Lapsien oikeuksista puhutaan, mutta toteutuvatko ne kouluissa. Jopa laki antaa oikeuden 2h jälki-istuntoon joka voidaan määrätä melkein mistä vaan.Haluan tässä verrata tuota jälki-istuntoa vapausrangaistukseen, erohan lienee kestossa.
Mitkä ovat lapsen keinot opettajan ylivaltaista
terroria vastaan???
Mitkä ovat lapsen keinot opettajan ylivaltaista
terroria vastaan???
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lapsen oikeus on siinä, että hänen huoltajansa ottakoon yhteyttä opettajaan ja keskustelkoon "vapausrangaistukseen" johtaneista tapahtumista. Jos syytä on ollut, antakoon lapsen istua kaksituntisensa, siinä on aikaa rauhoittua miettimään ja ottamaan opiksi. Myös pieni häpeä kaveripiirin edessä toimii hyvänä kasvattajana.
Jos taas rangaistus on aiheeton, pitää huolehtia siitä, että pienen kansalaisen maine tulee puhdistetuksi!
Joskus vain vanhemmille on järkytys havaita, että oman kullanmurun tavanomainen käytös onkin melko häiriköintiä, kun ympäristönä on vaikkapa koululuokka ja oppimisympäristö. Usein myös sellaiset vanhemmat, jotka eivät ole välittäneet paljon syventyä lapsensa tapakasvatukseen suhtautuvat rajoituksiin ja rankaisuihin kriittisimmin. Totta kai lapsilla on oikeutensa, mutta yhden lapsen oikeus ei saa olla toisten lasten oikeuksien ylitse käyvää. Jatkuva oppimisen häiriköinti on sellaista, esimerkin mainitakseni, tai toisten lasten kohtelu tavalla, joka luokitellaan kiusaamiseksi. Nämä asiat eivät ole kaikille lapsille vallan selkeitä, kasvuympäristön antamista malleista ja asenteista johtuen. Tiedän tapauksen, jossa opinhaluinen osa koululuokkaa teki valituksen koulun johdolle luokkansa muutamista oppilaista, jotka tekivät toisten opiskelun mahdottomaksi häiriköinillään.
Ei pieni rangaistus pahaa tee. Pahaa tekee jos jää tolvanaksi.
Tämä keskustelusivu käsittelee lakia ja sen tulkintaa, ei kurinpitomielipiteitä!
Eli onko lapsella oikeuksia? Vastatkaa joku joka tietää lain kannan!
Samalla kysyisin voivatko lapsen vanhemmat päättää mitä ruokaa lapselle saa koulussa tarjota ja mitä ei?
eivät välitä siitä ketä rankaisevat, kunhan rankaisevat, lähtee vesselit rauhalliset erityiskouluun, samalla menee koko elämä vituralleen, kun ope niin päätti.
ruveta jokaisen kakaroille laittelemaan lempiruokia. Pane kersas yksityiskouluun, maksa äläkä nikottele.
Vanhemmat eivät voi suoraan päättää, mitä ruokaa lapsille koulussa tarjotaan. Lapsi voi kyllä jättää syömättä, jos ei ruoka miellytä.
Tuo juttu siitä, saako vanhemmat päättää mitä lapsella saa antaa ruoaksi vai ei oli tyhmä. Itselläni oli aikoinaan luokkakaveri joka ei kotoa ollut tottunut syömään mitään (äiti laittoi hänelle vain kanaa ja hampurilaisia/jauhelihapihvejä). Pilttiä tämä lapsi söi, äidin ruokkimana, 3-vuotiaaksi asti.
Koulussa lapselle ei olisi saanut tarjota kalaa, ei pastaa, ei makkaraa jne. Opettajat kuuntelivat äitiä, mutta silti lapsen piti syödä sitä mitä muutkin. Ja voi sitä riemua! Lapsi löysi montaa uutta lempiruokalajeja, ja nykyään kaverini rakastaa lohipastaa yli kaiken muun.
Miksi vanhempien pitäisi päättää mitä ruokaa lapselle saa tarjota ja mitä ei? Miksi haluaisit päättää tästä? Toki allergiat ja yliherkkyydet otetaan huomioon, ettei lapsi vaan pääse sairastumaan. Mutta tiesitkö, että kouluruokalista on dietistin laatima, eli sillä lapsi saa varmasti täyspuolisen ruokavalion ja terveellistä ruokaa.
ettei sitä kukaan syö, kun se valmistetaan liian halvoista ainesosista
silloin on aivan sama millainen dietisti sitä on funtsinut
Esim Jehovantodistajien lapsille on oltava vaihtoehto. Silloin muillekkin on oltava vai kuinka?
