Moi!
Mä päätin kirjoittaa omasta kokemuksestani ja siitä, mitä olen saanut kestää ujouteni vuoksi. Mä oon aina ollut aika hiljainen persoona ja monet ihmiset ovat aina saaneet minusta sellaisen kuvan, että olen ujo. Ala-asteella jouduin koulukiusatuksi "ujouteni" ja kiltin tytön maineeni vuoksi ja pikku hiljaa mun itsetunto alkoi murentua ja lopulta uskoin itsekin kiusaajien väittelyyn, et oon ujo ja sen takia mulle saa olla ilkeä... No ylä-asteelle siirryttyäni huomasin muutoksen itsessäni ja minusta oli tullut paljon puheliaampi ja itsevarmempi, kuin vuosiin. Olin onnellinen pitkästä aikaa ja en välittänyt enää muiden mielipiteistä. Mutta nyt taas tässä lähiaikoina olen saanut kuulla sitä samaa, kuin pari vuotta sitten ja itsetuntoni on todella alhaalla. Mä en vaan voi sille mitään, että ihmiset saa musta tällasen kuvan. Mun mielestä mä oon ihan tarpeeksi puhelias, mut jopa mun ystävät huomauttelee mulle hiljaisuudestani, he kun ovat itse huippusosiaalisia ihmisiä. Musta tuntuu, et mä en enää kelpaa niiden seuraan=( Mua loukkaa todella paljon ujoksi nimittely ja kaverini eivät varmaan tiedä miltä se tuntuu, kun itse luuleekin, että vähän mä oon taas tänään ollut niin rohkea, mutta saankin kuulla kavereiltani aivan muuta. He yrittävät muuttaa minua mieleisekseen, mutta ovat unohtaneet kysyä mielipiteeni asiaan! Miten mun itsetunto tästä koskaan nousee, kun jopa bestikseni ei hyväksy minua tällaisena? Auttakaa joku ja kertokaa, et miten saan ujon maineeni pois!
Mä päätin kirjoittaa omasta kokemuksestani ja siitä, mitä olen saanut kestää ujouteni vuoksi. Mä oon aina ollut aika hiljainen persoona ja monet ihmiset ovat aina saaneet minusta sellaisen kuvan, että olen ujo. Ala-asteella jouduin koulukiusatuksi "ujouteni" ja kiltin tytön maineeni vuoksi ja pikku hiljaa mun itsetunto alkoi murentua ja lopulta uskoin itsekin kiusaajien väittelyyn, et oon ujo ja sen takia mulle saa olla ilkeä... No ylä-asteelle siirryttyäni huomasin muutoksen itsessäni ja minusta oli tullut paljon puheliaampi ja itsevarmempi, kuin vuosiin. Olin onnellinen pitkästä aikaa ja en välittänyt enää muiden mielipiteistä. Mutta nyt taas tässä lähiaikoina olen saanut kuulla sitä samaa, kuin pari vuotta sitten ja itsetuntoni on todella alhaalla. Mä en vaan voi sille mitään, että ihmiset saa musta tällasen kuvan. Mun mielestä mä oon ihan tarpeeksi puhelias, mut jopa mun ystävät huomauttelee mulle hiljaisuudestani, he kun ovat itse huippusosiaalisia ihmisiä. Musta tuntuu, et mä en enää kelpaa niiden seuraan=( Mua loukkaa todella paljon ujoksi nimittely ja kaverini eivät varmaan tiedä miltä se tuntuu, kun itse luuleekin, että vähän mä oon taas tänään ollut niin rohkea, mutta saankin kuulla kavereiltani aivan muuta. He yrittävät muuttaa minua mieleisekseen, mutta ovat unohtaneet kysyä mielipiteeni asiaan! Miten mun itsetunto tästä koskaan nousee, kun jopa bestikseni ei hyväksy minua tällaisena? Auttakaa joku ja kertokaa, et miten saan ujon maineeni pois!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Perusluonnettaan ei voi muuttaa, halusi tai ei, ja sen kanssa on vain opittava elämään. Mä olit itse koko peruskoulun "se joku" , se hiljainen kilttityttö, varjo, joka ei koskaan sanonut mitään. Toisten käytös, no kyllhän se satutti, mutta mulla oli sentään aina joku, joka ymmärsi.
