Mulla on ongelma. Mä olen 56 ja armaani 40. Hän haluaisi lapsen kanssani, vaikka meillä kummallakin on jo omia lapsia. Kai kuntoni on 40:n luokkaa ja olen ikäistäni nuoremman näköinen.
Voiko tän ikäinen ajatella lasta?
Naimisiin olen kyllä aikonut mennä
Voiko tän ikäinen ajatella lasta?
Naimisiin olen kyllä aikonut mennä
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitä tekemistä sillä on asian kanssa että olet hyvä kuntoinen ja nuoremman näköinen?
Minusta tuleva vaimosikin on liian vanha äidiksi, vaihdevuodet itsellä ja murrosikäinen lapsi?
Sinä olet isoisä ikää, usko pois ja jätä lasten teko lapsillesi.
Ja armaasi on vanha äidiksi. Jättäkää jo lapsentekotouhut omille lapsillenne. Seksistä nauttikaa niin paljon kuin vain sielu sietää, mutta muistakaa ehkäisy.
Unohda ajatus lapsesta! Olette liian vanhoja molemmat! Valmistautukaa vastaanottamaan lastenlapsia ja paapokaa sit niitä!
Adolf Ehnroot oli sun ikäinen ,kun se vasta meni naimisiin, ja saikin vaimonsa kanssa muistaakseni kolme lasta. Että sillä lailla!
Jos lapsi on tullakseen niin antakaa tulla.
Meillähän on vasta 7 lasta. Eilen juttelimme asiasta pitkään ja päädyimme ehkäisystä luopumiseen. Ensimmäisen lapseni sain 22-vuotiaana. Nyt olen vasta kypsä isäksi, kun tietyt kuviot on käyty läpi. Myönnän kyllä tämän ajattelun olevan monelle vaikeaa, koska omista lapsistani voi tulla toisen lapseni eno ja täti!
En oikein osaa uskoa, että olisit kypsä isäksi yhtään sen enempää kuin vaimosi äidiksi. Ajattelisitte mahdollisesti tulevaa lasta, ettekä itsekkäästi itseänne ja omia halujanne. Lapselle on todellinen kärsimys olla isovanhempi-ikäisten vanhempien lapsena.
Mitä teillä on annettavana lapselle, jonka haluaisitte maailmaan kutsua? Entä, jos se osoittautisi vammaiseksi, kun vanhemmat ovat jo parhaat päivänsä nähneet? Vai aikoisitteko teettää tutkimukset ja sitten mahdollisesti päätyä aborttiin, jos lapsi on ei-terve?
Maailmanjärjestys on sellainen, että lapset tehdään nuorella iällä ja vanhoina nautitaan lapsenlapsista.
Se ei todellakaa ole kivaa lapselle et sillä on vanhat vanhemmat. Mun yhell äfrendillä oli ekalla luokalla 60vuotias isä ja sitä kiusattii aina siit.Ja se poika kärsi siitä.Et voi tosiaan miettii sitä lastakin eikä vaan itteensä..
Ei nelikymppinen ole vanha äidiksi! Mutta mutta hyvä mies, ootko ajatellu eläväsi kuinkakin vanhaksi? Eikös vaan olisikin mukavaa saada se lapsi kasvatettua ihan aikuisikään asti eikä kupsahtaa lapsen ollessa kymmenen? Niin ja ei se lapsikaan siitä niin kauheasti varmaan iloitsisi kun koulussa kysytään isän ammattia ja se saa vastata että eläkeläinen kun toisten isät ovat mitä parhaimmissa ruumiin ja sielun voimissa työelämässä. Lapset ovat joskus hyvinkin julmia toisilleen. Mutta teehän toki kuten parhaaksi näet, onhan sillä lapsella hyvä tukiverkosto sisaruksistaan ja äidistään kun sinusta aika jättää. Tsemppiä.
On tullut sen verran tätä elämää koettua, että yksi asia on tullut ainakin selväksi: KOSKAAN EMME TIEDÄ KUKA TÄÄLTÄ LÄHTEE ENSIN, eli kaikki suunnitelmat mitä me pienissä rajallisissa päissämme teemme ovat harhaa! Elämä menee niin kuin se menee.
Yksi juttu on tässä se, että armaallani on 1 autistilapsi, 1 aspergerista kärsivä. Oikeastaan vain 1 ihan ok. Mulla on 2 normaalia, mutta kahdella sisarellani ongelmia.
Jutussa on kaksi puolta. Oikeasti haluaisimme ne lapset, joita meille annetaan. Toinen puoli on se, että saammeko normaalin. Kokemusta on siis ongelmista, jotka nekin antavat iloa.
Mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja olen saanut tähän mennessä ja kiitän siitä, että älysin kysyä toisilta. Kiitos siis vastaajille, etenkin 'on lahja:lle'.
Daddy
Vasta silloin ihminen ymmärtää monia asioita erilailla ja osaa arvostaa elämää kun joutuu itse kokemaan jotain vähemmän normaalii.Kehitysvammanen lapsi,itse istuu pyörätuolissa tai jotain.
Mutta silti kannatan että mietitte muutamna kerran,lapsennekin takia ;) Minkä ikäsii olitte,en lukenut?
