mies kävi hoitojaksolla (ekalla) ja palasi aika hyvässä kunnossa takaisin kotiin. nyt minua kuitenkin on alkanut ärsyttämään hänen asenteensa: "kaikki on turhaa", "millään ei ole väliä", "ei ole mitään syytä elää" ja kaikki vaan "koko ajan tuntuu pahalta". hän sanoo, että masennus on palannut (ollut 2 viikkoa kotona). olen yrittänyt tukea, tsempata ym... mutta kun hän ei tunnu ottavan vastuuta mistään. valehtelee vielä kaikesta, ihan typeristäkin asioista. juuri mitään ei tee kotona, paitsi räplää omia harrastuksiaan, lukee ja nukkuu päivällä. pitääkö kärsiä ja yrittää tukea? vai käskeä ottamaan niskasta kiinni itseään? tuntuu, että hän piiloutuu diagnoosinsa taakse ja koska hän "on sairas, niin hän ei voi parantuakaan koskaan", aikoo hakea eläkettä (alle 40, ollut puoli vuotta sairaslomalla). olenko ymmärtämätön akka vai mitä?
apuuva
40
1317
Vastaukset
- toipumisaika
aika lyhyt toipumisaika toi puol vuotta, kirjotellaan tossa 2 vuoden kohdalla uudestaan.
- ap.
nyt 2 vuotta ja katselen, kun hän kulkee pitkin seiniä ja "millään ei oo väliä"...
lapsia on 2 ja he katselevat jo pitkään isäänsä... ja hän oli todella paremmassa kunnossa kun tuli 2 vko sitten sairaalasta, masennus oli kadonnut. nyt se tuli kotona vajaassa 2 vkossa uudelleen ja todella syvänä.
entä pitääkö minun hyväksyä hänen valehelunsa, koska "hän on sairas".
minä olen kyllä sitä mieltä, että sairas tai ei, ei paranekaan, ellei sitä itse halua. ja sairas tai ei, joku vastuu täytyy kantaa. ei sairauden taakse voi piiloutua ja antaa vaan mennä...
- dfg5
Tuo kuulostaa teinien kiukuttelulta, ettei jakseta lähteä aamulla kouluun. Kiukuttelu on siis sitä, että henkinen kunto vain reappeutuu ja teidän tapauksessa se nähtävästi sitä, että turha tsemppaaminen vain häiritsee arkiaktiviteetin suoritusta, joka normaalisti toimii nosteena henkiselle kunnolle. Henkinen kuntohan on rinnallistettavissa fyysisen kuntoon. Mikäli fyysinen kunto on huono, niin fyysinen suorituskin jää huonoksi. Samoinen henkisen kunnon kohdalla.
Häiriköinnistä voisn kertoa tilanteen, jossa olin kuljettajana ns. hölmöläiselle liikenteessä. Romuautossani oli tekinen vika, jonka vuoksi se sammuili toisinaan tyhjäkäynnillä. Näin minulle myös kävi hälmöläistä kuskatessa liikennevaloihin tultaessa. Hälmöläinen tokaisi minulle auton sammumiseen, että älä suutu, ei se haittaa. Tyyli jolla minua puhuteltiin, niin oli siis se, että minä olisin tehnyt jonkin autokoulun apuluokkavirheen ajossani. Mikäli ihminen jotakin autosta olisi tiennyt, niin olisi huomannut, ettei kyseisellä tavalla autoa saa kuljettaja sammumaan.
Sairaala siis saattaa toimia miehellesi henkisen kunnon nosteena mikäli siellä on ollut hänen mielestään vähääkään täyspäistä henkilökuntaa. Omat kokemuset näiltä osin täysin päinvastaisia. Se henkinen kunto pitää aina vain itse etsiä uudestaan jostakin hölmöläisten nujertaessaan hyvinvointini.
Sinun kannattaisi siis hieman kunnioittaa puolisoasi sen tsemppaamisen sijasta ja ehkä keksiä myös itsellesi jonkin nosteen siihen omaan kuntoosi. Nyrkkisääntö yleisesti on se, ettei toistemn tekemisiin saisi oikein puuttua.- ap.
mitä nyt tekstistäsi ymmärsin. kun en vain enää tiedä, mitä tehdä. olen yrittänyt antaa olla "rauhassa", kuunnella, jos on halunnut puhua ja muutenkin olen viestittänyt, että halutaan tukea...
mutta se vastuu. minä ilmeisesti olen kamala, jos oletan hänen hoitavan lapsen pois koulusta, kun olen itse töissä. ja oletan, että myös hän osallistuu lasten harrastuksiin. ja oletan myös, että puolisot olisivat toisilleen rehellisiä, mitä hän ei ole. esim. illalla kysyin, onko koira käynyt pihalla, mies vastasi, että on. kuitenkin koira läähätti ulos "koivet ristissä". hän on sairaslomalla ja toipilas. mutta hän ei ole sairaslomalla perheestään. ja olen yhä sitä mieltä (ja perheterapeutti on), että myös hänen tulee ottaa vastuuta. eikä vain olettaa, että kaiken saa anteeksi kun "on sairas". - dfg5
ap. kirjoitti:
mitä nyt tekstistäsi ymmärsin. kun en vain enää tiedä, mitä tehdä. olen yrittänyt antaa olla "rauhassa", kuunnella, jos on halunnut puhua ja muutenkin olen viestittänyt, että halutaan tukea...
mutta se vastuu. minä ilmeisesti olen kamala, jos oletan hänen hoitavan lapsen pois koulusta, kun olen itse töissä. ja oletan, että myös hän osallistuu lasten harrastuksiin. ja oletan myös, että puolisot olisivat toisilleen rehellisiä, mitä hän ei ole. esim. illalla kysyin, onko koira käynyt pihalla, mies vastasi, että on. kuitenkin koira läähätti ulos "koivet ristissä". hän on sairaslomalla ja toipilas. mutta hän ei ole sairaslomalla perheestään. ja olen yhä sitä mieltä (ja perheterapeutti on), että myös hänen tulee ottaa vastuuta. eikä vain olettaa, että kaiken saa anteeksi kun "on sairas".Vaihtoehtoja on kaksi. Joko se, että koira on todellakin käynyt pihalla ja sinä vain kuvittelet ettei ole ja tuollon sinun kannattaisi pohtia olotilaasi uudemman kerran. Minulla on tästäkin kokemusta, että vaikka kaikki asiat olisi sovitulla tavalla hoidettu, niin parikin lähimmäistä on joskus sanonut ettei ole hoidettu. Silti esim. työelämässäolen asiani hoitanut aivan kuten omissakin asioissani ja sairaalassa ovat paperiin kirjoittaneet, että pitää sopimuksista kiinni. Toinen vaihtoehto on se, että mies on ns. "rötvähtänyt" ja ettei hän jaksa hoitaa asioita. Mies voi "rötvähtää" jopa siihen, että koko ajan joku esittää harhaisia kommenttejaan tai sitten jostakin muusta syystä.
Minä uskon tässä kohtaa, että koira on käynyt ulkona, koska olen koirien kanssa olut tekemisissä. Mikäli koiralla kova hätä on, niin koira tekee asiansa kyllä selväksi isännille ja mikäli ei silti ulos pääse, nin koira päästää könttinsä sisälle. - ap.
dfg5 kirjoitti:
Vaihtoehtoja on kaksi. Joko se, että koira on todellakin käynyt pihalla ja sinä vain kuvittelet ettei ole ja tuollon sinun kannattaisi pohtia olotilaasi uudemman kerran. Minulla on tästäkin kokemusta, että vaikka kaikki asiat olisi sovitulla tavalla hoidettu, niin parikin lähimmäistä on joskus sanonut ettei ole hoidettu. Silti esim. työelämässäolen asiani hoitanut aivan kuten omissakin asioissani ja sairaalassa ovat paperiin kirjoittaneet, että pitää sopimuksista kiinni. Toinen vaihtoehto on se, että mies on ns. "rötvähtänyt" ja ettei hän jaksa hoitaa asioita. Mies voi "rötvähtää" jopa siihen, että koko ajan joku esittää harhaisia kommenttejaan tai sitten jostakin muusta syystä.
Minä uskon tässä kohtaa, että koira on käynyt ulkona, koska olen koirien kanssa olut tekemisissä. Mikäli koiralla kova hätä on, niin koira tekee asiansa kyllä selväksi isännille ja mikäli ei silti ulos pääse, nin koira päästää könttinsä sisälle.että sairauden taakse saa piiloutua ja sen turvin tehdä mitä vaan.
jos hurtta kusee sillä sekunnilla kun minä sen sitten ulos vein, se ei ollut käynyt pihalla. jos mies sanoo vaihtaneensa petivaatteet, mutta illalla on samat kuin aamulla sängyssä, niitä ei ole vaihdettu. jos mies sanoo käyneensä hiihtämässä, mutta monot ovat minun autoni takaluukussa, hän valehtelee. jos mies ostaa viinipullon ja sanoo kaksi lasillista juotuaan ettei välitä ottaa enempää, mutta korkkaa vodka-pullon nurkan takana salaa, hän valehtelee. jos mies soittelee ex-heilalleen ja väittää ettei ole soittanut, hän valehtelee. jos mies sanoo hakeneensa lapsen koulusta, mutta lapsi sanoo kävelleeensä, uskon lasta, varsinkin kun kengät olivat likomärät ja kurassa. eli minä kyllä tiedän, 15 vuoden avioliiton kokemuksella, jos minulle valehdellaan.
