Tuntuuko monestakin omaisen AA:n kantaryhmässä
käynti yhtä piittaamattomalta kuin aikaisempi
lähtö kantabaariin?
käynti yhtä piittaamattomalta kuin aikaisempi
lähtö kantabaariin?
KantabAAri
tosi nimetön
362789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyllä tuntuu tosi piittaamattomalta. Ja varsinkin näin joulun alla. Ukko istuu kerhossa illasta iltaan ja viikonlopulla lähtee jo aamusta niille aa-reissuilleen.
Sanoman saattoon, se sanoo. En edes muista, milloin äijä on tarttunut imuriin, tiskiharjaan tai lattialuuttuun. Kesäisin mökiltäkin lähtee niille sanomansaattoreissuilleen, milloin minnekin. Laituri on mädäntynyt, saunan lauteet samoin. Taitaa olla mulla johtopäätösten teon aika käsillä.
Onneks on avioehto. Ei pääse omaisuuteeni käsiksi.
hyvin tyypillistä lahkolaisuuden koukkuun jäämistä. nyt mikään muu ei merkitse mitään. viina vaihtui AA-addiktioon ja sanoman (minkä?) julistamiseen. eti ittelles normaali mies, jolla on päihdehommat hankassa. hyvä se avioehto! ;o)
No siinä vasta innokas AA-lainen, en ole koskaan
edes kuullut moista että jo aamusta lähdetään sanoman saattoon, varsinkin jos se on joka viikonlopun juttu. Hieman hämärältä vaikuttaa, sitä paitsi sanomansaattoon lähdetään silloin jos joku pyytää sitä.. emme me kulje "ovelta ovelle"
sillä on toinen eukko ja härskisti laittaa salarakkaan tapailut AA:n piikkiin. ota ero!
Hei raitis!
Olet AA:lainen ja sulla tietoa siitä systeemistä,
joten kertoisitko mikä olisi AA:n kohtuukäyttö
perheelliselle?Voiko AA-addiktiolle tehdä mitään?
Onko se normaalia että AA ajaa perheen edelle
aivan kuin viina aikanaan?Onko AA:ssa ohjelmaa
tämän ilmiön torjuntaan?Älä neuvo AL-anoniin,koska edelleen vain elämä pyörisi vain alkoholin ympärillä!Mikä on keskiverto aika kuinka kauan AA:ssa käydään 2-40v,kunnes todella vapautuu viinasta,eikä jää rypemään menneeeseen?
Vastaile siltä "kantilta" että elämässä on muutakin kuin alkoholi?(se olisi empatiaa)
olet siis huomannut AA:ssa lahkolaisuuden merkkejä!Niin minäkin.
AA kyllä auttanee irti juomisesta,mutta ei millään tavoin tue alkoholista vapautumista,pikemminkin ylläpitää jopa vuosikymmeniä jonkin kännitörttöilyjen morkkista.
Onkohan mitään systeemiä mikä auttaisi puolisoni
irti AA-koukusta,jotta voisimme aloittaa normaalin perhe-elämän.Tuntuu kovin lohduttomalta kun edessä on 30 vuoden urakka
katsella kun 2 kertaa viikossa lähdetään hokemaan AA-mantraa "olen alkoholisti,olen alkoholisti,olen alkoholisti,olen alkoholisti,olen alkoholisti,olen alkoholisti,olen alkoholisti......ei sellainen voi tehdä hyvää kenenkään psyykelle!
Niinpä..Minä itse käyn kaksi kertaa viikossa AA-ryhmässä nykyään, mutta AA-n "alkutaipaleella" kävin n.neljä kertaa jopa viisikin kertaa viikossa koska olin löytänyt sellaisen paikan jossa huomasin että minullakin on mahdollisuus toipua, siihen on vaikeaa vastata mikä on sopiva ryhmässä käynti kerta koska jokainen ihminen on vähän erinlainen, elikkä sen tietää itse parhaiten. "olemme valmiit mihin tahansa kunhan voimme vapautua armottomasta pakkomielteestämme"..tämän lauseen minä hakkasin päähäni kun tipahdin juomaan Jouluna -96 ja tuolla reissulla meinas mennä henki ja perhe. Vaimo ei pistänyt yhtään pahakseen vaikka hyppäsin AA-ssa todella tiheästi tuon retkahduksen jälkeen, mutta tänään minä käyn n. kaksi kertaa viikossa AA-ssa ja toivottavasti tulen käymään koko loppuelämäni koska alkoholismi on krooninen sairaus joka hoitamattomana johtaa ennenaikaiseen kuolemaan..sori tätä kirjoituksen sekavuutta..heräsin justiinsa ;)
Tänään minä olen lapsilleni isä ja vaimolle aviomies ja vietämme "normaalia" perhe-elämää, kiitos tästä kaikesta kuuluu AA-lle ja vaimokin ymmärtää tämän asian.
alkoholista vapautua?Onko hoito-ohjelmia missä
ei tarvitsisi lopun ikäänsä käydä itseään ruoskimassa?Tietääkö kukaan?
