Ylläpidolle kysymys

Raitis usko

Jo nyt on markkinat, kun ei enää saa asiallisetkaan avaukset olla palstalla.
Tämä raitis usko ei ole saanut olla palstalla, vaikka olen sen monta kertaa laittanut ja on vieläpä lestadiolaisuutta kehuskeleva.

No, pannaanpa taas kokeeksi, miten käy.

Raittius mielletään suomalaisessa kulttuurissa hyveeksi. ohdalla sana 'raitis'. Mutta mitä loppunjen lopuksi raittiudella tarkoitetaan? tarkoitetaanko sillä absolutistia vai henkilöä, jolle päihteet eivät ole ongelma?

Raittiuden ihannetta on vaikea määritellä tarkasti, koska se mitä vaikkapa sinä pidät raittiutena, ei jonkun toisen mielestä ole sitä. Eikä sana 'raitis' ole muutenkaan aivan niin yksiselitteinen kuin se ensi-istumalta saattaa vaikuttaa. Vai mitä sitten tarkoitetaan esimerkiksi 'raittiilla ilmalla' , 'raittiilla opetuksella' tai 'raittiilla uskolla'?

Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä toistuu kolmasti eri yhteydessä kirjoittajan vakava kehotus 'olkaa raittiit'. Muualla Raamatussa kehotusta 'olkaa raittiit' ei esiinny täsmälleen samassa muodossa, mutta toki kehotus raittiuteen toistuu muuallakin, etenkin Paavalin kirjeissä. Pietari kehottaa kirjeessään lukijoita olemaan raittiit ensiksi toivossa (1:13), sitten rukouksessa (4:7) ja lopuksi uskossa (5:8-9). Sanalla raittius taitaa ollakin laajempi merkityssisältö kuin äkkiä luulisi. Mitä sitten tällä suomenkielen sanalla 'raittius' käännetyllä kreikankielen termillä tarkoitetaan Uuden testamentin kielenkäytössä?

Kehotukseksi 'olkaa raittiit' käännetty sana on kreikan verbi 'nefo' (lausutaan pitkänä 'neefoo'). Toisaalla siitä esiintyy myös vastaava substantiivimuoto 'nefalios'. Englanninkielisissä sanatarkkaa käännösperiaatetta noudattavat käännökset, kuten KJV ja LITV, kääntävät myös 'nefo':n raittiudeksi (sober). Alkukielen sanan kirjaimellinen merkitys on "pitäytyä viinistä, pysyä raittiina, olla vapaa päihteiden vaikutuksesta".

Asiayhteys paljastaa, että Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät sanaa useimmin kuitenkin sen kuvainnollisessa merkityksessä, jolloin se tarkoittaa "olla tervemielinen, maltillinen, siveä, kohtuullinen, valpas ja tarkkaavainen". Sanan kuvainnolliseen merkitykseen liitetään myös määreet "tasapainoisuus, tervejärkisyys ja itsehillintä". Näin ollen raamatullisena käsitteenä raittiuden voidaan nähdä koskettavan ihmisen elämää sen kaikilla osa-alueilla. Se ei ole vain ulkoista toimintaamme ohjaava kehotus, vaan sillä on myös syvästi hengellinen ulottuvuus.

Keneltä sitten Raamatussa edellytetään raittiutta? Paavalin pastoraalikirjeiden mukaan seurakunnan vastuunkantajien tulee olla raittiit (1. Tim. 3:2-3, Tiit. 1:7), samoin heidän vaimojensa (1. Tim. 3:11). Jos tarkemmin asiaa tutkitaan, huomataan, että itseasiassa kaikkien uskovien naisten ja miesten tulee olla raittiit (Tiit. 2:2-6) eli loppujen lopuksi kehotus raittiuteen koskee tasapuolisesti meitä jokaista (1. Tess. 5:5-6).

Raittius-sanan kirjaimellinen merkitys tarkoitti vapautta alkoholista ja muista päihteistä, kuten jo aiemmin totesimme. Tässä merkityksessä sanaa käytetään esimerkiksi Paavalin kirjeessä Timoteukselle (1. Tim. 3:2-3). Tarkoittaako raittius sitten absolutismia vai esimerkiksi alkoholin hillittyä käyttöä vaikkapa ruokajuomana, kuten Etelä-Euroopan maissa? Vastaus tähän kysymykseen on osin kulttuuririippuvainen ja ennen kaikkea omatunnon- ja itsetuntemisen asia. Ongelmaa vaikeuttaa lisäksi se, että näkemykset siitä, mitä päihteeksi mielletään, vaihtelee. Esimerkiksi lestadiolaiset eivät pidä tupakkaa päihteenä, vaikka se on riippuvuutta aiheuttava stimulantti, kuten kokaiinikin - tosin vaikutus on huomattavasti lievempi. Onneksi kysymys raittiudesta käytännössä ei ole niin vaikea kuin se teoreettisesti pohdittuna vaikuttaisi olevan.

Lähtökohtia raittiuden määrittelyssä voisivat olla Efesolaiskirjeen kehotus uskovia pidättäytymään humalahakuisesta juomisesta (Ef. 5:18) ja toisaalta Paavalin kehotus Timouteukselle käyttää viiniä vatsavaivojen tähden (1. Tim. 5:23). Lisäksi päihde ei saa hallita ihmistä eli hän ei saa tulla riippuvaiseksi siitä (Gal. 4:7,9).(Tupakasta tulee riippuvaiseksi.) Jos nämä kolme ohjetta katsotaan absoluuttisiksi rajoiksi raittiudelle, voimme alkaa pohtia kysymystä käytännössä omalla kohdallamme. Raittius tarkoittaa käytännössä absolutismia. Jos et voi varmuudella hallita alkoholinkäyttöäni,sinun ja minun on parempi pitäytyä siitä kokonaan erossa. Sen sijaan emme saa vaatia samaa niiltä uskovilta, jotka tiedämme (eri asia kuin luuleminen) kykenevän nauttimaan lasillisen viiniä ruoan kanssa ilman, että he jatkavat juomista sen jälkeen humalahakuisesti tai että siitä tulee heille riippuvuus. Hyvä yleisperiaate onkin pitäytyä käyttämästä lainkaan mitään päihdettä, jos yhtään epäröi itseään. Idea on, ettei mikään nautintoaine (tai ylipäätään mikään muu kuin Jumala) saisi hallita uskovaa. Meidän ei siis tule antaa minkään aineen orjuuttaa itseämme. Ei tupakankaan.

Mutta kuten 'nefo' -sanan kuvainnollinen merkitys ilmaisi, kattaa kehotus raittiuteen päihteistä pidättäytymisen lisäksi myös nk. hengellisen raittiuden. Hengellisellä raittiudella tarkoitetaan pitäytymistä terveessä opissa (2. Tim. 4:3-5) sekä valvomista uskossa ja rukouksessa (1. Tess. 5:6-8 ja tekstin alussa mainitut Pietarin ensimmäisen kirjeen kohdat).

Hengellinen raittius oppikysymyksissä ei kuitenkaan ole pelkkä synonyymi oikeaoppisuudelle - se on paljon enemmän. Paavali neuvoo siitä nuorta Timoteusta: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.", 2. Tim. 4:3-5. Ei riittänyt, että Timoteus vain itse erotti oikean evankeliumin epäaidosta, vaan hän oli velvoitettu myös julistamaan sitä niin, että mahdollisimman moni säilyttäisi uskonsa.

Jos muistat, mitä raittiuden kuvainnollinen merkitys piti sisällään, tiedät hengellisen raittiuden tarkoittavan tervemielisyyttä, maltillisuutta ja tasapainoisuutta myös opillisissa kysymyksissä. Opillisesti raitis pitäytyy terveessä kristillisessä opissa; hän ei säntäile päättömästi erilaisten 'opintuulien ja virtausten' vietävänä, vaan hänen uskonsa on juurtunut selkeiden Jumalan sanan totuuksien varaan. Hän rakentaa uskonsa perustan Raamattuun tutkimalla sitä ja isien opetuksia. Hän ei siis kumarra päättömästi aina siihen suuntaan mistä milloinkin 'tuulee'.

Tasapaino ja maltti näkyy opinkysymyksissä myös itsehillintänä; hengellisesti raittiilla ei ole tarvetta lyödä toisia Raamatulla, vaan hän pystyy keskustelemaan uskonasioista maltilla ja rakkaudella. Toisin sanoen hengellisesti raitis mieluummin rakentaa uskovien yhteyttä keskinäisessä rakkaudessa kuin rikkoo yhteyden vain ollakseen 'oikeassa'.

Hengellinen raittius ei liity vain opinkysymyksiin, vaan se ulottuu henkilökohtaisen jumalayhteyden vaalimiseen saakka. Se tarkoittaa valvomista ja valppautta eli oman uskon vaalimista rukouksessa: "Sen tähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.", 1. Piet. 4:7. Pietarin ohje tarkoittaa elävää rukousyhteyttä ja jokapäiväistä luottamusta Herraan. Jälleen muista raittius-sanan merkitys - nyt rukouselämäsi kohdalla. Ole maltillinen ja kärsivällinen rukouksissasi ja muista, että Herra kuulee rukouksesi, vaikka vastaus tuntuisi viipyvän. Hengellinen raittius on täten terve luottamus Kaikkivaltiaaseen ja hänen tahtoonsa. Se on hänen tahtonsa edessä taipumista: itsehillintää ja luottamusta siihen, että Jumala tietää tarpeemme meitä itseämme paremmin.

Ehkä on vielä aiheellista vielä kysyä, miksi Raamattu ylipäätään kehottaa Jumalan omia olemaan kaikessa raittiit? - Tähän kysymykseen vastaa Pietarin kirjeen viimeinen sitaattimme: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää". Kehotus raittiuteen ei ole mielivaltainen käsky, vaan sen tarkoitus on suojella meitä kadottamasta Kristukselta saatua kalleinta aarretta eli uskon lahjaa. Kukaan ei voi viedä meiltä Jumalan antamaa uskon lahjaa, mutta itse sen toki voimme kadottaa, ellemme vaali yhteyttä Herraan. Jos otamme kehotuksen 'olla raittiit' vakavasti, säilytämme uskon lahjan, vaikka maailman vaikeudet tai vainot ahdistaisivat meitä. Vastaavasti emme kadota arvokasta lahjaamme myöskään hyvinä aikoina maailman houkutellessa meitä petollisilla lahjoillaan, kunhan vain "olemme raittiit ja valvomme>/i>". Eli loppujen lopuksi olemme tämänkin kehotuksen saaneet omaksi parhaaksemme, joten olisi tyhmyyttä sivuuttaa se asiana, joka ei koskisi meitä.

Uskon, että kehotuksella kaikkeen raittiuteen on annettavaa jokaiselle. Kukaan ei ole kaikessa niin raitis, ettei parantamisen varaa enää olisi. Tämä on hyvä muistaa, jotta pysymme nöyrinä Herran edessä emmekä suotta kuvittele, että meillä on oikeus asettaa muille lisäkuormia kannettavaksi vaatimuksinemme.

Pyrkikäämme yhdessä toinen toistamme tukien ja kannustaen olemaan kaikessa raittiit ja "ja pankaamme täysi toivomme siihen armoon, joka meille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä."

Olkaamme raittiit ja valvokaamme.

43

3731

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • laurentsius

      Raamatun mukaan alkoholin kohtuukäyttö esimerkiksi ruokajuomana on sallittua, eikä syntiä. Mutta alkoholin nauttiminen runsaammin pelkästään päihtymistarkoituksessa on syntiä.

    • moppaajasefu

      ..minunkin puolestani!

      Oletko sinä tämän viestin alkuperäinen kirjoittaja? Ellet, siinä tapauksessa plagioit toisen henkilön tuottamaa tekstiä ja esiinnyt hänenä!

      Tällä palstallakin on hyvien tapojen mukaista tuoda esiin lähteet, keiden tekstejä lainataan tai mihin viitataan jne. Tässä tapauksessa ei toimita nyt reilusti tekstin varsinaista kirjoittajaa kohtaan.

      Kävimme kädenvääntöä samantyyppisestä asiasta runsas vuosi sitten.

      Annan viestin olla hetken palstalla kommentoitavana ja poistan sen sitten uudestaan, juuri mainitsemistani syistä.

      • raitis usko

        Mistäs tiedät, että teksti on plagioistu.
        Mistä yleensä voit mennä suoralta kädeltä sanomaan, mistä kenenkin teksti on lainattu.
        Täällähän lainataan jatkuvasti tekstejä, vai luuletko todella, että näit' pitkiä rämpsyjä on kellään aikaa jatkuvasti kirjoitella.

        Hyvin harvoin näkee maininnan, että teksti on lainattu. Minusta on tarpeetonta koko maininta, varsinkin, jos muuttelee tekstiä.


      • Blastus
        raitis usko kirjoitti:

        Mistäs tiedät, että teksti on plagioistu.
        Mistä yleensä voit mennä suoralta kädeltä sanomaan, mistä kenenkin teksti on lainattu.
        Täällähän lainataan jatkuvasti tekstejä, vai luuletko todella, että näit' pitkiä rämpsyjä on kellään aikaa jatkuvasti kirjoitella.

        Hyvin harvoin näkee maininnan, että teksti on lainattu. Minusta on tarpeetonta koko maininta, varsinkin, jos muuttelee tekstiä.

        http://kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana_pda.php?paivays=2004-07-26


      • ....................
        raitis usko kirjoitti:

        Mistäs tiedät, että teksti on plagioistu.
        Mistä yleensä voit mennä suoralta kädeltä sanomaan, mistä kenenkin teksti on lainattu.
        Täällähän lainataan jatkuvasti tekstejä, vai luuletko todella, että näit' pitkiä rämpsyjä on kellään aikaa jatkuvasti kirjoitella.

        Hyvin harvoin näkee maininnan, että teksti on lainattu. Minusta on tarpeetonta koko maininta, varsinkin, jos muuttelee tekstiä.

        Toisen tekstin tai muun hengentuotteen "lainaaminen" omissa nimissään ilman asianmukaista viitettä voidaan joissain yhteyksissä tulkita jopa lainvastaiseksi. Joka tapauksessa se on hyvien tapojen vastaista.


      • raitis usko

      • Blastus
        Blastus kirjoitti:

        http://kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana_pda.php?paivays=2004-07-26

        Suomi24n keskustelun säännöistä:

        "KESKUSTELUSSA EI SAA...

        ...Käyttää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Toisin sanoen rikot tekijänoikeuslakia, jos kopioit artikkelin lehden verkkosivulta ja kopioit sen Suomi24:n keskustelupalstalle. Viestit, joihin on kopioitu artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan."


      • raitis usko
        .................... kirjoitti:

        Toisen tekstin tai muun hengentuotteen "lainaaminen" omissa nimissään ilman asianmukaista viitettä voidaan joissain yhteyksissä tulkita jopa lainvastaiseksi. Joka tapauksessa se on hyvien tapojen vastaista.

        No olkoon niin sitten, mutta kun en ole ainoa.
        Olen huomannut, että niin ne kaikki muutkin tekee, mutta en ole nostanut silti mekkalaa.


      • Blastus
        raitis usko kirjoitti:

        hyvä on salapoliisi, mutta et tiedä, että täällä harrastetaan tätä hommaa kaiken aikaa, miksi juuri tähän piti puuttua?

        ..ihan oletettavaa, että joka havaitsee väärinkäytöksiä, myös ilmoittaa niistä?


      • muuten
        Blastus kirjoitti:

        Suomi24n keskustelun säännöistä:

        "KESKUSTELUSSA EI SAA...

        ...Käyttää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Toisin sanoen rikot tekijänoikeuslakia, jos kopioit artikkelin lehden verkkosivulta ja kopioit sen Suomi24:n keskustelupalstalle. Viestit, joihin on kopioitu artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan."

        sellaistakin lainausta, jossa lähde ja alkuperäinen kirjoittaja on mainittu?

        Tuon avauksen kirjoittajaksi oli alun perin täällä mainittu Pekka Tervo, vaikka oikea kirjoittaja näyttäisi olevan Jori Brander.

        Mutta olisiko suomi24:n sääntöjen mukaan kiellettyä kopioida tekstiä, jonka lähde on mainittu, kuten esim. tuossa Kalevan tapauksessa?


      • raitis usko
        Blastus kirjoitti:

        Suomi24n keskustelun säännöistä:

        "KESKUSTELUSSA EI SAA...

        ...Käyttää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä. Toisin sanoen rikot tekijänoikeuslakia, jos kopioit artikkelin lehden verkkosivulta ja kopioit sen Suomi24:n keskustelupalstalle. Viestit, joihin on kopioitu artikkeli tai pitkä lainaus, poistetaan."

        Sittenkö saa lainata, kun mainitsee tietolähteen. Miten se mainitseminen muuttaa lähtötilanteen?
        Onko nyt varmaa, onko lainaus sittenkään luvallista, vaikka mainitsis tietolähteenkin.
        Sitävartenhan tietokoneessa on tietoa, että niitä käytetään hyväksi


      • Blastus
        raitis usko kirjoitti:

        Sittenkö saa lainata, kun mainitsee tietolähteen. Miten se mainitseminen muuttaa lähtötilanteen?
        Onko nyt varmaa, onko lainaus sittenkään luvallista, vaikka mainitsis tietolähteenkin.
        Sitävartenhan tietokoneessa on tietoa, että niitä käytetään hyväksi

        ..johon minä en osaa vastata. Syy siihen, miksi alunperin edes kiinnostuin koko tekstin autenttisuudesta oli se, että kirjoittajaksi oli mainittu Pekka Tervo ja teksti näytti siltä, että se oli jo julkaistu jossain.

        Ajattelin, että katsonpa huvikseni, mitä muuta tuosta julkaisusta mahtaisi löytyä ja samalla huomasin, ettei kirjoittaja ollutkaan mikään pekkatervo vaan J.B. ja siksi ilmoitin ylläpidolle asiattomasta viestistä, joka suomi24:n sääntöjen mukaisesti sen poisti.

        Mutta tuo kysymys voiko lainata, jos mainitsee tietolähteen on minusta hyvä kysymys. Tuo suomi24:n sääntö näyttäisi koskevan erityisesti tuollaisia pitkiä pätkiä, jotka ylittävät ns. siteerausoikeuden rajat, puhumattakaan koko tekstin kopioimisesta.

        Itse en ole ilmoittanut asiattomista viesteistä silloin, kun todellinen kirjoittaja tai tietolähde on mainittu. Mutta onko sekin siis suomi24:n sääntöjen vastaista?

        Minusta on hyvin eri asia kertoa, että Da Vinci maalasi tällaisen taulun kuin esittää Da Vincin maalaus omanaan.. mutta tietysti tekijänoikeuslaki voi olla toista mieltä. Muistaakseni se menee niin, että taideteoksesta otetun valokuvan julkaiseminenkin on sen vastaista, ainakin ilman teostomaksuja ;)


      • vlm
        raitis usko kirjoitti:

        No olkoon niin sitten, mutta kun en ole ainoa.
        Olen huomannut, että niin ne kaikki muutkin tekee, mutta en ole nostanut silti mekkalaa.

        ...tee kaikki mainitsemallasi tavalla ja nyt kun tiedät tämän, niin voit nostaa "mekkalan" ihan aiheesta.

        Huom. Raamatun käännökset 33/38 ja 1992 ovat luterilaisen kirkon tekijänoikeuksien piirissä, Biblia ei ole. En tiedä, kuka omistaa tekijänoikeudet bibliaan. Sivuilla evl.fi on mainittu, miten ja millä tavalla ko. Raamatuita voi käyttää ja lainata.

        Kyllä lainatun tekstin lähde tai linkki lähteeseen on laitettava, vaikka lainaus olisi referoitukin.


      • raitis usko
        Blastus kirjoitti:

        ..johon minä en osaa vastata. Syy siihen, miksi alunperin edes kiinnostuin koko tekstin autenttisuudesta oli se, että kirjoittajaksi oli mainittu Pekka Tervo ja teksti näytti siltä, että se oli jo julkaistu jossain.

        Ajattelin, että katsonpa huvikseni, mitä muuta tuosta julkaisusta mahtaisi löytyä ja samalla huomasin, ettei kirjoittaja ollutkaan mikään pekkatervo vaan J.B. ja siksi ilmoitin ylläpidolle asiattomasta viestistä, joka suomi24:n sääntöjen mukaisesti sen poisti.

        Mutta tuo kysymys voiko lainata, jos mainitsee tietolähteen on minusta hyvä kysymys. Tuo suomi24:n sääntö näyttäisi koskevan erityisesti tuollaisia pitkiä pätkiä, jotka ylittävät ns. siteerausoikeuden rajat, puhumattakaan koko tekstin kopioimisesta.

        Itse en ole ilmoittanut asiattomista viesteistä silloin, kun todellinen kirjoittaja tai tietolähde on mainittu. Mutta onko sekin siis suomi24:n sääntöjen vastaista?

        Minusta on hyvin eri asia kertoa, että Da Vinci maalasi tällaisen taulun kuin esittää Da Vincin maalaus omanaan.. mutta tietysti tekijänoikeuslaki voi olla toista mieltä. Muistaakseni se menee niin, että taideteoksesta otetun valokuvan julkaiseminenkin on sen vastaista, ainakin ilman teostomaksuja ;)

        Moppi ei siis alunperin ole ollut poiston takana.
        Juoruaminen on kaikesta huolimatta rumaa.
        itse en ole koskaan juorunnut ylläpidolle mistään asiasta, vaikka olen huomannut tekstejä lainattavan.

        Ainakin raamatun tekstejä täällä lainataan paljon,niinkuin tuolla alempana vlm. kertoo, mutta lisäksi lainataan paljon muutakin.
        Viimeksi on tuo Kalevan lainaus, jossa kyllä oli tekijän nimi, mutta onko nyt sekään ihan luvallista.
        Eihän se vielä ole mikään lupa, vaikka mainitseekin tekijän tai julkaisun nimen.
        Mistä sen tietää, olisko asianomainen luvannut, jos olis oikeasti kysynyt.

        Kyllä menee hankaleeksi, jos aletaan kyttäilemään toistemme kirjoituksia, onko ne aitoja.
        Minusta tietoja pitää voida saada lainata, jotta asian esittäminen ei mene kohtuuttoman vaikeaksi.

        Kellään ei ole aikaa alkaa juurta jaksain itse jotain asiaa puntaroimaan, kun sen joku muu on puntaroinut ja miettinyt jo valmiiksi.

        Luulisi, että alkuperäinen kirjoittaja on juuri sitä tarkoittanutkin, että hänen viisaita kirjoituksiaan käytetään avuksi ja hyödyksi toisaalla.
        Ja pitääkö mainita vielä SRK:n omistakin painotuotteista käytettävät lainaukset.


      • raitis usko
        vlm kirjoitti:

        ...tee kaikki mainitsemallasi tavalla ja nyt kun tiedät tämän, niin voit nostaa "mekkalan" ihan aiheesta.

        Huom. Raamatun käännökset 33/38 ja 1992 ovat luterilaisen kirkon tekijänoikeuksien piirissä, Biblia ei ole. En tiedä, kuka omistaa tekijänoikeudet bibliaan. Sivuilla evl.fi on mainittu, miten ja millä tavalla ko. Raamatuita voi käyttää ja lainata.

        Kyllä lainatun tekstin lähde tai linkki lähteeseen on laitettava, vaikka lainaus olisi referoitukin.

        Minulla kun ei ole tapa juoruta, koska se on rumaa ja moraalitonta.
        Mutta jos kerran on ehdoton vaatimus, että pitää tekijästä mainita, niin silvu plei.

        Mutta jos alettais kyttäilemään näitä jokaisen pitkiä kirjoituksia, niin kyllä ne sylttytehtaalle johtais hyvin monen kohdalla.


      • Blastus
        raitis usko kirjoitti:

        Moppi ei siis alunperin ole ollut poiston takana.
        Juoruaminen on kaikesta huolimatta rumaa.
        itse en ole koskaan juorunnut ylläpidolle mistään asiasta, vaikka olen huomannut tekstejä lainattavan.

        Ainakin raamatun tekstejä täällä lainataan paljon,niinkuin tuolla alempana vlm. kertoo, mutta lisäksi lainataan paljon muutakin.
        Viimeksi on tuo Kalevan lainaus, jossa kyllä oli tekijän nimi, mutta onko nyt sekään ihan luvallista.
        Eihän se vielä ole mikään lupa, vaikka mainitseekin tekijän tai julkaisun nimen.
        Mistä sen tietää, olisko asianomainen luvannut, jos olis oikeasti kysynyt.

        Kyllä menee hankaleeksi, jos aletaan kyttäilemään toistemme kirjoituksia, onko ne aitoja.
        Minusta tietoja pitää voida saada lainata, jotta asian esittäminen ei mene kohtuuttoman vaikeaksi.

        Kellään ei ole aikaa alkaa juurta jaksain itse jotain asiaa puntaroimaan, kun sen joku muu on puntaroinut ja miettinyt jo valmiiksi.