älä vastaa enää, ellei asiallista tekstiä tule. vai oletteko te kaikki kajahtaneet sitä mieltä, että kun kerran on mielenterveyspotilaan paperit saanut, voi niiden turvin heittäytyä laiskaksi ja vastuuuttomaksi.
pitääkö kaikkien psyykeongelmista kärsivien heittäytyä virtaan ja päättää, ettei millään enää ole väliä? ja jos hän on niin päättänyt, pitääkö minun siihen tyytyä vai heittää ukko pellolle potemaan muualle?
en oikein usko, että kahdessa viikossa kehittyy yhtä syvä masennus, minkä luomiseen hänellä tätä ennen kului likemmäs vuosi.
uskonpa vain, että masennus helpotti mielisairaalassa, koska siellä ei tarvinut tehdä mitään ja kaikki paapoivat ja kyselivät. minä en paapo. sen kielsi hoitohenkilöstäkin. olen paikalla jos minua tarvitaan ja tuen tarvittaessa, mutta odotan, että normaali perhe-elämä ainakin noin suunnilleen onnistuu. ja siihen kuuluu esim.lasten harrastuksiin osallistuminen, normaaleja kotitöitä, vaikkapa vain saunan lämmittäminen.
meillä on kuitenkin perhe ja vaikka yksi sairastaakin, ei se tarkoita, että minun pitäisi hoitaa kaikki perheen asiat. hän on yhä sairaslomalla työstään, ei perheestään. - huomaa että....
ap. kirjoitti:
että sairauden taakse saa piiloutua ja sen turvin tehdä mitä vaan.
jos hurtta kusee sillä sekunnilla kun minä sen sitten ulos vein, se ei ollut käynyt pihalla. jos mies sanoo vaihtaneensa petivaatteet, mutta illalla on samat kuin aamulla sängyssä, niitä ei ole vaihdettu. jos mies sanoo käyneensä hiihtämässä, mutta monot ovat minun autoni takaluukussa, hän valehtelee. jos mies ostaa viinipullon ja sanoo kaksi lasillista juotuaan ettei välitä ottaa enempää, mutta korkkaa vodka-pullon nurkan takana salaa, hän valehtelee. jos mies soittelee ex-heilalleen ja väittää ettei ole soittanut, hän valehtelee. jos mies sanoo hakeneensa lapsen koulusta, mutta lapsi sanoo kävelleeensä, uskon lasta, varsinkin kun kengät olivat likomärät ja kurassa. eli minä kyllä tiedän, 15 vuoden avioliiton kokemuksella, jos minulle valehdellaan.
älä vastaa enää, ellei asiallista tekstiä tule. vai oletteko te kaikki kajahtaneet sitä mieltä, että kun kerran on mielenterveyspotilaan paperit saanut, voi niiden turvin heittäytyä laiskaksi ja vastuuuttomaksi.
pitääkö kaikkien psyykeongelmista kärsivien heittäytyä virtaan ja päättää, ettei millään enää ole väliä? ja jos hän on niin päättänyt, pitääkö minun siihen tyytyä vai heittää ukko pellolle potemaan muualle?
en oikein usko, että kahdessa viikossa kehittyy yhtä syvä masennus, minkä luomiseen hänellä tätä ennen kului likemmäs vuosi.
uskonpa vain, että masennus helpotti mielisairaalassa, koska siellä ei tarvinut tehdä mitään ja kaikki paapoivat ja kyselivät. minä en paapo. sen kielsi hoitohenkilöstäkin. olen paikalla jos minua tarvitaan ja tuen tarvittaessa, mutta odotan, että normaali perhe-elämä ainakin noin suunnilleen onnistuu. ja siihen kuuluu esim.lasten harrastuksiin osallistuminen, normaaleja kotitöitä, vaikkapa vain saunan lämmittäminen.
meillä on kuitenkin perhe ja vaikka yksi sairastaakin, ei se tarkoita, että minun pitäisi hoitaa kaikki perheen asiat. hän on yhä sairaslomalla työstään, ei perheestään.Et tiedä masennuksesta yhtään mitään. Kahden viikon hoitojakso palauttaa energiaa, mutta se määrä voi olla muutamassa päivässä mennyt, jos joutuu tuollaiseen pyöritykseen.
Ymmärrän valehtelun, rehellisyydestähän olisi seurannut hirveä naputus. Olet sen tyyppinen ihminen, että varmasti syöpäsairaallekin kemoterapiasta tullessa sanoisit, että nyt sinun kuuluu hoitaa asiat, kun kerta perhe on.
Myönnä nyt, että haluat eron ja syy ei ole masentuneessa miehessä vaan jossain muualla. Vastaus, jota kaipaat, ota ero ja hoida lapsi koulusta, koiran kusetukset sun muut yksin tulevaisuudessa.
ps. minä sain toipua rakkaudessa, ilman vaatimuksia ja nyt jaksan olla se antavakin osapuoli - dfg5
ap. kirjoitti:
että sairauden taakse saa piiloutua ja sen turvin tehdä mitä vaan.
jos hurtta kusee sillä sekunnilla kun minä sen sitten ulos vein, se ei ollut käynyt pihalla. jos mies sanoo vaihtaneensa petivaatteet, mutta illalla on samat kuin aamulla sängyssä, niitä ei ole vaihdettu. jos mies sanoo käyneensä hiihtämässä, mutta monot ovat minun autoni takaluukussa, hän valehtelee. jos mies ostaa viinipullon ja sanoo kaksi lasillista juotuaan ettei välitä ottaa enempää, mutta korkkaa vodka-pullon nurkan takana salaa, hän valehtelee. jos mies soittelee ex-heilalleen ja väittää ettei ole soittanut, hän valehtelee. jos mies sanoo hakeneensa lapsen koulusta, mutta lapsi sanoo kävelleeensä, uskon lasta, varsinkin kun kengät olivat likomärät ja kurassa. eli minä kyllä tiedän, 15 vuoden avioliiton kokemuksella, jos minulle valehdellaan.
älä vastaa enää, ellei asiallista tekstiä tule. vai oletteko te kaikki kajahtaneet sitä mieltä, että kun kerran on mielenterveyspotilaan paperit saanut, voi niiden turvin heittäytyä laiskaksi ja vastuuuttomaksi.
pitääkö kaikkien psyykeongelmista kärsivien heittäytyä virtaan ja päättää, ettei millään enää ole väliä? ja jos hän on niin päättänyt, pitääkö minun siihen tyytyä vai heittää ukko pellolle potemaan muualle?
en oikein usko, että kahdessa viikossa kehittyy yhtä syvä masennus, minkä luomiseen hänellä tätä ennen kului likemmäs vuosi.
uskonpa vain, että masennus helpotti mielisairaalassa, koska siellä ei tarvinut tehdä mitään ja kaikki paapoivat ja kyselivät. minä en paapo. sen kielsi hoitohenkilöstäkin. olen paikalla jos minua tarvitaan ja tuen tarvittaessa, mutta odotan, että normaali perhe-elämä ainakin noin suunnilleen onnistuu. ja siihen kuuluu esim.lasten harrastuksiin osallistuminen, normaaleja kotitöitä, vaikkapa vain saunan lämmittäminen.
meillä on kuitenkin perhe ja vaikka yksi sairastaakin, ei se tarkoita, että minun pitäisi hoitaa kaikki perheen asiat. hän on yhä sairaslomalla työstään, ei perheestään.Koiran kuseksemiseen, niin tiedän sen miten koira useasti ulkoa tultuaan juoksee suoraan vesikupille ja tästähän seuraa vain uusi kusihätä. Koira on todellakin voinut olla ulkona.
Kotitöistä, niin monessa perheessä kotityöt on vain jakautunut jäsenten kesken siten, että mitä kukin on tottunut tekemään. Esim. minä asun yksin, niin teen kaikki asiani itse. Petivaatteet menevät vaihtoon viikonloppuisin siten, että koneesta on pesty muut roinat pois alta ja saan likaiset petivaatteet siltä seisomalta koneeseen ja kuivumaan. Syy miksi minulla on peskone, niin minua arvostellut pyykkäri voisi pantata vaatteitani toista viikkoa että sain vääriä vaatteia takaisin, samankaltaisia, mutta erivärisiä sukkia oli yhdistettu samaan nippuun jne.. Nyt kun hoidan itse asiani, niin kaikki on kunnossa.
Pelkästään jo se, että sinä simputat miestäsi tekemään jotain sellaista jotai ei ole tottunut tekemään, niin aiheuttaa rötvähtämistä jos hän ei kerta ole tottunut moisia asioita hoitamaan.
Liikunta on monelle aivan kuten minulle haave nostattaan kuntoa ja hankkia hyvinvointia. Loppujenlopuksi löydän itseni auton alta vaihtamasta öljyjä, imuroimasta ja pesemästä autoa ja taas kaikki on hyvin. Uskoisin itse, että vähemmän repivä liikunta sopii minulle paremmin, koska lähipiirissäni on näyttöä mm. siitä, että paikat ei kestä ns. hörhön luoman henkisen stressin luomaa liikunnallista repimistä.
Silloin kun ihminen voi oikein hyvin, niin hänen ei tarvitse repiä itseän millään muotoa. Tuolloin jää tupakat polttamatta, kaljat juomatta ja auto löytyy pikapesusta ja pikahuollosta.
Lapset pitää todellakin hoitaa, mutta minä en ole vakuuttunut sinusta ja jos miehesi ei jaksa, niin olisikohan paikallaan ajatella jos lapset pääsisivät hetkeski jonnekkin, että vanhemmat saadaan kuntoon. Koulusta palaamiseen, niin eihän sillä ole mitään merkitystä millä sieltä koulusta kotiin tulee kunhan tulee. Ei kenelläkään ole velvollisuutta hakea lapsia koulusta. Säännöt musitaakseni meni jotakuinkin siten, että lapsille järjestetään kuljetus jos koulumatka on liian pitkä kuljetatvaksi jalan.
Sinä olet melko agressiivinen ja kokemksella naisten agressiivisuudesta ja harhoista voin kertoa mm. juopotteluun ja parisuhdeasioihin liittyviä kokemuksia. Eräs nainen oli mm. sitämieltä, että minulla olisi työpaikalla suhde vaikka tein töitä kolmen taikka viidenmiehen kanssa ja tuolloin voisi kulua viikkoja etten edes tervehtinyt naisia töissä. Samainen nainen oli sitämieltä, että olisin kännipäissä agressiivinen vaikka hänellä itsellään oli taipumusta hankkiutua vaikeuksiin humalassa ja ajanjakso oli tuolloin se, etten edes juonut viikonloppukaljoja. Samainen nainen väitti, että olisin jättänyt hänen vastaajaan toistakymmentä viestiä yhden illan aikana. Lopuksi tilasin puhelinyhtiöltä puheluerittelyn josta osoitin, että olin yrittänyt soittaa hänelle kolmesti. Nainen suuttui.
Erään naisystävän kanssa oli lähtökohtaisesti selvää, ettei asiasta koskaan muodostaudu sen kummallisempaa kuin mitä tuttavuutemme oli ja siksipä kumpaisella oli vapaat kädet hoitaa asioitaan. Loppujenlopuksi nainen oli huolissaan, että petänkö häntä? Tuttavuus oli helppoa lopettaa siihen! Ympäristöllä oli nähtävästi omat odotuksensa ja täysin turhaan. Vittuakos meidän asiat heille edes kuuluivat? - ap.
huomaa että.... kirjoitti:
Et tiedä masennuksesta yhtään mitään. Kahden viikon hoitojakso palauttaa energiaa, mutta se määrä voi olla muutamassa päivässä mennyt, jos joutuu tuollaiseen pyöritykseen.