Kysymykseni ei perustu nirsouteen, vaan opettajan vaatimukseen erilaisista lääkärien lausunnoista jos vaaditaan erityisruokavaliota ruoka-aine yliherkkyyden takia.
Mielestäni tällaisissa asioissa pitäisi yksinkertaisesti vanhempien ilmoituksen riittää ilman erityistä lääkärikierrosta, valitettavasti ei meidän koulussa käy. Mutta sitten tällainen uskonnollinen ryhmä saa paremman kohtelun. Siis salliiko laki ruoka-aine allergisten syrjinnän???
Ja takuulla ei kaurapuuro vedellä tule sen kalliimmaksi kuin maidolla, vai kuinka?
Eli leipäläpiä pienemmälle ja vaadin lakitietoa enkä mitään tunnesössöä ja räkytystä jonkun pilalle lellityn ainokaisen takia. Niitä poikkeuksia on aika vähän. Tämä opettaja muuten pakkosyöttää eka ja tokaluokkalaisia sylistään jos he kieltäytyvät syömästä jotain ruokaa ja välitunnille ei pääse. Silläkö ruokahalu PARANEE??
MINUSTA SE ON LAITONTA VAPAUDENRIISTOA, AINAKIN JOS AIKUISTA KOHDELTAISIIN TUOLLA TAVOIN!!!
Eli asiallisia vastauksia asiasta, eikä järjettömiä johtopäätöksiä. Tuon yhden kommentin on muuten kirjoittanut aivan selvästi opettaja.
Määrästä en tiedä, mutta pienissä kyläkouluissa jonne tuollaiset kieroutuneet opettajat hakeutuvat, niitä on huomattavan paljon, reippaasti yli puolet. He kun tietävät ettei heidän toimintansa sovi toisten aikuisten silmien alle.
Kyllä opettajat pitäisi testata psygologisesti entistä tarkemmin ja koulukokoja kasvattaa sellaisiksi ettei yksi opettajapariskunta pääse terrorisoimaan koko koulun lapsia ja pilaamaan heidän jatkomahdollisuuksiaan.
Ihmiset suhtautuvat niin tunteella ruokaan, että asiallinen keskustelu siitä jopa tällä palstalla näyttää vaikealta.
Minkä ihmeen takia tämä jokapäiväinen nautinto on tehty kouluissa ja työpaikoilla niin vaikeaksi, että jos ei kerta kaikkiaan jotain ruokaa voi syödä, miksi ei riitä, että kerron siitä etukäteen ja otan jotain toista tilalle, kun sellaista useimmiten kuitenkin valmistetaan. Miksi lääkärin pitää olla mukana tällaisessa yksittäistapauksessa?
Kouluruokailusta puheen ollen lapselleni tuli taannoin peruskoulun 3 tai 4 luokalla aina paha olo syötyään kalapullia. Hänellä oli lääkärintodistus (allergia) parista muusta ruoka-aineesta vaan ei kalasta. Hän kysyi opettajalta, saako hän ottaa kalapullapäivänä muuta ruokaa tilalle, koska kalapullat eivät pysy hänen sisällään. Opettaja sanoi, että et, ennen kuin tuot lääkärintodistuksen.
Minä soitin opettajalle etten lähde rikastuttamaan lääkäriä yli 300 markalla, koska lapsi ei välttämättä ole edes allerginen kalalle (ei näy oireita) ja lääkäri ei voi sitä edes todeta ilman uusia allergiatestejä. Ja ongelmahan poistuu, eikä maksa mitään, kun hän ei syö kalapullia. Siihen ei siis tarvita lainkaan lääkäriä, koska opettaja on sen itsekin todennut.
Samalla toivoin, että tämä ongelma, joka ei tässä maailmankaikkeudessa ole kovin suuri, ratkaistaan keittiöhenkilökunnan kanssa ilman minun kustantamaa lääkäriä. Samalla perustelin opettajalle, ettei hän itsekään varmaan tarjoa aikuiselle, (esim. vieraalleen) mitään sellaista ruokaa, josta vieras tulee huonovointiseksi. Miksi siis lapselle? Hän jäi miettimään sitä koulutapaamiseen asti.
Tapaamisessa pääsimme yhteisymmärrykseen, että ihmisellä, myös lapsella saattaa olla jokin ruoka, jota ei kerta kaikkiaan voi syödä, koska se on pahaa tai tekee pahaa. Jos sitä ongelmaa ei ilman lääkäriä pysty ratkaisemaan, kuinka on mahdollista ratkaista muut koulunkäyntiasiat.
