HÄTÄHUUTO...AUTTAKAA...

sama juttu kun vaadin häntä tekemään läksyt heti koulusta tultuaan,mutta kun jätettiin se homma myöhemmäksi,niin kotitehtävien teko luonnistuu jo paremmin kun on saanut vähän huilia.Opettajakin oli sitä mieltä,ettei kannata heti käskeä tekemään kun tulee koulusta,koska pieni koululainen tarvii vähän lepoa ekaks.

Opettaja kertoi,ettei hän itsekkään kokeiden tarkistusta ala tekemään heti kun kotiin pääsee,sillä myöhemmin jaksaa taas paremmin...:))

Meillä myös ekaluokkalaisella näitä läksyjenteko-ongelmia siinä mielessä, että osaisi, mutta ei viitsi.
Läksyjä on kuitenkin niin vähän, että pidän kiinni siitä heti koulun jälkeen tekemisestä.

En ole lapsen läksyjä (tietenkään) tehnyt, mutta autan keksimään erilaisia näkökulmia läksyihin. Numerot opeteltiin laulujen säestyksellä. Aina kun tuli uusi numero, keksimme siitä lorun tai laulun, ja tuon laulun tahdissa numerot alkoivat löytää tiensä sinne vihkon sivullekin.

Kun tuli uusi kirjain opeteltavaksi, teimme aina sinä päivänä joko ruokaa tai leivonnaisia, joka alkoi sen päivän kirjaimella. Lapsi sai siis itse toivoa jotain, mikä alkaa päivän uudella kirjaimella. Hauskaa oli katsoa, kun lapsi koulusta tullessaan huusi jo ovelta sen päivän kirjaimen ja kertoi, mitä sillä kirjaimella alkavaa voisimme syödä sinä päivänä.

Lukukappaleitakin olemme lukeneet yhdessä eri tavoin. Joinakin iltoina lapseni lukee minulle iltasaduksi läksykappaleensa. Ei siis läksy, vaan iltasatu. On komeaa osata ekaluokkalaisena lukea iltasatu vanhemmilleen.
Olemme tehneet myös satukasetteja koululäksyistä. Kännykällä saa mukavia soittoääniä väliin ja lukijaa voidaan välillä vaihtaa. Jos on vuorosanoja, otetaan sisaretkin mukaan lukemaan ja tehdään yhdessä uusi satukasetti. Näitä kasetteja voi kuunnella vaikka automatkoilla, ja niistä huomaa myös, miten lukeminen on kehittynyt.

Läksytarinan voi myös piirtää, näytellä tai leikkiä. Joskus kirjoitamme läksyksi tulleita sanoja tai tarinoita takaperin tai keksimme sanasta uusia sanoja, jossa saa käyttää alkuperäisen sanan kirjaimia eri järjestyksessä.

Kannattaa tietysti kehua lasta, kun hän tekee oikein. Kannustaminenhan on mitä suurimmassa määrin oikean toiminnan huomaamista ja korostamista.

Kiukuttelu läksyistä on pojaltasi todennäköisesti huomion hakemista. Koulussa opettajalla ei ole aikaa jokaiselle oppilaalle ja varsinkin hyvin pärjäävät jäävät vähemmälle huomiolle. Ekaluokkalainen tarvitsee ilman muuta aikuisen huomiota. Normaali lapsi ei hae huomiota opettajalta vaan kotoa vanhemmiltaan.
Siksi läksyjen tekeminen yhdessä on mukavaa ja on helppo pyytää apua, vaikka ei sitä tarvitsisikaan.

Viimeksi tänään oli meidänkin pojalla läksyntekomotivaatio-ongelmia. Vaihdoimme läksyntekopaikkaa pois siitä tavanomaiselta keittiön pöydältä. Käperryimme sohvalle vierekkäin peiton alle, laitoimme kynttilän palamaan ja katselimme laskutehtäviä kynttilän valossa.