        Luulisi, että alkuperäinen kirjoittaja on juuri sitä tarkoittanutkin, että hänen viisaita kirjoituksiaan käytetään avuksi ja hyödyksi toisaalla.
        Ja pitääkö mainita vielä SRK:n omistakin painotuotteista käytettävät lainaukset.

        >> Moppi ei siis alunperin ole ollut poiston takana.


      • Blastus
        vlm kirjoitti:

        ...tee kaikki mainitsemallasi tavalla ja nyt kun tiedät tämän, niin voit nostaa "mekkalan" ihan aiheesta.

        Huom. Raamatun käännökset 33/38 ja 1992 ovat luterilaisen kirkon tekijänoikeuksien piirissä, Biblia ei ole. En tiedä, kuka omistaa tekijänoikeudet bibliaan. Sivuilla evl.fi on mainittu, miten ja millä tavalla ko. Raamatuita voi käyttää ja lainata.

        Kyllä lainatun tekstin lähde tai linkki lähteeseen on laitettava, vaikka lainaus olisi referoitukin.

        Käsittääkseni 33/38-käännös on vapaassa käytössä? Mutta kirkon keskusrahaston kanta myöskin 1992:n siteeraamiseen keskustelutarkoituksessa on hyvin myönteinen :) Tiedän, että tuota on sieltäkin kyselty.


      • ex-vlm
        raitis usko kirjoitti:

        Sittenkö saa lainata, kun mainitsee tietolähteen. Miten se mainitseminen muuttaa lähtötilanteen?
        Onko nyt varmaa, onko lainaus sittenkään luvallista, vaikka mainitsis tietolähteenkin.
        Sitävartenhan tietokoneessa on tietoa, että niitä käytetään hyväksi

        Saa lainata julkisesti julkaistua tekstiä, jos mainitsee lähteen, mitä tämän ketjun aloittaja ei tehnyt.


      • vlm
        raitis usko kirjoitti:

        Minulla kun ei ole tapa juoruta, koska se on rumaa ja moraalitonta.
        Mutta jos kerran on ehdoton vaatimus, että pitää tekijästä mainita, niin silvu plei.

        Mutta jos alettais kyttäilemään näitä jokaisen pitkiä kirjoituksia, niin kyllä ne sylttytehtaalle johtais hyvin monen kohdalla.

        ...ei sinänsä liity siihen, että palstalle lainatessa kirjoituksia kunnioittaisi tekijää ja laittaisi lähteen näkösälle.

        Juoruaminen on sitten jokin laajempi käsite, eikä juoruaminenkaan ole moraalisesti kestävällä pohjalla.

        Se ei ole juoruamista, jos kommentoi suoraan kirjoittajalle havaitsemistaan asioista.

        Jokainen valvoo täällä etupäässä itseään ja omaa toimintaansa.


      • olisit tiennyt
        Blastus kirjoitti:

        >> Moppi ei siis alunperin ole ollut poiston takana.

        ...jos Pekka Tervo olisi siirtänyt jutun Jori Branderin nimissä. Ei oikein loogista.
        Kuka tahansa voi siirtää juttuja käyttämällä alkuperäisen henkilön nimeä.
        Minusta Pekka Tervo oli rehellinen, kun ei pannut jutun laittajaksi Jori Branderia, vaan oman nimensä.


      • Tekijänoikeusjuristi
        ex-vlm kirjoitti:

        Saa lainata julkisesti julkaistua tekstiä, jos mainitsee lähteen, mitä tämän ketjun aloittaja ei tehnyt.

        Sitaattioikeus on, ts. saa lainata kun viittaa johonkin toisen tekstiin. Koko tekstin kopiointi ja julkaiseminen ilman lupaa on tekijänoikeuslain vastaista.

        Siten tämän palstan aloittajan tekemä kopio ja Kalevassa olleen haastattelun julkaiseminen kokonaisuudessaan tällä palstalla ovat molemmat laittomia tekoja, mikäli julkaisemisesta ei ole sovittu oikeudenomistajien kanssa.

        Kopion saa tietenkin julkaista jos saa oikeudenomistajalta siihen luvan.


      • Blastus
        olisit tiennyt kirjoitti:

        ...jos Pekka Tervo olisi siirtänyt jutun Jori Branderin nimissä. Ei oikein loogista.
        Kuka tahansa voi siirtää juttuja käyttämällä alkuperäisen henkilön nimeä.
        Minusta Pekka Tervo oli rehellinen, kun ei pannut jutun laittajaksi Jori Branderia, vaan oman nimensä.

        ..näinhän se menikin. Pekka Tervo oli rehellinen ja minä erehdyin, anteeksi.

        Syytön kunnes toisin todistetaan, eikö niin? Sillähän saa rauhan myös itselleen? Mitä tahansa saa tehdä kunhan ei jää kiinni? Näinhän sitä maailmaa pyöritetään? Itsehän jokaisen pitäisi olla vastuussa omista tekemisistään. Ja jos tuo teksti on kertaalleen osoitettu plagiaatiksi, miksi se pitää sellaisena työntää tänne toistuvasti takaisin?

        Minun puolestani on ihan yksi ja sama paljonko tekstejä lainaillaan tms.. minusta on ainoastaan törkeää alkuperäistä kirjoittajaa kohtaan se, että kirjoittajaa ei mainita ja koska havainnosta juoruaminen ylläpidolle on tehty niin helpoksi, juorusin. Minusta se on moraalisesti vähemmän arveluttavaa kuin plagiointi.

        Minä en tykkää tekijänoikeuslaista itsekään sen nykyisessä muodossa enkä usko, että kaikilta osin sitä noudatan itsekään. Itse asiassa en edes varmaan tiedä jos rikon sitä. Mutta toisen tekstin esittäminen omanaan on minusta törkeää ilman lakejakin, joten siksi katsoin asiakseni ilmoittaa siitä ylläpidolle.

        En minä täällä nuuski ihmisten tekstejä ja työkseni epäile niiden aitoutta, jos niin kuvittelit. Tuon tapauksen huomasin aivan sattumalta kun etsin lähdettä, josta tuo ko. kirjoitus oli kopioitu. Jos olisin löytänyt kirjoituksen ilman kirjoittajan nimeä, en varmasti olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota, mutta koska juttu oli jo julkaistu ja sille löytyi kirjoittajakin, ilmoitin siitä.

        Miksi muuten, plagiaattori, niin mahdottoman sitkeästi haluat tuon kyseisen tekstin tälle palstalle? Sisältääkö se sinusta jotain niin ensiarvoisen käänteentekevää, että sen paikka on ehdottomasti täällä? Jos niin on, minusta olisi fiksumpaa kertoa, että Brander kirjoitti sitä ja tätä sekä osoittaa tekstistä ne kohdat, jotka sinusta ovat tärkeitä pointteja. Se varmaan synnyttäisi keskusteluakin.


      • kaiken aikaa
        Tekijänoikeusjuristi kirjoitti:

        Sitaattioikeus on, ts. saa lainata kun viittaa johonkin toisen tekstiin. Koko tekstin kopiointi ja julkaiseminen ilman lupaa on tekijänoikeuslain vastaista.

        Siten tämän palstan aloittajan tekemä kopio ja Kalevassa olleen haastattelun julkaiseminen kokonaisuudessaan tällä palstalla ovat molemmat laittomia tekoja, mikäli julkaisemisesta ei ole sovittu oikeudenomistajien kanssa.

        Kopion saa tietenkin julkaista jos saa oikeudenomistajalta siihen luvan.

        Olipa raskas nootti tälle palstalle.
        Sefukaan ei tätä ole varmasti tiennyt.
        Nythän tältä palstalta saa alkaa luutimaan tekstejä oikein urakan kanssa, sillä niin paljon on laittomia tekstejä lainailtu kirjoituksissa.

        Kirjoittaminen tänne on siis melko laitonta hommaa, koska hyvin monissa kirjoituksissa on jostain päin lainattu tekstiä.
        Ei kyllä tunnu hyvältä.


      • Blastus
        kaiken aikaa kirjoitti:

        Olipa raskas nootti tälle palstalle.
        Sefukaan ei tätä ole varmasti tiennyt.
        Nythän tältä palstalta saa alkaa luutimaan tekstejä oikein urakan kanssa, sillä niin paljon on laittomia tekstejä lainailtu kirjoituksissa.

        Kirjoittaminen tänne on siis melko laitonta hommaa, koska hyvin monissa kirjoituksissa on jostain päin lainattu tekstiä.
        Ei kyllä tunnu hyvältä.

        ..että lainaaminen, ts. siteeraus ja plagiointi ovat kaksi eri asiaa.

        Vai meinaatko että kaikki muut ovat täällä rikkureita ja sinä oikeassa?

        Ei kyllä tunnu hyvältä. (Oliko tuokin plagiointia?)


      • Leikekansio

        Kysyn sinulta, voinko laittaa enää tälle palstalle juttujani toisista lehdistä, kun täällä lukee, ettei se ole laillista.
        Viimeksi laittamani "Kalevan juttu on tässä" on juuri sellainen, johon ei ole suoraa lupausta lehden toimitukselta.

        Jos näin tarkaksi nyt menee, niin harmi, en voi enää laittaa keräämiäni juttuja tälle palstalle, vaikka niissä olis julkaisija mainittukin.

        Olis liian iso vaiva alkaa vanhoista artikkeleista tai uusista lupia kyselemään.
        Ja miten sen todistaisi, onko lupaa kysytty vai ei?


      • moppaajasefu
        Leikekansio kirjoitti:

        Kysyn sinulta, voinko laittaa enää tälle palstalle juttujani toisista lehdistä, kun täällä lukee, ettei se ole laillista.
        Viimeksi laittamani "Kalevan juttu on tässä" on juuri sellainen, johon ei ole suoraa lupausta lehden toimitukselta.

        Jos näin tarkaksi nyt menee, niin harmi, en voi enää laittaa keräämiäni juttuja tälle palstalle, vaikka niissä olis julkaisija mainittukin.

        Olis liian iso vaiva alkaa vanhoista artikkeleista tai uusista lupia kyselemään.
        Ja miten sen todistaisi, onko lupaa kysytty vai ei?

        ...jatkossakin hyvän kirjoittajatavan mukainen lähteiden mainitseminen, kun lainataan toisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Minusta asia ei ole lainkaan ongelmallinen käsittää!

        Jos siis lainaat suoraan jonkun tekstiä, mainitset kirjoittajan. Jos kopioit tänne artikkelin, mainitset lehden, jossa kyseinen teksti on ilmestynyt ja mahdollisesti myös toimittajan nimen. Jos siteeraat jonkun puheita, et esitä niitä ominasi, vaan kerrot rehellisesti, kuka sanoi ja mitä.

        Minusta asiaa ei ole lainkaan vaikea käsittää! Tuota samaa toimintatapaa käytetään tutkielmissa ja tutkimuksissa myös reaalielämän puolella. Voitko rehellisyyden nimissä esittää jonkun sinua etevämmän ajattelijan pohdintoja ominasi? Vastaus: toki voit, mutta oletko rehellinen lukijoitasi kohtaan?!

        Minusta täällä pätevät samat lainalaisuudet kuin reaalielämässäkin: rehellisyys ja vastuu omista kirjoituksistaan!

        Miksi muuten "Pekka Tervo" ei ole älähtänyt, kun hänen "omaa" kirjoitustaan on poisteltu? Tänne on sen sijaan kirjoitellut nyt nimimerkki "raitis usko". Tilanne näyttää nyt siltä, että kirjoittaja on "lainannut" jonkun aidon Pekka Tervon nimeä ja ympännyt sen Jori Branderin tekstin yhteyteen ja tällä tavalla luonut harhakuvitelman Tervosta kyseisen "alustuksen" kirjoittajana.

        Mietin itse ensimmäisen kerran tekstiä lukiessani, onkohan sen kirjoittanut oikeasti Pekka Tervo-niminen henkilö. Tänne nimittäin hyvin harvoin tulee tekstejä kirjoittajan omalla nimellä. Tässä tapauksessa lukijaa, myös siis minua, sumutettiin kahteen kertaan.

        Sanoisin, että hyvin epäeettistä toimintaa häneltä, joka ryhtyi moiseen koitokseen. Tällaista soppaa ei olisi syntynyt, jos tekstin kirjoittaja olisi maininnut Branderin nimen tekstin yhteydessä.

        Yksinkertaista, eikö totta?


      • moppaajasefu
        Blastus kirjoitti:

        >> Moppi ei siis alunperin ole ollut poiston takana.

        ...Moppi oli kyseisen viestin poiston takana, hyvin perustellun käyttäjävalituksen perusteella.


      • toimittaja nimellään
        Leikekansio kirjoitti:

        Kysyn sinulta, voinko laittaa enää tälle palstalle juttujani toisista lehdistä, kun täällä lukee, ettei se ole laillista.
        Viimeksi laittamani "Kalevan juttu on tässä" on juuri sellainen, johon ei ole suoraa lupausta lehden toimitukselta.

        Jos näin tarkaksi nyt menee, niin harmi, en voi enää laittaa keräämiäni juttuja tälle palstalle, vaikka niissä olis julkaisija mainittukin.

        Olis liian iso vaiva alkaa vanhoista artikkeleista tai uusista lupia kyselemään.
        Ja miten sen todistaisi, onko lupaa kysytty vai ei?

        Kalevasta kopioimastasi jutusta oli jäänyt ansiokkaan toimittajan Satu Kreivi-Palosaaren nimi kokonaan pois. Tämä on todella harmillista ja valitettavaa, sillä toimittajan vilpitön lähtökohta jutun tekemiselle oli murtaa ulkopuolisten usein stereotyyppisiä käsityksiä lestadiolaisista. T L-K


      • pakkula
        moppaajasefu kirjoitti:

        ...jatkossakin hyvän kirjoittajatavan mukainen lähteiden mainitseminen, kun lainataan toisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Minusta asia ei ole lainkaan ongelmallinen käsittää!

        Jos siis lainaat suoraan jonkun tekstiä, mainitset kirjoittajan. Jos kopioit tänne artikkelin, mainitset lehden, jossa kyseinen teksti on ilmestynyt ja mahdollisesti myös toimittajan nimen. Jos siteeraat jonkun puheita, et esitä niitä ominasi, vaan kerrot rehellisesti, kuka sanoi ja mitä.

        Minusta asiaa ei ole lainkaan vaikea käsittää! Tuota samaa toimintatapaa käytetään tutkielmissa ja tutkimuksissa myös reaalielämän puolella. Voitko rehellisyyden nimissä esittää jonkun sinua etevämmän ajattelijan pohdintoja ominasi? Vastaus: toki voit, mutta oletko rehellinen lukijoitasi kohtaan?!

        Minusta täällä pätevät samat lainalaisuudet kuin reaalielämässäkin: rehellisyys ja vastuu omista kirjoituksistaan!

        Miksi muuten "Pekka Tervo" ei ole älähtänyt, kun hänen "omaa" kirjoitustaan on poisteltu? Tänne on sen sijaan kirjoitellut nyt nimimerkki "raitis usko". Tilanne näyttää nyt siltä, että kirjoittaja on "lainannut" jonkun aidon Pekka Tervon nimeä ja ympännyt sen Jori Branderin tekstin yhteyteen ja tällä tavalla luonut harhakuvitelman Tervosta kyseisen "alustuksen" kirjoittajana.

        Mietin itse ensimmäisen kerran tekstiä lukiessani, onkohan sen kirjoittanut oikeasti Pekka Tervo-niminen henkilö. Tänne nimittäin hyvin harvoin tulee tekstejä kirjoittajan omalla nimellä. Tässä tapauksessa lukijaa, myös siis minua, sumutettiin kahteen kertaan.

        Sanoisin, että hyvin epäeettistä toimintaa häneltä, joka ryhtyi moiseen koitokseen. Tällaista soppaa ei olisi syntynyt, jos tekstin kirjoittaja olisi maininnut Branderin nimen tekstin yhteydessä.

        Yksinkertaista, eikö totta?

        Pekka Tervon kirjoittamaksi. Tiedän yhden sen nimisen henkilön ja tunnen hänen veljensä.


      • itse haastateltu
        toimittaja nimellään kirjoitti:

        Kalevasta kopioimastasi jutusta oli jäänyt ansiokkaan toimittajan Satu Kreivi-Palosaaren nimi kokonaan pois. Tämä on todella harmillista ja valitettavaa, sillä toimittajan vilpitön lähtökohta jutun tekemiselle oli murtaa ulkopuolisten usein stereotyyppisiä käsityksiä lestadiolaisista. T L-K

        voisitko kommentoida ajatuksiasi tänne!


      • pakkula
        raitis usko kirjoitti:

        Moppi ei siis alunperin ole ollut poiston takana.
        Juoruaminen on kaikesta huolimatta rumaa.
        itse en ole koskaan juorunnut ylläpidolle mistään asiasta, vaikka olen huomannut tekstejä lainattavan.

        Ainakin raamatun tekstejä täällä lainataan paljon,niinkuin tuolla alempana vlm. kertoo, mutta lisäksi lainataan paljon muutakin.
        Viimeksi on tuo Kalevan lainaus, jossa kyllä oli tekijän nimi, mutta onko nyt sekään ihan luvallista.
        Eihän se vielä ole mikään lupa, vaikka mainitseekin tekijän tai julkaisun nimen.
        Mistä sen tietää, olisko asianomainen luvannut, jos olis oikeasti kysynyt.

        Kyllä menee hankaleeksi, jos aletaan kyttäilemään toistemme kirjoituksia, onko ne aitoja.
        Minusta tietoja pitää voida saada lainata, jotta asian esittäminen ei mene kohtuuttoman vaikeaksi.

        Kellään ei ole aikaa alkaa juurta jaksain itse jotain asiaa puntaroimaan, kun sen joku muu on puntaroinut ja miettinyt jo valmiiksi.

        Luulisi, että alkuperäinen kirjoittaja on juuri sitä tarkoittanutkin, että hänen viisaita kirjoituksiaan käytetään avuksi ja hyödyksi toisaalla.
        Ja pitääkö mainita vielä SRK:n omistakin painotuotteista käytettävät lainaukset.

        On tärkeää mainita lähde, lukija voi halutessaan tarkistaa tiedon, lukea ehkä lisääkin.
        Myös kirjoittajan kannalta lähteen mainitseminen on hyvä, samoin kustantajan. Pienet lainaukset ovat kustantajan ja kirjoittajan kannalta vain mainosta. Samasta syystä kustantaja voi suostua jopa kokonaisen kirjoituksen toistamiseen toisessakin julkaisussa. Siis voi suostua, ei välttämättä suostu.


      • .......................
        Leikekansio kirjoitti:

        Kysyn sinulta, voinko laittaa enää tälle palstalle juttujani toisista lehdistä, kun täällä lukee, ettei se ole laillista.
        Viimeksi laittamani "Kalevan juttu on tässä" on juuri sellainen, johon ei ole suoraa lupausta lehden toimitukselta.

        Jos näin tarkaksi nyt menee, niin harmi, en voi enää laittaa keräämiäni juttuja tälle palstalle, vaikka niissä olis julkaisija mainittukin.

        Olis liian iso vaiva alkaa vanhoista artikkeleista tai uusista lupia kyselemään.
        Ja miten sen todistaisi, onko lupaa kysytty vai ei?

        Tietysti saa lainata, kunhan lähde on mainittu, eikä tekstiin ole tehty muutoksia, vaan se on lainausmerkeissä tai yhteydestä ilmenee selkeästi, että kyseessä on nimenomaan lainattu teksti.


      • p ä i v ä p e r h o n e n
        raitis usko kirjoitti:

        Minulla kun ei ole tapa juoruta, koska se on rumaa ja moraalitonta.
        Mutta jos kerran on ehdoton vaatimus, että pitää tekijästä mainita, niin silvu plei.

        Mutta jos alettais kyttäilemään näitä jokaisen pitkiä kirjoituksia, niin kyllä ne sylttytehtaalle johtais hyvin monen kohdalla.

        ... kerroit viestissäsi 13.12.05 klo 12.06
        " sinulla ei ole tapana juoruta, koska se on rumaa ja moraalitonta" ja kirjoitat kyttäilystä myös ?

        Kysyn, jos joku tekee rikoksen, vaikkapa murtautuu, etkö nähdessäsi sen ilmoita asianomistajalle ja poliisille, vai pidätkö tätä "juoruna, rumana ja moraalittomana" ?

        Toivon "raittiimpaa uskoa" sinultakin, kuin itseltänikin !


      • "Pekka Tervo "

        Minä olen kirjoittanut alkuperäisen avauksen Raitis Usko.
        Oikea nimeni ei ole Pekka Tervo,vaan se on omasta päästä huitaistu nimi.
        Pahoittelen tätä, sillä sen niminen näyttää todella olevan olemassa.

        En käy usein tällä palstalla. En ole lestadiolainen. Halusin vaan tuoda esiin sen, miten raittiiseen uskoon voi tupakan orjuus kuulua.
        Harmittelen ja pyydän anteksi myös sitä, etten tuonut esiin alkuperäisiä lähteitä.
        Vastaisuudessa olen viisaampi ja myöskin nimimerkin suhteen.

        Tämä lainaus oli niin hyvä, että halusin välttämättä siirtää sen keskustelun avaukseksi.
        Valitettavasti tämän etikettivirhen vuoksi avaus meni pieleen.

        Mielestäni lestadiolaisuus on muuten ihan terve usko, mutta tupakoinnin suhteen se on sairas.
        Tätä avauksessa olikin tarkoitus tuoda esiin, koska raamatun mukaan raitis usko on myös vapautta tupakan orjuudesta.

        Minä olen tähän soppaan syyllinen, ei kukaan muu.
        Joku kaipasi avausta ja kopioi sitä uudelleen.
        Tosin alkuperäinen avaus oli paljon pitempi, kuin nyt plagioitu.

        Kiitos kumminkin, kun alkuperäisen avauksen rippeet ovat saaneet jäädä plagioinnista huolimatta voimaan, vaikkeivat tarkoittamani asiat herättäneetkään keskustelua oikeasta raittiudesta.


      • ajatuksista välillä...
        itse haastateltu kirjoitti:

        voisitko kommentoida ajatuksiasi tänne!

        Mielelläni juttelen puhelimessa ja harkinnan mukaan sähköpostin välityksellä. Matkapuhelinnumero löytyy tiedustelusta ja sp-osoitteen voin laittaa tähänkin: tanja.lamminmaki-karkkainen(at)oulu.fi

        Täällä on mukavampi seurata keskustelua sivusta, mutta tuo Satun nimi tuntui välttämättömältä mainita kun kerran tekijänoikeuksista tuli puhe.

        Onnellista joulunodotusta!
        T L-K


      • plagiaatin

        Voisitko ystävällisesti poistaa toisenkin plagiaatin, josta tein asiaton viesti -ilmoituksen. Siinä on paitsi plagioitu teksti paikkaan, johon se ei eettisesti sovi lainkaan, myös käytettty törkeästi yksittäiseen henkilöön liitettävää otsikkoa ja nimimerkkiä.


      • Tekijänoikeusjuristi
        ....................... kirjoitti:

        Tietysti saa lainata, kunhan lähde on mainittu, eikä tekstiin ole tehty muutoksia, vaan se on lainausmerkeissä tai yhteydestä ilmenee selkeästi, että kyseessä on nimenomaan lainattu teksti.

        Sitaattioikeus on selviö. Myös toisen tekstin kopioiminen omaan käyttöön on sallittua, mutta sen julkaiseminen kokonaisuudessaan, vaikkapa ilman ansaintatarkoitustakin, edellyttää vankat perustelut ollakseen laillista.

        Tekijänoikeuslain 22§
        "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."

        Jukka Korpela: "Olennaista on, että siteeraaja on tekemässä omaa teostaan ja että sitaatilla on asiallinen yhteys teoksen sisältöön. Tällöin siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa vaan lainata siitä (ehkä pitkiäkin) otteita esimerkiksi niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsitysten vertailemiseksi."

        http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/tekoik.html#sit


      • Leikekansio
        moppaajasefu kirjoitti:

        ...jatkossakin hyvän kirjoittajatavan mukainen lähteiden mainitseminen, kun lainataan toisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä. Minusta asia ei ole lainkaan ongelmallinen käsittää!

        Jos siis lainaat suoraan jonkun tekstiä, mainitset kirjoittajan. Jos kopioit tänne artikkelin, mainitset lehden, jossa kyseinen teksti on ilmestynyt ja mahdollisesti myös toimittajan nimen. Jos siteeraat jonkun puheita, et esitä niitä ominasi, vaan kerrot rehellisesti, kuka sanoi ja mitä.

        Minusta asiaa ei ole lainkaan vaikea käsittää! Tuota samaa toimintatapaa käytetään tutkielmissa ja tutkimuksissa myös reaalielämän puolella. Voitko rehellisyyden nimissä esittää jonkun sinua etevämmän ajattelijan pohdintoja ominasi? Vastaus: toki voit, mutta oletko rehellinen lukijoitasi kohtaan?!

        Minusta täällä pätevät samat lainalaisuudet kuin reaalielämässäkin: rehellisyys ja vastuu omista kirjoituksistaan!

