Koska nykyään ilmansaasteet vaan lisääntyvät ja koska suurin osa metsistä sitoo paljon hiilidioksidia, näistäkin nuoret metsät paljon enemmän kuin vanhat metsät. Vanhat metsäst puolestaan luovuttavat hiilidioksidia enemmän ilmakehään koska vanhoissa metsissä tapahtuu huomattavasti enemmän "palamista" lahoamista.
Tämän takia mielestäni greenpeacelaisten tulisi istua koulunpenkille ja miettiä uudestaan näitä ilmastokysymyksiä, sillä useasti heidän tietämys näyttää perustuvan vain "mutu" tuntumaan.
Tietenkin semmoisissa maissa joissa metsien uudistamisesta ei huolehdita niin siellä tilanne voi olla päinvastainen, mutta Suomessa tästä ei liene huolta.
Tämän takia mielestäni greenpeacelaisten tulisi istua koulunpenkille ja miettiä uudestaan näitä ilmastokysymyksiä, sillä useasti heidän tietämys näyttää perustuvan vain "mutu" tuntumaan.
Tietenkin semmoisissa maissa joissa metsien uudistamisesta ei huolehdita niin siellä tilanne voi olla päinvastainen, mutta Suomessa tästä ei liene huolta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eihän vanhojen metsien ainoa merkitys ole hiilinieluna toimiminen vaan tyypillisen eliölajiston säilyminen on yhtä tärkeää ellei tärkeämpääkin.
tehdään aukkohakkuina. Maa aurataan tai laikutetaan. Hiilidioksidia vapautuu ilmakehään tässä vaiheessa paljon, kun puut poistetaan ja suuri osa kenttäkerroksen sekä pohjakerroksen eliöstöstä kuolee. Ennenkuin uudesta kasvavasta metsästä tulee tehokas hiilen sitoja kuluu taas aikaa melkoisesti.
Metsän pitää säilyä puustoisena, että se sitoo kunnolla hiiltä. Tämä onnistuu, jos se uudistetaan vähitellen erirakenteiskasvatuksen menetelmällä.
hakkuut ja kasvatukset tehdään pelkästään maksimoiden tuotosta m3/vuosi/hehtaari.
Eli lasketaan paljonko rahaa kuluu metsän hoitoon ja paljonko hakkuusta jää käteen; menetelmä joka tuon viivan alle jäävän osan maksimoi on meillä virallisesti ainoa oikea.
No tässä se taas nähdään, vai ei suomessa ole muita uudistusmenetelmiä kuin avohakkuu. Tietääkseni on olemassa maapohjan sen salliessa mahdollisuus uudistaa myös luontaisesti. Esim. kuusen suojuspuuhakkuuna, joka soveltuisi pienimuotoisena hyvin, mikäli luontaista taimi ainesta olisi riittävästi, esimerkiksi jonkin suojelualueen uudistamiseen käytettäväksi käyttäen pidennettyä kiertoaikaa. Epäilenpä, että näin toimien suojelualue paremminkin tulisi monimuotoisemmaksi kuin antaen kaikkien lahottajasienten jyllätä ja hävittää metsä vähitellen kaikkine tuholaisineen maan tasalle. Pienet uudistusalueet olisivat ikäänkuin jonkinlainen henkireikä hitaasti kuolevalle metsälle.
Ajatellaanpa asioita satoja vuosia taaksepäin. Luontaisia aukkoja syntyi metsäpalojen seurauksena ja ympäröivä metsä siemensi nämä aukot uudistaen alueita pikkuhiljaa.
Nyt näitä metsäpaloja ei enää synny näille suojelualueille, tai viimeistään palokunta ne sammuttaa, niin ihan vilpittömästi ja kalliin kansallisomaisuuden turvaamiseksi mielestäni ihmisen tulis sallia nämä metsäpalojen synnyttämät aukot vaikka polttamalla tai koneellisesti uudistamalla. Polttaminen voisi karata käsistä joten ainoa vaihtoehto voisi olla pienaukko hakkuu sinne tänne, ja muokkaus kunttakerroksen paksuuden määräämällä voimakkuudella tai luontaista uudistamista käyttäen kuivemmilla kankailla sekä kuusen luontaiseen uudistamiseen soveltuvilla alueilla.
Mielestäni en liene täysin väärässä.
