Ajantaju hävisi kokonaan. Aika halkaistu olo ja asiaa pahentaa jatkuva kullin seisominen. Askeleet alkavat lähestyä ja Marjo huudahtaa iloisesti: ”Hei, olethan tehnyt olosi mukavaksi? Nyt alkaisi sitten päivän oppitunti – vaimollesi.” He irrottavat minut pukilta rauhallisesti – edes käteni eivät ole kiinni nyt, mutta ei siitä apua ole – on niin voimaton olo. ”Kato nyt, mähän sanoin, ettei sen käsiä tartte sitoa heti, kun ei se kuitenkaan jaksa tehdä mitään.”
Molemmilla on kiiltävät, aivan ihonmyötäiset haalarit – olisko jotain lateksin tapaista. Marjolla musta ja vaimollani kirkkaan sininen. Kuulemma työhaalarit niskaan.
Mut viedään huoneen nurkkaan ohuen, mattomaisen ja ison patjan päälle. ”Mahallesi.” Tottelen. Marjo tuo jostain ison arkun, jossa on pyörät alla. Hän kutsuu vaimoni luokseen ja alkaa selittää: ”Näitä on eri vahvuisia ja erilaisella pinnalla. Osa jättää kunnolla jälkiä, osa sitten vähän vähemmän. Myös solmittavuudessa on eroja. Me voitais aloitella helpoilla.” Kuulen rapinaa ja kahahduksia pian myös lähestyviä askeleita. ”No niin, poju – nyt me aloitetaan opiskelu.”
Marjo tulee hartioideni päälle istumaan, vetää kädet selän taakse ja sitoo nopeasti kyynärpääni yhteen. ”Katsos, näin sulla on kunnolla aikaa sitoa ranteet, koska tässä tämä kaveri ei voi mitään. Katso tarkkaan: Ensin naru kaksinkerroin ja kietaise se ranteiden ympäri ja pujota narut läpi tästä. Sitten kevyt kiristys ja alat vain kiertää tätä ranteiden ympärille. Mitä enemmän, niin sitä rajoittavampi tämä on. Lopuksi sitten solmuun ihan vain näin. Ja muuten pysyy.” Hän irrottaa nyt kyynärpäät ja kokeilen vaivihkaa, mitä nyt on tehty – ranteet ovat todella tiukasti toisissaan kiinni. He sitovat nilkkani yhteen nopeasti ja kääntävät mut istumaan. ”Nyt sitten polvet – ylä- ja alapuolelta. Sä voisit kokeilla.” Kysyn, mitä he oikein aikovat. Vastaukseksi saan vain läimäyksen munille. Marjo kiinnittää mulle ne kumiset kuolaimet ja sanoo kylmästi, että eiköhän se pysy hetken hiljaa. Yllättävän näppärästi vaimoni sitoo polvet kiinni Marjon selittäessä vieressä. ”Mitä kireämmälle sidot polvista, niin sitä enemmän se kiristää kohta, kun kundi paketoidaan.” Nyt he menevät taakseni ja sitovat kyynärpäät yhteen ja kääntävät mut taas mahalleni.
He sitovat narun nilkkojen väliin ja alkavat nostaa nilkkojani ylös. Polvissa olevat narut kiristävät tosi paljon. Naru kiinnitetään myös kyynärpäiden kohdalle ja nyt he kiristävät narua niin, että nilkat alkavat jo olla ranteiden kohdalla. ”Tällä kiristyksellä säädellään asennon mukavuutta. Nyt tämä on vielä mukava, mutta… nyt alkanee jo tuntua tiukalta.” Pitää paikkansa. Kiristys polvissa ja kyynärpäissä on kova. ”Tästä saadaan vielä tiukempi, mutta se on yksin hiukan hankalaa. Menepäs sinne polvien taakse ja nosta sieltä alta. Nosta vähän enemmän.” Tunnen, että reidet ovat kokonaan irti lattiasta ja tuntuu vähän selässäkin. Marjo sitoo nyt narun kiinni tiukalle kyynärpäiden siteisiin ja molemmat päästävät irti. Kiristys on karmea. ”Täydennetään hiukan.” Marjo poistaa suukapulan ja laittaa narun suuhuni kaksinkerroin. Hän sitoo siitä lenkin, kiristää narun ja kiskoo pääni koholle. Hän sitoo narun nilkkoihini. Voi räkä, millainen tilanne: kädet ja jalat sidottu ja kiristetty selän päälle nippuun ja lisäksi suussa naru, joka repii suupieliä ja vetää päätä takakenoon.