Ymmärrän valehtelun, rehellisyydestähän olisi seurannut hirveä naputus. Olet sen tyyppinen ihminen, että varmasti syöpäsairaallekin kemoterapiasta tullessa sanoisit, että nyt sinun kuuluu hoitaa asiat, kun kerta perhe on.
Myönnä nyt, että haluat eron ja syy ei ole masentuneessa miehessä vaan jossain muualla. Vastaus, jota kaipaat, ota ero ja hoida lapsi koulusta, koiran kusetukset sun muut yksin tulevaisuudessa.
ps. minä sain toipua rakkaudessa, ilman vaatimuksia ja nyt jaksan olla se antavakin osapuolikahden kuukauden hoitojaksosta. sitä ennen oireili liki vuoden, jolloin minä hoidin suunnilleen kaiken. onneksi pääsi hoitoon ja selitys käytökselle löytyi. nyt on ollut vajaa kaksi viikkoa kotona. ja minä hoidan yhä kaiken.
ja huom: en ole vaatinut tekemään mitään, vaikka olenkin sitä mieltä, että myös hänelle kuuluu kotityöt. hän ei ole sairas käsistään, vain päästään. mutta olen sanonut vain, että tekee jos jaksaa. ainoa minkä olen pyytänyt, on se lapsen haku. ja sitä ei tehnyt. en edes siitä sanonut, että lapsi käveli, vaikka mies väitti hakeneensa. ja mies oma-aloitteisesti esim kertoi hiihtäneensä päivällä, tiesin sen valheeksi, mutten sanonut mitään. eli mistä tämä patologinen valehtelu? sitä on esiintynyt ennen sairauttaankin.
hänellä on yhä perhe. jos hän ei jaksa kuunnella kun lapsi kertoo voimistelutreeneistään tai koulun näytelmästä, ei asiat mene oikein. jos hän alkaa yht.äkkiä pitämään yhteyttä naiseen, kenen kanssa on minua hiljan pettänyt, en varmasti sitä hyväksy, vaikka hän sairas onkin.
en ole naputtanut tai muutakaan. mutta en ole myöskään passannut häntä sänkyyn tai juossut hänen asioillaan, jos hän on pyytänyt. ja sen terapeutti minulle neuvoi. terapeutti sanoi, että en voi elää mieheni puolesta, miehen täytyy itse ottaa vastuu itsestään.
eli sinun mielestäsi minun pitää hvyäksyä valehtelu ihan omituisista asioista. pitää hyväksyä kun hän lasten kuullen kertoo, että "millään ei ole väliä, ei ole mitään syytä elää" tai että hän ryyppää salassa, vaikka hänellä on ollut alkoholiriippuvuus ja lääkkeidensä kanssa ei saisi ottaa alkoholia.
olen ehdottanut, että menisi takaisin hoitoon, mutta hän ei halua (siellä ei voi juoda).
eroa en halua. rakastan häntä yhä. en vain jaksa enää hänen kanssaan. olen liian kauan yrittänyt ymmärtää hänen käytöstään. ja vaikka psyykkisesti sairas onkin, perheestään, edes lapsistaan tulisi välittää. he pelkäävät isänsä puolesta. ja vaikka sairas onkin, en jaksa elää alkoholisti-hullun kanssa. ja vaikka sairas onkin, kuuluu yhä avioliittoon uskollisuus. - ymmärrän
ap. kirjoitti:
kahden kuukauden hoitojaksosta. sitä ennen oireili liki vuoden, jolloin minä hoidin suunnilleen kaiken. onneksi pääsi hoitoon ja selitys käytökselle löytyi. nyt on ollut vajaa kaksi viikkoa kotona. ja minä hoidan yhä kaiken.
ja huom: en ole vaatinut tekemään mitään, vaikka olenkin sitä mieltä, että myös hänelle kuuluu kotityöt. hän ei ole sairas käsistään, vain päästään. mutta olen sanonut vain, että tekee jos jaksaa. ainoa minkä olen pyytänyt, on se lapsen haku. ja sitä ei tehnyt. en edes siitä sanonut, että lapsi käveli, vaikka mies väitti hakeneensa. ja mies oma-aloitteisesti esim kertoi hiihtäneensä päivällä, tiesin sen valheeksi, mutten sanonut mitään. eli mistä tämä patologinen valehtelu? sitä on esiintynyt ennen sairauttaankin.
hänellä on yhä perhe. jos hän ei jaksa kuunnella kun lapsi kertoo voimistelutreeneistään tai koulun näytelmästä, ei asiat mene oikein. jos hän alkaa yht.äkkiä pitämään yhteyttä naiseen, kenen kanssa on minua hiljan pettänyt, en varmasti sitä hyväksy, vaikka hän sairas onkin.
en ole naputtanut tai muutakaan. mutta en ole myöskään passannut häntä sänkyyn tai juossut hänen asioillaan, jos hän on pyytänyt. ja sen terapeutti minulle neuvoi. terapeutti sanoi, että en voi elää mieheni puolesta, miehen täytyy itse ottaa vastuu itsestään.
eli sinun mielestäsi minun pitää hvyäksyä valehtelu ihan omituisista asioista. pitää hyväksyä kun hän lasten kuullen kertoo, että "millään ei ole väliä, ei ole mitään syytä elää" tai että hän ryyppää salassa, vaikka hänellä on ollut alkoholiriippuvuus ja lääkkeidensä kanssa ei saisi ottaa alkoholia.
olen ehdottanut, että menisi takaisin hoitoon, mutta hän ei halua (siellä ei voi juoda).
eroa en halua. rakastan häntä yhä. en vain jaksa enää hänen kanssaan. olen liian kauan yrittänyt ymmärtää hänen käytöstään. ja vaikka psyykkisesti sairas onkin, perheestään, edes lapsistaan tulisi välittää. he pelkäävät isänsä puolesta. ja vaikka sairas onkin, en jaksa elää alkoholisti-hullun kanssa. ja vaikka sairas onkin, kuuluu yhä avioliittoon uskollisuus.Minulta vain palaa käämit, koska masennusta on vaikea ymmätää, jos sitä ei ole itse kokenut.
Ensinnäkin tuo alkoholin käyttö on vihoviimeistä, kumoaa lääkeiden vaikutuksen. Minulla oli niin kova tarve parantua, että kun terapiassa kerroin univaikeuksista ja minulle ehdotettin nukahtamispillereitä, sanoin, että en halua, pari kunnon paukkua saa unen tulemaan. Silloin terapaeutti sanoi, että aivan turha ottaa sitten lääkkeitä ja minähän lopetin heti ne iltapaukut.
Tuokin lievästi ihmetyttää, että jaksaa pitää yhteyttä johonkin entiseen, minä en olisi jaksanut, en edes omiin lähimpiin. Sen ymmärrän, että nukkuu päivällä, jotenkin se energia kuluu pienissäkin askareissa ja rupeaa väsyttämään.
Eli kysymys ei ollutkaan masentuneen käytöksestä vaan alkoholismista, uskottomuudesta ja masentuneisuudesta.
Jotenkin tuo hoitohenkilökunnankin kehoitus olla paapomatta, viittaa siihen, että pitkälti mahdollistat myös alkoholismin. Pitäisikö ottaa kovat käyttöön, selittää, että tästä eteenpäin täysraittius, AA tai jokin muu, muuten on eropaperit pöydällä. Olen itsekin sitä mieltä, että oma halu parantumiseen pitää olla vahva, monesti sitä ei pysty suorittamalla todentamaan.
Niin ja sen voin sanoa, että sairaseläkkeestä on turha haaveilla, ensin ollaan kuntoustuella, sitten käydään työkykyä kartoittavassa tutkimuksessa (n. kolme viikkoa), onkivat siellä kyllä todellisen työkyvyn, sitten käydään useissa työkokeiluissa ja lopulta voi vakuutusyhtiön lääkäri päättää, että työkykyinen on, ei muuta kuin työkkärin luukulle. - dfg5
ap. kirjoitti:
kahden kuukauden hoitojaksosta. sitä ennen oireili liki vuoden, jolloin minä hoidin suunnilleen kaiken. onneksi pääsi hoitoon ja selitys käytökselle löytyi. nyt on ollut vajaa kaksi viikkoa kotona. ja minä hoidan yhä kaiken.
ja huom: en ole vaatinut tekemään mitään, vaikka olenkin sitä mieltä, että myös hänelle kuuluu kotityöt. hän ei ole sairas käsistään, vain päästään. mutta olen sanonut vain, että tekee jos jaksaa. ainoa minkä olen pyytänyt, on se lapsen haku. ja sitä ei tehnyt. en edes siitä sanonut, että lapsi käveli, vaikka mies väitti hakeneensa. ja mies oma-aloitteisesti esim kertoi hiihtäneensä päivällä, tiesin sen valheeksi, mutten sanonut mitään. eli mistä tämä patologinen valehtelu? sitä on esiintynyt ennen sairauttaankin.
hänellä on yhä perhe. jos hän ei jaksa kuunnella kun lapsi kertoo voimistelutreeneistään tai koulun näytelmästä, ei asiat mene oikein. jos hän alkaa yht.äkkiä pitämään yhteyttä naiseen, kenen kanssa on minua hiljan pettänyt, en varmasti sitä hyväksy, vaikka hän sairas onkin.
en ole naputtanut tai muutakaan. mutta en ole myöskään passannut häntä sänkyyn tai juossut hänen asioillaan, jos hän on pyytänyt. ja sen terapeutti minulle neuvoi. terapeutti sanoi, että en voi elää mieheni puolesta, miehen täytyy itse ottaa vastuu itsestään.
eli sinun mielestäsi minun pitää hvyäksyä valehtelu ihan omituisista asioista. pitää hyväksyä kun hän lasten kuullen kertoo, että "millään ei ole väliä, ei ole mitään syytä elää" tai että hän ryyppää salassa, vaikka hänellä on ollut alkoholiriippuvuus ja lääkkeidensä kanssa ei saisi ottaa alkoholia.
olen ehdottanut, että menisi takaisin hoitoon, mutta hän ei halua (siellä ei voi juoda).
eroa en halua. rakastan häntä yhä. en vain jaksa enää hänen kanssaan. olen liian kauan yrittänyt ymmärtää hänen käytöstään. ja vaikka psyykkisesti sairas onkin, perheestään, edes lapsistaan tulisi välittää. he pelkäävät isänsä puolesta. ja vaikka sairas onkin, en jaksa elää alkoholisti-hullun kanssa. ja vaikka sairas onkin, kuuluu yhä avioliittoon uskollisuus.Lapset ja hiihtämiset saattaa olla vain yksittäis tapauksia ja joitain puolihuolimattomia letkautuksia. Melää päin voidan sanoa vaikka keskellä kesää, että on ollut hiihtämässä ja voin todellakin kuvitella tilanteen, että jos on unohtanut hakea lapset ja tiennyt että ne pääsee itsekkin kotin, niin sanoaa vain, että joo-joo minä hain ne.
