Syömishäiriö(kö) ja huono itsetunto?

Olen tässä alkanut pohtia, että onkohan mulla jonkinasteinen syömishäiriö. Mitään varsinaista häiriötä ei varmaan ole, kun ei ole oireitakaan, ja painoindeksikin on tuossa 18:n ja 19:n välillä. Jonkinlainen vääristynyt suhde mulla ainakin on ruokaan. Mietin koko ajan, miten paljon pitää syödä, ja pidän itseäni lihavana. Tai jos en ihan lihavana, niin jotenkin ällöttävänä ainakin, läskinä ja vastenmielisenä. Syön joskus todella vähän ja välillä taas tulee ahmittua kaikenlaisia herkkuja ja muita, vaikka niistä ei saa oikeastaan minkäänlaista hyvänolontunnetta, ja jälkeenpäin on syyllinen olo.

Haluaisin harrastaa liikuntaa enemmän, että voisin olla tyytyväisempi itseeni, mutta voimat eikä aika riitä. Harrastan tehokasta tennistä ja sählyä yhteensä 2-3 tuntia viikossa ja koiran kanssa tulee lenkkeiltyä lähes päivittäin.

Itsetuntoni on lähes nollatasoa, koska en ole tyytyväinen itseeni, ja se on varmaan osa luonnettani. Pyrin itsessäni aina täydellisyyteen, koska pelkään ettei minua hyväksytä.
Mutta ongelman ytimet ovat siis että en enää erota, koska on nälkä ja koska vaan tekee mieli ruokaa, eikä aina tule syötyä kummassakaan tapauksessa. Entä onko jollain kokemuksia miten huonon itsetunnon kierteestä voisi selvitä?