        Miksi muuten "Pekka Tervo" ei ole älähtänyt, kun hänen "omaa" kirjoitustaan on poisteltu? Tänne on sen sijaan kirjoitellut nyt nimimerkki "raitis usko". Tilanne näyttää nyt siltä, että kirjoittaja on "lainannut" jonkun aidon Pekka Tervon nimeä ja ympännyt sen Jori Branderin tekstin yhteyteen ja tällä tavalla luonut harhakuvitelman Tervosta kyseisen "alustuksen" kirjoittajana.

        Mietin itse ensimmäisen kerran tekstiä lukiessani, onkohan sen kirjoittanut oikeasti Pekka Tervo-niminen henkilö. Tänne nimittäin hyvin harvoin tulee tekstejä kirjoittajan omalla nimellä. Tässä tapauksessa lukijaa, myös siis minua, sumutettiin kahteen kertaan.

        Sanoisin, että hyvin epäeettistä toimintaa häneltä, joka ryhtyi moiseen koitokseen. Tällaista soppaa ei olisi syntynyt, jos tekstin kirjoittaja olisi maininnut Branderin nimen tekstin yhteydessä.

        Yksinkertaista, eikö totta?

        Sitaattioikeus on selviö. Myös toisen tekstin kopioiminen omaan käyttöön on sallittua, mutta sen julkaiseminen kokonaisuudessaan, vaikkapa ilman ansaintatarkoitustakin, edellyttää vankat perustelut ollakseen laillista.

        Tekijänoikeuslain 22§
        "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."

        Jukka Korpela: "Olennaista on, että siteeraaja on tekemässä omaa teostaan ja että sitaatilla on asiallinen yhteys teoksen sisältöön. Tällöin siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa vaan lainata siitä (ehkä pitkiäkin) otteita esimerkiksi niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsitysten vertailemiseksi."

        Kuinka paljon saa siteerata (lainata)?

        Jos teos on julkistettu eli se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin (8 §), siitä "on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa" (22 §). Tällöin on lähde mainittava.

        Jos toisen teoksesta otetaan otteita ilman, että lähdettä mainitaan, kyseessä on siis tekijänoikeuslain loukkaus silloinkin, kun siteeraamisen edellytykset täyttyisivät. Jos kyse on opinnäytteestä, tieteellisestä työstä tms., menettelyä kutsutaan plagioinniksi ja sitä pidetään vakavana virheenä. Käytännössä tällöin olennaista on opetuksen tai tieteen normien rikkominen, mutta periaatteessa kyseessä on myös lain rikkominen.

        Sitaatin pituudelle ei ole asetettu mitään nimenomaista ala- eikä ylärajaa. Käytännössä sitaatit voivat olla varsin pitkiäkin esimerkiksi silloin, kun tieteellisessä teoksessa kritisoidaan tai kommentoidaan muiden tutkijoiden käsityksiä taikka perustellaan niillä kirjoittajan omia käsityksiä. Muutoinkin se, mikä on "hyvän tavan" mukaista siteeraamista, usein riippuu suuresti siitä, millaisista ja minkä alan teoksista on kyse.

        Olennaista on, että siteeraaja on tekemässä omaa teostaan ja että sitaatilla on asiallinen yhteys teoksen sisältöön. Tällöin siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa vaan lainata siitä (ehkä pitkiäkin) otteita esimerkiksi niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsitysten vertailemiseksi.

        Jos joku haluaa ottaa oman teoksensa osaksi otteen toisesta teoksesta, koska siinä on esitetty hänen mielestään hyvin jokin asiakokonaisuus, kyse ei yleensä ole sitaatista. Sitaatin tarkoitus ei ole korvata itse kirjoitettavaa tekstiä vaan esittää jotain, johon itse kirjoitettu teksti jossain mielessä vetoaa. Esimerkiksi itse esitettyäni ja perusteltuani jonkin ajatuksen voin liittää mukaan sitaatin, jolla vetoan jonkun muun esittämään samansuuntaiseen näkemykseen, erityiseen esimerkkiin tms. Sitaatti voi toki edeltääkin sitä omaa tekstiä, johon se liittyy, etenkin, jos sitaatin tarkoitus ottaa lainattava teksti kritiikin kohteeksi. Olennaista on, että sitaatti liittyy omaan tekstiin (tai muunlaiseen teokseen).

        Täten se joskus esitetty muotoilu, että laki yleisesti sallisi julkaista otteita teoksista, ei ole oikea. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1996:13 nimenomaisesti sanotaan: "Pelkistä sitaateista koostuva työ ei täytä laillisen siteerauksen edellytyksenä olevaa vetoamisfunktiota". Sitaattioikeus ei suinkaan merkitse sitä, että joku voisi esim. monistaa tai levittää otteita toisen teoksista sellaisinaan tai vain esim. otsikolla ja lähdetiedoilla varustettuina.

        Hyväksyttävänä siteeraamisena pidetään myös mm. omien tekstien varustamista toisten teksteistä otetuin motoin. Mielestäni tällöin kuitenkin liikutaan sitaattioikeuden rajoilla, ja motoilla tulisi olla asiallinen yhteys oman tekstin sisältöön sen sijaan, että ne olisivat mukana esim. vain lukijan huvittamiseksi.

        Vääristelevä sitaatti, joka antaa virheellisen käsityksen siteerattavan tekstin sisällöstä ja asiayhteydestä, on tulkittava kielletyksi hyvän tavan vastaisena (22 §) ja myös tekijän moraalisia oikeuksia loukkaavana (3 §). Toisaalta koska sitaattioikeuden yhteydessä vaaditaan, että "teosta ei saa tekijän suostumuksetta muuttaa enemmän kuin sallittu käyttäminen edellyttää", niin on selvää, että esimerkiksi lyhentäminen ja muukin muokkaaminen voi olla sallittua. Sitaatista voidaan jättää pois siteerauksen tarkoituksen kannalta epäolennaisia asioita tai siihen voidaan lisätä selventäviä huomautuksia. Hyvän tavan voitaneen katsoa edellyttävän, että poistot ja selvennykset merkitään niin, että lukija havaitsee, mikä on alkutekstiin tehtyä muutosta. - Kielitoimiston välimerkkejä koskevan suosituksen mukaan "tekstijakson poisjätön merkkinä käytetään kahta ajatusviivaa, konekirjoituksessa kahta yhdysmerkkiä" ja lainauksissa lainaajan lisäykset merkitään hakasulkeisiin.

        Tavallisimmin sitaatti on kieliasuinen, siis tekstisitaatti. Periaatteessa siteerausoikeus on yleinen, kaikkia teoslajeja koskeva. Esimerkiksi kuvan käyttö tämän nojalla, ilman tekijän lupaakin, on siis periaatteessa ajateltavissa, jos kuvan käyttö täyttää ns. vetoamisfunktion. Luonnollista olisi ajatella, että esim. kuvataiteen teoksen arvostelussa olisi kuvan käyttö sitaattioikeuden nojalla sallittua. Asiasta on ilmeisesti aika vähän oikeuskäytäntöä, joten on syytä olla varovainen sitaattioikeuden käytössä kuvien, äänien, liikkuvan kuvan yms. suhteen. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:9 otettiin se kanta, että elämäkerralliseen multimediaan ei voi sitaattioikeuden nojalla ottaa lyhyitä musiikkinäytteitä. Lausunnossa 2002:16 suhtaudutaan myös pidättyvästi, joskaan ei ehdottoman kielteisesti, kuvien käyttöön sitaatteina ja esitetään, että elokuvista voivat yleensä tulla kyseeseen vain muutamien sekuntien mittaiset sitaatit. Kuitenkin voitaneen pitää hyväksyttävänä esimerkiksi tietokoneohjelman käyttöliittymään sisältyvien kuvien käyttöä ("ruutukaappausten" muodossa) artikkelissa, jossa arvioidaan kyseistä ohjelmaa. Yleisemmin ks. erillistä kirjoitustani Tekijänoikeuden rajoitusten tulkinnasta.

        Kuvien osalta on huomattava myös säädös ns. kuvasitaateista (25 §). Sen suhde sitaattioikeuteen on epäselvä, etenkin, kun sen yksi olennainen osa on oikeus ottaa "tekstiin liittyviä kuvia" "arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen", jollaisessa myös sitaatit ovat yleisiä. Voisi ehkä sanoa, että jos esim. historiaa käsittelevässä tieteellisessä esityksessä vedotaan kuvasta ilmenevään asiaan jonkin väitteen perusteluna, kyse on varsinaisesta sitaatista, ja jos taas kuva vain havainnollistaa tekstissä käsiteltävää tapahtumaa tai ilmiötä, kyse on "kuvasitaatista". - Käsitettä "tieteellinen esitys" on tässä yhteydessä tulkittu aika väljästi, mm. populaaritieteelliset esitykset ja jopa erään tiestösuunnitelman kattaen.

        Kysymys siteeraamisen sallitusta laajuudesta sekoitetaan joskus kysymykseen siitä, miten suuria osia tai määriä teoksista saa monistaa opetustarkoituksiin. Siinähän ei ole kyse siteeraamisesta vaan kopioiden valmistamisesta (teoksesta tai sen osasta), joka voi perustua ns. sopimuslisenssijärjestelmään. Muutenkin on hyvä huomata, että opetustoimintaan liittyy eräitä erityissäädöksiä ja -järjestelyjä tekijänoikeuden suhteen.
        Mikä on Kopioston, Teoston yms. asema?

        Tekijä voi sopimuksella luovuttaa tekijänoikeutensa toiselle kokonaan tai osittain. Yksi erikoistapaus tästä on se, että tekijä voi liittyä järjestöön, joka valvoo tekijöiden etuja, perii tekijänoikeusmaksuja yms. ja jonka jäsenyyteen sisältyy jonkinasteinen tekijänoikeuden luovuttaminen yhdistykselle. Tämän yhdistymis- ja sopimusvapauteen perustuvan seikan ohella tekijänoikeusjärjestöillä on kuitenkin Suomessa lisäksi muukin asema. Taustasta ks. Pekka Heikkisen pro gradu -työtä Tekijänoikeusjärjestöt, kilpailuoikeus ja tekijän suoja (PDF-muotoinen).

        Laissa on erillisiä säädöksiä (mm. 13 § ja 14 §), joissa tekijänoikeutta on rajoitettu ns. sopimuslisenssijärjestelmällä: tekijöitä edustavalla järjestöllä voi olla oikeus tehdä sopimuksia, jotka antavat - käytännössä järjestölle suoritettavaa maksua vastaan - oikeuden kopioida teoksia ilman tekijän lupaakin, vaikka tekijä ei olisi järjestön jäsen. Tämä järjestely on pohjoismaisen tekijänoikeussysteemin erikoisuus. Siitä, mitkä järjestöt tulkitaan tekijänoikeuslaissa tarkoitetuiksi tekijöitä laajasti edustaviksi järjestöiksi, päättää opetusministeriö.

        Sopimuslisenssiasioista on tarkempia säädöksiä tekijänoikeusasetuksessa.

        Tekijänoikeusjärjestöjä ovat mm. Teosto, Kuvasto, Gramex ja Kopiosto.

        Sopimuslisenssijärjestelmään perustuvia sopimuksia on tehty esimerkiksi valokopioinnista oppilaitoksissa ym., nauhoituksista opetustoimintaa varten sekä radio- ja televisiolähetyksiin sisältyvien teosten edelleen lähettämisestä.

        Mainittakoon vielä, että vaikka em. järjestöillä on oikeus antaa lupa sellaisenkin teoksen kopiointiin, jonka tekijä ei ole järjestön jäsen, sillä ei ole valtaa kieltää kopiointia, jos tekijä antaa kopiointiin luvan, eikä myöskään perustetta vaatia korvauksia. Jos taas tekijä on järjestön jäsen, niin jäsenyysehdot saattavat olla sellaiset, että niihin sisältyy tekijänoikeuksien siirtyminen.
        Saako omaan käyttöön kopioida?

        "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (12 §). Olennaisin ehto tässä on käytön yksityisyys, josta tarkemmin jäljempänä.

        Säädöksessä ei ole sellaista ehtoa, että kopioijan pitäisi omistaa kappale, josta hän valmistaa kopion. Se voi siis olla lainattu. Ja jos kopioit esimerkiksi omistamasi äänitteen, saat myydä alkuperäisen pois (19 §) mutta et kopiota, koska se olisi jo käyttämistä muuhun kuin yksityiseen tarkoitukseen.

        Nykyisin on epäselvää, saako laittomasti valmistetusta kappaleesta (esimerkiksi verkossa luvattomasti olevasta kopiosta) tehdä kopion yksityistä käyttöä varten. Hallituksen esityksen 28/2004 perustelujen kohdassa 3.2.2 on ehdotettu lakiin tarkennusta, jonka mukaan sellainen ei olisi sallittua.

        Tiukan laintulkinnan mukaan myös kopion valmistaminen on "muu tarkoitus" kuin yksityinen käyttö. Tämän mukaisesti ei olisi sallittua tehdä kopiota kopiosta, joka on valmistettu tässä käsitellyn pykälän nojalla. Näin tiukkaa tulkintaa ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.

        Oikeutta kopioida yksityiseen käyttöön on aikoinaan perusteltu mm. kohtuullisuussyillä ja sillä, että periaatteellisista ja käytännön syistä yksityiselämässä tapahtuva toimet pitäisi yleensä jättää säätelyn ulkopuolelle. Toisaalta tämä tekijänoikeuden rajoitus on kopiointitekniikoiden kehittyessä ja yleistyessä muodostunut paljon aiottua laajemmaksi; alkujaan ajateltiin lähinnä vain käsin kopiointia! Tekijöille koituvien menetysten (teosten menekin vähentymisen) korvaamista on pidetty tarpeellisena, mutta käytännön vaikeuksien takia se on toteutettu lähinnä ns. kasettimaksuilla (joista on säädetty lain 2a luvussa).

        Yksityisen kopioinnin oikeuteen on tärkeä poikkeus: säädös ei koske tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa tai tietokantaa (esim. CD-rom-tietosanakirjaa). Tämä johtuu ohjelmien osalta lainmuutoksesta 418/1993 ja tietokantojen osalta lainmuutoksesta 250/1998. Muutoinkin EU:ssa ilmeisesti suuntaus on kohti yksityisen kopioinnin oikeuden rajoittamista etenkin digitaalisen kopioinnin osalta.

        Vuonna 1991 tehdyissä muutoksissa, joissa lakiin otettiin erityissäädöksiä tietokoneohjelmien tekijänoikeudesta, ohjelmien kopiointi yksityiseen käyttöön nimenomaisesti sallittiin, mutta nyttemmin se siis on erikseen kielletty. (Ks. tarkemmin tekijänoikeuslain historiikkia.)

        Tietokoneohjelmaa tai tietokantaa siis ei ilman tekijänoikeuden omistajan lupaa saa kopioida, vaikka käyttö olisi puhtaasti yksityistä ja vaikka käyttö olisi hyvinkin tilapäistä. On kyllä hyvin ymmärrettävää, että ennen ohjelman ostamista halutaan tutustua siihen. Kaupallisesti myytävistä ohjelmista onkin hyvin usein tarjolla laillisesti erilaisia esittelyversioita, esim. Internetistä "imuroitavissa", maksuttomilla tai huokeilla CD-romeilla ja kirjojen kylkiäisinä. Esittelyversioita voi tiedustella esim. ohjelman maahantuojalta tai etsiä maahantuojan Web-palvelimen kautta.

        Kaikkien teoslajien osalta on huomattava, että käyttö ei ole yksityistä, jos se tapahtuu työssä tai muussa ansiotoiminnassa. Vakiintuneen tulkinnan mukaan opiskelua pidetään yksityisen käytön alaan kuuluvana. Sen sijaan opetus on eri asia; Kopioston ohjeessa Yksityinen käyttö on otettu näin jyrkkä kanta:

        Luokan tai kurssin järjestämä oppimateriaalin kopiointi opiskelijoille ei ole yksityistä käyttöä. - - Kopiointi yksityiseen käyttöön tapahtuu käyttäjän omasta aloitteesta, ei esimerkiksi opettajan, työnantajan tai luokan organisoimana.

        Esimerkiksi Web-sivujen paperille tulostaminen niiden kopiointia ja luokalle jakamista varten ei siis ole sallittua yksityistä käyttöä koskevan säädöksen nojalla. Siihen ei ole syytä ryhtyä ilman tekijältä saatua lupaa.

        Yksityiseksi käytöksi katsotaan vakiintuneen tulkinnan mukaan myös käyttö, joka tapahtuu perhepiirissä tai vastaavassa. Rajanvetoa tässä asiassa on tehty mm. ratkaisussa KKO 1987:16, jonka mukaan noin 20 kopion ottaminen sanomalehtipakinasta ja jakeleminen paikkakunnalla ei ollut yksityistä käyttöä. Esim. järjestötoiminnassa tapahtuvaa käyttöä ei voitane katsoa yksityiseksi.

        On sallittua myös valmistuttaa toisella teoksesta kappale valmistuttajan yksityistä käyttöä varten. Tämä voi tapahtua myös maksua vastaan. (Toisaalta kopiointilaitoksilla tms. on tietysti oikeus olla ottamatta vastaan tällaisia tehtäviä.) Tämä ei kuitenkaan koske
        sävellysteosta
        elokuvateosta
        käyttöesinettä (taideteollista tuotetta)
        veistosta eikä
        taideteoksen jäljentämistä taiteellisin menetelmin.

        Voisi ajatella, että tässäpä on kiinnostava porsaanreikä: firma hankkii vaikkapa kirjoja ja pitää niitä näytillä tarjoutuen maksua vastaan valmistamaan valokopioita asiakkaille näiden yksityiseen käyttöön. Tämähän ei asiallisesti poikkeaisi sellaisesta selvästä laittomuudesta kuin kirjojen valokopiointi suoraan myyntiä varten, mutta sen voisi yrittää selittää sallituksi kopion valmistuttamiseksi yksityistä käyttöä varten. Ideaa on testattu, ja Vaasan käräjäoikeus tuomitsi sen laittomaksi.

        Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön koskee teosta, mutta käytännössä toki voi kopioida itselleen myös osan teoksesta. Silloin ei tietenkään ole määrällistä rajoitusta sille, miten suuri osa kopioidaan. (Sen sijaan kopioiden määrä saa olla enintään "muutama", joka tarkoittaa yleensä paria kolmea, mutta miksi kukaan ottaisikaan monia kopioita samasta teoksesta yksityistä käyttöään varten?) Myöskään ei ole rajoitusta sille, miten laajan teoksen saa kopioida. Jos sielu ja kukkaro sietää, voit kopioida vaikka kymmenosaisen tietosanakirjan. (Painetun kirjan, koska CD-tietosanakirja tulkittaneen tietokannaksi!) Tämäkin asia sotketaan joskus edellä mainittuun sopimuslisenssijärjestelmään, jossa on määrällisiä rajoituksia.

        Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei riipu kopioinnin menetelmistä. Toisaalta mm. valmisteltaessa vuonna 2001 annettua direktiiviä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa oli laajasti esillä se, että modernit kopiointimenetelmät ovat radikaalisti muuttaneet kyseisen oikeuden tosiasiallista sisältöä. alkuperäinen ehdotus asian kuvasi: "Tämä antaa täysin uuden ulottuvuuden yksityistarkoituksiin tapahtuvalle kopioinnille, joka nykyisin sallitaan useimmissa jäsenvaltioissa." Mainittakoon, että Tanskan tekijänoikeuslaki tekee tässä eron digitaalisen ja muun kopioinnin välillä: oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei koske digitaalista kopiointia. Aika näyttää, missä määrin tähän mennään yleisemmin EU:ssa. Tietokoneohjelmien ja tietokantojen osaltahan siihen on asiallisesti jo menty, kuten edellä on kuvattu.
        Entä jos teoksessa itsessään kielletään kaikki kopiointi?

        Tekijänoikeus ja sen rajoitukset perustuvat lakiin, eikä tekijä voi yksipuolisella tahdonilmaisullaan laajentaa tekijänoikeuttaan. Tekijä voi kieltää kaiken kopioinnin (myös yksityiseen käyttöön) ja siteeraamisen, mutta kiellolla ei ole oikeudellista pätevyyttä.

        Sanoma- ja aikakauslehdissä saattaa esiintyä ilmaisu "Jälkipainos kielletään". Sen tarkoitus on toimia lain 23 §:ssä tarkoitettuna jälkipainantakieltona eli estää se, että lehden artikkeleita voidaan julkaista muissa lehdissä (riippumatta sitaattioikeudesta).

        Tilanne on toinen, jos joku sitoutuu noudattamaan kyseisenlaista kieltoa. Selvin tapaus on sellainen, jossa esimerkiksi videokasetin vuokraaja tai ostaja allekirjoittaa paperin, jossa hän lupaa olla kopioimatta yksityiseen käyttöönsäkään. Tällöin ei kuitenkaan ole enää kyse tekijänoikeusasioista vaan sopimusoikeudesta. Jos sitoumus rikotaan, kyseessä ei ole tekijänoikeuden loukkaus vaan sopimusrikkomus.

        Käytännössä selviä kirjallisia sopimuksia tämänkaltaisista asioista tehdään varsin harvoin. Jos esimerkiksi videokasetin vuokraaja allekirjoittaa paperin, jossa sitoudutaan noudattamaan joitakin yleisiä vuokrausehtoja, hän saattaa tätä kautta tulla tehneeksi itseään sitovan sopimuksen myös siitä, että ei kopioi yksityiseen käyttöönsäkään. Hankalasti tulkittava tilanne syntyisi esimerkiksi silloin, jos liikkeessä olisi näkyvästi esillä kopiointikielto mutta vuokraaja ei mitenkään nimenomaisesti sitoutuisi noudattamaan sitä. Tekijänoikeuden omistaja voisi tällöin väittää, että sitoutuminen kuuluu alan yleiseen kauppatapaan ja että vuokraaja on ollut tästä tietoinen. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus voi kyllä syntyä muillakin tavoilla kuin kirjallisesti - suullisesti tai jopa implisiittisesti - mutta sopimus on aina kahdenvälinen asia. Pelkkä teoksessa oleva kielto ei ole sopimus, vaikka se ilmaistaisiin miten jyrkin sanoin tahansa.
        Onko lakiin tekijänoikeutta?

        Lait sinänsä eivät ole tekijänoikeuden alaisia, eivät myöskään asetukset eivätkä "viranomaisen tai muun julkisen elimen päätökset ja lausumat" (9 §).

        Tämä ei merkitse, että kaikki virkatyönä tehdyt asiakirjat olisivat tekijänoikeudesta vapaita. Tehdäänhän paljonkin raportteja yms., joihin ei sisälly viranomaisen päätöstä eikä lausumaa. Asiakirja voi hyvin olla julkisuuslain mukaisessa mielessä julkinen (jolloin kenellä tahansa on oikeus pyynnöstä saada viranomaiselta tieto siitä, käytännössä kopio siitä) mutta silti tekijänoikeuden alainen (jolloin kopion saaneella ei ole oikeutta esim. monistaa ja jakaa kopioita siitä).

        Suomessa kuitenkin lakeja säädetään siten, että kun jotakin lakia muutetaan tai täydennetään, säädetään erillinen laki kyseisen lain muuttamisesta. Sekä alkuperäinen laki että muutoslait ovat tekijänoikeudesta vapaita, mutta kooste, joka sisältää lain sellaisena kuin se muutosten jälkeen on voimassa, on ainakin erään tulkinnan mukaan tekijänoikeutta nauttiva teos. Kauppakaari julkaisee teosta Suomen Laki, johon on koostettu voimassa olevia lakeja ja mahdollisesti niihin liittyviä viittauksia tuomiostuinratkaisuihin. Kustantajan tulkinnan mukaan kyseinen julkaisu nauttii tekijänoikeuden suojaa. Suomen Laki on myös Webissä mutta Kauppakaaren maksullisena palveluna.

        Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tulkinta ei ole pätevä ainakaan siltä osin, kuin on kyse vain jonkin lain ja sitä muuttavien lakien yhdistämisestä yhdeksi kokonaisuudeksi. Se vaatii työtä mutta ei erityistä persoonallista luovuutta. Lakimiesliiton kanssa ei kuitenkaan kannattane käräjöidä. Olen myös sitä mieltä, että valtion kiistattomiin perustehtäviin kuuluisi valtion oman lainsäädännön saattaminen kaikkien kansalaisten saataville ilman muita heille koituvia kustannuksia kuin mediakustannukset. Tähän ilmeisesti ollaankin menossa, ja Valtion säädöstietopankki on kehitteillä; ks. myös dokumenttiani Suomen lait Webissä.

        Se, joka selostaa omin sanoin jonkin lainkohdan, viranomaisen päätöksen tms. sisällön, saattaa saada tekijänoikeuden tällaiseen referaattiin, vaikka selostettava asiakirja itsessään olisi tekijänoikeudesta vapaa. Tekijänoikeusneuvoston lausunnosta 1998:8 päätellen ei teokselta tällöin vaadittaisi kovinkaan suurta omaperäisyyttä.
        Mitä tekijänoikeudelle tapahtuu tekijän kuollessa?
        Tekijänoikeus ei lakkaa tekijän kuollessa, vaan se on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta (43 §). Tämä aika oli aiemmin 50 vuotta, mutta se on EU-direktiivin johdosta pidennetty 70 vuodeksi.

