Kävin tänään psykiatriaan erikoistuneella lääkärillä kertomassa, että olen kauhea esiintymisjännittäjä, sosiaalisten tilanteiden jännittäjä, kahvikuppineurootikko yms. Pyysin vaivaan lääkettä heti mentyäni ovesta sisään.
Tulos: Sarja täysin irrelevantteja kysymyksiä (esim. "kauanko isäsi oli töissä tilitoimistossa, onko hän nykyään eläkkeellä?" ketä vittua kiinnostaa?), reilusti paskapuhetta ("tiesitkö, että jopa mozart jännitti esiintymistä"), n. 10min lekuri istui hiljaa ja söi kynäänsä. Lopuksi tuo inha läskikasa ilmoitti ettei halua lokeroida ihmisiä ja siksipä haluaa tavata minut vielä vähintään kaksi kertaa. Kun jälleen kerran mainitsin lääkkeistä ja sanoin vihjailevasti, että minua ei mitkään vitun terapiat yms. lätinät kiinnosta vittuakaan, vaan tulin tänne hakemaan lääkemääräystä, jotta saan pillerit apteekista ulos, tuo pikku hinttari ei edes vastannut, vaan myhäili partaansa. Tietysti lähdettyäni vastaanotolta, peruin seuraavan tapaamisen välittömästi.
Analyysi: Sosiaalisesti pelokkaan lääkkeet kannattaa edelleen tilata ulkomailta ilman reseptiä (sama tilata myös kerralla reilusti, kun hommahan on muutenkin laitonta poliisivaltioissa, kuten Suomessa). Pakkauksissa on ohjeet, joten niitä voi myös käyttää turvallisesti. Kyllähän tuo kalliiksi tulee ja tullissakin voi todella huonolla säkällä narahtaa, mutta vastineeksi säästyy yhteisiä veromarkkoja ja mieli kirkastuu, kun tietää, että pikku (varsinkin yksityiset) lääkärinpaskiaiset eivät saa penniäkään. Lisäksi säästyy karvaalta nöyryytykseltä. Voit myös näin välttää mahdolliset merkinnät lääkärin keksimistä mielisairauksista.
Tulos: Sarja täysin irrelevantteja kysymyksiä (esim. "kauanko isäsi oli töissä tilitoimistossa, onko hän nykyään eläkkeellä?" ketä vittua kiinnostaa?), reilusti paskapuhetta ("tiesitkö, että jopa mozart jännitti esiintymistä"), n. 10min lekuri istui hiljaa ja söi kynäänsä. Lopuksi tuo inha läskikasa ilmoitti ettei halua lokeroida ihmisiä ja siksipä haluaa tavata minut vielä vähintään kaksi kertaa. Kun jälleen kerran mainitsin lääkkeistä ja sanoin vihjailevasti, että minua ei mitkään vitun terapiat yms. lätinät kiinnosta vittuakaan, vaan tulin tänne hakemaan lääkemääräystä, jotta saan pillerit apteekista ulos, tuo pikku hinttari ei edes vastannut, vaan myhäili partaansa. Tietysti lähdettyäni vastaanotolta, peruin seuraavan tapaamisen välittömästi.
Analyysi: Sosiaalisesti pelokkaan lääkkeet kannattaa edelleen tilata ulkomailta ilman reseptiä (sama tilata myös kerralla reilusti, kun hommahan on muutenkin laitonta poliisivaltioissa, kuten Suomessa). Pakkauksissa on ohjeet, joten niitä voi myös käyttää turvallisesti. Kyllähän tuo kalliiksi tulee ja tullissakin voi todella huonolla säkällä narahtaa, mutta vastineeksi säästyy yhteisiä veromarkkoja ja mieli kirkastuu, kun tietää, että pikku (varsinkin yksityiset) lääkärinpaskiaiset eivät saa penniäkään. Lisäksi säästyy karvaalta nöyryytykseltä. Voit myös näin välttää mahdolliset merkinnät lääkärin keksimistä mielisairauksista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei normaalia elämää tarvitse jännittää eikä siihen tarvitse mitään lääkkeitä.
...jos voisin siihen vaikuttaa omalla tahdollani (conscious mind), niin miksi kävisin lääkärissä yms.? Valitettavasti alitajuntani (subconcious mind) kuitenkin on tottunut hulauttelemaan adrenaliiniannoksia verenkiertooni tilaanteessa jos toisessakin. :( Kai otit huomioon, että en käytä siis suonensisäistä adrenaliinipistosta piikin ja vyön avulla?
Oletko saatanan tyhmä vai trollaatko vaan? Luuletko että jännittäminen, ahdistuminen ja paniikkikohtaukset ovat jotain mitä ihminen *päättää* saada, tai voi tietoisesti kontrolloida. Idiootti.
mä kävin myös psykiatrilla kertomassa jännityksestäni. Kyseli ummet ja lammet perheestä ja poikaystävästä, onko minua joku kenties joskus kohdellut väkivaltaisesti.. kyllä monesti mietin, että mitä se sulle kuuluu.. mutta koska herkkä ihminen olen, niin tirautin siinä kyyneleen jos toisenkin, kun yritin jännittämisestäni kertoa. Psykiatri suositteli terapiaa ja määräsi lääkkeitä. En kysellyt häkellyksissäni lääkkeestä mitään, koska lääkäri sanoi, että kyseessä on hyvä lääke.. vasta kotona luin, että kyseessä on seronil, jota käytetään mm. masennuksen hoidossa. Epäilin suuresti, että luuliko lääkäri minun olevan masentunut ja määräsi minulle kyseistä lääkettä siksi.. mutta kun sitä nyt olen jonkun aikaa käyttänyt, olen jotenkin rohkeampi, en välitä niin paljon muista, uskallan jopa puhua luokassa. Ainoa negatiivinen asia jonka olen huomannut pillereistä, ne väsyttävät todella paljon. luulen kuitenkin, että en näitä pitkään edes enää käytä.. kaikella tällä lätinällä oli kyllä ilmeisesti myös joku pointti :) riippuu lääkäristä minkälaista kohtelua saa...
joo,
musta tuo asenne sua kohtaan ei ollu lääkärissä kyllä ihan asiallista jos kysellään tuollaisia. niitä on moneen lähtöön. mielellään heitetään se maksulappu kyllä käteen vaikka ei saisi mitään hyötyä. ihan oikein kun peruit seur. ajan, vaihda lääkäriä toiseen.
Sä voit muotoilla asiaasi ens kerralla kysymällä että onko tämä jotain paniikkihäiriötä kun jännittää niin pirusti.
ja toisille jotka aliarvioivat asiaasi , lopettakaa tuollainen nimittely ja vähättely. ei kai kukaan huvikseen mene lääkärille tuollaisesta asiasta. ja sulle vielä erikseen. se jännityspelko esiintymisessä ainakin lievenee mitä enemmän esiintyy.