Jäniksen metsästys

moi.
tämänhän voisi kertoa yksinkertaisemminkin mutta sait runoilijan luonteeni pursuamaan. siis puhun ainoastaa omasta kokemuksesta Hommasin koiranpennun sitä silitellessä meni tovi metsässä sitä juoksutelin kunnes sillä aukeni nenässälovi (niin ne oikeat metättäjät sanovi)no kyllähän siitä kunnon ajuri kehittyi jäniksen lihaa on tullut syötyä kyllästykseen asti mutta tanä vuonna tuli ajurille vuodet täyteen sinne
hautasin parhaille ajomaille. Tämä pitää ottaa myös huomioon metsästyskoiria otettessa.

Siellä se yleennsä pomppii väärässä suunnassa ja liian kaukana.
Yleensä on helvetin kylmä.
Tulenteko on yleensä välttämätöntä.
Koira on kadoksissa vielä pimeällä.
Jos vastaat puhelimeen, jänis pomppii jalkojesi välistä.

Oon kulkenut metsällä pikkulikasta asti. Jänistyshommissa. Se vie mennessään. Mikään ei oo hienompaa kun kuunnella syysaamuna jänisajon kilkatusta ja jännätä, että mahtaako tulla sinne missä on passissa. Joskus tulee ja useimmiten ei. Kun vielä on oma koira ja oppii tuntemaan ajoäänestä kuinka ajo kulkee, saa hommasta enemmän irti. Kyllä sen koirankin saa metsästä pois. Hyväkin ajuri tulee vaikka kesken ajon pois jos koiran kans on hyvää pataa kotona.