Olipa tuttua tekstiä. Itse ratkaisin samantyyppisen ongelman syksyllä. Laitoin äijän kävelemään, ja annoin viedä yhteisen tietokoneen, johon hän oli jämähtänyt. Taitaa olla sekin jonniinmoinen tauti, - tuo nettiriippuvuus. Yritti hokea päivät pääksytysten täkin alta, että "olenhan sentää raitis.."
Valvoi yöt ja chattaili kaiken maailman ryhmissä ja alkoholipalstoilla. Päivät nukkui puoleenpäivään ja täysin vetämätön eikä yhdyselämääkään (=sexi) tietenkään minkäänlaista. Hänellä toki kaikenmaailman huithapelinaisten puhelinnumeroitakin. Auttoi heitäkin mukamas eroon viinasta. Taisi pönkittää huonoa itsetuntoaan vain antamalla näillekin kaiken maailman ohjeita.
Suosittelen sulle Vihanen eukko, ratkaisua samaa, jonka tein ja laitoin pojan kasvamaan ja ottamaan elämästään vastuuta.
Kiitos, kun kuuntelitte
Onnellinen Nainen, jolla alkoi ratkaisun jälkeen uusi elämä!
Onko näin tosiaan käytävä?
Eikö missään päin Suomea ole AA-ryhmää missä
opetettaisiin aikuisen vastuuta?
Sama läheisten yli jyrääminenkö jatkuu kaikkialla
nyt vain AA-oikeutuksella?
"Olen AA:sta,voin tehdä mitä haluan"
Kasvakaa aikuseksi AA:laiset,se on se mitä olette perheellenne velkaa siitä että he eivät antaneet teidän painua katuojaan sillä hetkellä kun yhteiselämä oli "kantilla",vaan tekivät sen
mitä kutsutaan sanoilla lähimmäisen rakkaus!
Katsokaa peiliin hurskastelunne välillä ja ajatelkaa asioita muutenkin kuin viinapullon vinkkelistä!
Varmasti on hyväksi alussa käydä kokouksissa niin usein kuin mahdollista, ainakin yhtä usein kuin oli kävi juomassakin :)
Jossain kohtaa olisi sitten tarkoitus huomata, että AA:ssa on käytössä myös hehkilökohtainen TOIPUMISohjelma, jonka noudattaminen onkin toinen juttu. Siinä kun ehdotetaan rehellisyyttä, suvaitsevaisuutta ja toisten huomioonottamista.
LAINAUS :
Yhdeksännen askeleen hengen mukaisesti jokainen meistä on vastuussa ýhtä hyvin menneistä teoistaan kuin myös lähimmäistensä hyvinvoinnista (12 12 9. askel )
LAINAUS LOPPU
Olen huomannut, että EDES YRITTÄMÄLLÄ soveltaa AA:n toipumisohjelmaa omaan elämäänsä voi päästä osalliseksi sellaisesta elämänlaadusta, jota harva edes osaa kuvitella.
Minulla valitettavasti samat fiilikset,ei muuta.
Mieheni käy AA-palavereissa lähes päivittäin, vaikka on jo vuosia ollut raittiina. Minua se ei harmita, sillä jäähän vielä yhteistäkin aikaa. Usein lähden mukaan avopalaveriin - niiden puheenvuodojen kuunteleminen on sellaista elämänkoulua, että sitä ei tapaa missään muualla. On hienoa saada jakaa muiden ihmisten niin tärkeitä ja henkilökohtaisia kokemuksia.
Meillä yritetään selvitä lumitöistä, puiden pilkkomisesta ja ovien lukkojen korjaamisesta ymsns. miesten töistä neuvottelemalla. Yleensä ne tulevat lopulta hoidetuksi, mutta vain siinä aikataulussa kuin tälle "luomakunnan kruunulle" sopii. Alkoholistia ei passaa ohjailla eikä komennella raittiinakaan, joku itsetuntovamma niissä on, että panevat sen erityisen pahakseen.
