kuka on mennyt? miksi?
rukista sivariin?
6
1509
Vastaukset
- miksi se sinua kiinnostaa
Tiedän kaksikin heppua, jotka lähtivät RUK:sta sivariin. Olin itse todistamassa kumpaakin tapahtumaa.
Voisinpa vaan todeta, että tämä sivariasia sietäisi miettiä kohdaltaan selväksi ennen RUK:un asti etenemistä. Melkoisen varmasti perusyksikössä (AuK:ssa) on joku oikeasti reserviupseeriksi haluava, jonka edelle ei kannata vakaumustaan tms. pohdiskelevan kiilailla.- siinäpä..
..onkin hyvä mahdollisuus kunnon pasifistille tehdä jäynää puolustusvoimille. Lisäksi upseerioppilaan lähtö sivariin varmasti järkyttää tiukkapipoisempia kapiaisia. Kannattaa lisäksi olla RUKissa niin kauan, että puoli vuotta palvelusta on täynnä, jolloin asevelvollisuus katsotaan suoritetuksi.
- jeps
siinäpä.. kirjoitti:
..onkin hyvä mahdollisuus kunnon pasifistille tehdä jäynää puolustusvoimille. Lisäksi upseerioppilaan lähtö sivariin varmasti järkyttää tiukkapipoisempia kapiaisia. Kannattaa lisäksi olla RUKissa niin kauan, että puoli vuotta palvelusta on täynnä, jolloin asevelvollisuus katsotaan suoritetuksi.
Noin toimiessaan kunnon pasifisti osoittaa hengen kypsymättömyyttä. Eiköhän rauhan työtä kannata tehdä käyttämällä energiansa tehokkaammin. Jättää kokonaan menemättä armeijaan ja tekee Lapinjärvellä jotain kevyempää. Vielä pasifistisempaa on muuttaa esim. Venäjälle ja edistää aatettaan siellä. Kuvatun kaltaisella menetelmällä panos/tuotos-suhde ei liene pasifistin perspektiivistä kovinkaan houkutteleva. Jospa ympäristön järkytys ei olekaan ihan odotetun suuruinen.
- Kalervo Salomaa
jeps kirjoitti:
Noin toimiessaan kunnon pasifisti osoittaa hengen kypsymättömyyttä. Eiköhän rauhan työtä kannata tehdä käyttämällä energiansa tehokkaammin. Jättää kokonaan menemättä armeijaan ja tekee Lapinjärvellä jotain kevyempää. Vielä pasifistisempaa on muuttaa esim. Venäjälle ja edistää aatettaan siellä. Kuvatun kaltaisella menetelmällä panos/tuotos-suhde ei liene pasifistin perspektiivistä kovinkaan houkutteleva. Jospa ympäristön järkytys ei olekaan ihan odotetun suuruinen.
Itse olen hakenut reservissä aseettomuutta tultuani ns. uskoon varusmiespalveluksen jälkeen. Olen asiaa aikaisemmin toisessa kirjoituksessa pohdiskellutkin seuraavaan tapaan:
"...itselläni on se dilemma, että olen uskonnollisista syistä siirtynyt reservissä aseettomaksi, kuten olen kirjoittanut omiin tietoihini Inttikaverit -sivuille:
"Aseeton maanpuolustushenkinen vänrikki. Olen uskonnollisen, tarkemmin sanottuna kristillisen vakaumukseni johdosta hakenut aseettomuutta reservissä, ja se on minulle myönnetty. Mutta silti; upseeri on aina upseeri, joten ajattelen edelleen varusmiespalvelusta ja maanpuolustusta yleensäkin lämmöllä."
En kuitenkaan tiedä, luulen jopa, että jos kriisi tulisi, olisin vapaaehtoisesti tarttumassa aseeseen. Eihän vapautus koskekaan kuin rauhanaikaa. Vaihtoehtona olisivat varmasti siviilipuolen väestönsuojelulliset tehtävät. No, ikäkin tulee jo kohta "pelastavaksi tekijäksi", mutta periaatteessa.
Matkustin usein 80-luvun loppupuolella pääkaupunkiseudun lähijunassa työmatkoilla RUK:n naapurijoukkueen kaverin kanssa, joka valitsi upseerinuran. Hänen kanssaan oli keskustelua vakaumuksestani, ja hän kertoi silloisella työpaikallaan Pääesikunnassa suunnitteilla olevasta sotilasdiakonijärjestelmästä. Taisipa olla niin, että hän oli mukana sitä suunnittelemassa. Hän kuitenkin totesi toimenkuvan sopivan minun kaltaisilleni erinomaisesti. En ole sittemmin kuullut, onko järjestelmää toteutettu."
