Lauantai iltapäivä

Sama kirjoitti:

Nousen seisomaan ja yritän kiskoa käsiäni vapaiksi. Muutaman minuutin päästä uskon, että siteet eivät aukea – eivät edes löysty. Lähden kävelemään huoneessa.
Huone on todellakin iso – varmaan kuusi-seitsemän metriä leveä ja ainakin kymmenen pitkä. Yhdessä nurkassa on valtavan iso pylvässänky ja sen vieressä hieman pienempi. Ne kaksi häkkyrää, joissa olen ollut kiinni on nyt siirrettynä sivummalla. Niiden vieressä on gynekologin tuoli, jossa on useita nahkaisia hihnoja kiinni. Sen vieressä on vanhusten suihkutustuoli, jossa on iso reikä keskellä. Huoneen toisessa päässä on valtava peili ja sen vieressä ovi. Peili lienee yksisuuntainen ikkuna ja se selittäisi sen veden tiputtelun aiemmin. Peilin alla on useita erilaisia pieniä telineitä, joihin ihmisen voisi sitoa varmaan kymmenillä eri tavoilla kiinni. Toisella pitkällä seinällä on kolme suurta telinettä sitomiseen – risti, vinoristi ja jonkinlainen iso renkaan tapainen laite ja kolmeriviset puolapuut. Kaikissa valmiina monta hihnaa kiinnittämistä varten. Lisäksi niiden välissä on kaksi häkkiä – iso, johon mahtuu seisomaan ja pieni, johon tuskin mahtuu istumaankaan. Päädyssä on rivi laatikostoja ja kolme isoa arkkua. Yritän avata yhtä laatikkoa, mutta se on niin tiukka – tai lukossa – että en saa sitä varpailla auki. Laatikostojen vieressä on mustaksi maalattu ruumisarkku.
Kattoon on kiinnitetty kymmeniä taljoja ja kiilapyöriä eri kohtiin – samoin lattiaan. Katossa on erilaisia valoja kymmeniä. Spotteja, värivaloja ja kaksi isoa halogeenivaloa. Kaikki on maalattu mustaksi tai hyvin tumman vihreäksi ja kullan väriset niitit nahkaisissa osissa korostavat synkkää vaikutelmaa.
Kullissa kiristys alkaa taas tuntua ja katson alas – samalla kuolaa valahtaa suukapulan takaa jaloilleni. Kulli seisoo tanakasti sen kumilenkin vuoksi. Menen istumaan sille samalle, matalalle patjalle, missä minut äsken sidottiin. Ei edes nukuta ja aika tuntuu tosi pitkältä.
Ovi avautuu ja he saapuvat hihitellen – taitavat olla ottaneet muutamankin oluen. Pieni perhonen aloittaa lentelyn vatsassani, kun katson heidän tuloa. Molemmilla on taas päällä ne nahkaiset, paljastavat korsetit ja pitkävartiset saappaat. Marjo kävelee suoraan yhden arkun luokse ja siirtää sen esille. Vaimo menee laatikoston luokse ja avaa yhden laatikon alkaen penkoa sen sisältöä. Pian he tulevat luokseni ja avaavat suukapulan. Nielaisen kerran kuolaa pois ja saman tien he laittavat suuhuni pumpattavan suupallon ja kiinnittävät sen tiukasti pääni taakse. Vaimo pumppaa ilmaa palloon ja pian kasvoni tuntuu olevan räjähtämäisillään. Marjo sanoo, etteivät he halua kuulla ininää tänään samalla, kun hän nostelee eri mittaisia ja paksuisia köyden ja narun pätkiä arkusta. He sitovat useita köysiä lisää ylävartalooni nostellen minua välillä koholle niiden avulla. Pian he siirtyvät kohti jalkoja. Minut käsketään polvilleni ja nilkkoihin sidotaan muutama lenkki – molempiin nilkkoihin omansa. Vyötärön ympärille sidotaan myös muutama lenkki ja lopuksi nilkat sidotaan reisiin kiinni tosi tiukasti. He poistavat myös kumilenkin kullista ja palleista, mutta sitovat saman tien kivekset narulla tiukaksi, kipeäksi nipuksi. Myös kullin juureen he sitovat narun varsin tiukalle.