Jos ei ole rahasta puutetta, niin laitureita ja saunanlauteita saa ulkopuolisen tekemänä - kukin huoltaa ja maksaa omaansa. En minä ainakaan kehtaisi pyytää ilmaista remonttiapua keneltäkään taloon, joka on vain minun nimissäni. Eri asia sitten, jos sinä teet hänelle palveluksia, kuten maksat ja valmistat ateriat, huollat vaatteet tms.
calmato kirjoitti:
>>On hienoa saada jakaa muiden ihmisten niin tärkeitä ja henkilökohtaisia kokemuksia.>>
- Tuo edellä lausuttu on seikka, minkä vuoksi en juuri käy AA-kerhossa. Miksi jakaa toisten tärkeitä ja henkilökohtaisia kokemuksia.
- No uteliaisuus on kai aika inhimillistä. Mutta ei kuulu sivistykseen.
AA:laiset rientäneet kommentoimaan äskeistä
viestiäni,ei siis ole askelet aikuisuuteen
vielä kantaneet!
se merkki aikuisuudesta että käy kokouksissa.mieti vähän mitä lauot
ei vaadi toiselta ihmiseltä mitään...
ITSEKKYYTTÄ ON VAATIMUSTEN ASETTAMINEN TOISELLE IHMISELLE
Minä rakastan puolisoani ja annan hänelle vapauden elää omaa elämäänsä, joko minun rinnallani tai jos hän haluaa toisin, niin hän on vapaa valitsemaan...
Rakkaus antaa vapauden!!!
se aikuinen kumppani ole perusoikeus parisuhteessa?Vapaus ja vastuu....eikö nekin pidä olla tasapainossa--ei niin että toisella vapaus ja toisella vastuu.
Mitä sitten aikuisuus on:Omien rajojen tunnustamista,omien velvotteiden ymmärtämistä,
toisten ihmisten tarpeiden huomioon ottamista,
huolenpitoa,ajan antaminen muille perheenjäsenille,omista tarpeista tinkiminen konkreettisesti,.......
Kysymys tässä ei ole pelkästään raittiudesta
ei todellakaan riitä jos lopettaa vinan juonnin
ja sitten AA tai muu lahko vie sen ajan mikä KUULUU perheelle!
Aikuisuutta on ymmärtää vaatimukset ettei kenenkään niitä tarvitse esittää!
Yhtä sanaa lukuunottamatta olen samaa meiltä kanssasi. Sanan "lahko" olisin jättänyt pois...
Näyttäisi siltä, että toipuva osapuoli kykenee aluksi ottamaan vastuun "vain" alkoholin käytöstään. Hän on todella "riippuvainen" uusien raittiiden ystäviensä henkisestä tuesta...
Jos ja kun toipuminen edistyy, hän ottaa kyllä vastuuta pala palalta lisää. Tämä ei tapahdu hetkessä...
On muistettava, että ensimäiset kuukaudet, vuosi, jopa kaksi, alkoholisti kirjaimellisesti taistelee HENGESTÄÄN...
ALKOHOLISMI ON VAKAVA SAIRAUS!!!
Raittius saattaa riittää alkoholistille, mutta se ei todellakaan riitä läheisille...
Perhettä odottaa pitkä jälleenrakentamisen aika...
Kärsivällisyys, suvaitsevaisuus ja RAKKAUS saa todella mahdollisuuden raittiuden ihmeen saapuessa perheeseen :)
T. Tie toinen
sen lahko-sanan!Kirjoitit hienosti minulle katkeroituneelle,annoit jopa toivoa!
Malja sinulle,joko vettä tai viiniä! :-)
valitsee tänään veden 8D
Kiitoksia hienosta kokemuksesta. Yhteyden voi saada näköjään näin netin välitykselläkin...
Rauhallista joulua Sinulle ja kaikille ihmisille :)
T. Tie toinen
Mitä oikein tarkoitat?
voinko vastata oman omaiseni (lähes aikuisen lapsen) puolesta, hänen pitäisi kai vastata tähän mieluummin itse, mutta..