Sovimme, että opettaja kirjoittaa lapun keittiölle ja lapsi saa muuta ruokaa kalapullapäivänä.
Maalaisäly voitti, kaikki voittivat, neuvottelutaito voitti. Koulu meni hyvin sekä oppilaalta että opettajalta.
Jos vanhempien ja opettajien yhteistyö ei pelaa kaikki menee päin p... Luottamuspulassa suosittelen koulun tai opettajan vaihdosta.
Tapausta: opettaja syöttää väkisin oppilaitaan en viitsi edes kommentoida.
Kovin usein tilanteet, joissa vanhemmat kokevat lapsensa olevan vääryden kohteena koulussa, olipa kyse sitten ruokailusta tai mistä tahansa, ovat taustaltaan sellaisia, että vanhemmilla itsellään on jotain kaunaa omia kouluaikojaan kohtaan. Asenne ja arvostus koko koulujärjestelmää kohtaan puretaan sitten näin. Maalaisjärki on tottakai käytössä kouluissa vankan ammattitaidon ja koulutuksen lisäksi (opettajilla on nykyään ylempi korkeakoulututkinto). Aina se ei vain pääse näkymään. Tiedättekö vanhemmat; teidän asenteenne vaikuttaa taatusti siihen, millaisen kohtelun lapsenne opettajalta saatte. (Taatusti on eroja ja poikkeuksia, mutta näin yleistäen)
Oppilasta ei jätetä jälki-istuntoon turhan päiten. Kai tajuatte että se on myös opettajan ajasta pois?! Jokaiseen oppilaan saamaan rangaistukseen oln AINA olemassa hyvä ja perusteltu syy. Ja nämä syyt ovat koulun järjestyssäännöissä tai vastaavissa oppialiden lisäksi myös vanhemmille selviksi tehdyt. Ei siinä sitten pidä valittaa kun omat kultamussukat saavat rangaistuksia tekemisistä, jotka tietävät kielletyiksi.
Asia on monimutkainen, eikä niin mustavalkoinen kuin nyt vaikuttaa. Tilanteiden taustalla on lait ja säädökset, sekä opetussuunnitelmat. (Jotka myös ovat vanhempien saatavilla niin halutessaan!) Ongelmatilanteita kouluissa ja luokissa poikivat mm. liian suuret luokkakoot ja valtava erityisopetuksen tarve. Kovin moni oppilas on kykyään erityisopetuksen tarpeessa, ja pääsee sellaiseen surullisen myöhään. Hämmästyttävää on se, kuinka vanhemmat eivät usko koulun asiantuntemusta lapsen erityisopetuksen tarpeesta. Usein vanhemmat jarruttavat lapsen erityisluokkaan pääsyä, ja tällöin eniten tilanteesta kärsii juuri lapsi itse. Hänen vaikeutensa normaalissa luokassa poikivat vaikeuksia koko luokalle. Opettajan hänen kanssaan käyttämä (valtavan suuri määrä)aika on poissa kaikilta muilta.
Niin, vielä siitä ruokailusta. Usein se on juuri sinne opetussuunnitelmaan kirjattua tavoitteistoa, että lapsi oppii syömään monipuolisesti... Sen lisäksi, että lapsi kasvaa tasapainoiseksi kansalaiseksi, joka osaa kunnioittaa ja arvostaa..jne.. Ja niille opetussuunnitelman tavoitteillehan aina kaikki vanhemmat antavat siunauksensa :) Kaikki koulut joissa olen ikinä käynyt, on toiminut erittäin järkevästi ruokailuasioissa. Pyritään siihen, että uusia makuja kokeillaan, mutta ei pakkomenttaliteetilla. Ja yleensä vanhempien ilmoitus lapsen erikoisruokavaliosta riittää. Sellainen suorastaan pyydetään oppilastietolomakkeella! Allergiat ja uskonnot ovat selviä tapauksia, mutta ihan eettiset kasvissyönnit yms onnistuvat ainakin suurissa kouluissa helposti.
Tästä voisi jauhaa vaikka kuinka, mutta tämä tuskin on oikea kanava kasvattaa vanhempia.
Eroja on eri koulujen henkilökunnalla kuin yöllä ja päivällä ja näiden merkitys heijastuu koteihin asti. Suurimpana vaikuttajana näen koulun johdon merkityksen.
Keskeisiä asioita on se kodin ja koulun välinen yhteistyö, johon tarvitaan sekä vanhempia että opettajia. Opettaja voi itse siihen vaikuttaa paljon. Samoin pitää sopia molemminpuolinen tiedonkulku sekä joukko tärkeitä pelisääntöjä.
