Muistelen. Kesä joka oli kauan sitten. Mieleni askartelee sen parissa. Aina ennen nukkumaan menoa, kun on hiljaista, minä palaan siihen kesään. Sen tuoksuihin ja lämpöön, puron solinaan ja perhosten lentoon. Muistan Minnan, rakkaani, jonka menetin kauan sitten.
Kaipuun sininen kukka vihannoi rinnassani. Kaipaus yllyttää sieluni lentoon, niin kevyeen, hentoon. Kaipaan jo pois. Kuin putoavat lehdet syksyisin kaipaan minäkin maan poveen. Multavaippaan, jonka syleilystä voisin tuijottaa kylmää taivasta ja sen luvuttomia tähtiä.
Olen kuin ruikkiva Jalmari. Housuni täyttyvät paksusta sonnasta. Koskaan kun sydämen tuska kiristää ja puristaa hillittömästi, minä en voi estää lannan vierailua. Mutta Minna, jos vielä joskus näkisin sinut... saisin maistaa huultesi mettä ja rintojesi laktoosia. Kaipaan niin kovin. Pudotkaa lehdet! Leijukaa pois ja jättäkää minut tänne! Kadehdin teitä. Voi jumalani; vie minut takaisin siihen kesään tai ota minut tykösi!
Kaipuun sininen kukka vihannoi rinnassani. Kaipaus yllyttää sieluni lentoon, niin kevyeen, hentoon. Kaipaan jo pois. Kuin putoavat lehdet syksyisin kaipaan minäkin maan poveen. Multavaippaan, jonka syleilystä voisin tuijottaa kylmää taivasta ja sen luvuttomia tähtiä.
Olen kuin ruikkiva Jalmari. Housuni täyttyvät paksusta sonnasta. Koskaan kun sydämen tuska kiristää ja puristaa hillittömästi, minä en voi estää lannan vierailua. Mutta Minna, jos vielä joskus näkisin sinut... saisin maistaa huultesi mettä ja rintojesi laktoosia. Kaipaan niin kovin. Pudotkaa lehdet! Leijukaa pois ja jättäkää minut tänne! Kadehdin teitä. Voi jumalani; vie minut takaisin siihen kesään tai ota minut tykösi!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.