        Tekijänoikeuslaissa säädettyjen ns. lähioikeuksien kuten valokuvaoikeuden osalta voimassaoloajat ovat lyhyempiä ja eri oikeuksien osalta erilaisia. Lisäksi suoja-aikaa saattaa lyhentää se, että on ehkä sovellettava teoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia, jonka mukainen suoja-aika voi olla lyhyempi kuin nykyisin. Ks. esim. tekijänoikeusneuvoston lausuntoa 2003:6.

        Tekijänoikeuden vanhennuttua teos on "vapaata riistaa" eli kuka hyvänsä saa julkaista sen, kaupallisessa tarkoituksessa tai muuten. Huomattakoon kuitenkin, että tämä koskee vain itse teosta, ei esimerkiksi sen käännöksiä, joihin saattaa hyvinkin olla voimassa kääntäjän tekijänoikeus.

        Tekijänoikeus on siinä mielessä omaisuutta, että siihen sovelletaan avio-oikeutta, perintöä ja testamenttia koskevia säädöksiä. (41 §) Vakiintuneen käytännön mukaisesti ei perintönä saadusta tekijänoikeudesta kuitenkaan ole peritty perintöveroa eikä omaisuusveroa. Tämä on vahvistettu ratkaisussa KHO 2004:55.

        Periaatteessa on olemassa ns. klassikkosuojan mahdollisuus: tekijän kuoltua (olipa tekijänoikeus lakannut tai ei) opetusministeriöllä on lakiin (53 §) perustuva oikeus kieltää sellainen toiminta, jossa "kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen – – menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla". Tätä oikeutta on toistaiseksi käytetty vain kerran; silloin oli kyse eräiden kirjojen suomennosten maahantuonnista ja myynnistä, jotka kiellettiin, koska suomennoksia pidettiin laadultaan ala-arvoisina.
        Entä käännökset ja muunnelmat?

        Teoksen käännökseen on kääntäjällä tekijänoikeus, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen. Jos käännettävä teksti jää teoskynnyksen alle eli on esimerkiksi lyhyt yksinkertainen tiedonanto tai pieni luettelo, ei käännökseenkään synny tekijänoikeutta. Mutta jos käännettävä teksti on teos, saa käännös suojan; tähän ei siis sisälly mitään käännöksen laatua tai luovuutta koskevaa kriteeriä (4 §).

        Tämä merkitsee, että käännöksen julkaiseminen edellyttää sekä alkuperäisen tekijän että kääntäjän lupaa. Käytännössä toki kummatkin tekijänoikeudet hyvin usein ovat siirtyneet kustantajille, jolloin tarvitaan kustantajien lupa.

        Jos alkuperäisteoksen tekijänoikeuden voimassaolo on päättynyt tai siihen ei koskaan ole ollutkaan tekijänoikeutta, niin kääntäjällä on käännökseen yksinomainen tekijänoikeus.

        Käännöksiin rinnastetaan muunnelmat. Muunnelman julkaiseminen edellyttää siis sekä alkuperäisteoksen tekijän että muuntelijan lupaa.

        Joissakin tilanteissa voi olla epäselvää tai kiistanalaista, onko kyseessä teoksen muunnelma vai uusi teos, jonka luomisessa on käytetty esikuvana tai muunlaisena apuna jotakin teosta. Jälkimmäisestä tilanteesta laki käyttää hiukan omituista ilmaisua puhuen siitä, että "joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen" (4 §, 2 mom.).

        Pelkästään kaunokirjallisen teoksen perusjuonen taikka tietokoneohjelmassa sovelletun algoritmin käyttäminen ei tee teoksesta olemassaolevan teoksen muunnelmaa eikä siis aiheuta tekijänoikeudellista riippuvuutta alkuperäisteoksesta. Oikeuskäytännössä myös parodioita käsitellään yleensä itsenäisinä teoksina eikä muunnelmina.
        Mitens midit?

        Ns. midi-tiedostot ovat luonteeltaan äänitallenteita. Niitä koskee ensinnäkin joka tapauksessa äänitteen valmistajan erityinen oikeus (46 §), joka kuuluu ns. tekijänoikeuden lähioikeuksiin. Olennaista tällöin on, kuka on valmistanut alkuperäisen äänitteen. Sen muuntaminen muihin muotoihin, esimerkiksi analogisesta digitaaliseksi, on riippuvaista alkuperäisen äänittäjän luvasta.

        Jos midi-tiedosto sisältää - johonkin muotoon muunnettuna - esittävän taiteilijan kuten soittajan esityksen, tarvitaan lisäksi taiteilijan lupa. Jos taiteilijoita on useita, tarvitaan lupa kultakin.

        Lisäksi tarvitaan kyseessä olevan teoksen tekijöiden luvat. Kun on musiikista kyse, niin tekijäksi lasketaan ainakin säveltäjä. Jos sävelmään liittyy laulu, niin tekijänä on myös sanoittaja jne.

        Vaikka kaikki kyseeseen tulevat oikeuksien haltijat tai heitä edustamaan oikeutetut voitaisiin jollakin tapaa tavoittaa - ja muutenhan lupia ei voi saada - on kyseenalaista, suostuvatko he kaikki asiaan edes maksua vastaan. Käytännössä tämä useimmiten merkitsee, että midi-tiedoston laittaminen Webiin edellyttäisi niin monia lupia, että ajatus kannattaa unohtaa. Poikkeuksia muodostavat tietenkin esimerkiksi asianharrastajien yhteisöt, jotka tekevät, esittävät ja tallentavat musiikin alusta loppuun kokonaan itse - tai käyttäen sellaisia aineksia, jotka ovat tekijänoikeudesta vapaita (esim. kansansävelmät) tai joiden käyttöön luvat ovat hankittavissa.

        Se, että midi-tiedostot ovat luonteeltaan varsin karkeita jäljennöksiä alkuperäisistä äänitteistä, esityksistä ja teoksista, ei suinkaan kumoa äänittäjien, esittäjien ja tekijöiden oikeuksia. Päinvastoin se saattaa hyvinkin merkitä sitä, että kaiken muun lisäksi on loukattu tekijöiden ns. moraalisia oikeuksia, koska teosta on muunnettu "tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla".

        Lisätietoja:
        Web Law FAQ:n kohta Do MIDI and WAV files violate the copyright laws?
        Charles Kellyn Guidelines for HTML Writers of MIDI File Pages
        Ihmistä esittävä valokuva - kenellä on oikeus siihen?

        Oikeus valokuvaan tekijänoikeuslain tarkoittamassa mielessä kuuluu aina alun perin valokuvan ottajalle, joka voi sen luovuttaa toiselle esimerkiksi sopimuksella. Tämä pätee siitä riippumatta, onko valokuvan arvioitava ylittävän ns. teoskynnyksen vai saako se vain suppeamman ns. lähioikeussuojan (49a §). Teoskynnyksen ylittyminen vaikuttaa kuitenkin mm. oikeuden voimassaoloaikaan. Valokuvan käsitteestä ks. Mikä valokuva on (tekijänoikeudellisesti)?

        Tilauksesta tehdyn valokuvan osalta oikeuden mahdollinen siirtyminen tilaajalle on sopimusasia. Mutta jos asiasta ei ole sovittu, niin nykyisen lain mukaan mitkään oikeudet eivät siirry, sitä lukuun ottamatta, että muotokuvan tilaajalla on rajoitettu oikeus antaa lupa kuvan käyttöön (40c §). Aiemman lain mukaan oikeus tilauksesta tehtyyn valokuvaan siirtyi tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu. HE 287/1994:n käsittelyssä eduskunta muutti säädöksen. Ennen kyseisen lainmuutoksen voimaantuloa 1.5.1995 otettuihin tilauksesta tehtyihin valokuviin sovelletaan vanhaa lakia (tarkemmin sanoen valokuvalain 15 §:ää), eli oikeudet ovat siirtyneet tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu.

        Toisaalta valokuvaaminen ei suinkaan kaikissa tapauksissa ole vapaata. Jos on esimerkiksi valokuvattu taideteos, niin oikeus valokuvaan ei toki anna kuvaajalle oikeutta tehdä kuvalla mitä haluaa, vaan hän tarvitsee pääsääntöisesti taideteoksen tekijän luvan. Tosin tekijänoikeuslain 2. luvussa on useita sellaisia poikkeussäädöksiä, joiden perusteella taideteoksen valokuvaaminen ja kuvan käyttö voi olla sallittua ilman sen tekijän lupaakin.

        Kun valokuvassa esiintyy ihminen, joko ainoana aiheena tai muutoin, ollaan monessa suhteessa ongelmallisella alueella. Tekijänoikeudellisesti perusasia on kyllä selvä: oikeudet syntyvät kuvaajalle, eivät kuvattavalle. Tämä pätee myös tilanteessa, jossa kuva tehdään tilauksesta; tilaajan on siis syytä tehdä valokuvaajan kanssa sopimus - mieluiten kirjallinen - oikeuksien siirtymisestä tilaajalle siinä määrin, kuin tilaaja oikeuksia tarvitsee. Toisaalta on huomattava, että muotokuvien osalta laissa on - lakisystemaattisesti varsin oudossa paikassa (27 §) - erityinen kuvaajan oikeuksia rajoittava säädös: kuvaaja saa käyttää oikeuksiaan vain tilaajan tai hänen perillisensä suostumuksella.

        Ihmistä ei tulkita teokseksi tekijänoikeuslain mielessä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko ihmisen ulkonäkö joissain tilanteissa luomus, joka saa tekijänoikeussuojan. Jos valokuvamalli on erityisesti vaatetettu ja ehostettu kuvausta varten, voidaan kysyä, onko vaatettajilla ja ehostajilla tekijänoikeus luomukseensa. Kyse on tällöin ennen muuta ns. teoskynnyksen tulkinnasta.

        Esiintyvän taiteilijan esitys on erillisen suojan alainen: sitä ei saa luvatta tallentaa. Kysyä voidaan, onko pelkkien valokuvien ottaminenkin esityksen tallentamista. Näin ilmeisestikään ei yleensä tulkita, mutta myönteistä vastausta voisi ainakin joissakin tilanteissa perustella, jos esitettävä teos on luonteeltaan myös vahvasti visuaalinen (esim. baletti).

        Yleisesti voidaan nykyaikaisen ihmisoikeusajattelun pohjalta lähteä siitä, että ihmisellä on oikeus omaan kuvaansa osana persoonallisuusoikeuksia, tekijänoikeudesta riippumatta. Tälle ei ole helppoa löytää selvää ilmaisua positiivisesta oikeudesta (voimassaolevan lain nimenomaisista säädöksistä ja niiden vakiintuneesta tulkinnasta), mutta yleissuuntaus on selvästi kohti persoonallisuusoikeuksien korostamista.

        Esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO:1982-II-36 sisältyy seuraava:
        B oli – – käyttänyt A:n kuvaa hyväkseen matkailuelinkeinon edistämistä tarkoittavassa tiedotustoiminnassaan näyttämättä, että A olisi siihen suostunut. Kuvan sanotunlaisesta luvattomasta käyttämisestä B oli velvollinen maksamaan A:lle korvausta – –

        Tapauksessa ei katsottu yksityiselämää loukatun, mutta sen mukaan kuvan käyttö olisi silti edellyttänyt suostumusta. Päätöksestä oli kaksi jäsentä eri mieltä. Heidän lausunnoistaan siteerataan tässä osa siksi, että se valaisee sitä, miltä pohjalta kuvan julkaisemisen oikeutta voidaan tarkastella. Kyse on siis vähemmistöön jääneiden lausunnosta, mutta toisaalta KKO:n sellaisten jäsenten, jotka kyseisessä yksittäistapauksessa olisivat tulkinneet yksityisyyden suojaa suppeammin kuin päätöksessä tehtiin:

        KKO katsonee, ettei tunnistettavissa olevan henkilön kuvaa saa ilman hänen suostumustaan käyttää siten, että hän kuvan käyttämisen kautta kytkeytyy tuotteeseen, asiaan ja aatteeseen. Jos kysymyksessä on esimerkiksi selvä kaupallinen mainos tai voimakkaasti kantaa ottanut aate, on henkilön kuvan käyttämisessä ilman hänen suostumustaan [oltava] olevan erityisen varovainen. Periaatteessa ei liene hyväksyttävää julkaista yksittäistä tunnistettavissa olevaa henkilöä koskevaa kuvaa yhdistettynä tällaiseen mainontaan tai aatteeseen. Toisaalta ei liene hyväksyttävää julkaista selvästi henkilöllisyyden paljastavaa kuvaa, kuten lähietäisyydeltä otettua kasvokuvaa, suhteellisen värittömän tai yleishyödyllisenkään asian yhteydessä.

        Tässä tapauksessa ei ole kysymys varsinaisesta kaupallisesta mainonnasta vaan kansantaloudellisesti merkittävän elinkeinohaaran edistämisestä. Esitteissä julkaistu A:n kuva on otettu sivusta ja siten, ettei A kuvan perustella ole todennäköisesti tullut juuri kenenkään häntä aiemmin tuntemattoman tunnistettavaksi henkilöksi. A:ta esittävän kuvan sommittelu on myös sellainen, etteivät A:n kasvot nouse kuvasta hallitsevasti esille. Kuvan liittyminen esitteen muihin talvista Suomea esittäviin kuviin vähentää myös A:n henkilöllisyyden merkitystä.

        Ratkaisussa KKO 1989:62 lapsen kuvan käyttö mainoksissa ilman lupaa johti vahingonkorvausvelvollisuuteen. Alioikeus oli tuominnut maksettavaksi korvausta henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus kumosi tämän lausuen oikeusohjeena, että sen joka vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä aiheutuneesta vahingosta, on esitettävä näyttö vahingon syntymisestä. Korkein oikeus tuomitsi korvauksen maksettavaksi; ratkaisun perusteluissa ei käsitellä kysymystä henkisestä kärsimyksestä tai sen toteennäyttämisestä.

        Ks. myös Pauliina Sipilän laajahkoa seminaariesitelmää Henkilön kuvan julkaiseminen tietoverkossa.

        Parasta olisi kysyä kuvattavan lupa jo ennen kuvan ottamista, ellei luvallisuutta voida pitää ilmeisenä olosuhteiden perusteella (esim. valokuvaaminen perhepiirissä yksityistä käyttöä varten). Mutta joka tapauksessa tunnistettavaa ihmistä esittävän kuvan julkistamisessa on syytä huomattavan varovainen. Tosin käytännössä on melko laajalti lähdetty siitä, että julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suoja on suppeampi kuin tavallisten pulliaisten. Ks. Jorma Mäntylän teosta Viestintäoikeus ja journalistietiikka, erityisesti lukua Yksilön suoja.

        Myös henkilötietojen suoja on otettava huomioon, kun on kyse ihmistä esittävistä valokuvista. Tietosuojavaltuutetun kannanotossa Oppilaiden henkilötietojen vieminen koulun kotisivuille sanotaan: "Esimerkiksi opiskelijan nimi ja häneen yhdistettävissä oleva valokuva sekä arvosanatiedot ovat henkilötietoja." Näin ollen niitä kannanoton mukaan ei saa laittaa ilman asianomaisen suostumusta. Käytännössä tämä merkitsisi yleensä luvan kysymistä huoltajilta, koska oppilaat ovat yleensä alaikäisiä. Henkilötietojen suojaa on EU-oikeudessa tulkittu yllättävillä tavoilla jopa niin, että kaikenlainen henkilötietojen esittäminen verkkosivuilla olisi henkilötietodirektiivin piirissä ja siten yleensä vaatisi luvan. Ks. pakinaa EU vaatii henkilötiedot pois nettisivuilta.

        Katso myös tietosuojavaltuutetun opasta Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain kannalta (Microsoft Word -muotoinen).

        Eläimen kuvaaminen on eri asia kuin ihmisen. Eläimellä ei katsota olevan persoonallisuusoikeuksia, edes kotieläimen omistajan oikeuksien jatkeena. Esimerkiksi koiran saa kuvata ja kuvaa käyttää kysymättä lupaa koiran omistajalta. Eri asia on, että henkilötietojen suoja ja yksityisyyden suoja on otettava huomioon. Jo se, että yksityinen ihminen NN omistaa koiran, on sellainen NN:ää koskeva henkilötieto, jonka julkistaminen yleensä vaatii NN:n luvan.

        Korostettakoon vielä, että edellä esitetyt seikat valokuvien käytöstä eivät ole tekijänoikeudellisia. Tekijänoikeudessa merkitsee, kuka kuvan on ottanut, ei se, keitä kuvassa on. Asiaa on kuitenkin käsitelty tässä, koska kysymyksiä kuvien käytöstä esitetään hyvin usein tekijänoikeusasioiden yhteydessä.
        Mitä tekijänoikeuden rikkomisesta voi seurata?

        Tekijänoikeuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty tekijänoikeuslain 7. luvussa sekä rikoslain 49. luvun 1 §:ssä. Tämä johtuu siitä, että nykyisin on pyritty kokoamaan rikoslakiin kaikki säädökset vakavista rikoksista, ja muissa laeissa on säädöksiä vain lievemmistä rikkomuksista, joista ei voi seurata vankeustuomiota.

        Kyseeseen tuleva rikosnimike on tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Jälkimmäinen tulee kyseeseen, jos on toimittu ansiotarkoituksessa ja on aiheutettu huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

        Seuraamuksena voi olla yksi tai useampia seuraavista:
        sakkoa tai, jos kyseessä on tekijänoikeusrikos, joko sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta;
        tekijälle maksettava "kohtuullinen hyvitys" (57 §:n 1 mom.);
        tekijälle maksettava korvaus (57 §:n 2 ja 3 mom.);
        teoskappaleen ja sen valmistukseen käytetyn apuvälineen hävittäminen ja eräät muut näihin esineisiin kohdistuvat seuraamukset (58 §).

        Lisäksi voidaan rikoksia yleisesti koskevien säädösten (rikoslain 10. luvun) perusteella tuomita rikoksessa käytetyt välineet ja rikoksella saavutettu hyöty valtiolle menetettäväksi. (Tämä voi koskea myös mm. tietokonetta.)

        Edellä mainittu "kohtuullinen hyvitys" liittyy ns. ankaraan (objektiiviseen) vastuuseen, joka ei riipu tahallisuudesta tai tuottamuksesta. Toisaalta lain tulkinta on erinäisten vaiheiden jälkeen asettunut sellaiseksi, että hyvityksenä maksettava summa on enintään normaali lisenssimaksu, mahdollisesti sitä merkittävästi pienempi, ks. erityisesti KKO 1999:115. (Tällöin ajatellaan teoksia, esim. tietokoneohjelmia, joiden lisenssejä yleisesti myydään. Muissa tapauksissa tulkintakysymys muodostuisi varmaankin varsin ongelmalliseksi.)

        Jos on toimittu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, voidaan hyvityksen lisäksi tuomita maksamaan varsinaista vahingonkorvausta. Lisäksi tulee kyseeseen rangaistukseen tuomitseminen, jos tekijänoikeutta on loukattu "tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta" (56a §). Tässä esiintyvien termien merkitystä rikosoikeudessa käsittelee Jouni Heikniemen kirjoitus Tahallisuudesta ja huolimattomuudesta.
        Tekijänoikeuden korvaus- ja hyvitysjärjestelmää käsittelee laajasti Jukka Kemppisen kirjoitus Hyvitys, palautus ja hinnanalennuksen kääntöpuoli.

        Oikeuskäytännössä tekijänoikeuden loukkaamisesta tavallisimmin tuomittu rangaistus on ollut sakko, mutta vankeustuomioitakin on annettu, myös ehdottomina.

        Yleisten oikeusperiaatteiden kannalta on varsin erikoista, että tietokoneohjelman kopiointi yksityiseenkin käyttöön ilman tekijän lupaa on tekijänoikeuslaissa nimenomaisesti kielletty (12 §), mutta samassa laissa on toisaalla säädetty, että sellaista tekoa ei pidetä tekijänoikeusrikkomuksena (56a §). Koska kyseeseen ei voine tulla myöskään rikoslain tekijänoikeusrikossäädöksen soveltaminen, sellainen teko on toisaalta laissa nimenomaisesti kielletty, toisaalta nimenomaisesti jätetty rangaistavuuden ulkopuolelle. Asia on enemmänkin periaatteellinen kuin käytännöllinen, sillä puheena olevasta teosta voidaan tuomita hyvitykseen ja mahdollisesti myös korvaukseen, joka käytännössä voi olla merkittävämpi seuraamus kuin pieni sakko.
        Mitä tehdä, kun tekijänoikeuttani on loukattu?

        Se, jonka tekijänoikeutta on loukattu - esimerkiksi julkaisemalla luvatta hänen kirjoittamansa teos - voi periaatteessa tehdä rikosilmoituksen, jos loukkausta on syytä epäillä tahalliseksi. Mahdollinen rikosjuttu voi johtaa rangaistukseen siten kuin edellisessä kohdassa mainittiin, ja jutun yhteydessä asianomistaja voi esittää oman korvausvaatimuksensa.

        Rikosilmoitus on toisaalta aika voimakas menettely, johon ei kannata ryhtyä ilman painavaa syytä, ja toisaalta se ei johda tuloksiin kovinkaan nopeasti. Toinen vaihtoehto saattaa tekijänoikeuden loukkaus oikeuden käsiteltäväksi on ajaa sitä vahingonkorvauskanteena ns. siviilijuttuna. Silloin on syytä kääntyä asianajajan puoleen - ja varautua kustannuksiin, joita mahdollisesti saadaan aikanaan perityiksi syylliseltä. (Toisaalta koti- tai muu vakuutus saattaa osittain korvata oikeuskuluja.)

        Oikeudenkäynnit ovat kalliita, ja niinpä on parasta ensin yrittää muulla tavoin hoitaa asia. Tekijä voi esittää vaatimuksensa tekijänoikeutta loukanneelle, jos tämä on tiedossa ja tavoitettavissa. Tällöin voi vaatia esimerkiksi tekijänoikeutta loukkaavan Web-sivunpoistamista tai hyvitystä tai korvauksia taikka muuta, mitä tekijä pitää kohtuullisena. (Tekijän vaatimuksethan saattavat rajoittua esimerkiksi jopa vain siihen, että hänet asianmukaisesti mainitaan tekijänä.) Jos näin ei päästä tekijää tyydyttävään tulokseen, tulevat harkittaviksi edellä mainitut voimakkaammat toimenpiteet.

        Eräs mahdollisuus erityisesti Internetissä tapahtuvien tekijänoikeuden loukkausten käsittelyyn on kääntyä sen palveluntarjoajan tai organisaation puoleen, jonka välineitä on käytetty, jos tekijänoikeutta loukannutta ei tavoiteta tai hänen kanssaan ei päästä hyväksyttävään ratkaisuun. Tämä voi olla tehokasta, jos kyse on esimerkiksi oppilaitoksen tai yrityksen sivuista. Palveluntarjoajat ovat kuitenkin usein halunneet pysyttäytyä erossa tällaisista kysymyksistä, mikä on omalla tavallaan hyvin ymmärrettävää, etenkin kun kysymys niiden vastuusta ja tehtävistä tällaisissa asioissa on ollut epäselvä niin Suomessa kuin muuallakin. Tilannetta on kuitenkin selventänyt EU-direktiiviin perustuva laki, joka tuli voimaan 2002-07-01.

        Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta antaa (5. luvussa) teoksen tekijälle oikeuden vaatia ensisijaisesti sisällöntuottajaa ja toissijaisesti palveluntarjoajaa poistamaan tekijänoikeuttaan loukkaavan aineiston. Asian taustasta kertoo Digitodayn juttu Uusi laki selkeyttää tekijänoikeuksia ja rajoittaa suoramarkkinointia ja hallituksen esitys 194/2001.
        Niksi: näin jäljitän teoksena laittomia kopioita Webistä

        Webistä saattavat luvattomat kopiot löytyä ns. hakupalveluilla (search engines). Aineistossa olevat omintakeiset sanat ja yhdistelmät voivat parantaa löydettävyyttä.

        Tätä voi jopa käyttää hyväksi kirjoittamalla Web-sivuilleen tarkoituksellisesti kummallisia sanoja. Tosin kannattaa välttää sellaista, mikä hämäisi lukijoita.

        Seuraava lomake etsii AltaVista-hakupalvelulla sivuja, joilla esiintyvät sanat "blockquote" ja "catilinam". Yhdistelmä on harvinainen ja esiintynee lähinnä vain tämän kirjoittajan eräässä aineistossa, jossa ns. blockquote-elementin käyttöä on havainnollistettu latinankielisellä sitaatilla, jossa sattuu esiintymään sana Catilinam. Niinpä löytyvät sivut lienevätkin enimmäkseen sen erilaisia kopioita, laillisia tai laittomia.
        Että tässä taas tuli niitä laittomia kopioita


      • käyttöön
        Leikekansio kirjoitti:

        Sitaattioikeus on selviö. Myös toisen tekstin kopioiminen omaan käyttöön on sallittua, mutta sen julkaiseminen kokonaisuudessaan, vaikkapa ilman ansaintatarkoitustakin, edellyttää vankat perustelut ollakseen laillista.