Alkoholiongelma on ongelma vasta sen jälkkeen kun on jotain toistuvia rattijuopumksia ja loukkaantumisia kännissä. Se, että juo useammin, nin on tietenkin merkki psyykkisestä ongelmasta, mutta toisaalta sinä kun sanot, että juo salaa, niin tätä saattaa olla merkki sinun harhoista.
Itse ihmettelin, että lääkäri epäröi minun
juomisiani vaikka runsaalla juomisella on myös ulkoiset merkkinsä. Tämähän kertoi jo kättelyssä siitä, että lääkäri oli hieman harhateillä. Toisaalta minä sa jooda sen kun kerkiän, eikä siihen ole kellään mitään sanomista kun ei kerta ota ketään joka sanoisi.
Kyllähän se sairaus sinun asunnosta poistuu kun vaihdatte osoitetta. - ap.
dfg5 kirjoitti:
Lapset ja hiihtämiset saattaa olla vain yksittäis tapauksia ja joitain puolihuolimattomia letkautuksia. Melää päin voidan sanoa vaikka keskellä kesää, että on ollut hiihtämässä ja voin todellakin kuvitella tilanteen, että jos on unohtanut hakea lapset ja tiennyt että ne pääsee itsekkin kotin, niin sanoaa vain, että joo-joo minä hain ne.
Alkoholiongelma on ongelma vasta sen jälkkeen kun on jotain toistuvia rattijuopumksia ja loukkaantumisia kännissä. Se, että juo useammin, nin on tietenkin merkki psyykkisestä ongelmasta, mutta toisaalta sinä kun sanot, että juo salaa, niin tätä saattaa olla merkki sinun harhoista.
Itse ihmettelin, että lääkäri epäröi minun
juomisiani vaikka runsaalla juomisella on myös ulkoiset merkkinsä. Tämähän kertoi jo kättelyssä siitä, että lääkäri oli hieman harhateillä. Toisaalta minä sa jooda sen kun kerkiän, eikä siihen ole kellään mitään sanomista kun ei kerta ota ketään joka sanoisi.
Kyllähän se sairaus sinun asunnosta poistuu kun vaihdatte osoitetta.olet todella sairas. ja kykenemätön empatiaan. luulet tietäväsi kaiken. löydät omasta elämästäsi kiinnekohdan kaikkeen ja jos SINÄ et ole parantunut ei kai kukaan muuukaan voi. ja jos SINÄ olet jossakin hämärässä menneisyydessäsi kokenut ihan oikeaa työelämää ja parisuhdetta, et nykytilassasi tiedä niistä mitään.
MINULLE on iso asia, jos lapsi kuumeen jälkeen on ekaa päivää koulussa ja joutuu kävelemään vesisateessa 3 km. varsinkin jos isukki on luvannut hänet hakea...
ja alkoholiongelma on todellakin ongelma silloin, kun sen käyttöä ei pysty itse kontrolloimaan muuten, kuin sanomalla "teki mieli ottaa, joten otin." mitä sitten vaikka masennus siitä vaan syvenee. ja pitääkö todella TOISTUVASTI polttaa korttinsa ratissa, ennenkuin se sinun mielestäsi muuttuu ongelmaksi? pitääkö mieheni esim ajaa kolari ennenkuin sinä luokittelet sen ongelmaksi?
ja se salaa juominen: minä en todellakaan kärsi harhoista. jos mies lähtee illalla käymään varastossa ja sen jälkeen tulee juovuksissa sisään ja sieltä varastosta löytyy vodka-pullo, se tuskin on minun harhojani.
niin, pyysin mielipiteitä ja tukea sille ei-erolle. onko muita sairaita, jotka ovat sitä mieltä, että vika onkin minun. sinä dfg5 et ehkä ymmärrä, että lasten takia toivoisin heillä olevan sen isän kotona. mutta jos mies jatkaa hälläväliä tyyliään se ei onnistu. toivoin neuvoja mikä avuksi ja onko tästä tietä pois? - dfg5
ap. kirjoitti:
olet todella sairas. ja kykenemätön empatiaan. luulet tietäväsi kaiken. löydät omasta elämästäsi kiinnekohdan kaikkeen ja jos SINÄ et ole parantunut ei kai kukaan muuukaan voi. ja jos SINÄ olet jossakin hämärässä menneisyydessäsi kokenut ihan oikeaa työelämää ja parisuhdetta, et nykytilassasi tiedä niistä mitään.
MINULLE on iso asia, jos lapsi kuumeen jälkeen on ekaa päivää koulussa ja joutuu kävelemään vesisateessa 3 km. varsinkin jos isukki on luvannut hänet hakea...
ja alkoholiongelma on todellakin ongelma silloin, kun sen käyttöä ei pysty itse kontrolloimaan muuten, kuin sanomalla "teki mieli ottaa, joten otin." mitä sitten vaikka masennus siitä vaan syvenee. ja pitääkö todella TOISTUVASTI polttaa korttinsa ratissa, ennenkuin se sinun mielestäsi muuttuu ongelmaksi? pitääkö mieheni esim ajaa kolari ennenkuin sinä luokittelet sen ongelmaksi?
ja se salaa juominen: minä en todellakaan kärsi harhoista. jos mies lähtee illalla käymään varastossa ja sen jälkeen tulee juovuksissa sisään ja sieltä varastosta löytyy vodka-pullo, se tuskin on minun harhojani.
niin, pyysin mielipiteitä ja tukea sille ei-erolle. onko muita sairaita, jotka ovat sitä mieltä, että vika onkin minun. sinä dfg5 et ehkä ymmärrä, että lasten takia toivoisin heillä olevan sen isän kotona. mutta jos mies jatkaa hälläväliä tyyliään se ei onnistu. toivoin neuvoja mikä avuksi ja onko tästä tietä pois?Kyse on ainostaan siitä, että miten jonkun asian saa tomimaan esim. työelämän ja parisuhteen ilman ongelmia. Teillä niitä ongelmia tuntuu löytyvän. Minä koetan vain hieman auttaa löytämään laihan sovun, mutta jos riidasta pidät, niin jatka riitaasi miehesi kanssa.
- Jos jaksat
Muuten älä. Ajattele itseäsi, ajattele lapsiasi. Vaadi täysraitttiutta, täysuskollisuutta, vaadi, että valehtelu lopetetaan.
Muuten avioerohakemus kehiin ja äkkiä. Rajansa se on vaimonkin kestämisellä. - hhfffh
Näköjään miehellesi lääkkeet eivät toimi - ehkä alkoholinkäyttötottumusten vuoksi. Kannattaisi yrittää yhdessä hommata miehelle joku terapia. Sinne sairaalaan kannattaisi ottaa yhteyttä ja kysyä onnistuisiko kelan tukema terapia ja minkälaista he suosittelevat (kognitiivinen, kognitiivis-behavioraalinen, psykodynaaminen). Voi niille ehkä kertoa suoraan kotimenosta. Ei ne masennuksen takia pakkohoitoon laita.
Tilaa seuraavanlainen opas ja lue sitä lasten kanssa, niin ainakin lasten mahdollisten traumojen mahdollisuus minimoituu. Kirjasessa yritetään selittää suunnilleen miksi masentunut vanhempi ei jaksa kuunnella lapsen puheita:
"Mikä meidän vanhempia vaivaa? - käsikirja lapsille ja nuorille, joiden isällä tai äidillä on mielenterveyden ongelmia."
http://www.omaisetpsyuusimaa.fi/oppaat.php Saa ilmaiseksi.- dfg5
Ei ne lääkkeet toimi kun kerta ei ole olemassakaan sellaista lääkettä joka toimisi psykkiseen oireiluun. Mutta niin oireilee äitikin. Miksi hän ei pääse hoitoon?
- hjk6
dfg5 kirjoitti:
Ei ne lääkkeet toimi kun kerta ei ole olemassakaan sellaista lääkettä joka toimisi psykkiseen oireiluun. Mutta niin oireilee äitikin. Miksi hän ei pääse hoitoon?
Olet todella sairas. Olet selvästi niitä, jotka kuvittelevat, että sen turvin voi käyttäytyä miten vain. Olen kokenut saman kuin ketjun aloittaja. Ja voin kertoa, että usemman vuoden avioliitonm jälkeen todella tuntee puolisonsa. Jos hän valehtelee, niin sen tietää. Ja jos liitossa pitää valehdella, on jotain pielessä. Useat psyykkisesti sairaat ovat kovia valehtelemaan ja manipuloimaan toisia.
Minä erosin, kun en enää jaksanut. Minun olisi pitänyt heittää oma elämäni sikseen ja tukea miestäni, joka ei huolta huomisesta tuntenut. Hän käytti surutta alkoholia ja pillereitä, tuhlasi rahojamme vaikka mihin, koska "vaan teki mieli". Ei osannut selittää käytöstään muuten.
Ja ai niin. Tietysti hän oli S A I R A S ! Silloinhan joidenkin mukaan voi thedä mitä vaan. - ap.
viimeinkin asiallinen kommentti.
- ap.
dfg5 kirjoitti:
Ei ne lääkkeet toimi kun kerta ei ole olemassakaan sellaista lääkettä joka toimisi psykkiseen oireiluun. Mutta niin oireilee äitikin. Miksi hän ei pääse hoitoon?
olemalla huolissaan miehestään? vaatimalla, että sairaankin täytyy kantaa vastuu teoistaan? huolehtimalla perhe-elämästä?
kuule; ilmeisesti olet vapaalla jalalla. hommaa itsesi äkkiä hoitoon, sillä olet mielipiteinesi vaarallinen. - Hörhö
ap. kirjoitti:
viimeinkin asiallinen kommentti.
