kun ihastuin sinuun nuori mies. Anteeksi, kun vieläkin sinua salaa ajattelen. Anteeksi, että tunnen kaipuuta lähellesi.
Maailmassa ei ole mitään sen arvoista, että sen vuoksi kannattaisi hetkeksikään luopua ihmisestä, josta oikeasti välittää. Ja silti - yritän luopua, enkä ymmärrä miksi...
Ainoa onni elämässäni, on sinun suudelman jättämä muisto. Voin sanoa itselleni unohda, mutta en voi käskeä sydäntäni olemaan kaipaamatta...
Maailmassa ei ole mitään sen arvoista, että sen vuoksi kannattaisi hetkeksikään luopua ihmisestä, josta oikeasti välittää. Ja silti - yritän luopua, enkä ymmärrä miksi...
Ainoa onni elämässäni, on sinun suudelman jättämä muisto. Voin sanoa itselleni unohda, mutta en voi käskeä sydäntäni olemaan kaipaamatta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin pyydän anteeksi eräältä tytöltä, jonka kanssa vaihdoin pienen suudelman kerran.
Olisi kai pitänyt heti kertoa miten asiat sillon oli. Mutta en halunnut suoralta kädeltä torjuakaan, kun ei voi sanoa etteikö olisi kiinnostanut tutustua. Harmittaa kun pahoitin hänen mielensä.
Tästä on jo aikaa, mutta aina se palaa mieleen, kuten nytkin tämä edellinen kirjoitus muistutti. Olisi jännää törmätä toisenkin kerran, nyt kun ajatkin ovat yksinkertaisemmat. Tiedä sitten millaset ajat hänellä on..
vielä oikeasti tavata?
Kyllähän minä... Oikein mukava ja kaunis tyttö. Varmaan jos näkisin vaikka kaupungilla, niin menisin jututtamaan (jos uskaltaisin). Asuneekohan edes täällä enää, ilmeisesti kuitenkin jo koulustaan valmistunut.
Mutta nyt olisi varaa ottaa semmonenkin riski, että todella pitäisin hänestä. Aika pysyvästi hän on ainakin mieleen jäänyt.
Eli kyllä. Haluaisin vielä oikeasti tavata. Eri asia on, haluaisiko hän.
kehotan etenemään, jos sinä yhä häntä ajattelet. En osaa sanoa, miten tyttö siihen reagoisi, jos pahoitit hänen mielensä.
Ainakin on hyvä puhua rehellisesti tunteistaan. Tunteet on niin herkkä alue suurimmalle osalle naisista. Jos näet kaupungilla mene rohkeasti vaan juttelemaan, jos tilanne näyttää sopivalta.
Sen verran sinun tekstistäsi sain irti, etten itseäni siitä tunnista. En nimittäin valmistu vielä moneen vuoteen :) Hetken jo luulin, että voisit olla eräs jota kaipaan...
Kohtuullisen epätodennäköistähän se olis ollu, jos oltas oltu ne joita kumpikin ajattelee. Vaikka pakko myöntää, että itekkin sitä vähän toivoin..
Hankala minun on edetä muuten kuin pitämällä silmät auki, jos jossain törmäis. Kun en edes sukunimeä tiedä :/
Mutta hyvää jatkoa sulle, ja onnea opinnoissa :)