        Tekijänoikeuslain 22§
        "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."

        Jukka Korpela: "Olennaista on, että siteeraaja on tekemässä omaa teostaan ja että sitaatilla on asiallinen yhteys teoksen sisältöön. Tällöin siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa vaan lainata siitä (ehkä pitkiäkin) otteita esimerkiksi niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsitysten vertailemiseksi."

        Kuinka paljon saa siteerata (lainata)?

        Jos teos on julkistettu eli se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin (8 §), siitä "on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa" (22 §). Tällöin on lähde mainittava.

        Jos toisen teoksesta otetaan otteita ilman, että lähdettä mainitaan, kyseessä on siis tekijänoikeuslain loukkaus silloinkin, kun siteeraamisen edellytykset täyttyisivät. Jos kyse on opinnäytteestä, tieteellisestä työstä tms., menettelyä kutsutaan plagioinniksi ja sitä pidetään vakavana virheenä. Käytännössä tällöin olennaista on opetuksen tai tieteen normien rikkominen, mutta periaatteessa kyseessä on myös lain rikkominen.

        Sitaatin pituudelle ei ole asetettu mitään nimenomaista ala- eikä ylärajaa. Käytännössä sitaatit voivat olla varsin pitkiäkin esimerkiksi silloin, kun tieteellisessä teoksessa kritisoidaan tai kommentoidaan muiden tutkijoiden käsityksiä taikka perustellaan niillä kirjoittajan omia käsityksiä. Muutoinkin se, mikä on "hyvän tavan" mukaista siteeraamista, usein riippuu suuresti siitä, millaisista ja minkä alan teoksista on kyse.

        Olennaista on, että siteeraaja on tekemässä omaa teostaan ja että sitaatilla on asiallinen yhteys teoksen sisältöön. Tällöin siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa vaan lainata siitä (ehkä pitkiäkin) otteita esimerkiksi niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsitysten vertailemiseksi.

        Jos joku haluaa ottaa oman teoksensa osaksi otteen toisesta teoksesta, koska siinä on esitetty hänen mielestään hyvin jokin asiakokonaisuus, kyse ei yleensä ole sitaatista. Sitaatin tarkoitus ei ole korvata itse kirjoitettavaa tekstiä vaan esittää jotain, johon itse kirjoitettu teksti jossain mielessä vetoaa. Esimerkiksi itse esitettyäni ja perusteltuani jonkin ajatuksen voin liittää mukaan sitaatin, jolla vetoan jonkun muun esittämään samansuuntaiseen näkemykseen, erityiseen esimerkkiin tms. Sitaatti voi toki edeltääkin sitä omaa tekstiä, johon se liittyy, etenkin, jos sitaatin tarkoitus ottaa lainattava teksti kritiikin kohteeksi. Olennaista on, että sitaatti liittyy omaan tekstiin (tai muunlaiseen teokseen).

        Täten se joskus esitetty muotoilu, että laki yleisesti sallisi julkaista otteita teoksista, ei ole oikea. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1996:13 nimenomaisesti sanotaan: "Pelkistä sitaateista koostuva työ ei täytä laillisen siteerauksen edellytyksenä olevaa vetoamisfunktiota". Sitaattioikeus ei suinkaan merkitse sitä, että joku voisi esim. monistaa tai levittää otteita toisen teoksista sellaisinaan tai vain esim. otsikolla ja lähdetiedoilla varustettuina.

        Hyväksyttävänä siteeraamisena pidetään myös mm. omien tekstien varustamista toisten teksteistä otetuin motoin. Mielestäni tällöin kuitenkin liikutaan sitaattioikeuden rajoilla, ja motoilla tulisi olla asiallinen yhteys oman tekstin sisältöön sen sijaan, että ne olisivat mukana esim. vain lukijan huvittamiseksi.

        Vääristelevä sitaatti, joka antaa virheellisen käsityksen siteerattavan tekstin sisällöstä ja asiayhteydestä, on tulkittava kielletyksi hyvän tavan vastaisena (22 §) ja myös tekijän moraalisia oikeuksia loukkaavana (3 §). Toisaalta koska sitaattioikeuden yhteydessä vaaditaan, että "teosta ei saa tekijän suostumuksetta muuttaa enemmän kuin sallittu käyttäminen edellyttää", niin on selvää, että esimerkiksi lyhentäminen ja muukin muokkaaminen voi olla sallittua. Sitaatista voidaan jättää pois siteerauksen tarkoituksen kannalta epäolennaisia asioita tai siihen voidaan lisätä selventäviä huomautuksia. Hyvän tavan voitaneen katsoa edellyttävän, että poistot ja selvennykset merkitään niin, että lukija havaitsee, mikä on alkutekstiin tehtyä muutosta. - Kielitoimiston välimerkkejä koskevan suosituksen mukaan "tekstijakson poisjätön merkkinä käytetään kahta ajatusviivaa, konekirjoituksessa kahta yhdysmerkkiä" ja lainauksissa lainaajan lisäykset merkitään hakasulkeisiin.

        Tavallisimmin sitaatti on kieliasuinen, siis tekstisitaatti. Periaatteessa siteerausoikeus on yleinen, kaikkia teoslajeja koskeva. Esimerkiksi kuvan käyttö tämän nojalla, ilman tekijän lupaakin, on siis periaatteessa ajateltavissa, jos kuvan käyttö täyttää ns. vetoamisfunktion. Luonnollista olisi ajatella, että esim. kuvataiteen teoksen arvostelussa olisi kuvan käyttö sitaattioikeuden nojalla sallittua. Asiasta on ilmeisesti aika vähän oikeuskäytäntöä, joten on syytä olla varovainen sitaattioikeuden käytössä kuvien, äänien, liikkuvan kuvan yms. suhteen. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:9 otettiin se kanta, että elämäkerralliseen multimediaan ei voi sitaattioikeuden nojalla ottaa lyhyitä musiikkinäytteitä. Lausunnossa 2002:16 suhtaudutaan myös pidättyvästi, joskaan ei ehdottoman kielteisesti, kuvien käyttöön sitaatteina ja esitetään, että elokuvista voivat yleensä tulla kyseeseen vain muutamien sekuntien mittaiset sitaatit. Kuitenkin voitaneen pitää hyväksyttävänä esimerkiksi tietokoneohjelman käyttöliittymään sisältyvien kuvien käyttöä ("ruutukaappausten" muodossa) artikkelissa, jossa arvioidaan kyseistä ohjelmaa. Yleisemmin ks. erillistä kirjoitustani Tekijänoikeuden rajoitusten tulkinnasta.

        Kuvien osalta on huomattava myös säädös ns. kuvasitaateista (25 §). Sen suhde sitaattioikeuteen on epäselvä, etenkin, kun sen yksi olennainen osa on oikeus ottaa "tekstiin liittyviä kuvia" "arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen", jollaisessa myös sitaatit ovat yleisiä. Voisi ehkä sanoa, että jos esim. historiaa käsittelevässä tieteellisessä esityksessä vedotaan kuvasta ilmenevään asiaan jonkin väitteen perusteluna, kyse on varsinaisesta sitaatista, ja jos taas kuva vain havainnollistaa tekstissä käsiteltävää tapahtumaa tai ilmiötä, kyse on "kuvasitaatista". - Käsitettä "tieteellinen esitys" on tässä yhteydessä tulkittu aika väljästi, mm. populaaritieteelliset esitykset ja jopa erään tiestösuunnitelman kattaen.

        Kysymys siteeraamisen sallitusta laajuudesta sekoitetaan joskus kysymykseen siitä, miten suuria osia tai määriä teoksista saa monistaa opetustarkoituksiin. Siinähän ei ole kyse siteeraamisesta vaan kopioiden valmistamisesta (teoksesta tai sen osasta), joka voi perustua ns. sopimuslisenssijärjestelmään. Muutenkin on hyvä huomata, että opetustoimintaan liittyy eräitä erityissäädöksiä ja -järjestelyjä tekijänoikeuden suhteen.
        Mikä on Kopioston, Teoston yms. asema?

        Tekijä voi sopimuksella luovuttaa tekijänoikeutensa toiselle kokonaan tai osittain. Yksi erikoistapaus tästä on se, että tekijä voi liittyä järjestöön, joka valvoo tekijöiden etuja, perii tekijänoikeusmaksuja yms. ja jonka jäsenyyteen sisältyy jonkinasteinen tekijänoikeuden luovuttaminen yhdistykselle. Tämän yhdistymis- ja sopimusvapauteen perustuvan seikan ohella tekijänoikeusjärjestöillä on kuitenkin Suomessa lisäksi muukin asema. Taustasta ks. Pekka Heikkisen pro gradu -työtä Tekijänoikeusjärjestöt, kilpailuoikeus ja tekijän suoja (PDF-muotoinen).

        Laissa on erillisiä säädöksiä (mm. 13 § ja 14 §), joissa tekijänoikeutta on rajoitettu ns. sopimuslisenssijärjestelmällä: tekijöitä edustavalla järjestöllä voi olla oikeus tehdä sopimuksia, jotka antavat - käytännössä järjestölle suoritettavaa maksua vastaan - oikeuden kopioida teoksia ilman tekijän lupaakin, vaikka tekijä ei olisi järjestön jäsen. Tämä järjestely on pohjoismaisen tekijänoikeussysteemin erikoisuus. Siitä, mitkä järjestöt tulkitaan tekijänoikeuslaissa tarkoitetuiksi tekijöitä laajasti edustaviksi järjestöiksi, päättää opetusministeriö.

        Sopimuslisenssiasioista on tarkempia säädöksiä tekijänoikeusasetuksessa.

        Tekijänoikeusjärjestöjä ovat mm. Teosto, Kuvasto, Gramex ja Kopiosto.

        Sopimuslisenssijärjestelmään perustuvia sopimuksia on tehty esimerkiksi valokopioinnista oppilaitoksissa ym., nauhoituksista opetustoimintaa varten sekä radio- ja televisiolähetyksiin sisältyvien teosten edelleen lähettämisestä.

        Mainittakoon vielä, että vaikka em. järjestöillä on oikeus antaa lupa sellaisenkin teoksen kopiointiin, jonka tekijä ei ole järjestön jäsen, sillä ei ole valtaa kieltää kopiointia, jos tekijä antaa kopiointiin luvan, eikä myöskään perustetta vaatia korvauksia. Jos taas tekijä on järjestön jäsen, niin jäsenyysehdot saattavat olla sellaiset, että niihin sisältyy tekijänoikeuksien siirtyminen.
        Saako omaan käyttöön kopioida?

        "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (12 §). Olennaisin ehto tässä on käytön yksityisyys, josta tarkemmin jäljempänä.

        Säädöksessä ei ole sellaista ehtoa, että kopioijan pitäisi omistaa kappale, josta hän valmistaa kopion. Se voi siis olla lainattu. Ja jos kopioit esimerkiksi omistamasi äänitteen, saat myydä alkuperäisen pois (19 §) mutta et kopiota, koska se olisi jo käyttämistä muuhun kuin yksityiseen tarkoitukseen.

        Nykyisin on epäselvää, saako laittomasti valmistetusta kappaleesta (esimerkiksi verkossa luvattomasti olevasta kopiosta) tehdä kopion yksityistä käyttöä varten. Hallituksen esityksen 28/2004 perustelujen kohdassa 3.2.2 on ehdotettu lakiin tarkennusta, jonka mukaan sellainen ei olisi sallittua.

        Tiukan laintulkinnan mukaan myös kopion valmistaminen on "muu tarkoitus" kuin yksityinen käyttö. Tämän mukaisesti ei olisi sallittua tehdä kopiota kopiosta, joka on valmistettu tässä käsitellyn pykälän nojalla. Näin tiukkaa tulkintaa ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.

        Oikeutta kopioida yksityiseen käyttöön on aikoinaan perusteltu mm. kohtuullisuussyillä ja sillä, että periaatteellisista ja käytännön syistä yksityiselämässä tapahtuva toimet pitäisi yleensä jättää säätelyn ulkopuolelle. Toisaalta tämä tekijänoikeuden rajoitus on kopiointitekniikoiden kehittyessä ja yleistyessä muodostunut paljon aiottua laajemmaksi; alkujaan ajateltiin lähinnä vain käsin kopiointia! Tekijöille koituvien menetysten (teosten menekin vähentymisen) korvaamista on pidetty tarpeellisena, mutta käytännön vaikeuksien takia se on toteutettu lähinnä ns. kasettimaksuilla (joista on säädetty lain 2a luvussa).

        Yksityisen kopioinnin oikeuteen on tärkeä poikkeus: säädös ei koske tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa tai tietokantaa (esim. CD-rom-tietosanakirjaa). Tämä johtuu ohjelmien osalta lainmuutoksesta 418/1993 ja tietokantojen osalta lainmuutoksesta 250/1998. Muutoinkin EU:ssa ilmeisesti suuntaus on kohti yksityisen kopioinnin oikeuden rajoittamista etenkin digitaalisen kopioinnin osalta.

        Vuonna 1991 tehdyissä muutoksissa, joissa lakiin otettiin erityissäädöksiä tietokoneohjelmien tekijänoikeudesta, ohjelmien kopiointi yksityiseen käyttöön nimenomaisesti sallittiin, mutta nyttemmin se siis on erikseen kielletty. (Ks. tarkemmin tekijänoikeuslain historiikkia.)

        Tietokoneohjelmaa tai tietokantaa siis ei ilman tekijänoikeuden omistajan lupaa saa kopioida, vaikka käyttö olisi puhtaasti yksityistä ja vaikka käyttö olisi hyvinkin tilapäistä. On kyllä hyvin ymmärrettävää, että ennen ohjelman ostamista halutaan tutustua siihen. Kaupallisesti myytävistä ohjelmista onkin hyvin usein tarjolla laillisesti erilaisia esittelyversioita, esim. Internetistä "imuroitavissa", maksuttomilla tai huokeilla CD-romeilla ja kirjojen kylkiäisinä. Esittelyversioita voi tiedustella esim. ohjelman maahantuojalta tai etsiä maahantuojan Web-palvelimen kautta.

        Kaikkien teoslajien osalta on huomattava, että käyttö ei ole yksityistä, jos se tapahtuu työssä tai muussa ansiotoiminnassa. Vakiintuneen tulkinnan mukaan opiskelua pidetään yksityisen käytön alaan kuuluvana. Sen sijaan opetus on eri asia; Kopioston ohjeessa Yksityinen käyttö on otettu näin jyrkkä kanta:

        Luokan tai kurssin järjestämä oppimateriaalin kopiointi opiskelijoille ei ole yksityistä käyttöä. - - Kopiointi yksityiseen käyttöön tapahtuu käyttäjän omasta aloitteesta, ei esimerkiksi opettajan, työnantajan tai luokan organisoimana.

        Esimerkiksi Web-sivujen paperille tulostaminen niiden kopiointia ja luokalle jakamista varten ei siis ole sallittua yksityistä käyttöä koskevan säädöksen nojalla. Siihen ei ole syytä ryhtyä ilman tekijältä saatua lupaa.

        Yksityiseksi käytöksi katsotaan vakiintuneen tulkinnan mukaan myös käyttö, joka tapahtuu perhepiirissä tai vastaavassa. Rajanvetoa tässä asiassa on tehty mm. ratkaisussa KKO 1987:16, jonka mukaan noin 20 kopion ottaminen sanomalehtipakinasta ja jakeleminen paikkakunnalla ei ollut yksityistä käyttöä. Esim. järjestötoiminnassa tapahtuvaa käyttöä ei voitane katsoa yksityiseksi.

        On sallittua myös valmistuttaa toisella teoksesta kappale valmistuttajan yksityistä käyttöä varten. Tämä voi tapahtua myös maksua vastaan. (Toisaalta kopiointilaitoksilla tms. on tietysti oikeus olla ottamatta vastaan tällaisia tehtäviä.) Tämä ei kuitenkaan koske
        sävellysteosta
        elokuvateosta
        käyttöesinettä (taideteollista tuotetta)
        veistosta eikä
        taideteoksen jäljentämistä taiteellisin menetelmin.

        Voisi ajatella, että tässäpä on kiinnostava porsaanreikä: firma hankkii vaikkapa kirjoja ja pitää niitä näytillä tarjoutuen maksua vastaan valmistamaan valokopioita asiakkaille näiden yksityiseen käyttöön. Tämähän ei asiallisesti poikkeaisi sellaisesta selvästä laittomuudesta kuin kirjojen valokopiointi suoraan myyntiä varten, mutta sen voisi yrittää selittää sallituksi kopion valmistuttamiseksi yksityistä käyttöä varten. Ideaa on testattu, ja Vaasan käräjäoikeus tuomitsi sen laittomaksi.

        Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön koskee teosta, mutta käytännössä toki voi kopioida itselleen myös osan teoksesta. Silloin ei tietenkään ole määrällistä rajoitusta sille, miten suuri osa kopioidaan. (Sen sijaan kopioiden määrä saa olla enintään "muutama", joka tarkoittaa yleensä paria kolmea, mutta miksi kukaan ottaisikaan monia kopioita samasta teoksesta yksityistä käyttöään varten?) Myöskään ei ole rajoitusta sille, miten laajan teoksen saa kopioida. Jos sielu ja kukkaro sietää, voit kopioida vaikka kymmenosaisen tietosanakirjan. (Painetun kirjan, koska CD-tietosanakirja tulkittaneen tietokannaksi!) Tämäkin asia sotketaan joskus edellä mainittuun sopimuslisenssijärjestelmään, jossa on määrällisiä rajoituksia.

        Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei riipu kopioinnin menetelmistä. Toisaalta mm. valmisteltaessa vuonna 2001 annettua direktiiviä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa oli laajasti esillä se, että modernit kopiointimenetelmät ovat radikaalisti muuttaneet kyseisen oikeuden tosiasiallista sisältöä. alkuperäinen ehdotus asian kuvasi: "Tämä antaa täysin uuden ulottuvuuden yksityistarkoituksiin tapahtuvalle kopioinnille, joka nykyisin sallitaan useimmissa jäsenvaltioissa." Mainittakoon, että Tanskan tekijänoikeuslaki tekee tässä eron digitaalisen ja muun kopioinnin välillä: oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei koske digitaalista kopiointia. Aika näyttää, missä määrin tähän mennään yleisemmin EU:ssa. Tietokoneohjelmien ja tietokantojen osaltahan siihen on asiallisesti jo menty, kuten edellä on kuvattu.
        Entä jos teoksessa itsessään kielletään kaikki kopiointi?

        Tekijänoikeus ja sen rajoitukset perustuvat lakiin, eikä tekijä voi yksipuolisella tahdonilmaisullaan laajentaa tekijänoikeuttaan. Tekijä voi kieltää kaiken kopioinnin (myös yksityiseen käyttöön) ja siteeraamisen, mutta kiellolla ei ole oikeudellista pätevyyttä.

        Sanoma- ja aikakauslehdissä saattaa esiintyä ilmaisu "Jälkipainos kielletään". Sen tarkoitus on toimia lain 23 §:ssä tarkoitettuna jälkipainantakieltona eli estää se, että lehden artikkeleita voidaan julkaista muissa lehdissä (riippumatta sitaattioikeudesta).

        Tilanne on toinen, jos joku sitoutuu noudattamaan kyseisenlaista kieltoa. Selvin tapaus on sellainen, jossa esimerkiksi videokasetin vuokraaja tai ostaja allekirjoittaa paperin, jossa hän lupaa olla kopioimatta yksityiseen käyttöönsäkään. Tällöin ei kuitenkaan ole enää kyse tekijänoikeusasioista vaan sopimusoikeudesta. Jos sitoumus rikotaan, kyseessä ei ole tekijänoikeuden loukkaus vaan sopimusrikkomus.

        Käytännössä selviä kirjallisia sopimuksia tämänkaltaisista asioista tehdään varsin harvoin. Jos esimerkiksi videokasetin vuokraaja allekirjoittaa paperin, jossa sitoudutaan noudattamaan joitakin yleisiä vuokrausehtoja, hän saattaa tätä kautta tulla tehneeksi itseään sitovan sopimuksen myös siitä, että ei kopioi yksityiseen käyttöönsäkään. Hankalasti tulkittava tilanne syntyisi esimerkiksi silloin, jos liikkeessä olisi näkyvästi esillä kopiointikielto mutta vuokraaja ei mitenkään nimenomaisesti sitoutuisi noudattamaan sitä. Tekijänoikeuden omistaja voisi tällöin väittää, että sitoutuminen kuuluu alan yleiseen kauppatapaan ja että vuokraaja on ollut tästä tietoinen. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus voi kyllä syntyä muillakin tavoilla kuin kirjallisesti - suullisesti tai jopa implisiittisesti - mutta sopimus on aina kahdenvälinen asia. Pelkkä teoksessa oleva kielto ei ole sopimus, vaikka se ilmaistaisiin miten jyrkin sanoin tahansa.
        Onko lakiin tekijänoikeutta?

        Lait sinänsä eivät ole tekijänoikeuden alaisia, eivät myöskään asetukset eivätkä "viranomaisen tai muun julkisen elimen päätökset ja lausumat" (9 §).

        Tämä ei merkitse, että kaikki virkatyönä tehdyt asiakirjat olisivat tekijänoikeudesta vapaita. Tehdäänhän paljonkin raportteja yms., joihin ei sisälly viranomaisen päätöstä eikä lausumaa. Asiakirja voi hyvin olla julkisuuslain mukaisessa mielessä julkinen (jolloin kenellä tahansa on oikeus pyynnöstä saada viranomaiselta tieto siitä, käytännössä kopio siitä) mutta silti tekijänoikeuden alainen (jolloin kopion saaneella ei ole oikeutta esim. monistaa ja jakaa kopioita siitä).

        Suomessa kuitenkin lakeja säädetään siten, että kun jotakin lakia muutetaan tai täydennetään, säädetään erillinen laki kyseisen lain muuttamisesta. Sekä alkuperäinen laki että muutoslait ovat tekijänoikeudesta vapaita, mutta kooste, joka sisältää lain sellaisena kuin se muutosten jälkeen on voimassa, on ainakin erään tulkinnan mukaan tekijänoikeutta nauttiva teos. Kauppakaari julkaisee teosta Suomen Laki, johon on koostettu voimassa olevia lakeja ja mahdollisesti niihin liittyviä viittauksia tuomiostuinratkaisuihin. Kustantajan tulkinnan mukaan kyseinen julkaisu nauttii tekijänoikeuden suojaa. Suomen Laki on myös Webissä mutta Kauppakaaren maksullisena palveluna.

        Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tulkinta ei ole pätevä ainakaan siltä osin, kuin on kyse vain jonkin lain ja sitä muuttavien lakien yhdistämisestä yhdeksi kokonaisuudeksi. Se vaatii työtä mutta ei erityistä persoonallista luovuutta. Lakimiesliiton kanssa ei kuitenkaan kannattane käräjöidä. Olen myös sitä mieltä, että valtion kiistattomiin perustehtäviin kuuluisi valtion oman lainsäädännön saattaminen kaikkien kansalaisten saataville ilman muita heille koituvia kustannuksia kuin mediakustannukset. Tähän ilmeisesti ollaankin menossa, ja Valtion säädöstietopankki on kehitteillä; ks. myös dokumenttiani Suomen lait Webissä.

        Se, joka selostaa omin sanoin jonkin lainkohdan, viranomaisen päätöksen tms. sisällön, saattaa saada tekijänoikeuden tällaiseen referaattiin, vaikka selostettava asiakirja itsessään olisi tekijänoikeudesta vapaa. Tekijänoikeusneuvoston lausunnosta 1998:8 päätellen ei teokselta tällöin vaadittaisi kovinkaan suurta omaperäisyyttä.
        Mitä tekijänoikeudelle tapahtuu tekijän kuollessa?
        Tekijänoikeus ei lakkaa tekijän kuollessa, vaan se on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta (43 §). Tämä aika oli aiemmin 50 vuotta, mutta se on EU-direktiivin johdosta pidennetty 70 vuodeksi.

        Tekijänoikeuslaissa säädettyjen ns. lähioikeuksien kuten valokuvaoikeuden osalta voimassaoloajat ovat lyhyempiä ja eri oikeuksien osalta erilaisia. Lisäksi suoja-aikaa saattaa lyhentää se, että on ehkä sovellettava teoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia, jonka mukainen suoja-aika voi olla lyhyempi kuin nykyisin. Ks. esim. tekijänoikeusneuvoston lausuntoa 2003:6.

        Tekijänoikeuden vanhennuttua teos on "vapaata riistaa" eli kuka hyvänsä saa julkaista sen, kaupallisessa tarkoituksessa tai muuten. Huomattakoon kuitenkin, että tämä koskee vain itse teosta, ei esimerkiksi sen käännöksiä, joihin saattaa hyvinkin olla voimassa kääntäjän tekijänoikeus.