Meillä AA-kokouksissa tai muissa palvelutehtävissä käyminen ei ole koskaan noussut kielteisellä tavalla puheenaiheeksi. Olen useita kertoja pyytänyt lapseni mukaan avoimiin kokouksiin, mutta hän ei halua. Minua hän on pikemmin kehottanut käymään palavereissa kuin jäämään pois niistä (johtuen lähinnä siitä, että kun olen pois kotoa niin hän saa olla siellä vapaammin eli kuunnella musiikkia kovempaa jne :-))
Tunnen itsekin AA-laisia joiden on omien sanojensa mukaan PAKKO päästä palaveriin useampia kertoja viikossa, mieluiten vaikka joka päivä, enkä minä ole oikea henkilö sanomaan että he olisivat jotenkin väärin raitistuneita. Mutta vapaita he eivät mielestäni ole, ja AA-ohjelman tavoitteena ymmärtääkseni on, että jokainen toipuva (toipunut) alkoholisti olisi iloinen, onnellinen ja vapaa (happy, joyous and free).
Oma kumppanini on AA-lainen ja paljon aktiivisempi palavereissa kävijä kuin minä itse, joten siinä mielessä olen tietysti itsekin alkoholistin omainen. Meillä tämä ei kuitenkaan ole noussut ongelmaksi, koska on omaa valinnanvapauttani lähteä joko mukaan palaveriin tai jäädä kotiin nauttimaan yksinäisyydestä = löhöämisestä hyvien kirjojen seurassa. Usein valitsen tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.
Eli kukin taaplaa tavallaan, mutta ymmärrän kyllä niiden perheenjäsenten pettymysten, jotka odottavat että elämä muuttuu kun puoliso raitistuu, ja sitten illat ovatkin yhtä yksinäisiä kuin ennenkin. Siitä huolimatta väittäisin kuitenkin että parempi on kaikille jos se puoliso viettää aikaansa AA:ssa kuin baarissa.
Kun itse aikoinaan pääsin mukaan AAhan, jouduin todella paljon selittämään palavereissa käyntiäni. Kyseessä oli puhdas mustasukkaisuus, joka hieman hälveni, kun kutsuin kumppanini mukaan avopalaveriin tutustumaan systeemiin.
Vaikka mustasukkaisuus AA-palavereissa olevia vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan mitä ilmeisimmin lievittyi, niin jäljelle jäi toinen valituksenaihe - eli ajankäyttöni. Kumppanini piti minua välinpitämättömänä, kun saatoin melkein kaiken sivuuttaa laittaen AA-palaverit etusijalle.
Totta tuossa on toinen puoli eli yhteisestä ajastamme oli pois ne illat, jotka palavereissa vietin. Mutta, jos en olisi silloin mennyt palavereihin, olisin mitä todennäköisimmin juonut tai muuten tuskaillut alkoholinkäytöstä pidättäytymisen vaihtelevissa tunnetiloissa. Näin siis alkuraittiudella.
Tiemme erosivat enkä tänäkään päivänä tiedä, kuinka paljon siitä pitäisi laittaa "AAn piikkiin". Harvensin myös palavereissa käyntiä vähän myöhemmin ihan luonnostaan. Eivät tuntuneet enää niin välttämättömiltä kuin alkuaikoina.
Jossain AA-kirjallisuudessa sanotaan, että meidän (AAn jäsenten) tulisi vastaisuudessa olla riippuvaisia AAsta. Sen jotkut tulkitsevat ryhmäriippuvuudeksi käytännössä.
Aika luontevaa on siirtyä riippuvuudesta toiseen. Olkoon sitten kyse netti-, läheis- tai ryhmäriippuvuudesta. Tuo on itse asiassa aika helppo tie raittiuteen, jonka olen usein nähnyt jopa onnistuvan.
Lopuksi vielä, luulen, että pesunkestävä alkoholisti ei voi koskaan lopullisesti jättää itseään hoitamatta tavalla tai toisella. Jos luopuu yhteydenpidosta AAn muihin jäseniin, niin silloin saatetaan liikkua vaaravyöhykkeellä. Alkoholisti helposti "unohtaa" olevansa alkoholisti, jos ohjelma ei muodossa tai toisessa ole aktiivikäytössä.
>>Alkoholisti helposti "unohtaa" olevansa alkoholisti, jos ohjelma ei muodossa tai toisessa ole aktiivikäytössä.>>
Voisitko eritellä hieman, mitä tarkoitat muodolla tai toisella ja sen aktiivikäyttöä?