En pidä tekoani siinä mielessä suotavana, että, kuten joku tällä palstalla aikaisemmin totesi, olen ollut viemässä jonkun toisen paikan koulutuksessa. Vakaumuksensa on kuitenkin syytä ottaa tosissaan. Näkemys aseellisesta palveluksesta voi muuttua, vakaumus toivottavasti ei. - 80-luvulta
jeps kirjoitti:
Noin toimiessaan kunnon pasifisti osoittaa hengen kypsymättömyyttä. Eiköhän rauhan työtä kannata tehdä käyttämällä energiansa tehokkaammin. Jättää kokonaan menemättä armeijaan ja tekee Lapinjärvellä jotain kevyempää. Vielä pasifistisempaa on muuttaa esim. Venäjälle ja edistää aatettaan siellä. Kuvatun kaltaisella menetelmällä panos/tuotos-suhde ei liene pasifistin perspektiivistä kovinkaan houkutteleva. Jospa ympäristön järkytys ei olekaan ihan odotetun suuruinen.
Itse oli menossa kovasti armeijaan 80-luvulla. Halusin ilmavoimiin ehdottomasti.
Kutsunnat kesti lahes 5 tuntia. Sina aikana naytettiin isolla kankaalla - ei ollut videotykkia silloin viela - sotapropagandaa.
Parin tunnin jalkeen aloin olla 'kypsa'. Ajattelin asoita ensimmaisen kerran ja kun tulin kotiin, paatin menna sivariin. Tosin sita enne hain 10 vuoden ajan lykkaysta opintojen vuoksi.
Etta ei siihen valttamatta paljoa tarvita etta silmat aukeaa. - Res. jääk.
Kalervo Salomaa kirjoitti:
Itse olen hakenut reservissä aseettomuutta tultuani ns. uskoon varusmiespalveluksen jälkeen. Olen asiaa aikaisemmin toisessa kirjoituksessa pohdiskellutkin seuraavaan tapaan:
"...itselläni on se dilemma, että olen uskonnollisista syistä siirtynyt reservissä aseettomaksi, kuten olen kirjoittanut omiin tietoihini Inttikaverit -sivuille:
"Aseeton maanpuolustushenkinen vänrikki. Olen uskonnollisen, tarkemmin sanottuna kristillisen vakaumukseni johdosta hakenut aseettomuutta reservissä, ja se on minulle myönnetty. Mutta silti; upseeri on aina upseeri, joten ajattelen edelleen varusmiespalvelusta ja maanpuolustusta yleensäkin lämmöllä."
En kuitenkaan tiedä, luulen jopa, että jos kriisi tulisi, olisin vapaaehtoisesti tarttumassa aseeseen. Eihän vapautus koskekaan kuin rauhanaikaa. Vaihtoehtona olisivat varmasti siviilipuolen väestönsuojelulliset tehtävät. No, ikäkin tulee jo kohta "pelastavaksi tekijäksi", mutta periaatteessa.
Matkustin usein 80-luvun loppupuolella pääkaupunkiseudun lähijunassa työmatkoilla RUK:n naapurijoukkueen kaverin kanssa, joka valitsi upseerinuran. Hänen kanssaan oli keskustelua vakaumuksestani, ja hän kertoi silloisella työpaikallaan Pääesikunnassa suunnitteilla olevasta sotilasdiakonijärjestelmästä. Taisipa olla niin, että hän oli mukana sitä suunnittelemassa. Hän kuitenkin totesi toimenkuvan sopivan minun kaltaisilleni erinomaisesti. En ole sittemmin kuullut, onko järjestelmää toteutettu."
En pidä tekoani siinä mielessä suotavana, että, kuten joku tällä palstalla aikaisemmin totesi, olen ollut viemässä jonkun toisen paikan koulutuksessa. Vakaumuksensa on kuitenkin syytä ottaa tosissaan. Näkemys aseellisesta palveluksesta voi muuttua, vakaumus toivottavasti ei.Esikuntahommia järjestävät sulle riippuen siviilikoulutuksestasi.
Sodan ajan palvelus jää kuitenkin lyhyeksi, kun Venäjä miehittää Suomen nopeasti.
Lähtee sitten pois (että hyvät suhteet länteen säilyvät) ja ottaa täältä pari isoa laivastotukikohtaa saaliikseen, kun nyt Venäjän laivasto Suomenlahdella ilman ilmatukea (Baltia ja Puola Natossa).
Se hyöty sulle RUK:sta että venäläiset antavat sulle paremmat olot sotavanki9na = upseeri kuin mulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y25118429Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van833135- 1232161
- 1911850
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1341725Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten2691403Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101272Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu821083- 118960
Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu232959