Lapsellani oli ala-asteella kaikin puolin erittäin fiksu opettaja ja hän sai kaikkien lasten vanhemmat (huom. joka iikan) houkuteltua mukaan yhteistyöhön. Jos vanhemmat eivät muka ehtineet vanhempainiltoihin, hän sopi näiden kanssa puhelinajan. Ja aika etsittiin vaikka keskeltä yötä, jos se oli ainoa hetki, joka vanhemmilla oli aikaa kouluasioille. Eli yhteistyö vanhempien kanssa oli minusta a ja o.
Ja opettaja sanoi vanhemmille suoraan tietyt periaatesäännöt, joita kannattaa noudattaa, jotta lapsi arvostaisi koulua. Hän pyysi, että jos hänen menettelynsä kuulostaa lapsen kertomana vanhempien mielestä väärältä, soittakaa hänelle. Hän antoi tietyn ajan, jolloin hänelle voi soittaa joka arkipäivä. Lisäksi hän pyysi kertomaan mahdolliset "suorat sävelet" hänelle itselleen eikä lasten kuullen.
Kyllä kai kouluasoissa riittää parantamisen varaa ja minä uskon myös vanhempia, jotka kertovat vaikeuksista. Pelisäännöt ovat puutteelliset ja alueellisia eroja on paljon. Myös opettajissa, pätevissäkin, on asennevammaisia ja keskustelutaidottomia. Joskus se yliminäkin näkyy liian vahvana.
Minä olen "rämpinyt" peruskoulun ja lukion lapseni koulumaailman kanssa. Hyvin meni. Neuvottelutaitoa tarvittiin ja tiettyä jämäkkyyttä, muttei siirtynyt traumoja seuraaville sukupolville, kuulema!
Miksei asia voisi vaikuttaa, kun joutuu lähettämään lapsensa samaan kouluun, samalle opettajalle, mikä omat opinhalut aikoinaan kitki?
Toinen vaihtoehto on kustantaa koulukyydit itse ja opettaa lapset yhteiskunnan malli-ihmisiksi herättämällä heidät joka arkiaamu ennen klo 05.00:.
Voisimpa näitä omia jälki-istuntojeni perusteita luetella tänne vaikka kuinka paljon, Olin itse jälki-istunnossa vähintään kolme kertaa viikossa ja vähjintään tunnin kerralla. Yleensä jossain kahden viiva kolmen laskutehtäväsivun tehtävistä oli joku tehtävä laskettu väärin tai jopa joskus unohtunut tekemättä. Käsityötunnilla en saanut tehtyä tarpeeksi, tai liikuntatunnilla en lipsuvilla suksillani hiihtänyt tarpeeksi nopeasti (oli muuten hitaampiakin, mutta jälki-istunto koski vain minua).
Eivätkä asiat ja kasvatustyyli ole miksikään muuttuneet. Ja noista jälki-istunnoista viisastuneena nyt sitten varmaan; "hiihdän nopeammin, höyläsen puuauton hetkessä, huolimatta tylsästä käsihöyästä, teen illat laskutehtäviä jne??? Opin ettei lapsella ole oikeuksia, eikä näy olevan.
Kukaan ei ole tuonut lakitekstiä tähän keskusteluun, pyynnöistä huolimatta. Mutta aina löytyy fasisteja, jotka pitävät kaikkea minkä opettaja tekee, oikeutettuna!
...joten luulen, ettei ihmisillä ole kokemusta. Normaali tapahan on tosiaan yhdessä kodin ja koulun välillä näitä ratkoa. Joskus sitä oikeutta kyllä joutuu peräämään kovemmalla kädellä, tiedän mä.
Ei ole valitettavasti juristin sanaa nyt kuultu, tämä kun on vapaehtoista keskustelua eikä kukaan lainoppinut ole sanaista arkkuaan aukaissut. Minuakin se olisi kiinnostanut.
Kyllä sinä vastauksen saat netinkin kautta asianajotoimistoista, jos olet valmis heittää kahisevaa pöytään, mutta sitä kait et tarkoittanut.
Yritän penkoa koululainsäädännön paperit arkistoista. En halua yrittää muotoilla omin sanoin lakeja, ettei mene vinoon.
Tiedäthän muuten, että jälki-istunto ja laiskanläksy ovat sitten ihan eri asioita? Laiskanläksylle saa jättää vaikka joka päivä tekemättömiä tehtäviä tekemään. Jälki-istunto on sitten rangaistus sääntöjenvastaisesta toiminnasta. Esim. koulukiusaamisesta tms.