”Tämä on sellainen kuljetusasento, että kaveri ei kyllä mahda mitään. Kovin monta sataa kilometriä ei tällä kireydellä voi mennä, koska se vaikuttaa verenkiertoon niin paljon. Kotona sellainen välisäilytys toimii tässä paketissa hyvin. Lisää väriä saa vaikka näin.” Ukkovarpaisiini pujotetaan ohuet narulenkit, kiristetään ja vedetään kohti sormia. Naru kiinnitetään myös peukaloihin ja kiristetään niin, että jalkaterät taipuvat hiukan – vielä kurjempi tilanne. Marjo tulee eteeni, avaa vetoketjua haalaristaan, työntyy eteeni ja käskee nuolemaan. On aika vaikeaa, koska se naru suussa rajoittaa niin paljon. ”Tule hei säkin kokeilemaan – toi naru kutittaa kivasti.” Vaimo tulee eteeni ja sama nuoleminen jatkuu hänenkin kohdalla. Vaimo alkaa kiihottua selvästi ja alkaa repiä tukastani. Samalla tunnen, kuinka Marjo kaivaa kullini altani, kiinnittää narun terskan juureen ja pujottaa sen reisieni välistä. Nyt hän sitoo narun kiinni nilkkoihini ja sanoo: ”Katsos, nyt jos pojulla alkaa seisomaan, niin kulli ei pääse eteen, kun sen on kiinni näissä nilkoissa. Sitten kiristää hiukan.” Samalla tunnen kullin alkavan ottaa eteen ja kiristys terskassa on tyrmäävä. Vaimo viipyy yhä nuoltavana ja kulli yrittää hakea tietänsä ja naru vain kiristyy.
He siirtyvät hetken kuluttua seisomaan parin metrin päähän. Yritän liikahtaa edes hiukan, mutta se ei onnistu. ”Eikös ole aika soma paketti? Jospa harjoitellaan toinen saman tien.”
He avaavat narut rauhallisesti ja joka paikkaan alkaa kirvellä veren taas kiertäessä. Naru terskan juureen jää paikalleen, jotta he voisivat tarvittaessa ojentaa minua. Kätenikin ovat nyt auki – hetken, kunnes Marjo komentaa minut mahalleni ja istuu takapuoleni päälle. Hän kiinnittää ranteisiini narut ja tunnen, että niissä on paljon ylimääräistä. Nyt hän kiinnittää oikean ranteeni vasempaan kyynärpäähän ja sama toiselle kädelle. Kyynärvarsiin tulee lisää narua pitämään kädet paikallaan. Nyt hän alkaa sitoa olkavarsia yhteen ja lopuksi kädet kiinni vartaloon tiukalle. Paketti on tiukka – en pysty liikuttamaan käsiäni lainkaan, en mihinkään suuntaan – mutta samalla yllättävän mukava ainakin verrattuna tuohon äskeiseen. ”Tässä se kyllä nyt pysyy. Laitetaan vielä tuo suukapula, niin ei huutele ympäriinsä.” Ne kumiset kuolaimet taas ja pirun tiukalle. Mut käännetään selälleni ja palleihin ja kulliin kiinnitetään se kuminen kahdeksikko-lenkki. ”Tämä on sellainen pidemmänkin säilytyksen paketti – ei pääse irti, mutta ei aiheuta ongelmia liian tiukkuuden vuoksi. Käytäiskös oluella, kun eilen meni sitä siideriä. Katsele sä poju rauhassa ympärillesi.”
Molemmilla on kiiltävät, aivan ihonmyötäiset haalarit – olisko jotain lateksin tapaista. Marjolla musta ja vaimollani kirkkaan sininen. Kuulemma työhaalarit niskaan.
Mut viedään huoneen nurkkaan ohuen, mattomaisen ja ison patjan päälle. ”Mahallesi.” Tottelen. Marjo tuo jostain ison arkun, jossa on pyörät alla. Hän kutsuu vaimoni luokseen ja alkaa selittää: ”Näitä on eri vahvuisia ja erilaisella pinnalla. Osa jättää kunnolla jälkiä, osa sitten vähän vähemmän. Myös solmittavuudessa on eroja. Me voitais aloitella helpoilla.” Kuulen rapinaa ja kahahduksia pian myös lähestyviä askeleita. ”No niin, poju – nyt me aloitetaan opiskelu.”
Marjo tulee hartioideni päälle istumaan, vetää kädet selän taakse ja sitoo nopeasti kyynärpääni yhteen. ”Katsos, näin sulla on kunnolla aikaa sitoa ranteet, koska tässä tämä kaveri ei voi mitään. Katso tarkkaan: Ensin naru kaksinkerroin ja kietaise se ranteiden ympäri ja pujota narut läpi tästä. Sitten kevyt kiristys ja alat vain kiertää tätä ranteiden ympärille. Mitä enemmän, niin sitä rajoittavampi tämä on. Lopuksi sitten solmuun ihan vain näin. Ja muuten pysyy.” Hän irrottaa nyt kyynärpäät ja kokeilen vaivihkaa, mitä nyt on tehty – ranteet ovat todella tiukasti toisissaan kiinni. He sitovat nilkkani yhteen nopeasti ja kääntävät mut istumaan. ”Nyt sitten polvet – ylä- ja alapuolelta. Sä voisit kokeilla.” Kysyn, mitä he oikein aikovat. Vastaukseksi saan vain läimäyksen munille. Marjo kiinnittää mulle ne kumiset kuolaimet ja sanoo kylmästi, että eiköhän se pysy hetken hiljaa. Yllättävän näppärästi vaimoni sitoo polvet kiinni Marjon selittäessä vieressä. ”Mitä kireämmälle sidot polvista, niin sitä enemmän se kiristää kohta, kun kundi paketoidaan.” Nyt he menevät taakseni ja sitovat kyynärpäät yhteen ja kääntävät mut taas mahalleni.