Silloinhan sitä on hyvä vastailla,kun ei edes lue kirjoituksia joihin vastailee...
Vanhalle hölmölle: vauva on lahja,joten jos teille se tulee niin hirrrrveeesti onnea koko perheelle!!
Joo, eipä kaikki vastaajat kaikkea ole lukeneet. Sen sijaan aika kovia mielipiteitä on ihmisillä. Toivon kuitenkin kaikille vastaajille itselleen hyvää ja kiitoksia kaikille mielipiteistä ja hyvää kesän loppua ja iloista syksyn alkua!
olee aikaa lukee muutaku silleen puoliks ja sen pohjalta vastaankin :)
No on se lapsi lahja joo mut kannattaa miettii et MILLOIN ?
Lapsella pitää olla oikeus vanhempiin vielä lapsuusajan jälkeenkin.Ei lasta vanhemmille, vaan vanhemmat lapselle, noin päin. Olet nyt melkein 60, entäs kun lapsi on 10,15,20
Emmepä tiedä ikämme pituutta, emmekä kuolemamme hetkeä. Miten siis voidaan puhua, kuinka kauan olemme tukena. Jo kouluaikana näin 20-vuotiaita vanhuksia. Itse olen tosi paljon nuorempiani nuorempi kunnoltani, tällä hetkellä. Emmehän me voi tietää liikenneottemuutta, syöpää tai muuta juttua.
Nyt olen nuori ja tosi hyvässä kunnossa. Henkisesti parempi kuin 10 vuotta sitten. Mutta ymmärrän kyllä, että olet osittain oikeassa. Muista kuitenkin se, että ainoa, mitä oikeasti voimme lapsellemme antaa, on kyky elää tätä elämää. Monet elävät odottaen jotain utopiaa, ja kuolevat osaamatta elää. Sitäpä toivon sinulle, lapsillesi ja lapsenlapsillesi.
Ehkä kuitenkin on syytä miettiä lapsen hankintaa siitäkin syystä, että lapsi saattaisi saada perinnöllisiä sairauksia, kuten muilla naisesi lapsilla on. Etenkin, kun vaimosikin alkaa jo olla riskisynnyttäjäiässä. En kuitenkaan osaa sanoa iän perusteella, kuinka sopivia olette vanhemmiksi, ja kuinka hyvät resurssit teillä on kasvattaa vielä yksi lapsi. Seitsemän tuntuu aika paljolta, eikö se riitä?
Omat isovanhempani ovat kuolleet kuudenkympin ikäisinä ja sen takia olen ehkä itsekin taipuvainen huolestumaan lapsen tulevaisuudesta. Jos olette kuitenkin varmoja valinnastanne ja siitä, että voitte tarjota lapsellenne turvallisen ja rakastavan perheen ja tulevaisuuden, niin ei kai voi muuta sanoa kuin onnea matkalle.
Ikä on ongelma ja monet muutkin asiat. Parasta on käsitykseni mukaan se, että osaa rakastaa lapsiaan, jonka olen avioerosta huolimatta osannut osoittaa. Ajattelemme tätäkin rakkauden hedelmänä. Ymmärrän aika hyvin perheen ongelmaisia lapsiakin. Meillä on molemminpuolinen tunne. Suurin ongelma on varmasti mahdollinen vastasyntynyt ja osata palata niin paljon lapsen kasvun alkuun.
No, jos suoraan sanotaan, jos vaikka kuoletkin 70-vuotiaana, jäähän lapselle vielä äiti kumminkin.
Hei! Jäin pohtimaan kysmystäsi. Meillä on tuttava pariskunta, jotka ovat 40. Naisella oli aikaisemmasta avioliitosta kolme lasta ja miehellä ei ollut. Nainen tuli raskaaksi, naisen korkean iän vuoksi joutua/pääsi tutkimuksiin jossa selvitettiin mahdolliset vammaisuudet sikiöllä. Nainen oli kerta riskisynnyttäjä ikänsä puolesta. Lapsi oli todella vammainen ja raskaus meni kesken. Hän joutui synnyttämään kuolleen lapsen. Se suru oli valtava siinä perheessä..
En halua pelotella tällä, mutta riskit on olemassa. Entä jos lapsi onkin terve. Miten vanha oletkun lapsi on 15? paha murrosikä. Jaksatko silloin? Äitini puhelee aina kuinka kilttejä me olemme olleet, siis veljeni ja minä. Mutta ei me aina niin enkeleitä olla oltu. Ihminen vaan unohtaa ne kiukuttelut ja riidat, mutta muistaa ne kivat lapsuuden ajat.
Toivotan teille onnea oli päätöksenne mikä tahansa.
Oudoin asiahan on, että ikäämme emme voi tietää, paitsi nyt. Toinen asia on juuri, minkä ikäiseksi mahdollisesti elän. Yksi pointsi on, että olen aika omalaatuinen ikäisekseni. Riski on olemassa, siksipä sikiön kuvaus on tärkeää, koska rakkaallani on vammaisia lapsia, minulla ei. Aiomme kuitenkin hankkia lapsen, jos se on terve. Nyt taitaa olla jo menkat myöhässä. Katsotaan siis.
Miten paljon myöhässä? Jännittää varmaan? Onnea koko perheelle! Kerrothan sitten mitä teette?