Päiväkirjan Keiju

Käyttöjärjestelmä saranoiltaan;
sitä ei uskalla sulkea.
Oviaukko vapaana -ajatusten kulkea.
Istuessani mietteissäni päätteellä,
tajuntani täyttää läpi usvan,
yht'äkkiä kuin pakkaspäivänä tulilla;
tuoksu lämpimän tupakan.

Hän tulee viereeni istumaan,
vain jutellakseen;
punahiuksinen keijuni tajuntaan;
huulillaan tupakka hehkuva,
sylissään kukkaro salaisuuksineen
ja kaksi askista karannutta tulitikkua:
- Et kai aio mua salata?

Teräksenharmaista silmistä tajuntaan,
hehkuva tupakka heijastuu;
jääden sinne kytemään.
Ihmettelen: miksen nämäkin hetket,
voisi tallentaa päiväkirjan sisään?
Nämä, niin oudot hetket;
etten tulisi katumaan.



Tuhkakupissa natsa hiipuu kituen,
tyttöni hiipii hiljaa pois.
Poimin lattialta tulitikun.
Ihmettelen hetken hiljaa;
mitä sillä tehdä vois,
ilman raapaisupintaa?

Kunnes tajuntani rekisteröi
hiljaisen kuiskauksen:
- Kyllä se syttyy, älä epäröi,
raapaiset vain pintaa sydämen,
(joka kuin nyrkkirauta löi
keskellä levotonta rintaa,)
kohdalta rakkaimman arven,
- hellästi kuin höyhen veden pintaa.

Mieli saranoiltaan;
tajuntaa ei voi sulkea.
Ovi vapaana;
ajatuksen kulkea.