Sopivia menetelmiä kyllä löytyy kun sunnitellaan perusteellisesti, vaikka sitten miestyönä ja justeerilla.
on kysymys erirakenteiskasvatuksessa, jota virallinen metsäpolitiikka ei vieläkään hyväksy. Sitä voivat käyttää uudistuksessa vain ne, jotka pystyvät itse rankempiin metsätöihin. Viralliselta taholta en ole apua saanut. Päinvastoin kevyempiä menetelmiä pidetään metsänhävityksenä, vaikka niissä metsä säilyy metsän näköisenä eikä maaperää kynnetä ylitsepääsemättömäksi ryteiköksi. Ota selvää jatkuvasta kasvatuksesta.
Ei metsän uudistumiseen ennenkään ole tarvittu aina mitään tulipaloja. Metlan tutkimukset varsinkin Itä-Karjalassa sen osoittavat. Ei Suomen ilmastossa pääse tapahtumaan kuvaamaasi tilannetta, että metsä kokonaisuudessaan lahoaisi pystyyn. Kyllä se on kautta maailman historian uudistunut silloinkin, kun nämä "viisaat" metsäammattilaiset eivät ole olleet sitä sorkkimassa.
METLASSAKIN työskentelee samoja "metsäamaattilaisia," onkohan niiden tutkimuksiin luottamista ;) ja kyllä pienaukkohakkuut hyväksytään niille sopiville kohteille. Lähinnä tällä keskustelulla tarkoitin nimen omaan näitä suojelualueita joihin ei ihminen sais jalallakaan koskea, mielestäni niitäkin pitäs näillä pienaukko/luontainen/jatkuva/ ym keveillä menetelmillä uudistaa. Haavan elinikä kun on paljon lyhyempi kuin esim männyn ja kuusen niin näiden häviäminen metsästä vaikeuttaa esim kolopesijöiden ja liito-oravan elimahdollisuuksia. Joten suojeltujen aluiden pienimuotoisella käsitelly lisätään monien muidenkin lajien elinvoimaisuutta ja oikeita puulajivalintoja tekemällä.
on rauhoitettu siksi, että ne edustavat metsän kehityksen, sukkession viimeistä vaihetta. Nämä metsät ovat tietyn, lahopuustosta riippuvaisen metsäeliöstön viimeisiä suojapaikkoja. Tämä eliöstö viihtyisi myös nuoremmissa metsissä, jos nämä metsät saisivat kasvaa alusta pitäen luonnonmukaisesti.
Metsän luonnollisessa uudistumisessa siellä on aina mittavat määrät lahopuuta myös metsäpalon jäljiltä. Metsäpalossa myös jää suurimpia, paksukuorisia kilpikaarnamäntyjä eloon siementämään uuden sukupolven. Talousmetsien aukkohakkuissa metsään jäävät jättöpuut eivät pysty ylläpitämään "vanhan" metsän lajistoa.
Suomen metsät on niin perusteellisesti tehometsätaoudellisin toimenpitein muutettu puupelloiksi, että nuorempia, vähänkään luonnonmukaisempia metsiä ei enää ole. Siksi tarvitaan vanhoja suojelumetsiä. Ne eivät ole ainoastaan liito-oravien vaan niitä paljon tuntemattomampien ja näkymättömämpienkin eliöiden turvapaikkoja. Pitäisi perustaa myös sellaisia suojelualueita, joilla voisi seurata metsän kehitystä alusta alkaen. Näiden metsien pitäisi sijaita riittävän lähellä vanhoja metsiä, että lajisto pääsisi siirtymään sinne.
Talousmetsien luonnonmukaisemmilla uudistus- ja hoitotavoilla olisi mahdollisuus säilyttää ainakin osa harvinaisemmasta lajistosta. Nyt näillä lajeilla ei ole mitään mahdollisuuksia säilyä yksitotisilla puupelloilla.
Jo 97 ilmestynyt Pirkkoliisa Ahposen kokoama artikkelisarja nimeltä RISKIKIRJA (kustantaja SoPhi).Sisältää kuvauksen siitä, miten puupeltopolitiikakin on alun perin saksalainen idea, mutta juurtunut sitkeästi meille "ainoana oikeana" näkemyksenä.Tarkemmin, artikkelin nimi on Luonnon uhat ja pelon maisemat.
Toiseksi aivan tuore, tänä vuonna ilmestynyt Jorma Keskitalon MAAPALLON MUUTTUVA ILMASTO. Ilmenee, että moni luonnon systeemi voi pitkän päälle toimia sekä hiilen sitojana että päästönlähteenä. Joskus tämäkin riippuu siitä, miten ihminen käsittelee ympäristöään. Usein asia on ihan vähästä kiinni kumpaan suuntaan hiili purkautuu.
kriittisesti suhtautuvaa kirjallisuutta on melko vähän johtuen siitä, että meille mahtuu yleensä vain yksi aate kerrallaan. Ammattilaiset ja metsänomistajat on perusteellisesti aivopesty rahan voimalla. Metsäteollisuus ei tietenkään halua luopua itselleen edullisesta käytännöstä tulipa se metsänomistajalle ja luonnolle miten kalliiksi hyvänsä.
löytyy muun muassa wwf:n sivuilta
http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/metsalaki6_esite_pdf.pdf
ja eiks nää suojelualueet ole myös näitä erikoiskohteita joita tulisi uudistaa vähitellen.