Kiitos, epätietoinen ja kiinnostunut ei-AA:n jäsen
Ohjelman avulla voi oppia, kuinka alkoholin kanssa ei enää tarvitse taistella, vaan siitä tulee aikaa myöten tarpeeton. Itsetutkistelun ja muiden tekemisen askelten avulla voi korjata omaa elämäänsä niin, että ongelmista tulee vain asioita, eikä enää tarvitse paeta tilanteesta toiseen. Muitakin elämänohjeita ohjelma pitää sisällään, mutta nuo ovat olleet minulle tärkeimmät. Merkityksetöntä ei ole myöskään toisten auttaminen.
AAssa voi halutessaan pyytää itselleen tukihenkilön ja luoda suuremmankin tukiverkoston, johon turvautua vaikeissa "paikoissa". Yhteydenpito toisiin AAlaisiin on tärkeä tuki. Jos ei muuten, niin vaikka palavereihin osallistumalla.
Kovin vaikealta tuntuu lyhyesti selittää, mitä tarkoitin. Ehkä joku toinen osaa sanoa paremmin, mitä tarkoittaa ohjelman otto elämäntavaksi.
Kiitos vaan vastauksestasi.
Ehkä joku toinen tosiaan voi
kirjoittaa ihan omasta kokemuksestaan
ohjelman parissa.
Näin minä olen ainakin asian
ymmärtänyt. Kai se on ihan
henkilökohtainen, tuo hieno
toipumisohjelma, joka teillä
alkoholisteilla on.
http://www.suomenaa.fi
Sinä tilata AA-kustannukselta esim. Opas AA:n 12 Askeleeseen www-osoitteesta http://www.suomenaa.fi/tilaus/index.html
Nimettömät Alkoholistit tai 12 askelta ja 12 perinnettä.
avun ja tukemisen halun luulisi koskevan myös muitakin kuin alkoholisoituneita henkilöitä!
Vai pitääkö AA:laisen vaimon tai miehen ryypätä
itsensä henkihieveriin ennen kuin AA-tasolle noussut ihminen katsoo olevansa vastuullinen ottamaan kyseisen henkilön tunteet ja elämäntilanteen huomioon?
Ymmärtäkää AA:laiset hyvät TE OLETTE TÄRKEITÄ
PERHEILLENNE JA PITÄKÄÄ HUOLI ETTÄ PERHEENJÄSENENNEKIN VOISI SUOSITTAA AA:ta JOLLEKIN JUOMAONGELMASTA KÄRSIVÄLLE IHMISELLE!
Tehän käyttäydytte kuin humalaiset!HÄVETKÄÄ!
Miksi alkoholistin pitäisi hävetä sitä, että haluaa pysyä raittiina? AA-ohjelma ei ole pilleri, jonka kerran otettuaan ongelmat poistuvat. Ei myöskään muutama palaverikäynti takaa kovin pitkää raittiutta. Käytännössä taitaa olla niin, että vasta ohjelman käyttöönotto ja sen toteuttaminen arjessa tuottaa tuloksia muillakin elämänalueilla. Onhan yksi lupauskin ohjelmaa tunnollisesti noudattaville se, että muista ihmisistä tulee tärkeitä.
Kun viittasin aiemmassa viestissäni auttamiseen ja tukemiseen, niin se muistaakseni tarkoittaa toisten alkoholistien auttamista. Moni alkoholisti ampuu itsekkyydessään yli kaikin puolin, mutta ajan myötä hän saattaa saada sitäkin ominaisuutta lievennettyä. Ja vaikka AA ei olekaan mikään parisuhdeterapiamuoto, niin ohjelmasta ja toisten kokemuksista voi olla apua myös parisuhteeseen.
Uskon, että sitä mukaa kuin alkoholisti, joka pyrkii noudattamaan ohjelmaa ja käy palavereissa, saa elämäänsä järjestykseen, niin myös hänen kumppaninsa huomaa muutoksen ja voi ihan vilpittömästi suositella AAta muillekin.
kun käyttäytyy selvinpäin niin kuin kännissä!
siltä että SINÄ käyttäydyt niin kuin miehesi olisi kännissä, vaikka hän on raittiina 8D
Suosittelen läheisten vertaistukiryhmää...
http://health.groups.yahoo.com/group/el-anon/
en juoksisi AA:ssa, katselisin kanssasi tv:tä, ulkoilisin. Mutta yhdellä ehdolla. Nalkuttamatta antaisit minun juoda muutaman oluen silloin kun minusta aikuisesta ihmisestä siltä tuntuu. En ole alkoa nautittuani koskaan väkivaltainen. Ehkä vähän enemmän ulospäin suuntautunut. Vilkkaampi.
P.s. En tupakoi.