitoon, tai b) satutan itseäni tahallani ja joudun edelleen pakkohoitoon, noin karkeasti ottaen.
Itselläni hoitoon hakeutuminen oli vaikeaa, koska jouduin myöntämään itselleni että olen heikko ja inhimillinen, en mikään superihminen. Leimautumisen pelko on myös suuri. Olen lisäksi vielä erittäin nuori (23v). Työssäni minulla on isojakin asiakasvastuita, työ on henkisesti melko vaativaa ja syksyllä työpaikkallamme on ollut melkoisia muutoksia. Itseänikin järkyttää että olen tällaisessa kunnossa jo tässä iässä, mutta uskon että pääsen elämässäni eteenpäin nyt, kun olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olen saanut hoidon masennukseeni (joka ilmeisesti on minulla vielä perinnöllistäkin).
Varaathan heti huomenna ajan lääkärille (ei hoitajalle, koska hoitaja ei voi kirjoittaa lääkkeitä), että saat hoidon alkamaan mahdollisimman pian. Sairaslomalle ei ole pakko jäädä, vaikka sitä varmaankin sinulle suositellaan. Voimia ja rohkeutta!
apua. Itse kävin vastaavassa tilanteessa työterveyshoitajalla ja hän passitti minut heti lääkärille, joka määräsi lääkityksen. Työterveyshuollon tiedot pysyvät vain siellä, eivät mene terveyskeskuksen tms. tietoihin, jos sitä pelkäät. ET VALITA TURHASTA! Minun tilanteeni oli niin vakava, että sain lähetteen psykiatrille ja sitä myötä muut hoidot. Olin sinnitellyt pahan oloni ja uupumuksen kanssa liian kauan. Hae siis heti apua.
minäkin sinnittelin liian kauan väsymyksen kans.Tuli lopulta täydellinen uupumus ja sitä hoidettiin useita vuosia.Työelämään en enään pystynyt palaamaan ja nyt olen kotona.Mietin usein,että jos olisin osannut aiemmin mennä työterveyslääkäriin olisiko asiat nyt toisin.Mutta turhaa kai jossitella tilanteeni on nyt tämä.Elämä on niin monimutkaista ja ehkäpä kaikella on tarkoituksensa.Hakekaa apua,jos huomaatte uupumuksen oireita,apua saa ja siitä on todella apua.
Kiitos teille kaikille tuesta. Ikävä kyllä meitä tällä tavoin tuntevia on paljon mutta hyvä että voidaan keskustella täällä kokemuksista.
hei
mulla oli aika vastaavia tunnelmia pitkään, pitkään. Sitten tuli vakava fyysinen sairaus. Sairasloma. Se oli todellinen helpotus, sillä sain mahdollisuuden nähdä työoloni vähän kuin ulkoapäin. Totean että liian kauan venytin itseäni ja yritin jaksaa, ja jaksoinkin. Mutta ei ole hyvä vetää itseään ihan äärirajoille asti.
Olen jutellut psyktr hoitajan kanssa asioistani pari kertaa, se on ollut jo suuri apu. Päätin ruveta tekemään sellaista työvihkoa omin päin kuin Depressiokoulu. Vilkaise sinäkin sitä! Itse ajattelen, että en halua lääkkeitä, sillä hyvänmielenpillerikin ehkä estää minua pureutumasta juuri niihin asioihin, jotka aiheuttavat uupumukseni.
tsemppiä! Hienoa että olet nähnyt missä olet menossa. Se on vahvuutta.