kuka on mennyt? miksi?
rukista sivariin?
6
1469
Vastaukset
- miksi se sinua kiinnostaa
Tiedän kaksikin heppua, jotka lähtivät RUK:sta sivariin. Olin itse todistamassa kumpaakin tapahtumaa.
Voisinpa vaan todeta, että tämä sivariasia sietäisi miettiä kohdaltaan selväksi ennen RUK:un asti etenemistä. Melkoisen varmasti perusyksikössä (AuK:ssa) on joku oikeasti reserviupseeriksi haluava, jonka edelle ei kannata vakaumustaan tms. pohdiskelevan kiilailla.- siinäpä..
..onkin hyvä mahdollisuus kunnon pasifistille tehdä jäynää puolustusvoimille. Lisäksi upseerioppilaan lähtö sivariin varmasti järkyttää tiukkapipoisempia kapiaisia. Kannattaa lisäksi olla RUKissa niin kauan, että puoli vuotta palvelusta on täynnä, jolloin asevelvollisuus katsotaan suoritetuksi.
- jeps
siinäpä.. kirjoitti:
..onkin hyvä mahdollisuus kunnon pasifistille tehdä jäynää puolustusvoimille. Lisäksi upseerioppilaan lähtö sivariin varmasti järkyttää tiukkapipoisempia kapiaisia. Kannattaa lisäksi olla RUKissa niin kauan, että puoli vuotta palvelusta on täynnä, jolloin asevelvollisuus katsotaan suoritetuksi.
Noin toimiessaan kunnon pasifisti osoittaa hengen kypsymättömyyttä. Eiköhän rauhan työtä kannata tehdä käyttämällä energiansa tehokkaammin. Jättää kokonaan menemättä armeijaan ja tekee Lapinjärvellä jotain kevyempää. Vielä pasifistisempaa on muuttaa esim. Venäjälle ja edistää aatettaan siellä. Kuvatun kaltaisella menetelmällä panos/tuotos-suhde ei liene pasifistin perspektiivistä kovinkaan houkutteleva. Jospa ympäristön järkytys ei olekaan ihan odotetun suuruinen.
- Kalervo Salomaa
jeps kirjoitti:
Noin toimiessaan kunnon pasifisti osoittaa hengen kypsymättömyyttä. Eiköhän rauhan työtä kannata tehdä käyttämällä energiansa tehokkaammin. Jättää kokonaan menemättä armeijaan ja tekee Lapinjärvellä jotain kevyempää. Vielä pasifistisempaa on muuttaa esim. Venäjälle ja edistää aatettaan siellä. Kuvatun kaltaisella menetelmällä panos/tuotos-suhde ei liene pasifistin perspektiivistä kovinkaan houkutteleva. Jospa ympäristön järkytys ei olekaan ihan odotetun suuruinen.
Itse olen hakenut reservissä aseettomuutta tultuani ns. uskoon varusmiespalveluksen jälkeen. Olen asiaa aikaisemmin toisessa kirjoituksessa pohdiskellutkin seuraavaan tapaan:
"...itselläni on se dilemma, että olen uskonnollisista syistä siirtynyt reservissä aseettomaksi, kuten olen kirjoittanut omiin tietoihini Inttikaverit -sivuille:
"Aseeton maanpuolustushenkinen vänrikki. Olen uskonnollisen, tarkemmin sanottuna kristillisen vakaumukseni johdosta hakenut aseettomuutta reservissä, ja se on minulle myönnetty. Mutta silti; upseeri on aina upseeri, joten ajattelen edelleen varusmiespalvelusta ja maanpuolustusta yleensäkin lämmöllä."
En kuitenkaan tiedä, luulen jopa, että jos kriisi tulisi, olisin vapaaehtoisesti tarttumassa aseeseen. Eihän vapautus koskekaan kuin rauhanaikaa. Vaihtoehtona olisivat varmasti siviilipuolen väestönsuojelulliset tehtävät. No, ikäkin tulee jo kohta "pelastavaksi tekijäksi", mutta periaatteessa.
Matkustin usein 80-luvun loppupuolella pääkaupunkiseudun lähijunassa työmatkoilla RUK:n naapurijoukkueen kaverin kanssa, joka valitsi upseerinuran. Hänen kanssaan oli keskustelua vakaumuksestani, ja hän kertoi silloisella työpaikallaan Pääesikunnassa suunnitteilla olevasta sotilasdiakonijärjestelmästä. Taisipa olla niin, että hän oli mukana sitä suunnittelemassa. Hän kuitenkin totesi toimenkuvan sopivan minun kaltaisilleni erinomaisesti. En ole sittemmin kuullut, onko järjestelmää toteutettu."