Molemmat siirtyvät muutaman metrin päähän, sytyttävät tupakat ja supattelevat jotain keskenään. Samalla yritän tunnustella, kuinka tiukat ovat siteet nyt – tiukemmat, kuin äsken.
He nostavat minut matalalle kärrylle ja siirtävät aika keskelle huonetta. Marjo painaa jotain nappia ja katosta laskeutuu kaksi taljapyörää. He sitovat selkäpuolelta naruista mut kiinni taljoihin ja nostavat hieman – kallistun hiukan etukenoon roikkuessani avuttomana. Marjo on tyytyväinen. Vaimo tulee jalkojeni väliin ja sitoo pallieni naruihin vielä yhden ja alkaa kiristää sitä taaksepäin kiinnittäen sen tiukalle vyötärön köyteen. Kiristys on kova. Marjo tulee myös siihen ja toteaa narun olevan liian löysällä. Voi paska – nyt odotan vain, kuinka rajuksi kiristys vielä muuttuu. Huudan kivusta, kun he tekevät solmuja, mutta ei sitä taida kuulua lainkaan. Nyt koskee. ”Älä vielä valita – kohta voi tulla pipi” toteaa Marjo. He hakevat kaksi seitsemän kilon käsipainoa jostain ja kiinnittävät painot polvitaipeisiin ja lopuksi noin puolimetrinen tanko kiinnitetään polvien väliin. Nyt Marjo nostaa minua hiukan ja kipu yltyy. Tuntuu kuin pallit irtoaisivat, koska painot vetävät jalkoja enemmän eteenpäin ja naru palleista taas niitä taaksepäin. En pysty edes rimpuilemalla helpottamaan oloani huutamisesta puhumattakaan. Marjo tulee eteeni ja sanoo, että nyt tulee vielä paras. Hän kiinnittää nänneihini pyykkipoikien tapaiset metalliset puristimet tiukalle ja niihin pienet punnukset. Nyt muuten koskee… Vaimo pyytää Marjoa kanssaan tupakalle.
Tämän pahemmaksi ei varmaan voi enää mennä mikään. Pallit ovat kuin tulessa ja nännit tuntuvat repeytyvän irti. Naiset tulevat paikalle ja Marjo sanoo: ”Vaimosi tuumasi säästää sua täysihoidolta – ajattelepas nyt sitä surisevaa dildoa takapuolessasi, lappuja silmilläsi ja vesihanaa tippumassa. Nyt laitetaan vielä siirappi.” Hän kumartuu ja alkaa ottaa suuhun. Kullini alkaa heräillä ja se kiristää pallien naruja entisestään. Marjo kiihdyttää tahtia ja seisokki kovenee kiristäen lisää. Tuntuu siltä, etten pysty laukeamaan tässä asennossa, mutta Marjo jatkaa yhä kiihtyvällä tahdilla. Mölisen suupallon takaa, kun alan laueta. Kipu on hillitön kivesten vetäytyessä kasaan laukeamisen myötä. ”Katsos, mähän sanoin, että kyllä siltä vielä mälli saadaan tässäkin. Eikös muuten nämä köydet ole aika kivoja leikkikaluja – vai mitä poju?”
He laskevat minua hiukan alaspäin niin, että polvet koskevat lattiaan, mutta jättävät muuten kaikki paikoilleen. Sanomatta enää mitään, he poistuvat huoneesta. Tunnustelen oloani – hiki valuu, pallit, kulli, nännit ja nilkat kuin tulessa. Nyt ei enää kiristä niin paljoa, kun he laskivat mut alas.
Kuulen ylhäältä naksahduksen ja alan taas kohota ilmaan. Jos äsken kiristi, niin nyt se vasta kiristääkin – voi saatana, kun tekee kipeää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä