Terve muut isät & äidit, itseäni vaivaa seuraavanlainen ongelma, enkä usko, että olen yksin asian kanssa:
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä kohta kahdeksan vuotta, naimisissa niistä viisi.
Alussa suhteemme oli hyvin seksuaalisesti aktiivinen, minkä jälkeen se tasaantui ihan mukavalle ´muutama kerta viikossa´- tasolle.
Ensimmäisen lapsen jälkeen seksiin tuli jonkinmoinen tauko, mutta asiat palasivat aikalailla ennalleen, kunnes vajaa vuosi sitten saimme toisen lapsen. Jo toisen lapsen raskauden aikana seksi oli harvinaista herkkua ja nyt synnytyksen jälkeen lähes olematonta.
Vaimoni ei tunnu pitävän enää kosketuksestani, eikä myöskään halua koskettaa minua, mikä tarkoittaa, että esileikit ovat jääneet käytännössä pois. Seksi on harvinaista, 1-2 krt/kk.
Keskustelu ei tunnu onnistuvan, vaimoni ei halua keskustella asiasta ja itse olen myös aika lukossa asian suhteen.
Mistä asiaan kannattaisi hankkia apua, seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja tms. luota ilmeisesti, kertokaa niistä kokemuksianne / muita vinkkejä.
Rakastan vaimoani ja haluaisin pitää avioliittomme toimivana myös seksin suhteen.
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä kohta kahdeksan vuotta, naimisissa niistä viisi.
Alussa suhteemme oli hyvin seksuaalisesti aktiivinen, minkä jälkeen se tasaantui ihan mukavalle ´muutama kerta viikossa´- tasolle.
Ensimmäisen lapsen jälkeen seksiin tuli jonkinmoinen tauko, mutta asiat palasivat aikalailla ennalleen, kunnes vajaa vuosi sitten saimme toisen lapsen. Jo toisen lapsen raskauden aikana seksi oli harvinaista herkkua ja nyt synnytyksen jälkeen lähes olematonta.
Vaimoni ei tunnu pitävän enää kosketuksestani, eikä myöskään halua koskettaa minua, mikä tarkoittaa, että esileikit ovat jääneet käytännössä pois. Seksi on harvinaista, 1-2 krt/kk.
Keskustelu ei tunnu onnistuvan, vaimoni ei halua keskustella asiasta ja itse olen myös aika lukossa asian suhteen.
Mistä asiaan kannattaisi hankkia apua, seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja tms. luota ilmeisesti, kertokaa niistä kokemuksianne / muita vinkkejä.
Rakastan vaimoani ja haluaisin pitää avioliittomme toimivana myös seksin suhteen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Oliko toinen synnytys vaikea? Jospa vaimosi pelkää kolmannen kerran raskaaksi tulemista eikä siksi halua seksiä enää niin usein.
Minun mieheni lupasi kolmatta lastamme odottaessani mennä sterilointiin, mutta niin se lupaus vain unohtui, ja joudun edelleen huolehtimaan ehkäisystä. Ehkä sen takia en haluakaan niin usein kuin ennen.
Molemmat synnytykset ovat olleet aika helppoja, ja vaimoni huolehtii vapaaehtoisesti ehkäisystä.
Ja vaimoni puhuu edelleen kolmannen lapsen hankkimisesta, mutta itse en ole niin varma, nytkin on jo aika rankkaa kahden pienen lapsen kanssa.
Kun muutenkin on jo kireää, niin en halua enempää riskitekijöitä perheemme tulevaisuudelle.
Oletko puhunut miehellesi asiasta?
Jokin on pielessä, koska vaimosi ei halua jutella asiasta. Emme me edes avioliiton aikana opi tuntemaan toista ihmistä kokonaan. On harhaa kuvitella toisen tuntevan toisen ajatukset ja toiveet läpikotaisin. Jokin vaivaa vaimoasi, eikä hän halua puhua siitä. Kuitenkin asioiden pitäisi olla selvillä kummallakin, koska avioliitto perustuu toiseen luottamiseen, välittämiseen ja rakkauteen.
Avioliitossa tulee usein välivaiheita. Vaikka mitään ei oikeastaan olekaan tapahtunut, tunteet voivat ailahdella. Rutiinin latistaa elämää. Jos kaikki on aina samanlaista, voisin kuvitella vaimosi myös rasittuneen lasten hoidosta ja teidän pitäisi saada myös vaihtelua elämään.
Menkää kahdestaan jonnekin matkalle, teatteriin. Tylsä samanlainen arkipäivä latistaa suhteen. Jotain uutta pitää keksiä. Yrittäkää yhdessä tämä oivaltaa. Seksi on osa suhdetta ja senkin pitäisi olla hauskaa ja vapaata toisen kanssa olemista. Siis jotain uutta arkiharmauteen.
Hyvä, Daddy, kypsästä kirjoituksestasi...
Saku, olisiko mahdollista, että vaimosi on yksinkertaisesti VÄSYNYT!? Kahden pienen lapsen äiti voi uupua aika perusteellisesti pelkästään työn ja vastuun alla. Mieleeni tuleekin ensimmäiseksi kysyä, miten paljon osallistut kotitöihin, lasten kanssa olemiseen,hoitamiseen, jne.
Tää ei ole tarkoitus kuulostaa yleistykseltä, vaan ihan vinkkinä miehille yleensäkin: otatteko huomioon tarpeeksi vaimonne jaksamisen, tarpeet?
Jos öitä valvoo, päivät pyörii lasten kanssa, ehkä vielä ansiotyö päälle, niin ei ole mikään ihme, että illan tullen mielessä ei todella ole muu kuin voi kun saisi nukkua!!!
Itselläni on tollasta kokemusta kahden lapsen äitinä. Kokemusta myös miehestä, joka todella EI arvostanut eikä osallistunut mihinkään kotona...
Nykyään olen yksinhuoltaja, mutta siihen nyt oli montakin syytä aikanaan.
Siispä, kuten Daddykin ehdotti, VAIHTELUA JA KAHDENKESKISTÄ AIKAA vaimosi taitaa kaivata. Irrottautukaa lapsista välillä ja viettäkää kivoja hetkiä, matkoja, reissuja ILMAN LAPSIA!!!
Kaikenlainen arkipäivän huomaaminen, hellyys on tietysti tärkeää.
Ihmettelen myös, miksei vaimosi halua keskustella asiasta. Kannattaisi varmasti keskustella jonkin asiantuntijankin kanssa. Toisaalta jos nuorempi lapsistanne on vasta aivan pieni, ehkä se liittyy hormonaalisiin muutoksiin,vaimosi ei ehkä vielä ole "palautunut normaalille tasolle"???
Nyt vain vaimon kanssa kahdestaan ja juttelemaan!
Pakkohan tuollainen asia on yrittää selvittää, sillä harva meistä haluaa elää parisuhteessa ilman seksiä! On se kuitenkin niin ihana ja tärkeä asia puolisoiden välillä.
Toivotaan parempaa teille!
.... rintaäänellä :)
Meillä oli likipitäen samanlainen tilanne kuin teillä. Itseäni esti se, etten hyväksynyt itseäni sellaisena, kuin olin. Surin muutamia raskauksista jääneitä ylikilojani (joita ei tosiaankaan ole kuin muutama) niin, että ajattelin näyttäväni kamalalta ja epähaluttavalta mieheni silmissä. Kummastelin vain, miksi hän kuitenkin minua aina vain halusi :)
Katsoin peiliin positiivisemmalla mielellä ja löysin upean muodokkaan naisen, jota mieheni himoitsee. Ja meillä on nykyään upeaa!!
Samaa laulua laulettu jo vuosia! Vaimoni ei usko, että keskimäärin ihmiset rakastelevat 1-2 kertaa viikossa, joten meillä rakastellaan silloin, kun vaimo armollisesti niin suo. Erektioni on herkässä, joten riittää, kun hän hieman pyöräyttää takamustaan etumustani vasten ja homma käynnistyy. Minuun ei kosketa "sillä lailla" itseasiassa koskaan. Luulen, että hän ei pidä koskettamisestani. Hänelle seksi on jonkinlainen pakollinen suoritus, johon hän pakottaa itsensä ja kuvittelee varmaan samalla suovansa minulle sen armollisesti. Tästä minun olisi oltava kiitollinen sitten taas kuukauden tai silleen.
Olisin valmis tekemään taivaita tyydyttääkseni hänet, joten ihmettelen miksei hän halua minun tekevän hänelle "hyvää" Ilmeisesti en ole hänen tyyppiään. Kahdeksan vuotta naimisissa ja kaksi lasta - että silleen.
Haluaisin keskustella muiden naisten kanssa naisen seksuaalisuudesta oikeilla sanoilla ja rehelisesti, jotta oppisin tuntemaan oman vaimoni paremmin...
Kun tutustuin nykyiseen mieheeni, harrastimme seksiä aamuin illoin ja estoitta. Sitten masennuin muista syistä kuin suhteestamme ja jouduin lääkekuurille. Se vei totaalisesti kaikki haluni. En tuntenut mitään, en kiihottunut enkä lopulta halunnut enää seksiä.
Onneksi kuitenkin saatoin jättää lääkkeen ja yhtäkkiä kaikki ryöpsyy minua kohti. Ratkaisevaa oli se hetki, kun hän oli nukahtanut rakastelumme jälkeen ja yritin tyydyttää itseni. Hänen suunnaton riemunsa siitä, että tunnen kuukausien jälkeen seksuaalista intohimoa, oli todella tukahduttaa minut (hän siis heräsi).
Sen jälkeen seksielämämme on taas ollut viriiliä. En tiedä, miten osaisin tämän sanoa. Rakastan miestäni, koska hän tahtoo minun nauttivan ja tiedän pirun hyvin, ettei hän tahtonut vain seksiä ollessani masentunut. Koska hän tahtoo minulle parasta, minä tahdon sitä myös hänelle.
Ehkä vaimosi pelkää epäsovinnaisuuksia, kuten minä, eikä uskalla tyydyttää itseään sinun läsnäollessa. Mutta jos hän sen tekisi, tai tekisite sen yhdessä, voisi seksielämänne kokea käännöksen.
Ei varmasti ole kysymys siitä, että hän ei ole tyyppiäsi, hänellä on luultavasti (niin kuin minulla lääkitykseni aikana) käsitys, että miehet haluavat vain tyydyttää itsensä eikä vaimolla ole väliä. Siksi juuri olisi tärkeää, että osoitat, että haluat tyydyttää myös hänet, että tahdot välillenne parempaa seksielämää.
tutulta , kuin olisin itse kirjoittanut. Meillä homma vaan meni toisinpäin ja mies käyttäytyi kuin vaimosi ja olenkin monasti jo aiemmin ajatellut tästä teiltä miehet kysyä, mistä tällainen oikein voi johtua. En ole tiukkapipo seksin suhteen, joten siitä ei ole kysymys, joskus olin kuulemma liian kiihkeä. Yritin kaikkea; olla aktiivinen, passiivinen, välillä olin pyöreämipi ja välillä hoikempi, yritin puhua ja välillä olin hiljaa ......mikään ei auttanut. Mies hoiti hommat mieluummin itse, jottei tarvinut olla minun kanssa, kertoi ihmeteltyäni. Myöhemmin tilanne ajautui sitten avioeroon, kun kaikki muu kelpasi paitsi oma vaimo. Toivoisinkin nyt miehiltä ajatuksia/kommentteja, mikä on vialla kun näin käy.
puhuttelet, koskettelet vaimoasi, kuin vain aktimielessä? Mitä teette yhdessä esim. kotitöitä, harrastuksia?
Nämä ainakin minulla asioita, joita kaipaan, jotta kaikki muukin sujuisi. Kokemusta yhdessäolosta saman miehen kanssa melkein 20 vuoden ajalta ja jälkikasvuakin on. Meillä tosin minusta tuntuu että seksi on ainoita asioita joka vielä sujuu... haluaisin jakaa myös arjen, ja nauttia miehestäni myös tukijana ja ystävänä. Se toisi varmasti vielä enemmän molemminpuolista nautintoa seksiinkin... ;)
Juuri niin. Jos miehellä ja vaimolla ei ole muuten paljoakaan yhteistä arjessa, niin vähitellen seksi muuttuu niin maan perusteelisesti rutiiniksi, että kyllästyyhän siihen. Itse kukin meistä. Siis jos puolisoaan kohtelee muulloin miten sattuu, hellyys ja yhteiset harrastukset puuttuvat, kotityöt jäävät vain toisen niskoille...
Toi yhteinen kahdenkeskinen aika aina silloin tällöin, uudet elämykset (en tarkoita nyt vain seksiä), antavat uutta virettä ja yhdistävät.
Sen intohimonkin voi vielä löytää vuosikymmentenkin jälkeen, uskon ainakin niin.
Tässä vaiheessa toteaisin että vedä johtopäätökset ja ala elämään omaa elämää.
Jos keskustelut yms. ei edes kiinnosta niin pitääkö rautalangasta vääntää asia ettei yhteiselämä kiinnosta. Toinen vaihtoehto on pettää tai elää selibaatissa. Mieti!
Ensimmäiseksi pitää pyytää anteeksi mies-sukupuolen puolesta saamaasi kohtelua. Vaikka mies olenkin, en voi tuollaista käytöstä ymmärtää. Olet varmasti haluttava ja rakastettava, mutta jokin on vaan naksahtanut miehesi päässä.
Tuo vastineesi, ja avioliiton aikainen yrittämisesi, on kuin suoraan elämästäni. Olen kohta parin vuoden ajan yrittänyt saada vaimoni innostumaan jälleen itsestäni, ja tietysti samalla erotiikan riemuista, kaikin mahdollisin keinoin. (Ks. oma itkuvirteni tältä samalta palstalta; Pohjanoteeraus).
Vaikka en teidän tilannetta tarkemmin tunnekaan, niin tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu. Voin sanoa että kyllä tässä viimeisiäkin itsetunnon ja ihmisarvon rippeitä kalutaan täälläkin.
Saanko kysyä, missä vaiheessa ns. löit hanskat tiskiin ja päätit että nyt riittää? Mulla alkaa itsellä olla tilanne, että en todellakaan enää jaksa. Olen niellyt ylpeyteni NIIN monta kertaa ja yrittänyt jälleen, vain saadakseni tylyn tyrmäyksen, että nyt alkaa nousta seinä pystyyn.
Optimistiluonne sitä vaan aina yrittää, mutta kaipa tälle pitäis jossakin vaiheessa laittaa piste. Enää vain ei oikein jaksa uskoa edes itseensä, saati siihen että joskus löytäisi jonkun joka oikeasti välittäisi minustakin juuri sellaisena kuin olen...
niin .ja todellakin.edellinen liitto loppui juuri seksin vähyyteen, töitä liikaa..(rekkakuski)viikot tiellä,kotona avovaimo pienten lasten kanssa.piti mukamas hankkia silloin elanto...???no jaa ehkä olin nuori ja kokematon..siinä sitä se parempi puolisko väsyy..kun on lasten kanssa kotona kaiket päivät,ja itse ajeli vaan pitkin suomee noin 500-1000 km vrk.tytöt ovat 1 1/2 ikäeroltaan ja silloin pieniä.tiedän että se oli rankkaa "yksinhuoltaja" aikaa.vuonna 96 lopetin rekka hommat, vähän sen jälkeen kun olimme eronneet...ja eron suurin syy oli juuri se seksin vähyys..(luulisin)molemmilla..vuosi ulkomailla töissä eron jälkeen, en edes nähnyt lapsiani silloin.(rekkahommia)..tulin suomeen.lopetin autohommat, löysin ihanan naisen,sain säännöllisen työn, joten olin aina samaan aikaan kotona.. alku tosi kiihkeätä muutaman vuoden..aamulla ja päivällä ja illalla..you know.mentiin naimisiin 1998 perheenlisäys 2000..sen jälkeen tosi harvoin..omalta kohdalta voin sanoa sen että kun menee naimisiin niin naiselta häviää silloin se joku vietti mitä se on käyttänyt ennen avioliittoa..ja ennen lasta..se niinkuin lopahtaa kuin kivi järven pohjaan.luulen että naisen vietti on silloin niinkuin "täytetty" ei tarvitse enää olla haluttu..mukamas..?naisilla on niin erilainen ajatus maailma kuin miehillä..miehen pitää olla nuori?...ja aktiivinen ..ja jotain että kiinnostus pysyy päällä...(tai alla)..mutta nainen todellakin väsyy siihen lasten hoitoon. he eivät ole hetkeäkään ajattelematta jälkikasvua..miten voisi jäädä aikaa miehelle? olen itse todella aktiivinen koti-ihminen, tiskaan, imuroin, hoidan lasta,(joka toinen viikonloppu kaksi tytärtä ), käyn töissä ,kaupassa....joten luulen että olen aika kunnollinen aviomies..?mutta en kai kelpaa ...vaikka tekis mitä...mutta eikun täysillä eteenpäin!!!!(jos vaan jaksaa..) mutta jos tuntuu siltä että haluaisi puhua jollekin ,niin eikun rohkeasti vaikka perheneuvolaan!
Kuullostaa ihan oman parisuhteeni historialta. Nykyisin seksi on suhteessamme erittäin harvinaista herkkua. Ja silloinkin se tuntuu armolliselta uhraukselta vaimoni taholta.
Tuo vaimosi keskusteluhaluttomuus on paha merkki. Toivottavasti saatte ongelman ratkaistuksi, mutta varaudu myös siihen, ettei vaimosi vain yksinkertaisesti halua sinua - enää koskaan.
Olen kahden lapsen äiti ja kokenut omassa liitossani samat jutut joista sinä kirjoitit.
Kun lapset olivat pieniä meillä oli myös suurimmat asuntovelat ja pienimmät tulot. Tämä johti siihen, että mies teki töitä koko ajan ja minä olin lasten kanssa kotona. Pihistimme rahasta ja materiaalista, emme matkustaneet saatikka käyneet ulkona (ravintolassa, leffassa yms) milloinkaan. Emme siis olleet kahden moneen vuoteen. Aina olivat lapset vierellämme. Ei siinä paljon seksi maistunut. Avioero oli tosi lähellä. Mutta onneksi tilanne on nyt ajan myötä muuttunut, lapset kasvaneet (nyt 8 ja 10) ja miehen kanssa yhteistä aikaa ja harrastuksia riittää. Joskus viemme lapset ihan tarkoituksella hoitoon ja nautimme toisistamme koko yön. Jos haluat kuulla neuvoja niin suosittelisin sinua järjestämään vaimollesi ja itsellesi vapaan viikonlopun vaikka jossain hotellissa tai ihan vaikka kotona. Hyvää ruokaa, hieman viiniä ja nyt syksyn pimeässä illassa ruokailua lattiallä kynttilän valossa. Ei telkkaria, eikä puhelimia! Kyllä siinä juttuhanat aukeaa, ja kun ne aukeaa niin sen jälkeen seksi maistuu. Tai vie vaimosi ravintolaaan syömään hyvää ruokaa ja tanssimaan. Keksi jotain! Ihan turha erota seksin vähyyden takia, sillä siihen pystyy itse vaikuttamaan tosi paljon. Jos vaimosi ei tee aloitetta tai joskus kieltäytyy seksistä, älä loukkaannu. Useammalle naiselle seksi on kaikkensa antamista, miehelle taas tarpeiden tyydyttämistä. Asenteiden muutosta kannattaa kummankin osapuolen harkita. Jospa nainen joskus tyydyttäisi tarpeensa ja mies antaisi kaikkensa. Kokeilkaapa voitte yllättyä.
Tilanteemme on hyvin samankaltainen saku_34:n kanssa. Olemme ollee yhdessä n. kahdeksan vuotta, joista alkuvuodet olivat hyvinkin "antoisia" - myös henkisesti. Meillä tuon "muutama kerta viikossa" vaiheen jälkeen alkoi seksi harventua siten, että viimeiset pari vuotta seksiä on ollut enintään kerran kolmessa kuukaudessa. Tuolloinkin seksi on nimenomaan vaimon tuskaista, vastenmielistä ja pakollista "antamista", mistään rakastelusta on enää turha puhua.
Vaimoni on kylmettynyt tunteilleni ja kosketukselleni aivan täysin, vaikka olen yrittänyt kaikkia omia, ja vierailtakin saamiani keinoja - ja voin sanoa ettei niitä ole aivan vähän! Joka kerta vastareaktio on niin jäinen, etten enää jaksa edes yrittää. Optimistiluonteeni kuitenkin antaa aina jossain vaiheessa periksi, ja taas yritän. ...vain epäonnistuakseni jälleen.
Tällä palstalla joku huomattavasti lievemmässä tilanteessa oleva sai neuvon iskeä hanskat tiskiin, mutta eikö maailmasta tosiaankaan löydy enää mitään muuta keinoa tilanteen korjaamiseksi. Vai onko vain hyväksyttävä se tosiasia, ettei vaimoni enää halua/rakasta minua?
Tilanteesta pakeneminenkin on käynyt mielessä (usein!), mutta sekään ei ole aivan itsestäänselvyys, sillä vaimoni on raskaana (uskomatonta sinänsä!) Ja jos joku yrittää pistää kaikkea raskauden piikkiin, niin erehtyy - tilanne on jatkunut samanlaisena jo pari vuotta.
"...vaikka olen yrittänyt kaikkia omia, ja vierailtakin saamiani keinoja -..."
Löytyykö vastaus vaimosi kylmyyteen tuosta lauseen loppuosasta? Riippuu tietenkin siitäkin, miten olet keinot vierailta saanut!
Hyvä huomio. En älynnyt tuota kirjoittaessani, että siitä voi todellakin saada kaksi varsin erilaista mielikuvaa :)
Mutta ei tosi. "Neuvot" ovat todellakin olleet täysin kunniallisia ja sinänsä varmasti kullan arvoisia vinkkejä, mutta meille niistä ei kyllä ole ollut mitään iloa.
Sinänsä parisuhteemme aikana minä, ja uskoakseni myös vaimoni, olemme olleet täysin uskollisia toisillemme. Eikä suhteessamme pitäisi muutenkaan olla moittimista. Uskaltaisin väittää, että meillä on monessakin mielessä "toive-avioliitto" - molemmat käy säännöllisessä työssä, yhteistäkin aikaa on, molemmat osallistumme kotiaskareisiin jne... mutta joku nyt mättää oikein kunnolla.
Olemme keskustelleetkin (toki joskus myös tapelleet) tilanteestamme kahden kesken, mutta vaimo vaan väittää että hän ei todellakaan kaipaa suhteeseemme mitään muuta. Pari päivää hän jaksaa minun mielikseni leikkiä hellää ja rakastavaa, mutta sitten kaikki taas unohtuu. Eikä tuolloinkaan hänen käyttäytymisensä tunnu lainkaan aidolta, vaan lähinnä mielistelyltä.
Mitä tossa nyt enää kärvistelemään. Kersallekin on parempi olla yh-vanhemman kans kuin tappelevien ja rakkaudettomien välissä. Nimim. kokemusta on.