Mä olen joskus nähnyt, kun ilmeisesti eräät masennuslääkkeet tekevät ihmisestä hirviön. Nostavat mielialaa, kaikki on miehesi mielestä loppujen lopuksi hyvin, hänhän on vain sairas ja kuntoutuu rauhassa omaa tahtiaan. Hänelle on varmaankin sanottu, että toipuminen vie aikaa ja sehän on kumminkin hänen arkeaan... Kukaan ei ole täydellinen ei edes sairaana ja sairaslomalla. En tällä mitenkään halua puolustella miestäsi. Toivottavasti hän ei enää passivoidu enempää ja olisi hyvä jos hän kävisi jossain ihmisten ilmoilla eikä vain pyörisi samoissa nurkissa, kuten myös sinullle tämä tekisi varmasti hyvää.
Minusta sivullisena kuulostaa siltä, että teillä on siellä täysi sotatila päällä. Toivottavasti pystytte riitelemään avoimesti ja kerrot nämä samat asiat miehellesi ja toivon myös, että miehesi osaa vastata/haluaa/jaksaa vastata sinulle yhtä tiukkaan sävyyn kuin itse asiasi esität. En nyt tarkoita kuitenkaan, että jatkuva huutaminen ja "tuulettaminen" kenenkään olotilaa paranna. Mutta asioiden ilmaisemista ja niiden miettimistä yhdessä näin, voitaisiin mielestäni myös kutsua toipumiseksi ja omasta itsestään ja perheestään välittämiseksi. - dg5
ap. kirjoitti:
olemalla huolissaan miehestään? vaatimalla, että sairaankin täytyy kantaa vastuu teoistaan? huolehtimalla perhe-elämästä?
kuule; ilmeisesti olet vapaalla jalalla. hommaa itsesi äkkiä hoitoon, sillä olet mielipiteinesi vaarallinen.Olet aivan oikeassa, että pitää kantaa vastuuta tekemisistä ja mikäli sinun mielestäsi jonkun tekemisissä on vikaa, niin sinun pitää kyetä osoittamaan ns. vika ja perustelemaan miten sitten on toimittu väärin. Sinun henkilökohtainen politiikkasi ei ole sama asia kuin laki taikka huonosti hoidettu asia. Sinä itse rikot toistuvasti lakia ja hyviä tapoja sillä, että nimittelet mm. minua sairaaksi. Tämähän on lain mukaan kunninloukkausta ja hieman toisenlaisissa olosuhteissa ns. nimittelyt johtavat tuomioon ja sinun tapauksessa tuomio olisi syyntakeeton ja mielisairas. Tällä palstalla käytöksesi on palstan sääntöjen vastaista.
Miehesi voi vaikkapa lähteä "ostamaan tupakkaa" ja jäädä sille teille, jonka jälkeen sinä todellakin vaihdat itse petivaatteesi, kusetat koirasi ja haet lapsesi. Myötätuntoa tuollaisille ei jaeta kuin sosiaalitoimistossa.
Minä lähden nyt hiihtämään! - hjk6
dg5 kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, että pitää kantaa vastuuta tekemisistä ja mikäli sinun mielestäsi jonkun tekemisissä on vikaa, niin sinun pitää kyetä osoittamaan ns. vika ja perustelemaan miten sitten on toimittu väärin. Sinun henkilökohtainen politiikkasi ei ole sama asia kuin laki taikka huonosti hoidettu asia. Sinä itse rikot toistuvasti lakia ja hyviä tapoja sillä, että nimittelet mm. minua sairaaksi. Tämähän on lain mukaan kunninloukkausta ja hieman toisenlaisissa olosuhteissa ns. nimittelyt johtavat tuomioon ja sinun tapauksessa tuomio olisi syyntakeeton ja mielisairas. Tällä palstalla käytöksesi on palstan sääntöjen vastaista.
Miehesi voi vaikkapa lähteä "ostamaan tupakkaa" ja jäädä sille teille, jonka jälkeen sinä todellakin vaihdat itse petivaatteesi, kusetat koirasi ja haet lapsesi. Myötätuntoa tuollaisille ei jaeta kuin sosiaalitoimistossa.
Minä lähden nyt hiihtämään!Oikeinko tuommoisia ihmisiä pidetään vapaalla jalalla? Kerropas dfg5, millon olet viimeksi käynyt lataamassa akkujasi? Entä onko lääkityksesi ihan tasapainossa? Ai niin, sinähän et uskonut lääkäreihin ja lääkkeisiin... toivottavasti diagnoosisi ei ole skitsofrenia, toivottavasti et kärsi psykooseista... silloin voit olla vaarallinen muillekin kuin itsellesi.
Miten sinä kuvittelet pystyväsi antamaan neuvoja perheelle, koska ilmeisesti normaalia suhdetta et pysty rakentamaan. Olet hyvä syyllistämään perheen äitiä, joka yrittää auttaa miestään JA pitää huolta perheestään ja itsestään. Hieman hyökkävällä tavalla tosin, myönnän. Mutta pointti onkin se, että kyse on perheestä, jossa on lapsi tai lapsia, ilmeisesti työssäkäyvä äiti, joka sen työnsä hoitamisen ohella hoitaa kotinsa, lapsensa ja vielä miehensä!
Kyllä äiti ajattelee ensisijaisesti lapsiaan. Jos isä on vahingoksi lapsilleen (niinkuin onkin jos lasten kuullen puhuu, ettei millään ole väliä ja jos jättää sairaan lapsen noutamatta), täytyy isän todella ryhdistäytyä. Ellei hän siihen pysty, hänen pitää hakeutua takaisin hoitoon. Tai äidin täytyy harkita muita vaihtoehtoja, kuten sitä eroa. (taustalla oli myös miehen uskottomuutta, muistitkos sen, vaikka sitäkin sinä kai väität vaimon harhoiksi)
Ja tässä tapauksessa sanoisin, että isä on luultavasti heikko lössykkä, joka ei pärjää ilman vaimoaan 2 päivää kauempaa...
Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja minä erosin. Sen jälkeen lapset lakkasivat oireilemasta. Mies tosin joutui pitkäaikaiseen hoitoon ja on siellä yhä, kun en enää jaksanut hoitaa häntä. Ja aikuista miestä ei kenenkään tarvitse hoitaa, se on vissi se! Olen lasteni äiti, heitä hoidan, aikuista miestä en. - ap.
Hörhö kirjoitti:
Mä olen joskus nähnyt, kun ilmeisesti eräät masennuslääkkeet tekevät ihmisestä hirviön. Nostavat mielialaa, kaikki on miehesi mielestä loppujen lopuksi hyvin, hänhän on vain sairas ja kuntoutuu rauhassa omaa tahtiaan. Hänelle on varmaankin sanottu, että toipuminen vie aikaa ja sehän on kumminkin hänen arkeaan... Kukaan ei ole täydellinen ei edes sairaana ja sairaslomalla. En tällä mitenkään halua puolustella miestäsi. Toivottavasti hän ei enää passivoidu enempää ja olisi hyvä jos hän kävisi jossain ihmisten ilmoilla eikä vain pyörisi samoissa nurkissa, kuten myös sinullle tämä tekisi varmasti hyvää.
Minusta sivullisena kuulostaa siltä, että teillä on siellä täysi sotatila päällä. Toivottavasti pystytte riitelemään avoimesti ja kerrot nämä samat asiat miehellesi ja toivon myös, että miehesi osaa vastata/haluaa/jaksaa vastata sinulle yhtä tiukkaan sävyyn kuin itse asiasi esität. En nyt tarkoita kuitenkaan, että jatkuva huutaminen ja "tuulettaminen" kenenkään olotilaa paranna. Mutta asioiden ilmaisemista ja niiden miettimistä yhdessä näin, voitaisiin mielestäni myös kutsua toipumiseksi ja omasta itsestään ja perheestään välittämiseksi.mielipiteitä pystytään vaihtamaan. ja aina semmoisen ryyppykeikan jälkeen hän on hyvin katuvainen ja sanoo lopettavansa. seuraavaan kertaan asti. valehtelulleen hän ei osaa kertoa syytä. ne vain lipsuvat suusta. tästä on seurannut se, etten luota häneen enää missään. jos hän sanoo ottaneensa lääkkeensä, käyn tarkistamassa ym. ja totta kai tämä syö suhdetta, kun minä kyttään. ja minun on se pakko tehdä, sillä vain se otettu lääke auttaa. eli en tee sitä pahuuttani vaan mieheni parhaaksi.
mutta tuntuu nyt, että itsellä on seinä vastassa. en enää jaksakaan odottaa sitä seuraavaa kertaa, kun hän retkahtaa viinaan tai entisiin heiloihinsa. mies anelee, etten jättäisi häntä (asiasta on siis puhuttu), koska hän ei pärjää ilman minua ja rakastaa. minä kyllä rakastan, mutta pärjään paremmin ilman häntä. - dfg5
hjk6 kirjoitti:
Oikeinko tuommoisia ihmisiä pidetään vapaalla jalalla? Kerropas dfg5, millon olet viimeksi käynyt lataamassa akkujasi? Entä onko lääkityksesi ihan tasapainossa? Ai niin, sinähän et uskonut lääkäreihin ja lääkkeisiin... toivottavasti diagnoosisi ei ole skitsofrenia, toivottavasti et kärsi psykooseista... silloin voit olla vaarallinen muillekin kuin itsellesi.
Miten sinä kuvittelet pystyväsi antamaan neuvoja perheelle, koska ilmeisesti normaalia suhdetta et pysty rakentamaan. Olet hyvä syyllistämään perheen äitiä, joka yrittää auttaa miestään JA pitää huolta perheestään ja itsestään. Hieman hyökkävällä tavalla tosin, myönnän. Mutta pointti onkin se, että kyse on perheestä, jossa on lapsi tai lapsia, ilmeisesti työssäkäyvä äiti, joka sen työnsä hoitamisen ohella hoitaa kotinsa, lapsensa ja vielä miehensä!
Kyllä äiti ajattelee ensisijaisesti lapsiaan. Jos isä on vahingoksi lapsilleen (niinkuin onkin jos lasten kuullen puhuu, ettei millään ole väliä ja jos jättää sairaan lapsen noutamatta), täytyy isän todella ryhdistäytyä. Ellei hän siihen pysty, hänen pitää hakeutua takaisin hoitoon. Tai äidin täytyy harkita muita vaihtoehtoja, kuten sitä eroa. (taustalla oli myös miehen uskottomuutta, muistitkos sen, vaikka sitäkin sinä kai väität vaimon harhoiksi)
Ja tässä tapauksessa sanoisin, että isä on luultavasti heikko lössykkä, joka ei pärjää ilman vaimoaan 2 päivää kauempaa...