En mä mikään huippusosiaalinen vieläkää ole, enkä haluakaan olla mikään tyhjänjauhaja. Silti, porukka on kypsynyt sen verran, että osaa arvostaa mua sellaisena kuin olen. Ja koska mä en enää seiso kaikkialla tuppisuuna, mulla ei ole mitään syytä valittaa, vaikka en olekaan se joukon keskipiste.
Jokainen on persoona omalla tavallaan, joten älä turhaan yritä olla jotain, mitä et ole. Häiritsevästä ujoudesta voi silti yrittää päästä eroon vain yksinkertaisesti rohkaisemalla mielensä...
lisäisin tohon juttuun, et musta levitettiin
juttua tyyliin että minä en puhu mitään.Minua
alettiin porukalla välttelemään sen takia.Saan
kuulla kettuilua asiasta velä tänäkin päivänä,koska juttu on päässyt ajan myötä paisumaan.Minkä yksi ihminen voi tehdä jos vastassa on koko koulun oppilaat?!
Joo tuttua puhetta..
Mäkin olen aika 'ujo' ja hiljanen.
Mutta ala-asteen jälkeen, ylä- asteelle siirryttyä oon paljon rohkeempi.. Rasittaa ihteekin kun ei aina tuu suusta sanaa.. vaikka haluais. Mutta parhaat kaverit kyllä ymmärtää, toinen niistä on myös aika ujo.. Toivosi saavani tän ujouteni pois! kai se sit iän myötä lähtee...
Tytöillä toi sosiaalisuus on näköjään tärkeempää ku pojilla.Joskus kavereitten kaa ei puhuta varmaan mitään viiteen minuuttiin ja sit ku joku puhuu ni se sanoo jotai: "hyi vittu ku on lämmintä bissee"
Ite olin joskus tosi ujo, nykyään oon päässy siitä jo vähän.Mutta sittenki hiljasta pidetään vähän outona ja oletetaan et sille voi vittuilla ihan miten vaan.
hei, sullahan on melkei samanlainen juttu ku mullaki.. muaki kiusattii (lähinnä pojat) ala-asteella mun ujouden ja just sen "kiltin tytön" maineen takia, mulla oli kuitenki sillon iso kaveriporukka tukemassa ja ala-asteesta selvisin ihan hyvin. Kyllä mä tutussa kaveripiirissä olin tosi puhelias, mutta ku ei ollu kavereita lähellä, muutuin iha eri ihmisex.
Yläasteelle ku tulin, olin alux edelleeki aika hiljanen, ja jostain syystä en osannu alottaa just minkäänlaista keskustelua nimenomaa poikien kanssa. mä luulen, et se jäi jotenki siitä ku jätkäthä mua just ala-asteella kiusas.. sit jotenki sain lisää itsevarmuutta ja tuntu et olin rohkeempi ku koskaa ennen. ja sitte mua taas "muistutettii" vähän väliä (taas nimenomaa pojat asialla), et hei, mähä olenki vaa se "kiltti ujo pikkutyttö" joka ei koskaa puhu kenellekää mitää ja niinpä mä olin taas lähtöpisteessä.
nyt peruskoulu on onnellisesti ohi, mutta mä oon edellee se hiljanen ja ujo tyttö joka ei osaa puhua poikien kanssa mitää...kuulostaa jonkun mielestä varmasti tosi avuttomalta ja nynnyltä mut kaipa mä ala-asteelta sain jonkunlaisia "traumoja" tai vastaavia...
eli nyt oon sentää jo lukiossa ja tänää alkaa eka ihan kunnon päivä siellä ja mua pelottaa tosissaa miten mä sieltä selviän joskus pois.........