Keuhko jutun voi kuopata heti; metsä sitoo ja luovuttaa elinkaarensa aikana.
Tämä GP viha kertoo ihan liikaa taas; tulisiko sudetkin tappaa?
Metsä ja siihen liittyvät kysymykset ovat kokonaisuus; EI CO2 tai dollari pelkästään.
Sanomasi on siis että Suomessa kaikki hyvin ja kaikki uusi/muutos/ajattelu on pahasta?
Kasvihuoneilmiön hidastamisen kannalta vanhojen metsien hakkuut ja kestävien tuotteiden valmistaminen saadusta puumateriaalista sekä uuden metsän istuttaminen lisäävät hiilen kokonaissitoutumista metsään.
löytyä vanhaa metsää? Ei ainakaan Suomesta...
koulun penkille pitäisi istua viestiketjun aloittajan.
Vanha metsä sitoo, eli pitää pois ilmakehästä, suurimman mahdollisen määrän hiiltä. Hiilen nettositoutuminen vanhaan metsään voi olla vähäistä, tai lähes nolla, mutta se on itse asian kannalta irrelevanttia.
Ajatellaan metsää hiilivarastona ja roskakoria roskavarastona.
Metsän hiilivarasto vapautuu ilmakehään kun metsä hakataan. Tämä vastaa roskakorin sisällön levittämistä lattialle.
Varaston tyhjennyttyä siellä on tietysti tilaa uudelle tavaralle, joten hakkuissa vapautunutta hiiltä alkaa vähitellen sitoutua takaisin varastoon. Luulisi olevan jokaiselle selvää, että nuoren metsän sitoessa hiiltä, se ainoastaan paikkaa niitä vahinkoja jotka syntyivät vanhan metsän hävityksessä.
Kuvitelkaa siivooja, joka aina roskakorin täyttyessä kaataa sen takaisin lattialle, saadakseen roskakoriin vapaata tilaa johon voi kerätä roskia.
Eikö tämä ole klassista hölmöläisen hommaa?
Kertokaa minulle, kuinka alkuperäisen kirjoittajan ajatus eroaa hölmöläisten hommista?
Tuo vertaus roskakoriin ontuu. Hakatun metsän puista siinä välissä tullut jotain tuotetta, tai vaikkapa sitä paljon puhuttua "uusiutuvaa energiaa".
Ainoastaan silloin se vapautuu jos kaikki hakatun alueen puut poltetaan saman tien.
Se hiili on edeleen sitoutuneena sahatavaraan, rakennuksiin,ynnä muihin tuotteisiin.
oikeassa.
Puu on hyvä materiaali sekä tuoteiden että energian valmistukseen.
Alkuperäisen väite, että metsänhoidolla olisi ilmaston suhteen positiivisia nettovaikutuksia, on kuitenkin vain looginen kömmähdys.
Puu on ilmastovaikutuksiltaan neutraali, ja siksi loistava raaka-aine kohtuullisesti ja järkevästi käytettynä.
tilastoidaan kokonaisuutena päästöiksi, koska vain muutama prosentti puusta säilyy rakenteissa joitakin vuosikymmeniä, joka sekään ei ilmaston kannalta ole merkittävän pitkä aika.
Perustelut tälle tilastoinnille löydät esimerkiksi Metsätilastollisesta vuosikirjasta 2003.
tuota tuota, joskus se sitoutunut kama kyllä maatuu...ympyrä sulkeutuu.
Keskustelun avaaja suosittelee ympäristöväelle koulunpenkille istuutumista. Tekstistä päätellen ilmasto-oppi ei välttämättä olisi pelkästään vanhan kertausta hänelle itselleenkään.
Yksi melko keskeinen asia nimittäin unohtui: mitä tapahtuu hakattuihin puihin sitoutuneelle hiilelle? Ihmiset, jotka ovat asiaan viitsineet perehtyä, ovat arvioineet metsäteollisuustuotteiden keski-iän vaihtelevan 1 vuodesta (paperituotteet) 30 vuoteen (rakennusmateriaalit ym.)