        Tekijänoikeus on siinä mielessä omaisuutta, että siihen sovelletaan avio-oikeutta, perintöä ja testamenttia koskevia säädöksiä. (41 §) Vakiintuneen käytännön mukaisesti ei perintönä saadusta tekijänoikeudesta kuitenkaan ole peritty perintöveroa eikä omaisuusveroa. Tämä on vahvistettu ratkaisussa KHO 2004:55.

        Periaatteessa on olemassa ns. klassikkosuojan mahdollisuus: tekijän kuoltua (olipa tekijänoikeus lakannut tai ei) opetusministeriöllä on lakiin (53 §) perustuva oikeus kieltää sellainen toiminta, jossa "kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen – – menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla". Tätä oikeutta on toistaiseksi käytetty vain kerran; silloin oli kyse eräiden kirjojen suomennosten maahantuonnista ja myynnistä, jotka kiellettiin, koska suomennoksia pidettiin laadultaan ala-arvoisina.
        Entä käännökset ja muunnelmat?

        Teoksen käännökseen on kääntäjällä tekijänoikeus, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen. Jos käännettävä teksti jää teoskynnyksen alle eli on esimerkiksi lyhyt yksinkertainen tiedonanto tai pieni luettelo, ei käännökseenkään synny tekijänoikeutta. Mutta jos käännettävä teksti on teos, saa käännös suojan; tähän ei siis sisälly mitään käännöksen laatua tai luovuutta koskevaa kriteeriä (4 §).

        Tämä merkitsee, että käännöksen julkaiseminen edellyttää sekä alkuperäisen tekijän että kääntäjän lupaa. Käytännössä toki kummatkin tekijänoikeudet hyvin usein ovat siirtyneet kustantajille, jolloin tarvitaan kustantajien lupa.

        Jos alkuperäisteoksen tekijänoikeuden voimassaolo on päättynyt tai siihen ei koskaan ole ollutkaan tekijänoikeutta, niin kääntäjällä on käännökseen yksinomainen tekijänoikeus.

        Käännöksiin rinnastetaan muunnelmat. Muunnelman julkaiseminen edellyttää siis sekä alkuperäisteoksen tekijän että muuntelijan lupaa.

        Joissakin tilanteissa voi olla epäselvää tai kiistanalaista, onko kyseessä teoksen muunnelma vai uusi teos, jonka luomisessa on käytetty esikuvana tai muunlaisena apuna jotakin teosta. Jälkimmäisestä tilanteesta laki käyttää hiukan omituista ilmaisua puhuen siitä, että "joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen" (4 §, 2 mom.).

        Pelkästään kaunokirjallisen teoksen perusjuonen taikka tietokoneohjelmassa sovelletun algoritmin käyttäminen ei tee teoksesta olemassaolevan teoksen muunnelmaa eikä siis aiheuta tekijänoikeudellista riippuvuutta alkuperäisteoksesta. Oikeuskäytännössä myös parodioita käsitellään yleensä itsenäisinä teoksina eikä muunnelmina.
        Mitens midit?

        Ns. midi-tiedostot ovat luonteeltaan äänitallenteita. Niitä koskee ensinnäkin joka tapauksessa äänitteen valmistajan erityinen oikeus (46 §), joka kuuluu ns. tekijänoikeuden lähioikeuksiin. Olennaista tällöin on, kuka on valmistanut alkuperäisen äänitteen. Sen muuntaminen muihin muotoihin, esimerkiksi analogisesta digitaaliseksi, on riippuvaista alkuperäisen äänittäjän luvasta.

        Jos midi-tiedosto sisältää - johonkin muotoon muunnettuna - esittävän taiteilijan kuten soittajan esityksen, tarvitaan lisäksi taiteilijan lupa. Jos taiteilijoita on useita, tarvitaan lupa kultakin.

        Lisäksi tarvitaan kyseessä olevan teoksen tekijöiden luvat. Kun on musiikista kyse, niin tekijäksi lasketaan ainakin säveltäjä. Jos sävelmään liittyy laulu, niin tekijänä on myös sanoittaja jne.

        Vaikka kaikki kyseeseen tulevat oikeuksien haltijat tai heitä edustamaan oikeutetut voitaisiin jollakin tapaa tavoittaa - ja muutenhan lupia ei voi saada - on kyseenalaista, suostuvatko he kaikki asiaan edes maksua vastaan. Käytännössä tämä useimmiten merkitsee, että midi-tiedoston laittaminen Webiin edellyttäisi niin monia lupia, että ajatus kannattaa unohtaa. Poikkeuksia muodostavat tietenkin esimerkiksi asianharrastajien yhteisöt, jotka tekevät, esittävät ja tallentavat musiikin alusta loppuun kokonaan itse - tai käyttäen sellaisia aineksia, jotka ovat tekijänoikeudesta vapaita (esim. kansansävelmät) tai joiden käyttöön luvat ovat hankittavissa.

        Se, että midi-tiedostot ovat luonteeltaan varsin karkeita jäljennöksiä alkuperäisistä äänitteistä, esityksistä ja teoksista, ei suinkaan kumoa äänittäjien, esittäjien ja tekijöiden oikeuksia. Päinvastoin se saattaa hyvinkin merkitä sitä, että kaiken muun lisäksi on loukattu tekijöiden ns. moraalisia oikeuksia, koska teosta on muunnettu "tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla".

        Lisätietoja:
        Web Law FAQ:n kohta Do MIDI and WAV files violate the copyright laws?
        Charles Kellyn Guidelines for HTML Writers of MIDI File Pages
        Ihmistä esittävä valokuva - kenellä on oikeus siihen?

        Oikeus valokuvaan tekijänoikeuslain tarkoittamassa mielessä kuuluu aina alun perin valokuvan ottajalle, joka voi sen luovuttaa toiselle esimerkiksi sopimuksella. Tämä pätee siitä riippumatta, onko valokuvan arvioitava ylittävän ns. teoskynnyksen vai saako se vain suppeamman ns. lähioikeussuojan (49a §). Teoskynnyksen ylittyminen vaikuttaa kuitenkin mm. oikeuden voimassaoloaikaan. Valokuvan käsitteestä ks. Mikä valokuva on (tekijänoikeudellisesti)?

        Tilauksesta tehdyn valokuvan osalta oikeuden mahdollinen siirtyminen tilaajalle on sopimusasia. Mutta jos asiasta ei ole sovittu, niin nykyisen lain mukaan mitkään oikeudet eivät siirry, sitä lukuun ottamatta, että muotokuvan tilaajalla on rajoitettu oikeus antaa lupa kuvan käyttöön (40c §). Aiemman lain mukaan oikeus tilauksesta tehtyyn valokuvaan siirtyi tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu. HE 287/1994:n käsittelyssä eduskunta muutti säädöksen. Ennen kyseisen lainmuutoksen voimaantuloa 1.5.1995 otettuihin tilauksesta tehtyihin valokuviin sovelletaan vanhaa lakia (tarkemmin sanoen valokuvalain 15 §:ää), eli oikeudet ovat siirtyneet tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu.

        Toisaalta valokuvaaminen ei suinkaan kaikissa tapauksissa ole vapaata. Jos on esimerkiksi valokuvattu taideteos, niin oikeus valokuvaan ei toki anna kuvaajalle oikeutta tehdä kuvalla mitä haluaa, vaan hän tarvitsee pääsääntöisesti taideteoksen tekijän luvan. Tosin tekijänoikeuslain 2. luvussa on useita sellaisia poikkeussäädöksiä, joiden perusteella taideteoksen valokuvaaminen ja kuvan käyttö voi olla sallittua ilman sen tekijän lupaakin.

        Kun valokuvassa esiintyy ihminen, joko ainoana aiheena tai muutoin, ollaan monessa suhteessa ongelmallisella alueella. Tekijänoikeudellisesti perusasia on kyllä selvä: oikeudet syntyvät kuvaajalle, eivät kuvattavalle. Tämä pätee myös tilanteessa, jossa kuva tehdään tilauksesta; tilaajan on siis syytä tehdä valokuvaajan kanssa sopimus - mieluiten kirjallinen - oikeuksien siirtymisestä tilaajalle siinä määrin, kuin tilaaja oikeuksia tarvitsee. Toisaalta on huomattava, että muotokuvien osalta laissa on - lakisystemaattisesti varsin oudossa paikassa (27 §) - erityinen kuvaajan oikeuksia rajoittava säädös: kuvaaja saa käyttää oikeuksiaan vain tilaajan tai hänen perillisensä suostumuksella.

        Ihmistä ei tulkita teokseksi tekijänoikeuslain mielessä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko ihmisen ulkonäkö joissain tilanteissa luomus, joka saa tekijänoikeussuojan. Jos valokuvamalli on erityisesti vaatetettu ja ehostettu kuvausta varten, voidaan kysyä, onko vaatettajilla ja ehostajilla tekijänoikeus luomukseensa. Kyse on tällöin ennen muuta ns. teoskynnyksen tulkinnasta.

        Esiintyvän taiteilijan esitys on erillisen suojan alainen: sitä ei saa luvatta tallentaa. Kysyä voidaan, onko pelkkien valokuvien ottaminenkin esityksen tallentamista. Näin ilmeisestikään ei yleensä tulkita, mutta myönteistä vastausta voisi ainakin joissakin tilanteissa perustella, jos esitettävä teos on luonteeltaan myös vahvasti visuaalinen (esim. baletti).

        Yleisesti voidaan nykyaikaisen ihmisoikeusajattelun pohjalta lähteä siitä, että ihmisellä on oikeus omaan kuvaansa osana persoonallisuusoikeuksia, tekijänoikeudesta riippumatta. Tälle ei ole helppoa löytää selvää ilmaisua positiivisesta oikeudesta (voimassaolevan lain nimenomaisista säädöksistä ja niiden vakiintuneesta tulkinnasta), mutta yleissuuntaus on selvästi kohti persoonallisuusoikeuksien korostamista.

        Esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO:1982-II-36 sisältyy seuraava:
        B oli – – käyttänyt A:n kuvaa hyväkseen matkailuelinkeinon edistämistä tarkoittavassa tiedotustoiminnassaan näyttämättä, että A olisi siihen suostunut. Kuvan sanotunlaisesta luvattomasta käyttämisestä B oli velvollinen maksamaan A:lle korvausta – –

        Tapauksessa ei katsottu yksityiselämää loukatun, mutta sen mukaan kuvan käyttö olisi silti edellyttänyt suostumusta. Päätöksestä oli kaksi jäsentä eri mieltä. Heidän lausunnoistaan siteerataan tässä osa siksi, että se valaisee sitä, miltä pohjalta kuvan julkaisemisen oikeutta voidaan tarkastella. Kyse on siis vähemmistöön jääneiden lausunnosta, mutta toisaalta KKO:n sellaisten jäsenten, jotka kyseisessä yksittäistapauksessa olisivat tulkinneet yksityisyyden suojaa suppeammin kuin päätöksessä tehtiin:

        KKO katsonee, ettei tunnistettavissa olevan henkilön kuvaa saa ilman hänen suostumustaan käyttää siten, että hän kuvan käyttämisen kautta kytkeytyy tuotteeseen, asiaan ja aatteeseen. Jos kysymyksessä on esimerkiksi selvä kaupallinen mainos tai voimakkaasti kantaa ottanut aate, on henkilön kuvan käyttämisessä ilman hänen suostumustaan [oltava] olevan erityisen varovainen. Periaatteessa ei liene hyväksyttävää julkaista yksittäistä tunnistettavissa olevaa henkilöä koskevaa kuvaa yhdistettynä tällaiseen mainontaan tai aatteeseen. Toisaalta ei liene hyväksyttävää julkaista selvästi henkilöllisyyden paljastavaa kuvaa, kuten lähietäisyydeltä otettua kasvokuvaa, suhteellisen värittömän tai yleishyödyllisenkään asian yhteydessä.

        Tässä tapauksessa ei ole kysymys varsinaisesta kaupallisesta mainonnasta vaan kansantaloudellisesti merkittävän elinkeinohaaran edistämisestä. Esitteissä julkaistu A:n kuva on otettu sivusta ja siten, ettei A kuvan perustella ole todennäköisesti tullut juuri kenenkään häntä aiemmin tuntemattoman tunnistettavaksi henkilöksi. A:ta esittävän kuvan sommittelu on myös sellainen, etteivät A:n kasvot nouse kuvasta hallitsevasti esille. Kuvan liittyminen esitteen muihin talvista Suomea esittäviin kuviin vähentää myös A:n henkilöllisyyden merkitystä.

        Ratkaisussa KKO 1989:62 lapsen kuvan käyttö mainoksissa ilman lupaa johti vahingonkorvausvelvollisuuteen. Alioikeus oli tuominnut maksettavaksi korvausta henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus kumosi tämän lausuen oikeusohjeena, että sen joka vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä aiheutuneesta vahingosta, on esitettävä näyttö vahingon syntymisestä. Korkein oikeus tuomitsi korvauksen maksettavaksi; ratkaisun perusteluissa ei käsitellä kysymystä henkisestä kärsimyksestä tai sen toteennäyttämisestä.

        Ks. myös Pauliina Sipilän laajahkoa seminaariesitelmää Henkilön kuvan julkaiseminen tietoverkossa.

        Parasta olisi kysyä kuvattavan lupa jo ennen kuvan ottamista, ellei luvallisuutta voida pitää ilmeisenä olosuhteiden perusteella (esim. valokuvaaminen perhepiirissä yksityistä käyttöä varten). Mutta joka tapauksessa tunnistettavaa ihmistä esittävän kuvan julkistamisessa on syytä huomattavan varovainen. Tosin käytännössä on melko laajalti lähdetty siitä, että julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suoja on suppeampi kuin tavallisten pulliaisten. Ks. Jorma Mäntylän teosta Viestintäoikeus ja journalistietiikka, erityisesti lukua Yksilön suoja.

        Myös henkilötietojen suoja on otettava huomioon, kun on kyse ihmistä esittävistä valokuvista. Tietosuojavaltuutetun kannanotossa Oppilaiden henkilötietojen vieminen koulun kotisivuille sanotaan: "Esimerkiksi opiskelijan nimi ja häneen yhdistettävissä oleva valokuva sekä arvosanatiedot ovat henkilötietoja." Näin ollen niitä kannanoton mukaan ei saa laittaa ilman asianomaisen suostumusta. Käytännössä tämä merkitsisi yleensä luvan kysymistä huoltajilta, koska oppilaat ovat yleensä alaikäisiä. Henkilötietojen suojaa on EU-oikeudessa tulkittu yllättävillä tavoilla jopa niin, että kaikenlainen henkilötietojen esittäminen verkkosivuilla olisi henkilötietodirektiivin piirissä ja siten yleensä vaatisi luvan. Ks. pakinaa EU vaatii henkilötiedot pois nettisivuilta.

        Katso myös tietosuojavaltuutetun opasta Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain kannalta (Microsoft Word -muotoinen).

        Eläimen kuvaaminen on eri asia kuin ihmisen. Eläimellä ei katsota olevan persoonallisuusoikeuksia, edes kotieläimen omistajan oikeuksien jatkeena. Esimerkiksi koiran saa kuvata ja kuvaa käyttää kysymättä lupaa koiran omistajalta. Eri asia on, että henkilötietojen suoja ja yksityisyyden suoja on otettava huomioon. Jo se, että yksityinen ihminen NN omistaa koiran, on sellainen NN:ää koskeva henkilötieto, jonka julkistaminen yleensä vaatii NN:n luvan.

        Korostettakoon vielä, että edellä esitetyt seikat valokuvien käytöstä eivät ole tekijänoikeudellisia. Tekijänoikeudessa merkitsee, kuka kuvan on ottanut, ei se, keitä kuvassa on. Asiaa on kuitenkin käsitelty tässä, koska kysymyksiä kuvien käytöstä esitetään hyvin usein tekijänoikeusasioiden yhteydessä.
        Mitä tekijänoikeuden rikkomisesta voi seurata?

        Tekijänoikeuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty tekijänoikeuslain 7. luvussa sekä rikoslain 49. luvun 1 §:ssä. Tämä johtuu siitä, että nykyisin on pyritty kokoamaan rikoslakiin kaikki säädökset vakavista rikoksista, ja muissa laeissa on säädöksiä vain lievemmistä rikkomuksista, joista ei voi seurata vankeustuomiota.

        Kyseeseen tuleva rikosnimike on tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Jälkimmäinen tulee kyseeseen, jos on toimittu ansiotarkoituksessa ja on aiheutettu huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

        Seuraamuksena voi olla yksi tai useampia seuraavista:
        sakkoa tai, jos kyseessä on tekijänoikeusrikos, joko sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta;
        tekijälle maksettava "kohtuullinen hyvitys" (57 §:n 1 mom.);
        tekijälle maksettava korvaus (57 §:n 2 ja 3 mom.);
        teoskappaleen ja sen valmistukseen käytetyn apuvälineen hävittäminen ja eräät muut näihin esineisiin kohdistuvat seuraamukset (58 §).

        Lisäksi voidaan rikoksia yleisesti koskevien säädösten (rikoslain 10. luvun) perusteella tuomita rikoksessa käytetyt välineet ja rikoksella saavutettu hyöty valtiolle menetettäväksi. (Tämä voi koskea myös mm. tietokonetta.)

        Edellä mainittu "kohtuullinen hyvitys" liittyy ns. ankaraan (objektiiviseen) vastuuseen, joka ei riipu tahallisuudesta tai tuottamuksesta. Toisaalta lain tulkinta on erinäisten vaiheiden jälkeen asettunut sellaiseksi, että hyvityksenä maksettava summa on enintään normaali lisenssimaksu, mahdollisesti sitä merkittävästi pienempi, ks. erityisesti KKO 1999:115. (Tällöin ajatellaan teoksia, esim. tietokoneohjelmia, joiden lisenssejä yleisesti myydään. Muissa tapauksissa tulkintakysymys muodostuisi varmaankin varsin ongelmalliseksi.)

        Jos on toimittu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, voidaan hyvityksen lisäksi tuomita maksamaan varsinaista vahingonkorvausta. Lisäksi tulee kyseeseen rangaistukseen tuomitseminen, jos tekijänoikeutta on loukattu "tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta" (56a §). Tässä esiintyvien termien merkitystä rikosoikeudessa käsittelee Jouni Heikniemen kirjoitus Tahallisuudesta ja huolimattomuudesta.
        Tekijänoikeuden korvaus- ja hyvitysjärjestelmää käsittelee laajasti Jukka Kemppisen kirjoitus Hyvitys, palautus ja hinnanalennuksen kääntöpuoli.

        Oikeuskäytännössä tekijänoikeuden loukkaamisesta tavallisimmin tuomittu rangaistus on ollut sakko, mutta vankeustuomioitakin on annettu, myös ehdottomina.

        Yleisten oikeusperiaatteiden kannalta on varsin erikoista, että tietokoneohjelman kopiointi yksityiseenkin käyttöön ilman tekijän lupaa on tekijänoikeuslaissa nimenomaisesti kielletty (12 §), mutta samassa laissa on toisaalla säädetty, että sellaista tekoa ei pidetä tekijänoikeusrikkomuksena (56a §). Koska kyseeseen ei voine tulla myöskään rikoslain tekijänoikeusrikossäädöksen soveltaminen, sellainen teko on toisaalta laissa nimenomaisesti kielletty, toisaalta nimenomaisesti jätetty rangaistavuuden ulkopuolelle. Asia on enemmänkin periaatteellinen kuin käytännöllinen, sillä puheena olevasta teosta voidaan tuomita hyvitykseen ja mahdollisesti myös korvaukseen, joka käytännössä voi olla merkittävämpi seuraamus kuin pieni sakko.
        Mitä tehdä, kun tekijänoikeuttani on loukattu?

        Se, jonka tekijänoikeutta on loukattu - esimerkiksi julkaisemalla luvatta hänen kirjoittamansa teos - voi periaatteessa tehdä rikosilmoituksen, jos loukkausta on syytä epäillä tahalliseksi. Mahdollinen rikosjuttu voi johtaa rangaistukseen siten kuin edellisessä kohdassa mainittiin, ja jutun yhteydessä asianomistaja voi esittää oman korvausvaatimuksensa.

        Rikosilmoitus on toisaalta aika voimakas menettely, johon ei kannata ryhtyä ilman painavaa syytä, ja toisaalta se ei johda tuloksiin kovinkaan nopeasti. Toinen vaihtoehto saattaa tekijänoikeuden loukkaus oikeuden käsiteltäväksi on ajaa sitä vahingonkorvauskanteena ns. siviilijuttuna. Silloin on syytä kääntyä asianajajan puoleen - ja varautua kustannuksiin, joita mahdollisesti saadaan aikanaan perityiksi syylliseltä. (Toisaalta koti- tai muu vakuutus saattaa osittain korvata oikeuskuluja.)

        Oikeudenkäynnit ovat kalliita, ja niinpä on parasta ensin yrittää muulla tavoin hoitaa asia. Tekijä voi esittää vaatimuksensa tekijänoikeutta loukanneelle, jos tämä on tiedossa ja tavoitettavissa. Tällöin voi vaatia esimerkiksi tekijänoikeutta loukkaavan Web-sivunpoistamista tai hyvitystä tai korvauksia taikka muuta, mitä tekijä pitää kohtuullisena. (Tekijän vaatimuksethan saattavat rajoittua esimerkiksi jopa vain siihen, että hänet asianmukaisesti mainitaan tekijänä.) Jos näin ei päästä tekijää tyydyttävään tulokseen, tulevat harkittaviksi edellä mainitut voimakkaammat toimenpiteet.

        Eräs mahdollisuus erityisesti Internetissä tapahtuvien tekijänoikeuden loukkausten käsittelyyn on kääntyä sen palveluntarjoajan tai organisaation puoleen, jonka välineitä on käytetty, jos tekijänoikeutta loukannutta ei tavoiteta tai hänen kanssaan ei päästä hyväksyttävään ratkaisuun. Tämä voi olla tehokasta, jos kyse on esimerkiksi oppilaitoksen tai yrityksen sivuista. Palveluntarjoajat ovat kuitenkin usein halunneet pysyttäytyä erossa tällaisista kysymyksistä, mikä on omalla tavallaan hyvin ymmärrettävää, etenkin kun kysymys niiden vastuusta ja tehtävistä tällaisissa asioissa on ollut epäselvä niin Suomessa kuin muuallakin. Tilannetta on kuitenkin selventänyt EU-direktiiviin perustuva laki, joka tuli voimaan 2002-07-01.

        Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta antaa (5. luvussa) teoksen tekijälle oikeuden vaatia ensisijaisesti sisällöntuottajaa ja toissijaisesti palveluntarjoajaa poistamaan tekijänoikeuttaan loukkaavan aineiston. Asian taustasta kertoo Digitodayn juttu Uusi laki selkeyttää tekijänoikeuksia ja rajoittaa suoramarkkinointia ja hallituksen esitys 194/2001.
        Niksi: näin jäljitän teoksena laittomia kopioita Webistä

        Webistä saattavat luvattomat kopiot löytyä ns. hakupalveluilla (search engines). Aineistossa olevat omintakeiset sanat ja yhdistelmät voivat parantaa löydettävyyttä.

        Tätä voi jopa käyttää hyväksi kirjoittamalla Web-sivuilleen tarkoituksellisesti kummallisia sanoja. Tosin kannattaa välttää sellaista, mikä hämäisi lukijoita.

        Seuraava lomake etsii AltaVista-hakupalvelulla sivuja, joilla esiintyvät sanat "blockquote" ja "catilinam". Yhdistelmä on harvinainen ja esiintynee lähinnä vain tämän kirjoittajan eräässä aineistossa, jossa ns. blockquote-elementin käyttöä on havainnollistettu latinankielisellä sitaatilla, jossa sattuu esiintymään sana Catilinam. Niinpä löytyvät sivut lienevätkin enimmäkseen sen erilaisia kopioita, laillisia tai laittomia.
        Että tässä taas tuli niitä laittomia kopioita

        minusta taas tuossa ei ole ollenkaan porsaanreikää, joka mahdollistaisi omassa omistuksessa olevien kirjojen kopioimisen maksusta toiselle yksityiseen käyttöön.

        Kukin saa teettää omasta kirjastaan itselleen (maksullisiakin) kopioita yksityiseen käyttöön, mutta ei saa ruveta myymään omistamastaan kirjasta toiselle kopioita!


      • Leikekansio
        plagiaatin kirjoitti:

        Voisitko ystävällisesti poistaa toisenkin plagiaatin, josta tein asiaton viesti -ilmoituksen. Siinä on paitsi plagioitu teksti paikkaan, johon se ei eettisesti sovi lainkaan, myös käytettty törkeästi yksittäiseen henkilöön liitettävää otsikkoa ja nimimerkkiä.

        En minä voi poistaa mitään. En edes ymmärrä, mistä plagiaatista puhut.


      • kaaviota!
        Leikekansio kirjoitti:

        En minä voi poistaa mitään. En edes ymmärrä, mistä plagiaatista puhut.

        Pyyntö oli vastaus sefun viestiin, ei sinun. Mukava, ettet ymmärrä!