Itse olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja minä erosin. Sen jälkeen lapset lakkasivat oireilemasta. Mies tosin joutui pitkäaikaiseen hoitoon ja on siellä yhä, kun en enää jaksanut hoitaa häntä. Ja aikuista miestä ei kenenkään tarvitse hoitaa, se on vissi se! Olen lasteni äiti, heitä hoidan, aikuista miestä en.Minä olen todellakin normaalista perheestä, jossa ei olla koettu avioeroja, isäpuolia taikka sisarpuolia. Silloin kun on molemmat vanhemmat ja oma sisar, niin eikös se ole melko normaalia näihin tuhannen avioeron tapauksiin nähden?
Minä kyllä pystyn rakentamana mitä tahansa normaalia, mutta minä en voi vaikuttaa ympäristön toimintaan, joka kokee tarpeekseen puuttua ajamisiini, panemisiini ja asumisiini. Millä helvetillä minä voin rakentaa normaalin elämän jos aluksi olen hoitanut omat asiani ja tämän jälkeen minulle tyrkytetään kaveriksi huumeongelmaista yksinhuoltajaäitiä?
Se syy miksi maailmassa asioita hoidetaan ja asiat pidetään hallinassa, niin on todellakin se, ettei ongelmallisiin poikkeusjärjestelyihin tarvitse lähteä mukaan. Mikäli kokee parisuhteen huonoksi, niin ei kait sitä sitten ongelmaa paksuksi panna? - hjk6
dfg5 kirjoitti:
Minä olen todellakin normaalista perheestä, jossa ei olla koettu avioeroja, isäpuolia taikka sisarpuolia. Silloin kun on molemmat vanhemmat ja oma sisar, niin eikös se ole melko normaalia näihin tuhannen avioeron tapauksiin nähden?
Minä kyllä pystyn rakentamana mitä tahansa normaalia, mutta minä en voi vaikuttaa ympäristön toimintaan, joka kokee tarpeekseen puuttua ajamisiini, panemisiini ja asumisiini. Millä helvetillä minä voin rakentaa normaalin elämän jos aluksi olen hoitanut omat asiani ja tämän jälkeen minulle tyrkytetään kaveriksi huumeongelmaista yksinhuoltajaäitiä?
Se syy miksi maailmassa asioita hoidetaan ja asiat pidetään hallinassa, niin on todellakin se, ettei ongelmallisiin poikkeusjärjestelyihin tarvitse lähteä mukaan. Mikäli kokee parisuhteen huonoksi, niin ei kait sitä sitten ongelmaa paksuksi panna?"Minä kyllä pystyn rakentamana mitä tahansa normaalia, mutta minä en voi vaikuttaa ympäristön toimintaan, joka kokee tarpeekseen puuttua ajamisiini, panemisiini ja asumisiini."
Kuulostaa harhaiselta, tyypillinen akuuttivaiheessa oleva skitsofreeenikkohan kuvittelee ympäristön vainoavan itseään.
Ja miten se yksinhuoltajaäiti vaikuttaa sinun normaalin suhteesi rakentamiseen?
Ja kuka tyrkyttää? Äitisi? Lienet täysikasvuinen? Se huumeongelmainen äiti itseään? Lienet yhä aikuinen, voinet ilmaista ettet ole kiinnostunut? Mielenterveystoimisto? Harvemmin ne ihmisten suhteisiin pakottavat?
Hankkiudu äkkiä hoitoon, olet todella harhaisessa tilassa, kun kuvittelet toisten tyrkyttävän sinulle morsiamia. - dfg5
hjk6 kirjoitti:
"Minä kyllä pystyn rakentamana mitä tahansa normaalia, mutta minä en voi vaikuttaa ympäristön toimintaan, joka kokee tarpeekseen puuttua ajamisiini, panemisiini ja asumisiini."
Kuulostaa harhaiselta, tyypillinen akuuttivaiheessa oleva skitsofreeenikkohan kuvittelee ympäristön vainoavan itseään.
Ja miten se yksinhuoltajaäiti vaikuttaa sinun normaalin suhteesi rakentamiseen?
Ja kuka tyrkyttää? Äitisi? Lienet täysikasvuinen? Se huumeongelmainen äiti itseään? Lienet yhä aikuinen, voinet ilmaista ettet ole kiinnostunut? Mielenterveystoimisto? Harvemmin ne ihmisten suhteisiin pakottavat?
Hankkiudu äkkiä hoitoon, olet todella harhaisessa tilassa, kun kuvittelet toisten tyrkyttävän sinulle morsiamia.Mikäli kaikki olisi normaaliin tapaan edennyt, niin en olisi koskaan joutunutkaan tekemisiin mt-hoidon kanssa. Lääkärin on mm. itse kirjoittanut paperiin, että on itse irtisanoutunut työstä. Todellisuudessa työpaikka vain meni nurin ja tekijät irtisanottiin minut mukaan lukien. Tämä tieto tuli vanhemmiltai, jotka ei lääkäreiden ohella ottanut uskoakseen, että mikäli mm. irtisanoutuu työstä, niin siitä tulee mm. työttömysetuuksiin sanktioita se, että minulla on edelleen silloisen työpaikan johtajan allekirjoittama paperi, että irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Eli siinä mt-alan harhaisuutta tekemisistä.
Asumisista ja ajamisista, niin tuolloin minut haluttiin kotiin takaisin asumaan ja että säästäisin rahaa autoon, jonka jälkeen isäni oli halukas valikoimaan mnulle asunnon. Mt-ala on kirjoittanut paperiin asian asumismuotona. Olin kyllä ja tuolloin ylittänyt jopa nuoren aikuisuuden rajan, joten lakienkin mukan saan itse valita asuinmuotoni ja paikan, eikä kellään muulla kuin poliisilla taikka katsastusmiehellä ole oikeutta puuttua ajamisiini, eikä näiden kanssa ole ollut oingelmia, joten eiköhän nämäkin asiat ole olleet omassa harkinnassani.
Ihmis-suhteista, niin eihän se Stefanie Forresterkaan hyväksynyt Brookea Kauniissa ja Rohkeissa. Sama meillä. Panemiseni ja ihmis-suhteeni on kokoajan tapetilla. Olet oikeassa. Kukaan ei voi pakottaa suhteeseen ja siksipä kieltäydyn huonoksi katsotuista suhteista. Samaa ajatusta tarjoan myös muille. Mikäli kumppani ei tunnu mielekkäältä, niin ei kait sitä paksuksi kannata panna taikka naimisiin mennä.
Kyllä ne harhat nyt muilla ihmisillä on ja sinun viestisi ei osoita muuta kuin vastahakoisuutta ja mikäli et ole muuta kuin vastahakoinen, niin älä vastaa viestiini.
Kuten jo mainitsin, minä lähden hiihtämään. - hjk6
dfg5 kirjoitti:
Mikäli kaikki olisi normaaliin tapaan edennyt, niin en olisi koskaan joutunutkaan tekemisiin mt-hoidon kanssa. Lääkärin on mm. itse kirjoittanut paperiin, että on itse irtisanoutunut työstä. Todellisuudessa työpaikka vain meni nurin ja tekijät irtisanottiin minut mukaan lukien. Tämä tieto tuli vanhemmiltai, jotka ei lääkäreiden ohella ottanut uskoakseen, että mikäli mm. irtisanoutuu työstä, niin siitä tulee mm. työttömysetuuksiin sanktioita se, että minulla on edelleen silloisen työpaikan johtajan allekirjoittama paperi, että irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Eli siinä mt-alan harhaisuutta tekemisistä.
Asumisista ja ajamisista, niin tuolloin minut haluttiin kotiin takaisin asumaan ja että säästäisin rahaa autoon, jonka jälkeen isäni oli halukas valikoimaan mnulle asunnon. Mt-ala on kirjoittanut paperiin asian asumismuotona. Olin kyllä ja tuolloin ylittänyt jopa nuoren aikuisuuden rajan, joten lakienkin mukan saan itse valita asuinmuotoni ja paikan, eikä kellään muulla kuin poliisilla taikka katsastusmiehellä ole oikeutta puuttua ajamisiini, eikä näiden kanssa ole ollut oingelmia, joten eiköhän nämäkin asiat ole olleet omassa harkinnassani.
Ihmis-suhteista, niin eihän se Stefanie Forresterkaan hyväksynyt Brookea Kauniissa ja Rohkeissa. Sama meillä. Panemiseni ja ihmis-suhteeni on kokoajan tapetilla. Olet oikeassa. Kukaan ei voi pakottaa suhteeseen ja siksipä kieltäydyn huonoksi katsotuista suhteista. Samaa ajatusta tarjoan myös muille. Mikäli kumppani ei tunnu mielekkäältä, niin ei kait sitä paksuksi kannata panna taikka naimisiin mennä.
Kyllä ne harhat nyt muilla ihmisillä on ja sinun viestisi ei osoita muuta kuin vastahakoisuutta ja mikäli et ole muuta kuin vastahakoinen, niin älä vastaa viestiini.
Kuten jo mainitsin, minä lähden hiihtämään.Että kuka sitä yh-äitiä tyrkytti? Entä miten se ympäristö sinua painosti ja tarkkaili? Harhaisuutta...
Ja kiitos, minä irtisanouduin huonosta suhteesta, missä mies oli hullu, ei edes halunnut parantua ja ryppäsi ym... ja mies myös näki kaiken ympäristön syynä.. kuten sinä! - dfg5
hjk6 kirjoitti:
Että kuka sitä yh-äitiä tyrkytti? Entä miten se ympäristö sinua painosti ja tarkkaili? Harhaisuutta...
Ja kiitos, minä irtisanouduin huonosta suhteesta, missä mies oli hullu, ei edes halunnut parantua ja ryppäsi ym... ja mies myös näki kaiken ympäristön syynä.. kuten sinä!Ei kukkan ole tarkkaillut, mutta kun kerta muitakin tuttuja on, niin kaipa silloin jokaisella on omat odotukset?? Kaipa se yh itseään tyrkytti, mutta ihmettelen vain miksi, koska sillä oli varmasti soveliaampaakin seuraa (päättelyä). Kenellä siis harhoja?