He sitovat narun nilkkojen väliin ja alkavat nostaa nilkkojani ylös. Polvissa olevat narut kiristävät tosi paljon. Naru kiinnitetään myös kyynärpäiden kohdalle ja nyt he kiristävät narua niin, että nilkat alkavat jo olla ranteiden kohdalla. ”Tällä kiristyksellä säädellään asennon mukavuutta. Nyt tämä on vielä mukava, mutta… nyt alkanee jo tuntua tiukalta.” Pitää paikkansa. Kiristys polvissa ja kyynärpäissä on kova. ”Tästä saadaan vielä tiukempi, mutta se on yksin hiukan hankalaa. Menepäs sinne polvien taakse ja nosta sieltä alta. Nosta vähän enemmän.” Tunnen, että reidet ovat kokonaan irti lattiasta ja tuntuu vähän selässäkin. Marjo sitoo nyt narun kiinni tiukalle kyynärpäiden siteisiin ja molemmat päästävät irti. Kiristys on karmea. ”Täydennetään hiukan.” Marjo poistaa suukapulan ja laittaa narun suuhuni kaksinkerroin. Hän sitoo siitä lenkin, kiristää narun ja kiskoo pääni koholle. Hän sitoo narun nilkkoihini. Voi räkä, millainen tilanne: kädet ja jalat sidottu ja kiristetty selän päälle nippuun ja lisäksi suussa naru, joka repii suupieliä ja vetää päätä takakenoon.
”Tämä on sellainen kuljetusasento, että kaveri ei kyllä mahda mitään. Kovin monta sataa kilometriä ei tällä kireydellä voi mennä, koska se vaikuttaa verenkiertoon niin paljon. Kotona sellainen välisäilytys toimii tässä paketissa hyvin. Lisää väriä saa vaikka näin.” Ukkovarpaisiini pujotetaan ohuet narulenkit, kiristetään ja vedetään kohti sormia. Naru kiinnitetään myös peukaloihin ja kiristetään niin, että jalkaterät taipuvat hiukan – vielä kurjempi tilanne. Marjo tulee eteeni, avaa vetoketjua haalaristaan, työntyy eteeni ja käskee nuolemaan. On aika vaikeaa, koska se naru suussa rajoittaa niin paljon. ”Tule hei säkin kokeilemaan – toi naru kutittaa kivasti.” Vaimo tulee eteeni ja sama nuoleminen jatkuu hänenkin kohdalla. Vaimo alkaa kiihottua selvästi ja alkaa repiä tukastani. Samalla tunnen, kuinka Marjo kaivaa kullini altani, kiinnittää narun terskan juureen ja pujottaa sen reisieni välistä. Nyt hän sitoo narun kiinni nilkkoihini ja sanoo: ”Katsos, nyt jos pojulla alkaa seisomaan, niin kulli ei pääse eteen, kun sen on kiinni näissä nilkoissa. Sitten kiristää hiukan.” Samalla tunnen kullin alkavan ottaa eteen ja kiristys terskassa on tyrmäävä. Vaimo viipyy yhä nuoltavana ja kulli yrittää hakea tietänsä ja naru vain kiristyy.
He siirtyvät hetken kuluttua seisomaan parin metrin päähän. Yritän liikahtaa edes hiukan, mutta se ei onnistu. ”Eikös ole aika soma paketti? Jospa harjoitellaan toinen saman tien.”
He avaavat narut rauhallisesti ja joka paikkaan alkaa kirvellä veren taas kiertäessä. Naru terskan juureen jää paikalleen, jotta he voisivat tarvittaessa ojentaa minua. Kätenikin ovat nyt auki – hetken, kunnes Marjo komentaa minut mahalleni ja istuu takapuoleni päälle. Hän kiinnittää ranteisiini narut ja tunnen, että niissä on paljon ylimääräistä. Nyt hän kiinnittää oikean ranteeni vasempaan kyynärpäähän ja sama toiselle kädelle. Kyynärvarsiin tulee lisää narua pitämään kädet paikallaan. Nyt hän alkaa sitoa olkavarsia yhteen ja lopuksi kädet kiinni vartaloon tiukalle. Paketti on tiukka – en pysty liikuttamaan käsiäni lainkaan, en mihinkään suuntaan – mutta samalla yllättävän mukava ainakin verrattuna tuohon äskeiseen. ”Tässä se kyllä nyt pysyy. Laitetaan vielä tuo suukapula, niin ei huutele ympäriinsä.” Ne kumiset kuolaimet taas ja pirun tiukalle. Mut käännetään selälleni ja palleihin ja kulliin kiinnitetään se kuminen kahdeksikko-lenkki. ”Tämä on sellainen pidemmänkin säilytyksen paketti – ei pääse irti, mutta ei aiheuta ongelmia liian tiukkuuden vuoksi. Käytäiskös oluella, kun eilen meni sitä siideriä. Katsele sä poju rauhassa ympärillesi.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.