Kuinka kauan kestää, kun hakkaamatta jätetty metsä lahoaa taivaan tuuliin? En ole koskaan vierestä seurannut, mutta veikkaan: yli 40 vuotta.
Tosiasia on, että moni tuote kannattaa (hiilitaseen kannaltakin) tehdä puusta. Jos on pakko.
Tavoite olisikin että puiset rakennukset kestäisi ememmän kuin tuon 30 vuotta ja huonekalujakin voisi tehdä kestävämmästä materiaalista kuin "kananpaska" lastulevystä.
kyse on ihan yksinkertaisesta asiasta. Vanhan metsän yhteyttäminen on niin vähäistä, joten taivutetaan rautalangasta. Tämän voi verrata vanhainkodin vuodeosastolla makaavaan vanhukseen jonka hengitys pelaa noin puolet siitä kuin terveen nuoren tai aikuisen. (vastine typerään roskakoriteoriaan)
Myös nuori metsä hengittää/yhteyttää paljon tehokkaamin kuin vanha eikä sen kasvuvaiheen aikana tapahdu lahoamista joten ei myöskään hiilidioksidin vapautumista kuin vanhassa palavassa metsässä.
Eiku siementä vakoon sano ukko ku viimeisiä veteli.
Ehdottaisin, että perehdyt asioihin ensin ja muodostat mielipiteen vasta sitten. Toisin päin homma ei oikein näytä toimivan.
sitoo ensin ja mätänee sitten. Hiilen määrä pysyy vakiona.
on kiintokuutiota keskimäärin reipas sata/ha.
Vanhassa metsässä kuutiota on vähintään 300m3/ha.
Lisäksi kuollutta puuta voi olla pystyssä tai maapuina lähes 100m3/ha.
Ilmaston kannalta ainoa olennainen asia on, paljonko metsä sisältää puuta (eli hiiltä), toisin sanoen paljonko se pitää hiiltä pois ilmakehästä.
Tässä vertailussa vanha metsä on ylivoimainen keskimääräiseen talousmetsään nähden, ja murskaavan ylivoimainen avohakkuuseen nähden.
Niin niin määrä pysyy mutta mihin se kulkeutuu - maahan vai ilmakehään.
Hiilen sitoutumiseen metsässä vaikuttavat ilmasto (lämpötila, sadanta), metsien rakenne ( puulaji, tiheys, ikä), kasvupaikkatekijät (ravinteisuus, maalaji, vesitalous) ja metsien käsittely (maanmuokkaus, hakkuut).
Metsät ovat merkittäviä hiilen sitojia ja ne estävät osaltaan maailmanlaajuisen kasvihuoneilmiön voimistumista. Hakkuissa korjattavan puuston sisältämä hiilimäärä on moninkertainen verrattuna kehittyvän nuoren metsän sitomaan hiilimäärään. Uudistushakkuuta seuraavien ensimmäisten 20 vuoden aikana metsämaaperästä vapautuu hiiltä enemmän kuin kasvavaan metsään sitoutuu. Toisaalta täytyy pitää mielessä, että kiertoajan kuluessa maaperän hiilitase on vakaa tai sitoutuneen hiilen määrä jopa kasvaa Suomen olosuhteissa. Kasvihuoneilmiön hidastamisen kannalta vanhojen metsien hakkuut ja kestävien tuotteiden valmistaminen saadusta puumateriaalista sekä uuden metsän istuttaminen lisäävät hiilen kokonaissitoutumista metsään.
Hiilen sitoutuminen vaihtelee metsikön eri kehitysvaiheissa. Tutkimusten mukaan eniten hiiltä sitovat kasvatusvaiheessa olevat nuoret metsät. Metsien vanhetessa hiilen sitoutumis- ja vapautumismäärät lähestyvät toisiaan. Vanhoissa kliimaksivaiheen saavuttaneissa metsissä hiiltä sitoutuu ja vapautuu lähes yhtä paljon, tosin hiilivarasto voi jopa pienentyä kun puiden kuoleminen ylittää kasvun. Vanhoissa metsissä hiilivarasto on yleensä suurempi kuin nuoremmissa metsissä. Hakkuin käsittelemättömässä metsässä hiilen sitoutuminen pienenee ajan myötä, ja puustoon varastoitunut hiili vapautuu ennen pitkää ilmakehään hajoamisen myötä. Laajemman metsäpalon, tuuli-, hyönteis- tai sienituhon seurauksena metsästä vapautuu hiiltä ja häiriön kautta mahdollistuu uusi hiilensitoutumisvaihe.