- Kasvot kehiin
ap. kirjoitti:
mielipiteitä pystytään vaihtamaan. ja aina semmoisen ryyppykeikan jälkeen hän on hyvin katuvainen ja sanoo lopettavansa. seuraavaan kertaan asti. valehtelulleen hän ei osaa kertoa syytä. ne vain lipsuvat suusta. tästä on seurannut se, etten luota häneen enää missään. jos hän sanoo ottaneensa lääkkeensä, käyn tarkistamassa ym. ja totta kai tämä syö suhdetta, kun minä kyttään. ja minun on se pakko tehdä, sillä vain se otettu lääke auttaa. eli en tee sitä pahuuttani vaan mieheni parhaaksi.
mutta tuntuu nyt, että itsellä on seinä vastassa. en enää jaksakaan odottaa sitä seuraavaa kertaa, kun hän retkahtaa viinaan tai entisiin heiloihinsa. mies anelee, etten jättäisi häntä (asiasta on siis puhuttu), koska hän ei pärjää ilman minua ja rakastaa. minä kyllä rakastan, mutta pärjään paremmin ilman häntä.Voisitko ajatella jotakin terapiaa myös itsellesi? Varmaan voisi onnistua näin vaikeassa tilanteessa? En tarkoita niin, että olisit hullu vaan: Ettei mitään vain sitten jäisi mieleen taka-alalle tulevia suhteita varten ja poikasi kasvatusta ajatellen.
Muista että miehesi on aikuinen ihminen! Hän ei tarvitse vartijaa! Tekee hänelle vain hyvää päästä kohtaamaan nuo asiat, jos pettämisestäkin on kerran kyse. Hän voi kärsiä tilanteessa, jossa joutuu odottamaan milloin taivas tipahtaa niskaan menneisyyden takia. Olet varmasti hänelle kaikki kaikessa. Ei hän muuten reissuiltaan olisi takaisin tullut.
Toki on olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat aivan tunnekylmiä tämän kaltaisille asioille. Ne ovat kuitenkin harvassa. Alkoholi ei välttämättä tee ihmisestä kuitenkaan psykopaattia tai narsistia tms, vaikka joskus näin luullaan.
Kirjoita googleen hakusanaksi Myllyhoito tai Minnesotahoito ja kerro tänne mitä mieltä olet. Toivoaan paremmasta huomisesta ei saa koskaan menettää! - hjk6
dfg5 kirjoitti:
Ei kukkan ole tarkkaillut, mutta kun kerta muitakin tuttuja on, niin kaipa silloin jokaisella on omat odotukset?? Kaipa se yh itseään tyrkytti, mutta ihmettelen vain miksi, koska sillä oli varmasti soveliaampaakin seuraa (päättelyä). Kenellä siis harhoja?
Oletan, että olet n. 20 vuotias ja et ole kypsä ottamaan vastuuta itsestäsi. Kaiken, mitä tapahtuu (työpaikan menetys, autoharmit) laitat muiden syyksi, koska sinä olet sairas, etkä siten voi ottaa mistään vastuuta ja koska mielestäsi ympäristö kyttää sinua ja haittaa elämistäsi.
Kuule, sen verran voin oloasi helpottaa, että ympäristö ei välitä tuon taivaallista sinusta ja ongelmistasi. Olet sen mielestä luultavasti yhteiskunnan tukien hyödyntäjä (elätti), laiska ja omahyväinen. Omahyväinen siksi, kun tulet tänne palstalle elvistelemään kun huumeongelmainen yh-äiti kehtasi olla sinusta kiinnostunut. Mikähän siinä naisessa oli sinulle kyllin huonoa? Se, että oli äiti, yksinhuoltaja, vai huumetaustainen? Se huumeidenkäyttö on yhtälailla sairaus kuin omasi. Ja voin kertoa,että siitä paranee jopa helpommin kuin mielisairaudesta. Sinä kai olisit arvollesi tarvinnut vähintään miss maailmalta näyttävän akateemisesti koulutetun, arvostetussa asemassa olevan yksilön. Kun kerran mielestäsi niin erinomainen olet.
Aikuistu. Ja ala kantaa vastuu itsestäsi. - ap.
Kasvot kehiin kirjoitti:
Voisitko ajatella jotakin terapiaa myös itsellesi? Varmaan voisi onnistua näin vaikeassa tilanteessa? En tarkoita niin, että olisit hullu vaan: Ettei mitään vain sitten jäisi mieleen taka-alalle tulevia suhteita varten ja poikasi kasvatusta ajatellen.
Muista että miehesi on aikuinen ihminen! Hän ei tarvitse vartijaa! Tekee hänelle vain hyvää päästä kohtaamaan nuo asiat, jos pettämisestäkin on kerran kyse. Hän voi kärsiä tilanteessa, jossa joutuu odottamaan milloin taivas tipahtaa niskaan menneisyyden takia. Olet varmasti hänelle kaikki kaikessa. Ei hän muuten reissuiltaan olisi takaisin tullut.
Toki on olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat aivan tunnekylmiä tämän kaltaisille asioille. Ne ovat kuitenkin harvassa. Alkoholi ei välttämättä tee ihmisestä kuitenkaan psykopaattia tai narsistia tms, vaikka joskus näin luullaan.
Kirjoita googleen hakusanaksi Myllyhoito tai Minnesotahoito ja kerro tänne mitä mieltä olet. Toivoaan paremmasta huomisesta ei saa koskaan menettää!uskon kuitenkin ja lääkärit uskovat, että kyse on ensisijaisesti mieklen sairaudesta eikä alkoholismista. siitä alkoholista hän vain hakee apua masennukseen. ja alkoholihan vain pahentaa sitä.
ja terapiasta. kyllähän sitä ehdotettiin, pariterapiana ja kokeiltiinkin. mutta tuntui kiusalliselta istua pöydän ääressä: minä, mies, lääkäri, hoitaja, hoitaja-harjoittelija ja perheterapeutti. enkä muutenkaan tunne tarvitsevani apua. apua tarvii mies, enkä enää osaa sitä antaa. en tiedä haluankokaan. - dfg5
hjk6 kirjoitti:
Oletan, että olet n. 20 vuotias ja et ole kypsä ottamaan vastuuta itsestäsi. Kaiken, mitä tapahtuu (työpaikan menetys, autoharmit) laitat muiden syyksi, koska sinä olet sairas, etkä siten voi ottaa mistään vastuuta ja koska mielestäsi ympäristö kyttää sinua ja haittaa elämistäsi.
Kuule, sen verran voin oloasi helpottaa, että ympäristö ei välitä tuon taivaallista sinusta ja ongelmistasi. Olet sen mielestä luultavasti yhteiskunnan tukien hyödyntäjä (elätti), laiska ja omahyväinen. Omahyväinen siksi, kun tulet tänne palstalle elvistelemään kun huumeongelmainen yh-äiti kehtasi olla sinusta kiinnostunut. Mikähän siinä naisessa oli sinulle kyllin huonoa? Se, että oli äiti, yksinhuoltaja, vai huumetaustainen? Se huumeidenkäyttö on yhtälailla sairaus kuin omasi. Ja voin kertoa,että siitä paranee jopa helpommin kuin mielisairaudesta. Sinä kai olisit arvollesi tarvinnut vähintään miss maailmalta näyttävän akateemisesti koulutetun, arvostetussa asemassa olevan yksilön. Kun kerran mielestäsi niin erinomainen olet.
Aikuistu. Ja ala kantaa vastuu itsestäsi.Arviosi heittää. Ikää on enemmän kuin 20 ja nähtävästi olen aina ollut 10-vuotta vanhempi kuin ympäristöni. Myönnän toki, että olisin voinut toimia työelämässä toisin, mutta ne jotka pakertavat samankaltaisissa töissä tänäpäivänä joista minä olen päässyt eroon, niin heillä ei mene sen lujempaa kuin minulla työttömänä. Mikäli työnantaja ei maksa, niin ei myöskään tehdä ja minä olen kyllä oman osuuteni tehnyt. Sääntöjen mukaisesti työnantajat ovat kyllä näissä asioissa olleet väärässä. Loppujen lopuksi maitotölkki maksaa kaupassa sen todelliset tuotanto ja toimituskustannukset. Minä en voi valmistaa ja toimittaa miljoonaa litraa maitoa sen halvemalla kun kukaan muukaan. Säänttöjen mukaan automurhe laskutuksineen on jonkun muun kuin minun.
Kyllähän se virallinen yhteiskunta on kiinostunut murheistani vaikka tavallista taapertajaa se ei lähtökohtaisesti kiinnostaisikaan. Joillakin on tässä maailmassa vielä taskulaskin. Työnantajathan sen lopupeleissä päättävät, että maksavatko olemassaoloni joko sosiaalietuuksina vai vastikkeellisena eli työnä.
Koulutuksista en sitten välitä tuon taivaallista, mutta pääkoppa se täytyy olla kunnossa yh:llakin. - hjk6
dfg5 kirjoitti:
Arviosi heittää. Ikää on enemmän kuin 20 ja nähtävästi olen aina ollut 10-vuotta vanhempi kuin ympäristöni. Myönnän toki, että olisin voinut toimia työelämässä toisin, mutta ne jotka pakertavat samankaltaisissa töissä tänäpäivänä joista minä olen päässyt eroon, niin heillä ei mene sen lujempaa kuin minulla työttömänä. Mikäli työnantaja ei maksa, niin ei myöskään tehdä ja minä olen kyllä oman osuuteni tehnyt. Sääntöjen mukaisesti työnantajat ovat kyllä näissä asioissa olleet väärässä. Loppujen lopuksi maitotölkki maksaa kaupassa sen todelliset tuotanto ja toimituskustannukset. Minä en voi valmistaa ja toimittaa miljoonaa litraa maitoa sen halvemalla kun kukaan muukaan. Säänttöjen mukaan automurhe laskutuksineen on jonkun muun kuin minun.
Kyllähän se virallinen yhteiskunta on kiinostunut murheistani vaikka tavallista taapertajaa se ei lähtökohtaisesti kiinnostaisikaan. Joillakin on tässä maailmassa vielä taskulaskin. Työnantajathan sen lopupeleissä päättävät, että maksavatko olemassaoloni joko sosiaalietuuksina vai vastikkeellisena eli työnä.
Koulutuksista en sitten välitä tuon taivaallista, mutta pääkoppa se täytyy olla kunnossa yh:llakin.kun tekstiesi perusteella olet 15-vuotiaan tasolla, niin kohteliaisuuttani lisäsin siihen vielä 5.
Summa summarum: olet laiska yhteiskunnan elätti, joka ei viitsinyt tehdä tylsää työtä (sitä, mitä koulutuksellasi ja taustallasi satuit saamaan) ja saada siitä huonoa palkkaa. Et pysty rakentamaan kunnon ihmissuhdetta, koska olet mielestäsi niin erinomainen, ettei sinulle kukaan kelpaa. Jos joku kehtaa epäillä sanojasi, sinulla on pakonomainen tarve todistaa olevasi oikeassa (soitot ex-naiselle - tilasit puhelinerittelyn - NORMAALIT ihmiset olisivat antaneet olla...).
Kuule, alahan kasvaa aikuiseksi. Sinulla on pitkä matka kirittävänä. - dfg5
hjk6 kirjoitti:
kun tekstiesi perusteella olet 15-vuotiaan tasolla, niin kohteliaisuuttani lisäsin siihen vielä 5.
Summa summarum: olet laiska yhteiskunnan elätti, joka ei viitsinyt tehdä tylsää työtä (sitä, mitä koulutuksellasi ja taustallasi satuit saamaan) ja saada siitä huonoa palkkaa. Et pysty rakentamaan kunnon ihmissuhdetta, koska olet mielestäsi niin erinomainen, ettei sinulle kukaan kelpaa. Jos joku kehtaa epäillä sanojasi, sinulla on pakonomainen tarve todistaa olevasi oikeassa (soitot ex-naiselle - tilasit puhelinerittelyn - NORMAALIT ihmiset olisivat antaneet olla...).
Kuule, alahan kasvaa aikuiseksi. Sinulla on pitkä matka kirittävänä.Niin kyllähän soitosta on jo kymmennen vuotta ja niinhän minäkin sain soiton kun piti maksaa taksimatka kun rahat oli loppunut kesken juhlinnan.
Niin, kyllähän minä olin aluksi työelämässä amerikkalaisten elätti ja sittemmin japanilaisten. Eihän se meidän yhteiskunta halunnut siitä kuin siivun välistä. - lukaissut
ap. kirjoitti:
uskon kuitenkin ja lääkärit uskovat, että kyse on ensisijaisesti mieklen sairaudesta eikä alkoholismista. siitä alkoholista hän vain hakee apua masennukseen. ja alkoholihan vain pahentaa sitä.
ja terapiasta. kyllähän sitä ehdotettiin, pariterapiana ja kokeiltiinkin. mutta tuntui kiusalliselta istua pöydän ääressä: minä, mies, lääkäri, hoitaja, hoitaja-harjoittelija ja perheterapeutti. enkä muutenkaan tunne tarvitsevani apua. apua tarvii mies, enkä enää osaa sitä antaa. en tiedä haluankokaan.ketjun: voimia sinulle vaimo.
En nyt päässyt kovin sisälle sairastuneen miehesi työhistoriaan mutta itse monisairauksista (lopulta henkinen uupuminen eli burnout) pois työelämästä jääneenä lähtisin nyt "parantamaan" tätä masennusta: "en ole mies enkä mitään, kun voimat loppu ja olen masentunut" ... jollain pariterapialla, jossa panostaisitte perhekeskeiseen parisuhteeseen ja toistenne tukemiseen aviopuolisoina.
Voin olla ihan väärässäkin, mutta mies (kuten nainenkin tänäpäivänä) tuntee mieletöntä riittämättömyyttä ja huonommuutta siitä, ettei ole ARVOKAS, koska ei pysty TYÖHÖN.
Tämä vaikuttaa lamauttavasti myös siihen arkitoimintaan, että "lapsen hakeminenhan ei ole mitään KUNNON MIEHEN työtä" ja saa miehesi voimaan huonosti, masentumaan ja esim. käyttämään alkoholia ... vaikka varmasti hän rakastaakin teitä: sinua ja lasta. Kun vielä sinä odotat häneltä "ryhdistäytymistä" eikä hän pysty siihen, niin masennuskierre alkoholiongelmineen (mikä nimenomaan aktivoituu KOTONA), on valmis.
Miehesi tarvitsisi nyt jotain kodin ulkopuolista "työtä"/toimintaa/työkokeilua aikuisine ihmisineen, mikä saisi hänet tuntemaan itsensä yhteiskunnallisesti tärkeäksi MIEHEKSI/ihmiseksi!! Näin hän löytäisi itsetuntonsa uudestaan ja parantumisprosessi lähtisi ehkä käyntiin. Yksin kotona hän masentuu vain lisää.
Kokeilkaa vaikka parisuhdeleiriä. - ap.
lukaissut kirjoitti:
ketjun: voimia sinulle vaimo.
En nyt päässyt kovin sisälle sairastuneen miehesi työhistoriaan mutta itse monisairauksista (lopulta henkinen uupuminen eli burnout) pois työelämästä jääneenä lähtisin nyt "parantamaan" tätä masennusta: "en ole mies enkä mitään, kun voimat loppu ja olen masentunut" ... jollain pariterapialla, jossa panostaisitte perhekeskeiseen parisuhteeseen ja toistenne tukemiseen aviopuolisoina.
Voin olla ihan väärässäkin, mutta mies (kuten nainenkin tänäpäivänä) tuntee mieletöntä riittämättömyyttä ja huonommuutta siitä, ettei ole ARVOKAS, koska ei pysty TYÖHÖN.
Tämä vaikuttaa lamauttavasti myös siihen arkitoimintaan, että "lapsen hakeminenhan ei ole mitään KUNNON MIEHEN työtä" ja saa miehesi voimaan huonosti, masentumaan ja esim. käyttämään alkoholia ... vaikka varmasti hän rakastaakin teitä: sinua ja lasta. Kun vielä sinä odotat häneltä "ryhdistäytymistä" eikä hän pysty siihen, niin masennuskierre alkoholiongelmineen (mikä nimenomaan aktivoituu KOTONA), on valmis.
Miehesi tarvitsisi nyt jotain kodin ulkopuolista "työtä"/toimintaa/työkokeilua aikuisine ihmisineen, mikä saisi hänet tuntemaan itsensä yhteiskunnallisesti tärkeäksi MIEHEKSI/ihmiseksi!! Näin hän löytäisi itsetuntonsa uudestaan ja parantumisprosessi lähtisi ehkä käyntiin. Yksin kotona hän masentuu vain lisää.
Kokeilkaa vaikka parisuhdeleiriä.eli hän on yrittäjä. nyt sen yrityksen hoitaa muut. ja on nyöntänyt, että tulevaisuus pelottaa, miten selvitä lainoista, jos hän ei kykenekään työhön. ja se yrittäminen on myös osin ollut pakkopullaa, eli siellä on osa-alue, jota hän inhoaa, mutta koska se on tällä hetkellä tuottoisinta, hän ei halua siitä luopua. se osa, mikä häntä kiinnostaa, ei tuota niin paljon.
on itse myöntänyt, että pieni puuhastelu auttaa, kun vaan jaksaisi... ja nyt vielä pelkää menettävänsä minut, sillä olen suoraan sanonut, että viimeistä kertaa ei enää tule. seuraava ryyppyputki tai valheesta kiinnijääminen (vaikka miten pienestä), niin en enää odota seuraavaa. - Edellinen
ap. kirjoitti:
uskon kuitenkin ja lääkärit uskovat, että kyse on ensisijaisesti mieklen sairaudesta eikä alkoholismista. siitä alkoholista hän vain hakee apua masennukseen. ja alkoholihan vain pahentaa sitä.
ja terapiasta. kyllähän sitä ehdotettiin, pariterapiana ja kokeiltiinkin. mutta tuntui kiusalliselta istua pöydän ääressä: minä, mies, lääkäri, hoitaja, hoitaja-harjoittelija ja perheterapeutti. enkä muutenkaan tunne tarvitsevani apua. apua tarvii mies, enkä enää osaa sitä antaa. en tiedä haluankokaan.Joo yritin vain auttaa. Mutta jos hän yrittää helpottaa oloaan alkoholilla on kyllä mielestäni valitettavasti kyse alkoholismista. Yrittää hallita itseään ja omia olotilojaan alkoholilla, sitähän ne juopotkin tekee!! Alkoholismi on kyllä ennen kaikkea mielensairaus.
En kyllä halua kyseenalaistaa kenenkään ammattipätevyyttä, jos hoitohenkilökunta on ollut sitä mieltä ettei kyse ole alkoholista. - ap.
Edellinen kirjoitti:
Joo yritin vain auttaa. Mutta jos hän yrittää helpottaa oloaan alkoholilla on kyllä mielestäni valitettavasti kyse alkoholismista. Yrittää hallita itseään ja omia olotilojaan alkoholilla, sitähän ne juopotkin tekee!! Alkoholismi on kyllä ennen kaikkea mielensairaus.
En kyllä halua kyseenalaistaa kenenkään ammattipätevyyttä, jos hoitohenkilökunta on ollut sitä mieltä ettei kyse ole alkoholista.ollut tietysti ongelma ja tottakai hoitohenkilöstä on kehottanut pysymään siitä irti. mutta kun mieheni meni hoitoon, myös minä epäilin, että hoidetaanko tässä nyt alkoholismia mielisairautena. mutta lääkäri sanoi sen olleen lähinnä pakotie siihen pahaan oloon. nyt hänellä on lääkkeet siihen ja niiden kanssa ei saisi käyttää alkoholia.
kyllähän se lapuan juttu ihan ok:lta kuulosti, mutta ei meidän jutulta. - nollamolla
dfg5 kirjoitti:
Niin kyllähän soitosta on jo kymmennen vuotta ja niinhän minäkin sain soiton kun piti maksaa taksimatka kun rahat oli loppunut kesken juhlinnan.
Niin, kyllähän minä olin aluksi työelämässä amerikkalaisten elätti ja sittemmin japanilaisten. Eihän se meidän yhteiskunta halunnut siitä kuin siivun välistä.saada viimenen sana.
- Entä itse
nollamolla kirjoitti:
saada viimenen sana.
Eiköhän dfg5:sta ole painostettu jo aivan tarpeeksi. Sen huomaa, mutta ei meidän siviilissä oleilevien kanssaihmisten tarvitse enää sitä jatkaa. Minun mielestäni jokainen on ainutlaatuinen ihminen omine mielipiteineen ja arvoineen ja saa sitä ollakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti40330893Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi
Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J4764215Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?972735Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331901Teille, Venäjällä pelottelijat
Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?5911670- 861596
Kakista se ulos nainen vihdoin viimein
Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.751570Ujostuttaa eräs aikuinen mies...
Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit591506Jos me käytäs nainen
Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?721250