Joskus teen tehtäviä läksyistä niin, että otan vaikkapa Aapisesta kappaleen, kirjoitan sen tietsikalla ja leikkaan sanat irti toisistaan. Niistä voi sitten yrittää tehdä tarinan laittamalla sanoja oikeaan järjestykseen. Läksykirjaa ei saa varsinaisesti katsoa, mutta voi vähän kurkata apua saadakseen. Isommista kappaleista voi leikata palasia, jolloin kirjan kappaleesta pitää ensin koota palapeli ennen kuin voi lukea sen.

Voi myös leikkiä arvausleikkiä. Aloita läksykappaleen lause ja pyydä poikaasi arvaamaan loput. Voi keksiä ihan omia tarinoita, joita sitten verrataan siihen oikeaan kappaleeseen.

Kokeile läheisyys ja huomaavaisuus -kuuria. Vietä pojan kanssa aikaa reilusti heti kotiin tultuasi. Älä tee samalla ruokaa tai silmäile päivän lehteä, vaan keskity poikaan. Joskus sitä vain huomaa, että on ollut muka niin kiireinen viikko, ettei ole lastaan ehtinyt pariin päivään silmiin katsomaan. Ja elo on sitten sen mukaista.

Ja muuten. Kutsukaa pojan luokkakavereita kylään, jolloin pojat voivat tehdä ensin yhdessä läksyt ja sitten vasta leikkimään.

Tietenkään edellä mainitun kaltaisia ideoita ei kukaan aikuinen jaksa ihan joka päivä, mutta joskus voi aina kokeilla jotain uutta.

Meillä enemmän ovat päänvaivaa aiheuttaneet aamulähdöt. Sen hartaammin ei voi enää kalsareiden lahkeita sukan alle taitella kuin ekaluokkalaisemme tekee. Se on kuulkaas puoli tuntia per sukka lähes joka aamu.

Mitäs näihin aamuihin keksisi?

Voisiko opettajan kanssa sopia jotenkin, että ne jotka eivät ole tehneet läksyjään, eivät lähde kotiin ennenkuin on valmista? Jos lepohetki ja välipala koulun jälkeen ei motivoi tekemään mitään, anna pojan mennä kouluun tekemättä läksyjään. Sitten saa jäädä tekemään niitä iltapäivällä, kun muut pääsevät kotiin. Luulisi motivoivan...

Tuosta lukemisesta: oletko varma, ettei pojallasi ole lukihäiriötä? Hän saattaa riehua koska turhautuu siitä ettei osaa esim. lukea ilman virheitä( -> muut vinoilevat luokassa jos mokaa)..
Läksyjen vähentäminen ei ole pidemmän päälle hyvä juttu- poika jää jälkeen muista ja saa "erityis"aseman, jolla voi kiristää tulevaisuudessa muutakin.

Poikani kanssa taistelin asiasta miltei koko ekan kouluvuoden.Jääkaapin ovessa oli lappu,jossa luki koulusta tulo-ohjeet:
1.syö välipala
2.tee läksyt
3.vapaata

Tästä en joustanut,vaikka poika itki,raivosi,temppuili mitä keksi.Nyt saan kntaa hedelmää sinnikkyydestäni ja johdonmukaisuudestani.Poikani on kolmannella,motivoitunut koulunkäyntiin ja kokeista tulee kymppejä.Hän tekee läksyt automaattisesti rutisematta koulun jälkeen.Ei ole tarvinnut juuri neuvotellA enää.

mites jo pojalle joku täky jonka saavuttaa kun hommat hoituu? Ensin kannattaa aloittaa viikosta ja sitten kuukaudesta ja sitten useammasta. Palkintoa kannattaa miettiä huolella. Jos ope on hommassa mukana voi projekti olla koko luokalle yhteinen jolloin siitä on hyötyä ja iloa muillekkin.

Käytännössä oli vihko johon laitettiin tarroja ja tietyllä sovitulla määrällä tarroja tapahtui jotain kivaa. Se oli lelupäivä tms koululla ja viimeisenä etappina retki herkkutehtaalle. Hommasta siis hyötyi moni muukin..

Oletko muuten todella varma että lapsi osaa?