En pidä tekoani siinä mielessä suotavana, että, kuten joku tällä palstalla aikaisemmin totesi, olen ollut viemässä jonkun toisen paikan koulutuksessa. Vakaumuksensa on kuitenkin syytä ottaa tosissaan. Näkemys aseellisesta palveluksesta voi muuttua, vakaumus toivottavasti ei. - 80-luvulta
jeps kirjoitti:
Noin toimiessaan kunnon pasifisti osoittaa hengen kypsymättömyyttä. Eiköhän rauhan työtä kannata tehdä käyttämällä energiansa tehokkaammin. Jättää kokonaan menemättä armeijaan ja tekee Lapinjärvellä jotain kevyempää. Vielä pasifistisempaa on muuttaa esim. Venäjälle ja edistää aatettaan siellä. Kuvatun kaltaisella menetelmällä panos/tuotos-suhde ei liene pasifistin perspektiivistä kovinkaan houkutteleva. Jospa ympäristön järkytys ei olekaan ihan odotetun suuruinen.
Itse oli menossa kovasti armeijaan 80-luvulla. Halusin ilmavoimiin ehdottomasti.
Kutsunnat kesti lahes 5 tuntia. Sina aikana naytettiin isolla kankaalla - ei ollut videotykkia silloin viela - sotapropagandaa.
Parin tunnin jalkeen aloin olla 'kypsa'. Ajattelin asoita ensimmaisen kerran ja kun tulin kotiin, paatin menna sivariin. Tosin sita enne hain 10 vuoden ajan lykkaysta opintojen vuoksi.
Etta ei siihen valttamatta paljoa tarvita etta silmat aukeaa. - Res. jääk.
Kalervo Salomaa kirjoitti:
Itse olen hakenut reservissä aseettomuutta tultuani ns. uskoon varusmiespalveluksen jälkeen. Olen asiaa aikaisemmin toisessa kirjoituksessa pohdiskellutkin seuraavaan tapaan:
"...itselläni on se dilemma, että olen uskonnollisista syistä siirtynyt reservissä aseettomaksi, kuten olen kirjoittanut omiin tietoihini Inttikaverit -sivuille:
"Aseeton maanpuolustushenkinen vänrikki. Olen uskonnollisen, tarkemmin sanottuna kristillisen vakaumukseni johdosta hakenut aseettomuutta reservissä, ja se on minulle myönnetty. Mutta silti; upseeri on aina upseeri, joten ajattelen edelleen varusmiespalvelusta ja maanpuolustusta yleensäkin lämmöllä."
En kuitenkaan tiedä, luulen jopa, että jos kriisi tulisi, olisin vapaaehtoisesti tarttumassa aseeseen. Eihän vapautus koskekaan kuin rauhanaikaa. Vaihtoehtona olisivat varmasti siviilipuolen väestönsuojelulliset tehtävät. No, ikäkin tulee jo kohta "pelastavaksi tekijäksi", mutta periaatteessa.
Matkustin usein 80-luvun loppupuolella pääkaupunkiseudun lähijunassa työmatkoilla RUK:n naapurijoukkueen kaverin kanssa, joka valitsi upseerinuran. Hänen kanssaan oli keskustelua vakaumuksestani, ja hän kertoi silloisella työpaikallaan Pääesikunnassa suunnitteilla olevasta sotilasdiakonijärjestelmästä. Taisipa olla niin, että hän oli mukana sitä suunnittelemassa. Hän kuitenkin totesi toimenkuvan sopivan minun kaltaisilleni erinomaisesti. En ole sittemmin kuullut, onko järjestelmää toteutettu."
En pidä tekoani siinä mielessä suotavana, että, kuten joku tällä palstalla aikaisemmin totesi, olen ollut viemässä jonkun toisen paikan koulutuksessa. Vakaumuksensa on kuitenkin syytä ottaa tosissaan. Näkemys aseellisesta palveluksesta voi muuttua, vakaumus toivottavasti ei.Esikuntahommia järjestävät sulle riippuen siviilikoulutuksestasi.
Sodan ajan palvelus jää kuitenkin lyhyeksi, kun Venäjä miehittää Suomen nopeasti.
Lähtee sitten pois (että hyvät suhteet länteen säilyvät) ja ottaa täältä pari isoa laivastotukikohtaa saaliikseen, kun nyt Venäjän laivasto Suomenlahdella ilman ilmatukea (Baltia ja Puola Natossa).
Se hyöty sulle RUK:sta että venäläiset antavat sulle paremmat olot sotavanki9na = upseeri kuin mulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 942485
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012183- 841847
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441621- 781586
- 111575
- 341528
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?631415Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.931336Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411254