tossa ei ollu varmaa puoletkaa kaikesta mitä mä voisin tosta mun ongelmasta kirjottaa, mut enpä viitti pitkästyttää enempää ja jos jollain on ollu samanlaisii ongelmii mut on päässy niistä eroon, ni kertokaa ihmeessä miten!
kitoos..... :)
hups...tuli äskeisee viestii toho otsikon kohalle se minkä mä tarkotin nimimerkiks..älkää välittäkö..=)
Meitsiki oli viel lukios tosi hiljanen ja ujo, mut nyt se on kadonnu. Iän myötä ruvennu vähä kelailee asioita(no enhän mä oo ku vast 19). On se kyl kumma miten noihin hiljasiin kohdistetaa jotai kummia ennakkoluuloja, ikäänkuin niitten ujoutta pitäis selitellä jollakin. Itekin sain kuulla frendiltä et joku muija on parin vuoden ajan luullu mua joksku vitun nistiks. No sanoin ämmälle suorat sanat, johan loppu luulottelu.
Mä olen itsekin hieman ujo, mutta ei se minua haittaa. Se ei tarkoita sitä et mulla olis heikko itsetunto. Kyllä mulla aikoinaan oli , mutta ei enää. Monesti voidaan yleistää et jos on ujo
se on yhtä kuin heikko itseluottamus. Mutta näin ei todellakaan ole. Ei kaikkien tarvitse olla niitä huippusosiaalisia jne. ihmisiä. Olisi tylsää jos kaikki olisivat samanlaisia.
Ujous on minun mielestäni viehättävä ominaisuus.
Itse ainakin pidän itsestäni tälläisena kuin olen,
hieman ujona. En mä osaisi enkä haluaisi olla minkään muunlainen. Mutta vaikka olen ujo, olen silti aika sosiaalinen , mutta ehkä sen ensimmäisen kontaktin tekeminen ihmisiin on vähän vaikeampaa kuin ns. rohkeammilla. Mutta ujoudesta ei ole enää merkkiäkään jäljellä kun tutustun ihmiseen paremmin ja opin rentoutumaan hänen seurassaan. Olin kesällä tonnitöissä ja työnantajani sanoi luulleensa minun olevan ujo, mutta olikin erehtynyt kun juttua alkoi lentämään aika kovaan tahtiin :)
Minusta kyllä ihmiset saavat aluksi hieman ujon kuvan. Mutta ei se minua todellakaan haittaa.
Joskus aiemmin kun omasin heikon itsetunnon ajattelin myös kuten sinä, vilandra, että ujous on jotenkin huono ominaisuus. Mutta ei. Sitä se ei ole. Ole ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet!
Toista samanlaista ihmistä kuin sinä ei ole.
Ajattele vaikka niin että et ehkä ihan heti paljasta ihmisille kaikkea itsestäsi.. toisten täytyy ottaa siitä itse selvää! :) Ujous kunniaan!
nii, eihän siinä ujoudessa sillai mitään vikaa ole.. mä en ole varma, onko mun tapauksessa kyse ujoudesta vai jostain muusta, koska mä en millään meinaa KEKSIÄ mitään puhumista vähänkään vieraan ihmisen kanssa, ehkä mä sit vaa hermostun siitä vaan entisestään ja sit ei ainakaa tuu mitään juttua...
tälläki hetkellä mulla olis kiikarissa yx aivan ihana jätkä, jollast mä en oo koskaa aiemmin nähny. ongelma vaa on siinä ku mä en osaa alottaa sen kaa minkäälaista keskustelua, ja mua pännii itteni oikein tosissaan...!
miten puhuminen voi ollakaa nii vaikeeta.......?
miten te ihmiset alottaisitte keskustelun tyypin kanssa, jota näätte vähän väliä koulussa ja jonka kanssa on ohimennen vaihtanu tunnin aikana iha pikasen kouluu liittyvän kommentin, mut ei oo muuten koskaa puhunu sen kaa, katseita on kyllä pari kertaa vaihdettu, en sitte tiiä merkkaako se mitää..................?