moi!mulla on sellanen ongelma että saan noin kerran pari viikossa semmosia hermokohtauksia.Saatan suuttua esim.jos poikaystäväni kanssa olemme sopineet että näemme tänään ja suunnitelma ei onnistu,saatan suuttua siitä niin paljon että sanon hänelle kaikkea todella törkeätä ja sitten hän loukkaantuu ja on minulle tosi vihainen!ja jos poikaystäväni on lähelläni kun suutun,saatan ruveta väkivaltaiseksi ja lyön häntä(en naamaan).nämä kohtaukset eivät kestä kauan n.puolen tunnin päästä tai aikaisemmin olen jo rauhottunut ja pyytelen anteeksi yms,poikaystäväni on kuitenkin tottakai aina sen jälkeen vihainen ja käy minulle vittuilemaan,hän ei ymmärrä minua,sitten olen taas pahalla mielellä!apua pitäs saada...tämä vaikeuttaa meidän parisuhdetta,eli olisko kellään mitään tietoa mistä tää saattais johtua?kokemuksia?muuta?
asiallisia vastauksia kiitos!
asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on täysin selvä juttu. Oiken tuttua minulle edellisen poikaystävän kanssa. Minä en pitänyt hänestä, siitä johtui että pimahtelin. Kun vaihdoin poikaystävää, ongelma hävisi. Tuo edellinen poikaystävä ei ymmärtänyt minua ja nykyinen ymmärtää.
Olen ollut nykyisen kanssa kolme vuotta ja koskaan en ole pimahtanut hänen kanssaan. Hän haluaa minun parastani ja minä hänen parastaan ja meillä on hyvä olla molemmilla, eikä riidan riitaa. Silloin en ymmärtänyt, ja minua syytettiin aina pimahtelusta ja vaikka miten yritin olla hillitympi, en voinut. Vasta nyt jälestäpäin tiedän mitä rakkaus on, silloin minun on hyvä olla ja minusta pidetään ja huolehditaan, niin että minun ei tarvitse raivota saadakseni tahtoni perille.
Siis kaikella ystävyydellä, vaihda miestä, ja tämä on asiallinen vastaus. Sinä ansaitset paremman.
mutta minä rakastan poikaystävääni yli kaiken ja en ikinä luopuisi hänestä.meillä menee muuten kyllä suhteessa aivan loistavasti
hänen vikansa ei siis ole minun hermokohtaukseni,minulla tässä varmaan on ongelma ja se häiritsee myös että en voi niille kohtauksille mitään...
vaikeata on:(
kiva kuitenkin etten ole ihan ainut tämän asian kanssa!
Niin minäkin silloin luulin. Ajattelin että rakastin sitä edellistä, ja syyttelin itseäni sekä luulin olevani hermoheikko ihminen. Mutta ymmärrän sen vasta nyt jälkeenpäin, että se mies ei ollut minua varten ja että se ei oikeasti välittänyt minusta niin paljon kuin minä halusin hänen välittävän.
Minä ajattelin että olen itsekäs ja vaativa kun ei mennyt minun mieleen ja kun sain niitä raivareita. Nyt tämä mykyinen tekee kaikkensa että mulla on hyvä olla. Eikä hänen oikeasti tarvitse tehdä mitään erikoista, vaan olen rauhallisella mielellä.
Mun edellinen oli aika paljon minussa kiinni ja mulla ei ollut omaa aikaa, kun se oli aika mustasukkainen ja tunsin painostusta. Nykyinen mies tekee komennustöitä, ja näemme sen verran harvoin, että minulla jää aikaa ystäville ja itsellekin. Se tuntuu minusta hyvältä, kun tunnen itseni jotenkin vapaaksi. Hän ei kysele minun aikatauluja ja luottaa minuun joten olen tyytyväinen.
Kaikki vaan ei taida passata keskenään. Onneksi vaihdoin enkä alkanut syömään mitään mielialalääkkeitä, kun ei ollut masennus vikana. En kylläkään käynyt puhumassa missään edes koko ongelmasta, kun vain likkakaverilleni puhelin. Seksi oli myös edellisen kanssa lähes minimaalista, nykyiseen verraten.
Toisella vastaajalla oli vähän huono selitys. Pitää toisesta tai ei pidä, käsiksi ei tule käydä eikä hermojaan ihan pienestä menettää. Eli selkeästi sinulla on vihanhallintaongelma ja ihan oikein teet, kun haet neuvoja ja apua. Mietipä, että tilanne olisi toisinpäin: poikaystäväsi pimahtaisi ja jopa löisi. Johan siinä olisi poliisit paikalla. Väkivalta ei ole leikin asia, eikä sitä ole itsehillinnän puutekaan.
Sinuna lähtisin juttelemaan asiasta esim. mielenterveystoimistoon (on ilmaista :) ). Ehkäpä käytökselle löytyy syy. Se voi olla mitä tahansa, joku vanha alitajuinen trauma, jonka poikaystäväsi jotenkin aktivoi tms. Mitä luultavimmin ongelma saadaan helpostikin päiväjärjestyksestä, kun siihen nyt puututaan.
Minä en suosittele vaihtamaan poikaystävää, koska saman ongelman löytäisit edestäsi ennemmin tai myöhemmin. Eihän poikaystäväsi sinua käske läpsimään, sinä teet sen jostain muusta syystä. Olethan kertonut poikaystävällesi, että tämä on sinulle ongelma, että haluat siitä eroon, etkä tosiaan tahallasi ole hänelle ilkeä?
moi ja kiitos neuvoista:)
juu olen sanonut hänelle että en tahalleen ole ikinä hänelle ollut ilkeä...enkä ikinä haluaisi hänelle mitään pahaa..mutta sillon kun raivostun ja tuollainen "kohtaus" tulee niin en osaa hillitä itseäni...lähiaikoina olen pystynyt jotenkin hillitsemään väkivaltaa kun suutun..
ja totta muuten sekin että poliisithan minä kutsuisin jos poikaystäväni minua rupeaisi usein lyömään...mutta niin...noh...kai se sitten on eri asia jos minä lyön poikaystävääni..vaikka ei oikeastaan pitäis tavallaan olla...