Metsien kasvun sitomaa hiiltä on varastoituneena metsäekosysteemin lisäksi myös hakatuista puista valmistettuihin erilaisiin tuotteisiin. Kasvihuoneilmiön torjunnassa ne voivat olla tehokkaampia kuin metsät, jos hiilen vapautuminen tuotteista ilmakehään on hitaampaa kuin mitä se olisi metsässä. Mitä pidempi puutuotteiden ja -jalosteiden elinkaari on, sitä suurempia hiilivarastoja ne ovat. Parhaiten hiili säilyy sahatavarassa ja rakennusmateriaaleissa, joiden lahoamisaika on 80 vuoden tietämillä. Sen sijaan paperituotteiden ja kartongin sisältämän hiilen vapautumisaika on keskimäärin vain kaksi vuotta. Osa paperi- ja kartonkituotteista tosin säilyy muun muassa kirjastoissa ja arkistoissa jopa useita satoja vuosia. Poltettaessa puuaineksen sisältämä hiilidioksidi vapautuu välittömästi.
Puusta valmistettuja tuotteita voidaan käyttää korvaamaan tuotteita tai energiaa, jotka ovat vaatineet valmistusvaiheessa fossiilisia polttoaineita tai sisältävät itsessään fossiilisperäistä hiiltä. Tässäkin tapauksessa puuraaka-aineen tulee perustua kestävän metsätalouden periaatteelle, eli metsien kasvun on oltava vähintään poistuman suuruinen pitkällä aikavälillä.
Metsäsektori pystyy vaikuttamaan monin tavoin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Osa yksittäisistä keinoista voi vaikuttaa tehokkaasti lyhyellä aikavälillä - toiset pitkällä aikajaksolla. Koska metsäsektori on sidoksissa kansainvälisesti, yksittäiset toimenpiteet joillain alueilla voivat johtaa toisensuuntaisiin heijastusvaikutuksiin muualla. On epätodennäköistä, että Suomessa metsätaloutta ohjattaisiin ensisijassa ilmastopolitiikan tarpeiden mukaan. Kestävän metsätalouden periaatteen mukaisesti metsätalouden ilmastohyötyä ja -vaatimuksia tulee tarkastella osana metsätalouden kokonaisuutta. Metsätaloudessa tulee tavoitella sopivaa eri käyttömuotojen yhdistelmää, joka on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää. Tähän yhdistelmään tulee ottaa mukaan myös ilmastopoliittisia tavoitteita tukevia näkökantoja. Metsien merkitys ilmastonmuutoksen hallinnassa pitkällä tähtäimellä turvataan parhaiten siten, että olemassa olevia metsiä hoidetaan, käytetään ja suojellaan ja että hyödynnetään metsien mahdollisuutta tuottaa fossiilisten polttoaineiden käytölle ja uusiutumattomille tuotteille korvaavia tuotteita.
Perinteisessä ns. kestävän hakkuusuunnitteen mallissa hiilidioksidin sitoutuminen ja vapautuminen on suurin piirtein yhtä voimakasta. Metsänhoidon hiilinieluja vahvistaviksi toimiksi on esitetty metsänuudistamisen tehostamista, puulajin ja sopivan alkuperän valintaa, metsälannoitusta, metsätuhojen torjuntaa, metsäpalojen torjuntaa, hakkuiden ajoittamista ja metsien suojelua. Metsähoitomenetelmin saavutettava hiilinielu on globaalisti merkittävä, mutta yksittäisten toimenpiteiden mahdollisista vaikutuksista ei ole koottu arvioita. Monilla metsätalouden toimenpiteillä, kuten hakkuilla ja niiden ajoituksella sekä metsäpalojen torjunnalla, voidaan aktiivisesti vaikuttaa myös maaperän hiilivarastoon.
kokonaisuutta, metsän lannoitus keinolannoitteilla ei ole järkevää. Lannoitteiden valmistus ja kuljetus tuhlaa runsaasti muun muassa öljypohjaista energiaa. Näin olleen vaikutus hiilitaseeseen kääntyy negatiiviseksi. Biopolttoaineita käytävien voimalaitosten tuhkan levittäminen metsään sitä vastoin on järkevää.
Mutta nuori metsä kasvaa niin että kohisoo ja kuutiot lissäntyvät kun taas lahoava ikimetsä höyryää CO2 ilmaan ja ötökät päästävät pahoja pieruja ilmakehään .
Ei kun aukkoja hakkaamaan, siellä ei pieru haise . Ja taimia istuttamaan ja vesakoita harventamaan niin jo sitoutuu hiiltä puuhun niin maan perkeleesti .