Parasta aikaa?

Meillä taas ei ole tukiverkkoakaan, minä nukun jo valmiiksi todella huonoja yöunia joka tekee minusta raivottaren harva se päivä ja ikääkin on jo 30 vuotta. Olen yrittänyt herättää vauvakuumetta mutta huonoin tuloksin; kun ajattelenkin että vauvan kanssa on naimisissa vuosikausia, tulee mieleen tuhat muuta asiaa mitä niiden vuosien aikana varmaan tekee mieli tehdä edes hetkittäin ilman vauvaa.. Oikeasti, meillä ei ole yhtäkään ihmistä jota voisi kuvitella jonkinlaiseksi lapsenvahdiksi, ei sitten ensimmäistäkään. Ei ketään joka auttaisi kun masennus tulee väsymyksen myötä parhaaksi kaveriksi. Ei ketään joka lähtisi äidin ja vauvan kanssa ulkoilemaan eikä ketään jolla olisi myös vauva vauvalle kaveriksi. Olisimme mieheni kanssa kahden siis ehkä 10 vuoden kuluttua yötä (eikös siinä iässä jo lapset yökyläile kavereilla). Pelottaa oikeasti. Toisaalta ei auta, koska ylipäänsä haluamme lapsen, se on yritettävä saada. Ei ole helppoa. Emme asu edes Suomessa että voisi käyttää mll: aa apuna.

ja silti vauvakuume kirjoitti:

Meillä taas ei ole tukiverkkoakaan, minä nukun jo valmiiksi todella huonoja yöunia joka tekee minusta raivottaren harva se päivä ja ikääkin on jo 30 vuotta. Olen yrittänyt herättää vauvakuumetta mutta huonoin tuloksin; kun ajattelenkin että vauvan kanssa on naimisissa vuosikausia, tulee mieleen tuhat muuta asiaa mitä niiden vuosien aikana varmaan tekee mieli tehdä edes hetkittäin ilman vauvaa.. Oikeasti, meillä ei ole yhtäkään ihmistä jota voisi kuvitella jonkinlaiseksi lapsenvahdiksi, ei sitten ensimmäistäkään. Ei ketään joka auttaisi kun masennus tulee väsymyksen myötä parhaaksi kaveriksi. Ei ketään joka lähtisi äidin ja vauvan kanssa ulkoilemaan eikä ketään jolla olisi myös vauva vauvalle kaveriksi. Olisimme mieheni kanssa kahden siis ehkä 10 vuoden kuluttua yötä (eikös siinä iässä jo lapset yökyläile kavereilla). Pelottaa oikeasti. Toisaalta ei auta, koska ylipäänsä haluamme lapsen, se on yritettävä saada. Ei ole helppoa. Emme asu edes Suomessa että voisi käyttää mll: aa apuna.

Lue lisää

Ei kannata liikaa miettiä sitä tukiveron laajuutta ennakkoon, koska vauvan tulo perheeseen saattaa poikia myös yllättäviä ihmissuhteita vanhemmille. Joku puolituttu saattaa olla niin mielissään sinun lapsestasi, että haluaa tavata teitä usein, ja jopa ottaa lapsesi silloin tällöin hoitoon! (...ja yhtäkkiä saatatkin huomata, että HALUATkin hoitaa lapsesi ihan yksin...) Eli jos sinusta nyt tuntuu siltä, että sinulla ei ole tukiverkkoa, niin asia saattaa hyvinkin muuttua ihan toisenlaiseksi sitten kun sinulla onkin lapsi!

Miksi sinä nukut jo nyt huonoja yöunia? Entä jos hankkisit itsellesi aiheen jopa vajanaisiin yöuniin, siis hankkisit lapsen? Ehkä sinä kuitenkin alitajuisesti toivot, että saisit lisää/muuta ajateltavaa, vaikka tällä hetkellä ajattelisitkin että sinulla on pää liian täynnä käsittelemättömiä asioita..? Saattaisit hyvinkin alkaa nukkua taas hyvin öisin, jos alkaisit ajatella omaa pientä kääröä? Sitä ajatellessa saatat kyllä valvoa kahta kauheamminkin, mutta et ilman syytä! Ja kannattaa keskittyä niihin POSITIIVISIIN asioihin, mitkä SINÄ itse kokisit mahdollisesti kaikkein ihanimpina asioina. Joku tulee hyvälle mielelle, kun ajattelee niitä pienenpieniä ja pehmoisia vauvanvaatteita, joku toinen haluaisi kokeilla erilaisten vauvansoseitten valmistusta, joku haluaisi lukea satuja ääneen pienelle vauvalleen, ja joku toivoisi vain pääsevänsä pienille kävelylenkeille vaunuja työnnellen, ilman että tarvitsisi ajatella yhtään mitään....

Vauva perheessä on juuri sitä mitä sinä haluat sen olevan, jos sinä niin haluat! Se, että säilyttää oman positiivisuutensa ja optimistisuutensa, poistaa/jättää tapahtumatta monia ikävämpiä asioita. Niin se vain tahtoo olla!

Ja ÄITI on lapselle paras kaveri aika pitkään - kyllä niitä "lapsikavereita" alkaa ihan väistämättä löytyä sitten, kun alkaa neuvolakäynnit ja myöhemmin kerhot! Ylipäänsäkin pariskunnat saa paljon uusia ystäväpariskuntia jo siitä lähtien, kun istuskellaan odottelemassa neuvolan ultraäänikuvauksiin tai tutkimuksiin pääsyä... Älä siis murehdi vielä yksinäisyyttä!