Avo- tai avioero muuttaa elämää radikaalisti. Tuleeko koskaan mieleen, että "kunpa olisin tehnyt sen ja sen asian toisin". Eli opitteko erosta mitään ja osaatteko olla viisaampia uusissa suhteissa? Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja :)
Minun mielestäni ihminen on geeniensä, kasvatuksensa ja elämänkokemuksensa summa. Toiset näkevät itsessään kohentamisen varaa, toisille "I am the best".
Minun mielestäni ihminen on geeniensä, kasvatuksensa ja elämänkokemuksensa summa. Toiset näkevät itsessään kohentamisen varaa, toisille "I am the best".
Vastaukset 13
Vanhimmat
Opettihan se. Avioehto täytyy tehdä, jos vielä erehtyy naimiaisiin.
Avioero on ollut todella lähellä pari kertaa; paperit vetämässä jne. Mutta harkinta-aika opetti sen, että haluan jatkaa puolisoni kanssa ja ratkaisu on ollut oikea. En yhdy käsitykseesi, että ihminen olisi pelkästään geeniensä, kasvatuksensa ja elämänkokemuksena summa. Vaan enemmänkin sen summa, miten hän elämänkokemuksestaan oppii ja miten hän haluaa itseään tutkiskella ja kehittää. Geeneille emme voi mitään, kasvatuskaan tuskin enää vaikuttaa jos pystyy ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan asioitaan, elämäkokemus taas opettaa, jos vain osaa sen opetuksena ottaa. Ympäristötekijöillä on loppujen lopuksi aika vähän tekemistä sen kanssa, miten me elämämme ja avioiliittommekin koemme...
ihan Matilta ja Merviltä.
Mutta kyllä se avioero opettaa, jos ei muuta niin olemaan olematta niin sinisilmäinen toisella kertaa.
Opetti sen että kaikki kannattaa ottaa omiin nimiin(lainat) tai sitten tehdä avioehto.
Muuten akka vie kaikki ja lapsista kannattaa taistella niin nekin saa itselleen .
Pirulliselle akalle ei jäänyt kuin paskainen perse ja pussillinen vaatteita joten se siitä liitosta.
Onneksi en ollut naimisissa.
Nyt olis emännän paikka auki tai on ollut jo toista vuotta mutta ei oo vielä sopivaa löytyny.
TÄmä olis sitten jo kolomas kerta kun uutta muijaa sisään ajettas mutt ei se ainakaan vaihtamalla parane.Hullumman saa vain tilalle.
opettanut. Jos kerran aina vain hullumpiin naisiin sorrut.
Valinta sekin omaisuus tai puoliso. Jos olet noin itsekkäästi vartioinut yhteistä omaisuutta että olet sen avioehdolla omaksesi halunnut niin en yhtään ihmettele jos vaimo on lähtenyt. Oikeassa avioliitossa jaetaan kaikki myös omaisuus eikä siinä vahdita mikä on kummankin vaan kaikki on yhteistä. Ahneella onhan se loppu tiedäthän. En usko että sinulla on kovin kysyntää en itse ainakaan haluaisi tulla toisen naisen taloon emännäksi josta voi lentää ulos kun sinä satut kyllästymään. Naiset on senverran itsenäisiä että tietävät mitä haluavat. Ja vielä jos on lapsia niin huh.
Toista kertaa en moiseen pelleilyyn sorru.
Ihmissuhteeseen ei naimisiinmenoa tarvita, jätän sen nuorille ja hupsuille.
Mutta en kadu yhtään. Joskus ihmiset ei vaan ole tarkotettu liittoon. Ei ollut suhteita ennen, eikä näytä olevan jälkeen ;)) Eli nou hätä. Kaikki hyvin.
aviero sen, kuinka vaikeaa voi olla lapsistaan erossa oleminen. Monet kerrat ollaan erotessa itketty...
Avioeron jälkeinen parisuhde opetti puolestaan sen, ettei minkään ihmissuhteen pysyvyyteen voi luottaa, eikä mikään ei ole itsestään selvää. Ei edes elämä.
-eeoo
avasi silmäni! Maailmaa katseli ennen eroa aika suppeasti, kriittisesti. Eron jälkeen huomasi, kuinka erilaista voikaan olla elämä! Toisten ihmisten ja omakin. En vaihtaisi mistään hinnasta kokemaani pois. Vaikkakaan se ei aina tuonut niitä hyviä muistoja...
Jokainen yhdessäelämisestä luopuminen, mikäli suhde on kestänyt enemmän kuin muutaman kuukauden, on pieni kuolema.
Jokaisen tulisi miettiä omaa osuuttaan epäonnistumisessa, mutta monesti mietitään vain toisen osapuolen virheitä.
Sellainen henkilö epäonnistuu helposti seuraavassakin suhteessaan.
Kannattaa ajatella itseäänkin hyvin kriittisesti ja etsiä omat virheensä. Silloin on valmiimpi tulevaisuudessa todella onnistumaan!
Kukaan ei ole "the best" - kysymys on kahden ihmisen yhteensopivuudesta...
Avio-/avoero on yleensä kahden kauppa. Ei ihminen pysty yksinään riitelemään. Vaikka sitten olisi kyse siitä kolmannen osapuolen tulemisesta; onnelliseen suhteeseen kun ei kukaan voi tulla väliin. Jos olet onnellinen omassa suhteessasi et edes katsele "uutta". Jotta ei toistaisi omia vanhoja virheitään mahdollisessa uudessa parisuhteessa on varmaan eron jälkeen pienen itsetutkiskelun paikka. Itse huomasin ainakin itsessäni monta sellaista tapaa mitkä aiheutti "sodan". Haudoin mielessäni asioita jotka sitten paisuivat kuin pullataikina. Sitten kun ämpäri tuli täyteen ja sain suuni auki oli riidan aiheita vaikka kuinka paljon. Nykyään pyrin sanomaan mieltä painavat asiat heti, niin ettei ne ehdi saada suhteettomia mittasuhteita. Aina siinä ei onnistu, mutta parempaan päin menossa ;-)
Ainut asia mitä opin avioliitosta, on seuraava.
Ei enää ikimaailmassa avioliittoon eikä mihinkään muuhunkaan suhteeseen miesten kanssa.
Yksi kerta riitti minulle kiitti v..sti.
Isännän paikka ei ole enää elämässäni auki.
Ei ole enää taloa eikä tavaraa mitä isännöidä.