      • p ä i v ä p e r h o n e n
        Leikekansio kirjoitti:

        Sitaattioikeus on selviö. Myös toisen tekstin kopioiminen omaan käyttöön on sallittua, mutta sen julkaiseminen kokonaisuudessaan, vaikkapa ilman ansaintatarkoitustakin, edellyttää vankat perustelut ollakseen laillista.

        Tekijänoikeuslain 22§
        "Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."

        Jukka Korpela: "Olennaista on, että siteeraaja on tekemässä omaa teostaan ja että sitaatilla on asiallinen yhteys teoksen sisältöön. Tällöin siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa vaan lainata siitä (ehkä pitkiäkin) otteita esimerkiksi niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsitysten vertailemiseksi."

        Kuinka paljon saa siteerata (lainata)?

        Jos teos on julkistettu eli se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin (8 §), siitä "on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa" (22 §). Tällöin on lähde mainittava.

        Jos toisen teoksesta otetaan otteita ilman, että lähdettä mainitaan, kyseessä on siis tekijänoikeuslain loukkaus silloinkin, kun siteeraamisen edellytykset täyttyisivät. Jos kyse on opinnäytteestä, tieteellisestä työstä tms., menettelyä kutsutaan plagioinniksi ja sitä pidetään vakavana virheenä. Käytännössä tällöin olennaista on opetuksen tai tieteen normien rikkominen, mutta periaatteessa kyseessä on myös lain rikkominen.

        Sitaatin pituudelle ei ole asetettu mitään nimenomaista ala- eikä ylärajaa. Käytännössä sitaatit voivat olla varsin pitkiäkin esimerkiksi silloin, kun tieteellisessä teoksessa kritisoidaan tai kommentoidaan muiden tutkijoiden käsityksiä taikka perustellaan niillä kirjoittajan omia käsityksiä. Muutoinkin se, mikä on "hyvän tavan" mukaista siteeraamista, usein riippuu suuresti siitä, millaisista ja minkä alan teoksista on kyse.

        Olennaista on, että siteeraaja on tekemässä omaa teostaan ja että sitaatilla on asiallinen yhteys teoksen sisältöön. Tällöin siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa vaan lainata siitä (ehkä pitkiäkin) otteita esimerkiksi niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsitysten vertailemiseksi.

        Jos joku haluaa ottaa oman teoksensa osaksi otteen toisesta teoksesta, koska siinä on esitetty hänen mielestään hyvin jokin asiakokonaisuus, kyse ei yleensä ole sitaatista. Sitaatin tarkoitus ei ole korvata itse kirjoitettavaa tekstiä vaan esittää jotain, johon itse kirjoitettu teksti jossain mielessä vetoaa. Esimerkiksi itse esitettyäni ja perusteltuani jonkin ajatuksen voin liittää mukaan sitaatin, jolla vetoan jonkun muun esittämään samansuuntaiseen näkemykseen, erityiseen esimerkkiin tms. Sitaatti voi toki edeltääkin sitä omaa tekstiä, johon se liittyy, etenkin, jos sitaatin tarkoitus ottaa lainattava teksti kritiikin kohteeksi. Olennaista on, että sitaatti liittyy omaan tekstiin (tai muunlaiseen teokseen).

        Täten se joskus esitetty muotoilu, että laki yleisesti sallisi julkaista otteita teoksista, ei ole oikea. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1996:13 nimenomaisesti sanotaan: "Pelkistä sitaateista koostuva työ ei täytä laillisen siteerauksen edellytyksenä olevaa vetoamisfunktiota". Sitaattioikeus ei suinkaan merkitse sitä, että joku voisi esim. monistaa tai levittää otteita toisen teoksista sellaisinaan tai vain esim. otsikolla ja lähdetiedoilla varustettuina.

        Hyväksyttävänä siteeraamisena pidetään myös mm. omien tekstien varustamista toisten teksteistä otetuin motoin. Mielestäni tällöin kuitenkin liikutaan sitaattioikeuden rajoilla, ja motoilla tulisi olla asiallinen yhteys oman tekstin sisältöön sen sijaan, että ne olisivat mukana esim. vain lukijan huvittamiseksi.

        Vääristelevä sitaatti, joka antaa virheellisen käsityksen siteerattavan tekstin sisällöstä ja asiayhteydestä, on tulkittava kielletyksi hyvän tavan vastaisena (22 §) ja myös tekijän moraalisia oikeuksia loukkaavana (3 §). Toisaalta koska sitaattioikeuden yhteydessä vaaditaan, että "teosta ei saa tekijän suostumuksetta muuttaa enemmän kuin sallittu käyttäminen edellyttää", niin on selvää, että esimerkiksi lyhentäminen ja muukin muokkaaminen voi olla sallittua. Sitaatista voidaan jättää pois siteerauksen tarkoituksen kannalta epäolennaisia asioita tai siihen voidaan lisätä selventäviä huomautuksia. Hyvän tavan voitaneen katsoa edellyttävän, että poistot ja selvennykset merkitään niin, että lukija havaitsee, mikä on alkutekstiin tehtyä muutosta. - Kielitoimiston välimerkkejä koskevan suosituksen mukaan "tekstijakson poisjätön merkkinä käytetään kahta ajatusviivaa, konekirjoituksessa kahta yhdysmerkkiä" ja lainauksissa lainaajan lisäykset merkitään hakasulkeisiin.

        Tavallisimmin sitaatti on kieliasuinen, siis tekstisitaatti. Periaatteessa siteerausoikeus on yleinen, kaikkia teoslajeja koskeva. Esimerkiksi kuvan käyttö tämän nojalla, ilman tekijän lupaakin, on siis periaatteessa ajateltavissa, jos kuvan käyttö täyttää ns. vetoamisfunktion. Luonnollista olisi ajatella, että esim. kuvataiteen teoksen arvostelussa olisi kuvan käyttö sitaattioikeuden nojalla sallittua. Asiasta on ilmeisesti aika vähän oikeuskäytäntöä, joten on syytä olla varovainen sitaattioikeuden käytössä kuvien, äänien, liikkuvan kuvan yms. suhteen. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:9 otettiin se kanta, että elämäkerralliseen multimediaan ei voi sitaattioikeuden nojalla ottaa lyhyitä musiikkinäytteitä. Lausunnossa 2002:16 suhtaudutaan myös pidättyvästi, joskaan ei ehdottoman kielteisesti, kuvien käyttöön sitaatteina ja esitetään, että elokuvista voivat yleensä tulla kyseeseen vain muutamien sekuntien mittaiset sitaatit. Kuitenkin voitaneen pitää hyväksyttävänä esimerkiksi tietokoneohjelman käyttöliittymään sisältyvien kuvien käyttöä ("ruutukaappausten" muodossa) artikkelissa, jossa arvioidaan kyseistä ohjelmaa. Yleisemmin ks. erillistä kirjoitustani Tekijänoikeuden rajoitusten tulkinnasta.

        Kuvien osalta on huomattava myös säädös ns. kuvasitaateista (25 §). Sen suhde sitaattioikeuteen on epäselvä, etenkin, kun sen yksi olennainen osa on oikeus ottaa "tekstiin liittyviä kuvia" "arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen", jollaisessa myös sitaatit ovat yleisiä. Voisi ehkä sanoa, että jos esim. historiaa käsittelevässä tieteellisessä esityksessä vedotaan kuvasta ilmenevään asiaan jonkin väitteen perusteluna, kyse on varsinaisesta sitaatista, ja jos taas kuva vain havainnollistaa tekstissä käsiteltävää tapahtumaa tai ilmiötä, kyse on "kuvasitaatista". - Käsitettä "tieteellinen esitys" on tässä yhteydessä tulkittu aika väljästi, mm. populaaritieteelliset esitykset ja jopa erään tiestösuunnitelman kattaen.

        Kysymys siteeraamisen sallitusta laajuudesta sekoitetaan joskus kysymykseen siitä, miten suuria osia tai määriä teoksista saa monistaa opetustarkoituksiin. Siinähän ei ole kyse siteeraamisesta vaan kopioiden valmistamisesta (teoksesta tai sen osasta), joka voi perustua ns. sopimuslisenssijärjestelmään. Muutenkin on hyvä huomata, että opetustoimintaan liittyy eräitä erityissäädöksiä ja -järjestelyjä tekijänoikeuden suhteen.
        Mikä on Kopioston, Teoston yms. asema?

        Tekijä voi sopimuksella luovuttaa tekijänoikeutensa toiselle kokonaan tai osittain. Yksi erikoistapaus tästä on se, että tekijä voi liittyä järjestöön, joka valvoo tekijöiden etuja, perii tekijänoikeusmaksuja yms. ja jonka jäsenyyteen sisältyy jonkinasteinen tekijänoikeuden luovuttaminen yhdistykselle. Tämän yhdistymis- ja sopimusvapauteen perustuvan seikan ohella tekijänoikeusjärjestöillä on kuitenkin Suomessa lisäksi muukin asema. Taustasta ks. Pekka Heikkisen pro gradu -työtä Tekijänoikeusjärjestöt, kilpailuoikeus ja tekijän suoja (PDF-muotoinen).

        Laissa on erillisiä säädöksiä (mm. 13 § ja 14 §), joissa tekijänoikeutta on rajoitettu ns. sopimuslisenssijärjestelmällä: tekijöitä edustavalla järjestöllä voi olla oikeus tehdä sopimuksia, jotka antavat - käytännössä järjestölle suoritettavaa maksua vastaan - oikeuden kopioida teoksia ilman tekijän lupaakin, vaikka tekijä ei olisi järjestön jäsen. Tämä järjestely on pohjoismaisen tekijänoikeussysteemin erikoisuus. Siitä, mitkä järjestöt tulkitaan tekijänoikeuslaissa tarkoitetuiksi tekijöitä laajasti edustaviksi järjestöiksi, päättää opetusministeriö.

        Sopimuslisenssiasioista on tarkempia säädöksiä tekijänoikeusasetuksessa.

        Tekijänoikeusjärjestöjä ovat mm. Teosto, Kuvasto, Gramex ja Kopiosto.

        Sopimuslisenssijärjestelmään perustuvia sopimuksia on tehty esimerkiksi valokopioinnista oppilaitoksissa ym., nauhoituksista opetustoimintaa varten sekä radio- ja televisiolähetyksiin sisältyvien teosten edelleen lähettämisestä.

        Mainittakoon vielä, että vaikka em. järjestöillä on oikeus antaa lupa sellaisenkin teoksen kopiointiin, jonka tekijä ei ole järjestön jäsen, sillä ei ole valtaa kieltää kopiointia, jos tekijä antaa kopiointiin luvan, eikä myöskään perustetta vaatia korvauksia. Jos taas tekijä on järjestön jäsen, niin jäsenyysehdot saattavat olla sellaiset, että niihin sisältyy tekijänoikeuksien siirtyminen.
        Saako omaan käyttöön kopioida?

        "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (12 §). Olennaisin ehto tässä on käytön yksityisyys, josta tarkemmin jäljempänä.

        Säädöksessä ei ole sellaista ehtoa, että kopioijan pitäisi omistaa kappale, josta hän valmistaa kopion. Se voi siis olla lainattu. Ja jos kopioit esimerkiksi omistamasi äänitteen, saat myydä alkuperäisen pois (19 §) mutta et kopiota, koska se olisi jo käyttämistä muuhun kuin yksityiseen tarkoitukseen.

        Nykyisin on epäselvää, saako laittomasti valmistetusta kappaleesta (esimerkiksi verkossa luvattomasti olevasta kopiosta) tehdä kopion yksityistä käyttöä varten. Hallituksen esityksen 28/2004 perustelujen kohdassa 3.2.2 on ehdotettu lakiin tarkennusta, jonka mukaan sellainen ei olisi sallittua.

        Tiukan laintulkinnan mukaan myös kopion valmistaminen on "muu tarkoitus" kuin yksityinen käyttö. Tämän mukaisesti ei olisi sallittua tehdä kopiota kopiosta, joka on valmistettu tässä käsitellyn pykälän nojalla. Näin tiukkaa tulkintaa ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty.

        Oikeutta kopioida yksityiseen käyttöön on aikoinaan perusteltu mm. kohtuullisuussyillä ja sillä, että periaatteellisista ja käytännön syistä yksityiselämässä tapahtuva toimet pitäisi yleensä jättää säätelyn ulkopuolelle. Toisaalta tämä tekijänoikeuden rajoitus on kopiointitekniikoiden kehittyessä ja yleistyessä muodostunut paljon aiottua laajemmaksi; alkujaan ajateltiin lähinnä vain käsin kopiointia! Tekijöille koituvien menetysten (teosten menekin vähentymisen) korvaamista on pidetty tarpeellisena, mutta käytännön vaikeuksien takia se on toteutettu lähinnä ns. kasettimaksuilla (joista on säädetty lain 2a luvussa).

        Yksityisen kopioinnin oikeuteen on tärkeä poikkeus: säädös ei koske tietokoneella luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa tai tietokantaa (esim. CD-rom-tietosanakirjaa). Tämä johtuu ohjelmien osalta lainmuutoksesta 418/1993 ja tietokantojen osalta lainmuutoksesta 250/1998. Muutoinkin EU:ssa ilmeisesti suuntaus on kohti yksityisen kopioinnin oikeuden rajoittamista etenkin digitaalisen kopioinnin osalta.

        Vuonna 1991 tehdyissä muutoksissa, joissa lakiin otettiin erityissäädöksiä tietokoneohjelmien tekijänoikeudesta, ohjelmien kopiointi yksityiseen käyttöön nimenomaisesti sallittiin, mutta nyttemmin se siis on erikseen kielletty. (Ks. tarkemmin tekijänoikeuslain historiikkia.)

        Tietokoneohjelmaa tai tietokantaa siis ei ilman tekijänoikeuden omistajan lupaa saa kopioida, vaikka käyttö olisi puhtaasti yksityistä ja vaikka käyttö olisi hyvinkin tilapäistä. On kyllä hyvin ymmärrettävää, että ennen ohjelman ostamista halutaan tutustua siihen. Kaupallisesti myytävistä ohjelmista onkin hyvin usein tarjolla laillisesti erilaisia esittelyversioita, esim. Internetistä "imuroitavissa", maksuttomilla tai huokeilla CD-romeilla ja kirjojen kylkiäisinä. Esittelyversioita voi tiedustella esim. ohjelman maahantuojalta tai etsiä maahantuojan Web-palvelimen kautta.

        Kaikkien teoslajien osalta on huomattava, että käyttö ei ole yksityistä, jos se tapahtuu työssä tai muussa ansiotoiminnassa. Vakiintuneen tulkinnan mukaan opiskelua pidetään yksityisen käytön alaan kuuluvana. Sen sijaan opetus on eri asia; Kopioston ohjeessa Yksityinen käyttö on otettu näin jyrkkä kanta:

        Luokan tai kurssin järjestämä oppimateriaalin kopiointi opiskelijoille ei ole yksityistä käyttöä. - - Kopiointi yksityiseen käyttöön tapahtuu käyttäjän omasta aloitteesta, ei esimerkiksi opettajan, työnantajan tai luokan organisoimana.

        Esimerkiksi Web-sivujen paperille tulostaminen niiden kopiointia ja luokalle jakamista varten ei siis ole sallittua yksityistä käyttöä koskevan säädöksen nojalla. Siihen ei ole syytä ryhtyä ilman tekijältä saatua lupaa.

        Yksityiseksi käytöksi katsotaan vakiintuneen tulkinnan mukaan myös käyttö, joka tapahtuu perhepiirissä tai vastaavassa. Rajanvetoa tässä asiassa on tehty mm. ratkaisussa KKO 1987:16, jonka mukaan noin 20 kopion ottaminen sanomalehtipakinasta ja jakeleminen paikkakunnalla ei ollut yksityistä käyttöä. Esim. järjestötoiminnassa tapahtuvaa käyttöä ei voitane katsoa yksityiseksi.

        On sallittua myös valmistuttaa toisella teoksesta kappale valmistuttajan yksityistä käyttöä varten. Tämä voi tapahtua myös maksua vastaan. (Toisaalta kopiointilaitoksilla tms. on tietysti oikeus olla ottamatta vastaan tällaisia tehtäviä.) Tämä ei kuitenkaan koske
        sävellysteosta
        elokuvateosta
        käyttöesinettä (taideteollista tuotetta)
        veistosta eikä
        taideteoksen jäljentämistä taiteellisin menetelmin.

        Voisi ajatella, että tässäpä on kiinnostava porsaanreikä: firma hankkii vaikkapa kirjoja ja pitää niitä näytillä tarjoutuen maksua vastaan valmistamaan valokopioita asiakkaille näiden yksityiseen käyttöön. Tämähän ei asiallisesti poikkeaisi sellaisesta selvästä laittomuudesta kuin kirjojen valokopiointi suoraan myyntiä varten, mutta sen voisi yrittää selittää sallituksi kopion valmistuttamiseksi yksityistä käyttöä varten. Ideaa on testattu, ja Vaasan käräjäoikeus tuomitsi sen laittomaksi.

        Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön koskee teosta, mutta käytännössä toki voi kopioida itselleen myös osan teoksesta. Silloin ei tietenkään ole määrällistä rajoitusta sille, miten suuri osa kopioidaan. (Sen sijaan kopioiden määrä saa olla enintään "muutama", joka tarkoittaa yleensä paria kolmea, mutta miksi kukaan ottaisikaan monia kopioita samasta teoksesta yksityistä käyttöään varten?) Myöskään ei ole rajoitusta sille, miten laajan teoksen saa kopioida. Jos sielu ja kukkaro sietää, voit kopioida vaikka kymmenosaisen tietosanakirjan. (Painetun kirjan, koska CD-tietosanakirja tulkittaneen tietokannaksi!) Tämäkin asia sotketaan joskus edellä mainittuun sopimuslisenssijärjestelmään, jossa on määrällisiä rajoituksia.

        Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei riipu kopioinnin menetelmistä. Toisaalta mm. valmisteltaessa vuonna 2001 annettua direktiiviä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa oli laajasti esillä se, että modernit kopiointimenetelmät ovat radikaalisti muuttaneet kyseisen oikeuden tosiasiallista sisältöä. alkuperäinen ehdotus asian kuvasi: "Tämä antaa täysin uuden ulottuvuuden yksityistarkoituksiin tapahtuvalle kopioinnille, joka nykyisin sallitaan useimmissa jäsenvaltioissa." Mainittakoon, että Tanskan tekijänoikeuslaki tekee tässä eron digitaalisen ja muun kopioinnin välillä: oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei koske digitaalista kopiointia. Aika näyttää, missä määrin tähän mennään yleisemmin EU:ssa. Tietokoneohjelmien ja tietokantojen osaltahan siihen on asiallisesti jo menty, kuten edellä on kuvattu.
        Entä jos teoksessa itsessään kielletään kaikki kopiointi?

        Tekijänoikeus ja sen rajoitukset perustuvat lakiin, eikä tekijä voi yksipuolisella tahdonilmaisullaan laajentaa tekijänoikeuttaan. Tekijä voi kieltää kaiken kopioinnin (myös yksityiseen käyttöön) ja siteeraamisen, mutta kiellolla ei ole oikeudellista pätevyyttä.

        Sanoma- ja aikakauslehdissä saattaa esiintyä ilmaisu "Jälkipainos kielletään". Sen tarkoitus on toimia lain 23 §:ssä tarkoitettuna jälkipainantakieltona eli estää se, että lehden artikkeleita voidaan julkaista muissa lehdissä (riippumatta sitaattioikeudesta).

        Tilanne on toinen, jos joku sitoutuu noudattamaan kyseisenlaista kieltoa. Selvin tapaus on sellainen, jossa esimerkiksi videokasetin vuokraaja tai ostaja allekirjoittaa paperin, jossa hän lupaa olla kopioimatta yksityiseen käyttöönsäkään. Tällöin ei kuitenkaan ole enää kyse tekijänoikeusasioista vaan sopimusoikeudesta. Jos sitoumus rikotaan, kyseessä ei ole tekijänoikeuden loukkaus vaan sopimusrikkomus.

        Käytännössä selviä kirjallisia sopimuksia tämänkaltaisista asioista tehdään varsin harvoin. Jos esimerkiksi videokasetin vuokraaja allekirjoittaa paperin, jossa sitoudutaan noudattamaan joitakin yleisiä vuokrausehtoja, hän saattaa tätä kautta tulla tehneeksi itseään sitovan sopimuksen myös siitä, että ei kopioi yksityiseen käyttöönsäkään. Hankalasti tulkittava tilanne syntyisi esimerkiksi silloin, jos liikkeessä olisi näkyvästi esillä kopiointikielto mutta vuokraaja ei mitenkään nimenomaisesti sitoutuisi noudattamaan sitä. Tekijänoikeuden omistaja voisi tällöin väittää, että sitoutuminen kuuluu alan yleiseen kauppatapaan ja että vuokraaja on ollut tästä tietoinen. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus voi kyllä syntyä muillakin tavoilla kuin kirjallisesti - suullisesti tai jopa implisiittisesti - mutta sopimus on aina kahdenvälinen asia. Pelkkä teoksessa oleva kielto ei ole sopimus, vaikka se ilmaistaisiin miten jyrkin sanoin tahansa.
        Onko lakiin tekijänoikeutta?

        Lait sinänsä eivät ole tekijänoikeuden alaisia, eivät myöskään asetukset eivätkä "viranomaisen tai muun julkisen elimen päätökset ja lausumat" (9 §).

        Tämä ei merkitse, että kaikki virkatyönä tehdyt asiakirjat olisivat tekijänoikeudesta vapaita. Tehdäänhän paljonkin raportteja yms., joihin ei sisälly viranomaisen päätöstä eikä lausumaa. Asiakirja voi hyvin olla julkisuuslain mukaisessa mielessä julkinen (jolloin kenellä tahansa on oikeus pyynnöstä saada viranomaiselta tieto siitä, käytännössä kopio siitä) mutta silti tekijänoikeuden alainen (jolloin kopion saaneella ei ole oikeutta esim. monistaa ja jakaa kopioita siitä).

        Suomessa kuitenkin lakeja säädetään siten, että kun jotakin lakia muutetaan tai täydennetään, säädetään erillinen laki kyseisen lain muuttamisesta. Sekä alkuperäinen laki että muutoslait ovat tekijänoikeudesta vapaita, mutta kooste, joka sisältää lain sellaisena kuin se muutosten jälkeen on voimassa, on ainakin erään tulkinnan mukaan tekijänoikeutta nauttiva teos. Kauppakaari julkaisee teosta Suomen Laki, johon on koostettu voimassa olevia lakeja ja mahdollisesti niihin liittyviä viittauksia tuomiostuinratkaisuihin. Kustantajan tulkinnan mukaan kyseinen julkaisu nauttii tekijänoikeuden suojaa. Suomen Laki on myös Webissä mutta Kauppakaaren maksullisena palveluna.

        Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tulkinta ei ole pätevä ainakaan siltä osin, kuin on kyse vain jonkin lain ja sitä muuttavien lakien yhdistämisestä yhdeksi kokonaisuudeksi. Se vaatii työtä mutta ei erityistä persoonallista luovuutta. Lakimiesliiton kanssa ei kuitenkaan kannattane käräjöidä. Olen myös sitä mieltä, että valtion kiistattomiin perustehtäviin kuuluisi valtion oman lainsäädännön saattaminen kaikkien kansalaisten saataville ilman muita heille koituvia kustannuksia kuin mediakustannukset. Tähän ilmeisesti ollaankin menossa, ja Valtion säädöstietopankki on kehitteillä; ks. myös dokumenttiani Suomen lait Webissä.

        Se, joka selostaa omin sanoin jonkin lainkohdan, viranomaisen päätöksen tms. sisällön, saattaa saada tekijänoikeuden tällaiseen referaattiin, vaikka selostettava asiakirja itsessään olisi tekijänoikeudesta vapaa. Tekijänoikeusneuvoston lausunnosta 1998:8 päätellen ei teokselta tällöin vaadittaisi kovinkaan suurta omaperäisyyttä.
        Mitä tekijänoikeudelle tapahtuu tekijän kuollessa?
        Tekijänoikeus ei lakkaa tekijän kuollessa, vaan se on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta (43 §). Tämä aika oli aiemmin 50 vuotta, mutta se on EU-direktiivin johdosta pidennetty 70 vuodeksi.

        Tekijänoikeuslaissa säädettyjen ns. lähioikeuksien kuten valokuvaoikeuden osalta voimassaoloajat ovat lyhyempiä ja eri oikeuksien osalta erilaisia. Lisäksi suoja-aikaa saattaa lyhentää se, että on ehkä sovellettava teoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia, jonka mukainen suoja-aika voi olla lyhyempi kuin nykyisin. Ks. esim. tekijänoikeusneuvoston lausuntoa 2003:6.

        Tekijänoikeuden vanhennuttua teos on "vapaata riistaa" eli kuka hyvänsä saa julkaista sen, kaupallisessa tarkoituksessa tai muuten. Huomattakoon kuitenkin, että tämä koskee vain itse teosta, ei esimerkiksi sen käännöksiä, joihin saattaa hyvinkin olla voimassa kääntäjän tekijänoikeus.

        Tekijänoikeus on siinä mielessä omaisuutta, että siihen sovelletaan avio-oikeutta, perintöä ja testamenttia koskevia säädöksiä. (41 §) Vakiintuneen käytännön mukaisesti ei perintönä saadusta tekijänoikeudesta kuitenkaan ole peritty perintöveroa eikä omaisuusveroa. Tämä on vahvistettu ratkaisussa KHO 2004:55.

        Periaatteessa on olemassa ns. klassikkosuojan mahdollisuus: tekijän kuoltua (olipa tekijänoikeus lakannut tai ei) opetusministeriöllä on lakiin (53 §) perustuva oikeus kieltää sellainen toiminta, jossa "kirjallisen tai taiteellisen teoksen suhteen – – menetellään julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla". Tätä oikeutta on toistaiseksi käytetty vain kerran; silloin oli kyse eräiden kirjojen suomennosten maahantuonnista ja myynnistä, jotka kiellettiin, koska suomennoksia pidettiin laadultaan ala-arvoisina.
        Entä käännökset ja muunnelmat?

        Teoksen käännökseen on kääntäjällä tekijänoikeus, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen. Jos käännettävä teksti jää teoskynnyksen alle eli on esimerkiksi lyhyt yksinkertainen tiedonanto tai pieni luettelo, ei käännökseenkään synny tekijänoikeutta. Mutta jos käännettävä teksti on teos, saa käännös suojan; tähän ei siis sisälly mitään käännöksen laatua tai luovuutta koskevaa kriteeriä (4 §).

        Tämä merkitsee, että käännöksen julkaiseminen edellyttää sekä alkuperäisen tekijän että kääntäjän lupaa. Käytännössä toki kummatkin tekijänoikeudet hyvin usein ovat siirtyneet kustantajille, jolloin tarvitaan kustantajien lupa.

        Jos alkuperäisteoksen tekijänoikeuden voimassaolo on päättynyt tai siihen ei koskaan ole ollutkaan tekijänoikeutta, niin kääntäjällä on käännökseen yksinomainen tekijänoikeus.

        Käännöksiin rinnastetaan muunnelmat. Muunnelman julkaiseminen edellyttää siis sekä alkuperäisteoksen tekijän että muuntelijan lupaa.

        Joissakin tilanteissa voi olla epäselvää tai kiistanalaista, onko kyseessä teoksen muunnelma vai uusi teos, jonka luomisessa on käytetty esikuvana tai muunlaisena apuna jotakin teosta. Jälkimmäisestä tilanteesta laki käyttää hiukan omituista ilmaisua puhuen siitä, että "joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen" (4 §, 2 mom.).

        Pelkästään kaunokirjallisen teoksen perusjuonen taikka tietokoneohjelmassa sovelletun algoritmin käyttäminen ei tee teoksesta olemassaolevan teoksen muunnelmaa eikä siis aiheuta tekijänoikeudellista riippuvuutta alkuperäisteoksesta. Oikeuskäytännössä myös parodioita käsitellään yleensä itsenäisinä teoksina eikä muunnelmina.
        Mitens midit?

        Ns. midi-tiedostot ovat luonteeltaan äänitallenteita. Niitä koskee ensinnäkin joka tapauksessa äänitteen valmistajan erityinen oikeus (46 §), joka kuuluu ns. tekijänoikeuden lähioikeuksiin. Olennaista tällöin on, kuka on valmistanut alkuperäisen äänitteen. Sen muuntaminen muihin muotoihin, esimerkiksi analogisesta digitaaliseksi, on riippuvaista alkuperäisen äänittäjän luvasta.

        Jos midi-tiedosto sisältää - johonkin muotoon muunnettuna - esittävän taiteilijan kuten soittajan esityksen, tarvitaan lisäksi taiteilijan lupa. Jos taiteilijoita on useita, tarvitaan lupa kultakin.

        Lisäksi tarvitaan kyseessä olevan teoksen tekijöiden luvat. Kun on musiikista kyse, niin tekijäksi lasketaan ainakin säveltäjä. Jos sävelmään liittyy laulu, niin tekijänä on myös sanoittaja jne.

        Vaikka kaikki kyseeseen tulevat oikeuksien haltijat tai heitä edustamaan oikeutetut voitaisiin jollakin tapaa tavoittaa - ja muutenhan lupia ei voi saada - on kyseenalaista, suostuvatko he kaikki asiaan edes maksua vastaan. Käytännössä tämä useimmiten merkitsee, että midi-tiedoston laittaminen Webiin edellyttäisi niin monia lupia, että ajatus kannattaa unohtaa. Poikkeuksia muodostavat tietenkin esimerkiksi asianharrastajien yhteisöt, jotka tekevät, esittävät ja tallentavat musiikin alusta loppuun kokonaan itse - tai käyttäen sellaisia aineksia, jotka ovat tekijänoikeudesta vapaita (esim. kansansävelmät) tai joiden käyttöön luvat ovat hankittavissa.

        Se, että midi-tiedostot ovat luonteeltaan varsin karkeita jäljennöksiä alkuperäisistä äänitteistä, esityksistä ja teoksista, ei suinkaan kumoa äänittäjien, esittäjien ja tekijöiden oikeuksia. Päinvastoin se saattaa hyvinkin merkitä sitä, että kaiken muun lisäksi on loukattu tekijöiden ns. moraalisia oikeuksia, koska teosta on muunnettu "tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla".

        Lisätietoja:
        Web Law FAQ:n kohta Do MIDI and WAV files violate the copyright laws?
        Charles Kellyn Guidelines for HTML Writers of MIDI File Pages
        Ihmistä esittävä valokuva - kenellä on oikeus siihen?

        Oikeus valokuvaan tekijänoikeuslain tarkoittamassa mielessä kuuluu aina alun perin valokuvan ottajalle, joka voi sen luovuttaa toiselle esimerkiksi sopimuksella. Tämä pätee siitä riippumatta, onko valokuvan arvioitava ylittävän ns. teoskynnyksen vai saako se vain suppeamman ns. lähioikeussuojan (49a §). Teoskynnyksen ylittyminen vaikuttaa kuitenkin mm. oikeuden voimassaoloaikaan. Valokuvan käsitteestä ks. Mikä valokuva on (tekijänoikeudellisesti)?

        Tilauksesta tehdyn valokuvan osalta oikeuden mahdollinen siirtyminen tilaajalle on sopimusasia. Mutta jos asiasta ei ole sovittu, niin nykyisen lain mukaan mitkään oikeudet eivät siirry, sitä lukuun ottamatta, että muotokuvan tilaajalla on rajoitettu oikeus antaa lupa kuvan käyttöön (40c §). Aiemman lain mukaan oikeus tilauksesta tehtyyn valokuvaan siirtyi tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu. HE 287/1994:n käsittelyssä eduskunta muutti säädöksen. Ennen kyseisen lainmuutoksen voimaantuloa 1.5.1995 otettuihin tilauksesta tehtyihin valokuviin sovelletaan vanhaa lakia (tarkemmin sanoen valokuvalain 15 §:ää), eli oikeudet ovat siirtyneet tilaajalle, ellei toisin ollut sovittu.

        Toisaalta valokuvaaminen ei suinkaan kaikissa tapauksissa ole vapaata. Jos on esimerkiksi valokuvattu taideteos, niin oikeus valokuvaan ei toki anna kuvaajalle oikeutta tehdä kuvalla mitä haluaa, vaan hän tarvitsee pääsääntöisesti taideteoksen tekijän luvan. Tosin tekijänoikeuslain 2. luvussa on useita sellaisia poikkeussäädöksiä, joiden perusteella taideteoksen valokuvaaminen ja kuvan käyttö voi olla sallittua ilman sen tekijän lupaakin.

        Kun valokuvassa esiintyy ihminen, joko ainoana aiheena tai muutoin, ollaan monessa suhteessa ongelmallisella alueella. Tekijänoikeudellisesti perusasia on kyllä selvä: oikeudet syntyvät kuvaajalle, eivät kuvattavalle. Tämä pätee myös tilanteessa, jossa kuva tehdään tilauksesta; tilaajan on siis syytä tehdä valokuvaajan kanssa sopimus - mieluiten kirjallinen - oikeuksien siirtymisestä tilaajalle siinä määrin, kuin tilaaja oikeuksia tarvitsee. Toisaalta on huomattava, että muotokuvien osalta laissa on - lakisystemaattisesti varsin oudossa paikassa (27 §) - erityinen kuvaajan oikeuksia rajoittava säädös: kuvaaja saa käyttää oikeuksiaan vain tilaajan tai hänen perillisensä suostumuksella.

        Ihmistä ei tulkita teokseksi tekijänoikeuslain mielessä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko ihmisen ulkonäkö joissain tilanteissa luomus, joka saa tekijänoikeussuojan. Jos valokuvamalli on erityisesti vaatetettu ja ehostettu kuvausta varten, voidaan kysyä, onko vaatettajilla ja ehostajilla tekijänoikeus luomukseensa. Kyse on tällöin ennen muuta ns. teoskynnyksen tulkinnasta.

        Esiintyvän taiteilijan esitys on erillisen suojan alainen: sitä ei saa luvatta tallentaa. Kysyä voidaan, onko pelkkien valokuvien ottaminenkin esityksen tallentamista. Näin ilmeisestikään ei yleensä tulkita, mutta myönteistä vastausta voisi ainakin joissakin tilanteissa perustella, jos esitettävä teos on luonteeltaan myös vahvasti visuaalinen (esim. baletti).

        Yleisesti voidaan nykyaikaisen ihmisoikeusajattelun pohjalta lähteä siitä, että ihmisellä on oikeus omaan kuvaansa osana persoonallisuusoikeuksia, tekijänoikeudesta riippumatta. Tälle ei ole helppoa löytää selvää ilmaisua positiivisesta oikeudesta (voimassaolevan lain nimenomaisista säädöksistä ja niiden vakiintuneesta tulkinnasta), mutta yleissuuntaus on selvästi kohti persoonallisuusoikeuksien korostamista.

        Esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO:1982-II-36 sisältyy seuraava:
        B oli – – käyttänyt A:n kuvaa hyväkseen matkailuelinkeinon edistämistä tarkoittavassa tiedotustoiminnassaan näyttämättä, että A olisi siihen suostunut. Kuvan sanotunlaisesta luvattomasta käyttämisestä B oli velvollinen maksamaan A:lle korvausta – –

        Tapauksessa ei katsottu yksityiselämää loukatun, mutta sen mukaan kuvan käyttö olisi silti edellyttänyt suostumusta. Päätöksestä oli kaksi jäsentä eri mieltä. Heidän lausunnoistaan siteerataan tässä osa siksi, että se valaisee sitä, miltä pohjalta kuvan julkaisemisen oikeutta voidaan tarkastella. Kyse on siis vähemmistöön jääneiden lausunnosta, mutta toisaalta KKO:n sellaisten jäsenten, jotka kyseisessä yksittäistapauksessa olisivat tulkinneet yksityisyyden suojaa suppeammin kuin päätöksessä tehtiin:

        KKO katsonee, ettei tunnistettavissa olevan henkilön kuvaa saa ilman hänen suostumustaan käyttää siten, että hän kuvan käyttämisen kautta kytkeytyy tuotteeseen, asiaan ja aatteeseen. Jos kysymyksessä on esimerkiksi selvä kaupallinen mainos tai voimakkaasti kantaa ottanut aate, on henkilön kuvan käyttämisessä ilman hänen suostumustaan [oltava] olevan erityisen varovainen. Periaatteessa ei liene hyväksyttävää julkaista yksittäistä tunnistettavissa olevaa henkilöä koskevaa kuvaa yhdistettynä tällaiseen mainontaan tai aatteeseen. Toisaalta ei liene hyväksyttävää julkaista selvästi henkilöllisyyden paljastavaa kuvaa, kuten lähietäisyydeltä otettua kasvokuvaa, suhteellisen värittömän tai yleishyödyllisenkään asian yhteydessä.

        Tässä tapauksessa ei ole kysymys varsinaisesta kaupallisesta mainonnasta vaan kansantaloudellisesti merkittävän elinkeinohaaran edistämisestä. Esitteissä julkaistu A:n kuva on otettu sivusta ja siten, ettei A kuvan perustella ole todennäköisesti tullut juuri kenenkään häntä aiemmin tuntemattoman tunnistettavaksi henkilöksi. A:ta esittävän kuvan sommittelu on myös sellainen, etteivät A:n kasvot nouse kuvasta hallitsevasti esille. Kuvan liittyminen esitteen muihin talvista Suomea esittäviin kuviin vähentää myös A:n henkilöllisyyden merkitystä.

        Ratkaisussa KKO 1989:62 lapsen kuvan käyttö mainoksissa ilman lupaa johti vahingonkorvausvelvollisuuteen. Alioikeus oli tuominnut maksettavaksi korvausta henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus kumosi tämän lausuen oikeusohjeena, että sen joka vaatii korvausta henkisestä kärsimyksestä aiheutuneesta vahingosta, on esitettävä näyttö vahingon syntymisestä. Korkein oikeus tuomitsi korvauksen maksettavaksi; ratkaisun perusteluissa ei käsitellä kysymystä henkisestä kärsimyksestä tai sen toteennäyttämisestä.

        Ks. myös Pauliina Sipilän laajahkoa seminaariesitelmää Henkilön kuvan julkaiseminen tietoverkossa.

        Parasta olisi kysyä kuvattavan lupa jo ennen kuvan ottamista, ellei luvallisuutta voida pitää ilmeisenä olosuhteiden perusteella (esim. valokuvaaminen perhepiirissä yksityistä käyttöä varten). Mutta joka tapauksessa tunnistettavaa ihmistä esittävän kuvan julkistamisessa on syytä huomattavan varovainen. Tosin käytännössä on melko laajalti lähdetty siitä, että julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suoja on suppeampi kuin tavallisten pulliaisten. Ks. Jorma Mäntylän teosta Viestintäoikeus ja journalistietiikka, erityisesti lukua Yksilön suoja.

        Myös henkilötietojen suoja on otettava huomioon, kun on kyse ihmistä esittävistä valokuvista. Tietosuojavaltuutetun kannanotossa Oppilaiden henkilötietojen vieminen koulun kotisivuille sanotaan: "Esimerkiksi opiskelijan nimi ja häneen yhdistettävissä oleva valokuva sekä arvosanatiedot ovat henkilötietoja." Näin ollen niitä kannanoton mukaan ei saa laittaa ilman asianomaisen suostumusta. Käytännössä tämä merkitsisi yleensä luvan kysymistä huoltajilta, koska oppilaat ovat yleensä alaikäisiä. Henkilötietojen suojaa on EU-oikeudessa tulkittu yllättävillä tavoilla jopa niin, että kaikenlainen henkilötietojen esittäminen verkkosivuilla olisi henkilötietodirektiivin piirissä ja siten yleensä vaatisi luvan. Ks. pakinaa EU vaatii henkilötiedot pois nettisivuilta.

        Katso myös tietosuojavaltuutetun opasta Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain kannalta (Microsoft Word -muotoinen).

        Eläimen kuvaaminen on eri asia kuin ihmisen. Eläimellä ei katsota olevan persoonallisuusoikeuksia, edes kotieläimen omistajan oikeuksien jatkeena. Esimerkiksi koiran saa kuvata ja kuvaa käyttää kysymättä lupaa koiran omistajalta. Eri asia on, että henkilötietojen suoja ja yksityisyyden suoja on otettava huomioon. Jo se, että yksityinen ihminen NN omistaa koiran, on sellainen NN:ää koskeva henkilötieto, jonka julkistaminen yleensä vaatii NN:n luvan.

        Korostettakoon vielä, että edellä esitetyt seikat valokuvien käytöstä eivät ole tekijänoikeudellisia. Tekijänoikeudessa merkitsee, kuka kuvan on ottanut, ei se, keitä kuvassa on. Asiaa on kuitenkin käsitelty tässä, koska kysymyksiä kuvien käytöstä esitetään hyvin usein tekijänoikeusasioiden yhteydessä.
        Mitä tekijänoikeuden rikkomisesta voi seurata?

        Tekijänoikeuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty tekijänoikeuslain 7. luvussa sekä rikoslain 49. luvun 1 §:ssä. Tämä johtuu siitä, että nykyisin on pyritty kokoamaan rikoslakiin kaikki säädökset vakavista rikoksista, ja muissa laeissa on säädöksiä vain lievemmistä rikkomuksista, joista ei voi seurata vankeustuomiota.

        Kyseeseen tuleva rikosnimike on tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Jälkimmäinen tulee kyseeseen, jos on toimittu ansiotarkoituksessa ja on aiheutettu huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

        Seuraamuksena voi olla yksi tai useampia seuraavista:
        sakkoa tai, jos kyseessä on tekijänoikeusrikos, joko sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta;
        tekijälle maksettava "kohtuullinen hyvitys" (57 §:n 1 mom.);
        tekijälle maksettava korvaus (57 §:n 2 ja 3 mom.);
        teoskappaleen ja sen valmistukseen käytetyn apuvälineen hävittäminen ja eräät muut näihin esineisiin kohdistuvat seuraamukset (58 §).

        Lisäksi voidaan rikoksia yleisesti koskevien säädösten (rikoslain 10. luvun) perusteella tuomita rikoksessa käytetyt välineet ja rikoksella saavutettu hyöty valtiolle menetettäväksi. (Tämä voi koskea myös mm. tietokonetta.)

        Edellä mainittu "kohtuullinen hyvitys" liittyy ns. ankaraan (objektiiviseen) vastuuseen, joka ei riipu tahallisuudesta tai tuottamuksesta. Toisaalta lain tulkinta on erinäisten vaiheiden jälkeen asettunut sellaiseksi, että hyvityksenä maksettava summa on enintään normaali lisenssimaksu, mahdollisesti sitä merkittävästi pienempi, ks. erityisesti KKO 1999:115. (Tällöin ajatellaan teoksia, esim. tietokoneohjelmia, joiden lisenssejä yleisesti myydään. Muissa tapauksissa tulkintakysymys muodostuisi varmaankin varsin ongelmalliseksi.)

        Jos on toimittu tahallisesti tai tuottamuksellisesti, voidaan hyvityksen lisäksi tuomita maksamaan varsinaista vahingonkorvausta. Lisäksi tulee kyseeseen rangaistukseen tuomitseminen, jos tekijänoikeutta on loukattu "tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta" (56a §). Tässä esiintyvien termien merkitystä rikosoikeudessa käsittelee Jouni Heikniemen kirjoitus Tahallisuudesta ja huolimattomuudesta.
        Tekijänoikeuden korvaus- ja hyvitysjärjestelmää käsittelee laajasti Jukka Kemppisen kirjoitus Hyvitys, palautus ja hinnanalennuksen kääntöpuoli.

        Oikeuskäytännössä tekijänoikeuden loukkaamisesta tavallisimmin tuomittu rangaistus on ollut sakko, mutta vankeustuomioitakin on annettu, myös ehdottomina.

        Yleisten oikeusperiaatteiden kannalta on varsin erikoista, että tietokoneohjelman kopiointi yksityiseenkin käyttöön ilman tekijän lupaa on tekijänoikeuslaissa nimenomaisesti kielletty (12 §), mutta samassa laissa on toisaalla säädetty, että sellaista tekoa ei pidetä tekijänoikeusrikkomuksena (56a §). Koska kyseeseen ei voine tulla myöskään rikoslain tekijänoikeusrikossäädöksen soveltaminen, sellainen teko on toisaalta laissa nimenomaisesti kielletty, toisaalta nimenomaisesti jätetty rangaistavuuden ulkopuolelle. Asia on enemmänkin periaatteellinen kuin käytännöllinen, sillä puheena olevasta teosta voidaan tuomita hyvitykseen ja mahdollisesti myös korvaukseen, joka käytännössä voi olla merkittävämpi seuraamus kuin pieni sakko.
        Mitä tehdä, kun tekijänoikeuttani on loukattu?

        Se, jonka tekijänoikeutta on loukattu - esimerkiksi julkaisemalla luvatta hänen kirjoittamansa teos - voi periaatteessa tehdä rikosilmoituksen, jos loukkausta on syytä epäillä tahalliseksi. Mahdollinen rikosjuttu voi johtaa rangaistukseen siten kuin edellisessä kohdassa mainittiin, ja jutun yhteydessä asianomistaja voi esittää oman korvausvaatimuksensa.

        Rikosilmoitus on toisaalta aika voimakas menettely, johon ei kannata ryhtyä ilman painavaa syytä, ja toisaalta se ei johda tuloksiin kovinkaan nopeasti. Toinen vaihtoehto saattaa tekijänoikeuden loukkaus oikeuden käsiteltäväksi on ajaa sitä vahingonkorvauskanteena ns. siviilijuttuna. Silloin on syytä kääntyä asianajajan puoleen - ja varautua kustannuksiin, joita mahdollisesti saadaan aikanaan perityiksi syylliseltä. (Toisaalta koti- tai muu vakuutus saattaa osittain korvata oikeuskuluja.)

        Oikeudenkäynnit ovat kalliita, ja niinpä on parasta ensin yrittää muulla tavoin hoitaa asia. Tekijä voi esittää vaatimuksensa tekijänoikeutta loukanneelle, jos tämä on tiedossa ja tavoitettavissa. Tällöin voi vaatia esimerkiksi tekijänoikeutta loukkaavan Web-sivunpoistamista tai hyvitystä tai korvauksia taikka muuta, mitä tekijä pitää kohtuullisena. (Tekijän vaatimuksethan saattavat rajoittua esimerkiksi jopa vain siihen, että hänet asianmukaisesti mainitaan tekijänä.) Jos näin ei päästä tekijää tyydyttävään tulokseen, tulevat harkittaviksi edellä mainitut voimakkaammat toimenpiteet.

        Eräs mahdollisuus erityisesti Internetissä tapahtuvien tekijänoikeuden loukkausten käsittelyyn on kääntyä sen palveluntarjoajan tai organisaation puoleen, jonka välineitä on käytetty, jos tekijänoikeutta loukannutta ei tavoiteta tai hänen kanssaan ei päästä hyväksyttävään ratkaisuun. Tämä voi olla tehokasta, jos kyse on esimerkiksi oppilaitoksen tai yrityksen sivuista. Palveluntarjoajat ovat kuitenkin usein halunneet pysyttäytyä erossa tällaisista kysymyksistä, mikä on omalla tavallaan hyvin ymmärrettävää, etenkin kun kysymys niiden vastuusta ja tehtävistä tällaisissa asioissa on ollut epäselvä niin Suomessa kuin muuallakin. Tilannetta on kuitenkin selventänyt EU-direktiiviin perustuva laki, joka tuli voimaan 2002-07-01.

        Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta antaa (5. luvussa) teoksen tekijälle oikeuden vaatia ensisijaisesti sisällöntuottajaa ja toissijaisesti palveluntarjoajaa poistamaan tekijänoikeuttaan loukkaavan aineiston. Asian taustasta kertoo Digitodayn juttu Uusi laki selkeyttää tekijänoikeuksia ja rajoittaa suoramarkkinointia ja hallituksen esitys 194/2001.
        Niksi: näin jäljitän teoksena laittomia kopioita Webistä

        Webistä saattavat luvattomat kopiot löytyä ns. hakupalveluilla (search engines). Aineistossa olevat omintakeiset sanat ja yhdistelmät voivat parantaa löydettävyyttä.

        Tätä voi jopa käyttää hyväksi kirjoittamalla Web-sivuilleen tarkoituksellisesti kummallisia sanoja. Tosin kannattaa välttää sellaista, mikä hämäisi lukijoita.

        Seuraava lomake etsii AltaVista-hakupalvelulla sivuja, joilla esiintyvät sanat "blockquote" ja "catilinam". Yhdistelmä on harvinainen ja esiintynee lähinnä vain tämän kirjoittajan eräässä aineistossa, jossa ns. blockquote-elementin käyttöä on havainnollistettu latinankielisellä sitaatilla, jossa sattuu esiintymään sana Catilinam. Niinpä löytyvät sivut lienevätkin enimmäkseen sen erilaisia kopioita, laillisia tai laittomia.
        Että tässä taas tuli niitä laittomia kopioita

        Ihme tyyppejä - tainut jäädä lapsuudessa kehuskelut väliin kun metri kirjoittelulla sitä
        yritetään kalastaa.

        Huono on kalaonni tälläkin kertaa kun moitin
        turhista riveistäsi.


    • admata

      Toimin itse Jehovan todistajat palstan "moppina" ja olen siellä joutunut vääntämään tästä samasta aiheesta. Ylläpidon laatimat säännöt ovat tässä suhteessa erittäin yksiselitteiset. Pitkät lainaukset poistuvat. Ellei sheriffi niitä poista, niin ylläpito poistaa.

      Tässä avaukseni aiheesta JT-palstalla:

      http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000011684600

      Tekijänoikeudesta melkoisen kattava linkki siitä kiinnostuneille löytyy täältä Jukka Korpelan sivuilta, jotka ovat hyvin asiantuntevat ja hänen sivuihinsa viitataan usein tekijänoikeuslakiin viittaavissa asioissa.:

      http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30728
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4141
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2714
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      1879
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      590
      1654
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1584
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1561
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1488
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1238
    Aihe