Olo on välillä kamala. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuosia ja olemme molemmat jo täysi-ikäisiä. Hän on töissä..minä opiskelen vielä jonkin aikaa. Asumme molemmat kotona vielä...haluaisimme omistusasunnon..mutta eläminen voisi olla tiukkaa, kun en saisi asumistukea jne...hän on eri paikkakunnalta...reissaaminen käy hermoille.ja kun ei ole sitä omaa yhteistä kotia.....aaaarggghh! ei jaksaisi odottaa, että pääsen itsekkin töihin, jolloin muuttaminen olisi järkevää...taidan olla ikäloppu siihen mennessä ja hermoni menettänyt....
yhteen muuttamisesta...
kukkanen
5745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lämpimästi miettimään kaikkia muita vaihtoehtoja kuin omistusasuntoa... ihan oikeesti. Vuokralla asuminen kannattaa aluksi, varsinkin jos ette ole ennen yhdessä asuneet. Tulee toinenkin erilailla tutuksi ja samalla oppii säästäväisyyteen ja saa tuntumaa miltä aikanaan tuntuu lyhentää asuntolainaa. Tsemppiä.
> Asumme molemmat kotona vielä...haluaisimme omistusasunnon..mutta eläminen voisi olla tiukkaa, kun en saisi asumistukea jne...
Itse en ottanut/ottaisi kundia suoraan äidin helmoista avopuolisoksi. Kun ette asu edes samalla paikkakunnalla, olisi ehkä fixua ensi alkuun asustella yksin, tapailla kavereita ja toista, että oppisi tuntemaan itsensä ja toisen. Muuten voi käydä niin että kundi jatkaa äitinsä "täysihoidosta" suoraan sinun "täysihoitoosi".
Vuokralle vaan, eihän teillä ole omistusasunnon ostoon tarvittavaa pääomaakaan. Minusta ainakin oli kivaa asustella vuokralla opiskelujen päätyttä, shoppailla ja matkustella ensimmäisillä omilla palkoilla.
Omistusasunnon hankkimista kannattaa harkita siinä kolmenkympin kynnyksellä, kun tulot ovat vakiintuneet ja se oikea puolisokin on varmaan löytynyt.
Tuntuu vaan niin turhalta ajatus maksaa vuokraa...kun lainaa lyhentämällä maksaisi koko ajan asuntoa itselleen. Luulen, että tunnen poikakaverini jo ainakin jotenkuten...ollaan seurusteltu 6 vuotta. Nykyään vaan tuon työpaikan saaminen on aika vaikeaa, joten eipä noita vuokriakaan taida saada maksettua sen paremmin(?)valmistuttua kun nytkään (tosin nyt saisi asumistukea opintotukea)
Jaa a...kai se on vaan kestettävä kotona. kiitos kommenteista! =)
Minut napattiin työelämään jo kesken opiskeluiden. Suoritan nyt koulua töiden ohessa eteenpäin. Tradenomiksi opiskelen. Täytyy vaan kehittää omia sosiaalisia taitojaan.
Mutta tuosta onko varaa vai ei maksaa vuokraa asiasta. Asumme pääkaupunkiseudulla avomiehenki kanssa, hän pienellä palkalla minulla nyt hieman isompi. Viime vuoden minä sain kuitenkin vain opintotuen; pystyimme niillä tuloilla elämään. Ehkä en ostanut joka kuukausi uusia vaattaita, en edes joka toinen, en käynyt ulkona syömässä en joka viikonloppu baareissa. Rahat menivät nimenomaan elämiseen ja niin arkisiin asioihin kuin ruoka, vuokra, sähkö, vakuutukset muut hieman pienemmät laskut.
Kokeileppas elää hieman aikaa köyhemmin niin opit arvostamaan tulevaisuudessa saatua palkkaa ihan erilailla. Minun nyt saamani palkka voisi jonkun mielestä olla liian surkea, mielestäni se on tilanteeseeni nähden (eli koulutus kesken, ei aikaisempaa alan työkokemusta) hyvä ja nousee kehityksen myötä korkeemmaksi (kaksi korotusta on jo tullut).
Mietin vaa et mikset sais asumistukee? ku jos et käy töissä ja oot täysikänen ni sun pitäis saaha työttönyyskorvausta joku 500 euroo kuussa ja asumislisää jostain 100 eurost ylöspäin..(riippuen tietty asunnon hinnasta)..
ja jos ei rahat riitä omistusasuntoo ni kandee muuttaa ekaks vuokralle ja sen jälkee ku käyt itekkii töissä ni sit vast omistusasuntoo...ja kai sä saat jotain opintotukeeki?