Moi!
Olin itse koulukiusattu, mutta nyt olen saanut suurin piirtein elämäni kasaan. Olen opettaja, aloitan työni tammikuun alussa (tokaluokassa). Epäilen tuntevani kiusaamisen mekanismeja melko hyvin ja taatusti otan todesta, jos joku kertoo kiusaamisesta.
Yksi ongelma kuitenkin on: opettajan on loppujen lopuksi TODELLA vaikeaa nähdä kiusaamista. Kuinkahan tässä onnistuisin... LÄhtöoletuksena kuitenkin on, että luokassani joku kiusaa jotakin, suomalainen on vain semmoinen kiusaaja.
Kertokaa minulle omia tarinoitanne siitä, kuinka opettajan väliin tulo on joka auttanut tai pahentanut... Ehkä voin auttaa muita lapsia?
Olin itse koulukiusattu, mutta nyt olen saanut suurin piirtein elämäni kasaan. Olen opettaja, aloitan työni tammikuun alussa (tokaluokassa). Epäilen tuntevani kiusaamisen mekanismeja melko hyvin ja taatusti otan todesta, jos joku kertoo kiusaamisesta.
Yksi ongelma kuitenkin on: opettajan on loppujen lopuksi TODELLA vaikeaa nähdä kiusaamista. Kuinkahan tässä onnistuisin... LÄhtöoletuksena kuitenkin on, että luokassani joku kiusaa jotakin, suomalainen on vain semmoinen kiusaaja.
Kertokaa minulle omia tarinoitanne siitä, kuinka opettajan väliin tulo on joka auttanut tai pahentanut... Ehkä voin auttaa muita lapsia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensiksikin onnea tulevalle opettajalle, menestystä ja kärsivällisyyttä tulevassa työssä. Kyllähän se koulukiusaus on suuri ongelma kouluissamme joka pitäisi kitkeä joka toisin tuntuu täysin mahdottomalta. Sinun kannattaa kasvattaa oppilaitasi suvaitsemaan erilaiset ihmiset erilaisista perheistä. Kuten itse sanoit koulukiusaamista on opettajan TODELLA ja ÄÄRIMMÄINEN vaikeaa nähdä sillä pieni elekin voi loukata toista todella paljon. Mielestäni oppilaiden pitää tehdä sellaista yhdessä jossa he tuntevat yhteyttä ja samanarvoisuutta toisiinsa, mikä se sitten onkin.
Jos olet 2. luokan opettaja sinun pitäisi heti tutkia perinpohjin pienetkin tappelut ala-asteella ennenkuin se tulee parantumattomaksi. Mitä aikasemmin koulukiusaamista ja suvaitsevuutta opetetaan sitä nopeammin he kasvavat tunnollisiksi kansalaisiksi. Tosin kannattaa muistaa vanhempien rooli tällaisissa tilanteissa ja muu perheen rooli, sillä perheen ja koulun näkökulmat voivat poiketa suuresti.
Eli opetat heitä yhteistyöhön ja suvaitsevuutta niin muuta ei ihminen tarvitse tässä maailmassa. Minun mielestäni opettajien tulisi antaa itsestään sellainen malli että opettaja motivoi tehdä läksyjä, kehut mahdollisimman paljon oppilaita esim. laitat hymyjä tai leimoja kirjoitelmiin, ja pidät absoluuttista läksyjen tekoa sillä läksyillä lapset oppivat mahdollisimman paljon!!!
ps. Liikunta on todella hyvä tapa yhdistää ryhmähenkeä!!
Muista olla nöyrä eli samalla tasolla oppilaittesi kanssa ettet koe olevasi jokin jumala vaan olet oppilaittesi kanssa samassa työpaikassa työntekijänä, ja opetat sen heille samoin!!
Opettajan nimittäin kuuluu olla oppilaiden yläpuolella, eikä olla mikään niin sanottu "kaveri"! Jos ala-asteelaiset eivät saa ketään heidän auktoriteetikseen, luokassa vallitsee SEKASORTO...
Moi!
Uskon, että opettaja voi olla "kaveri", mutta ei mitenkään ystävä. Itselläni ei ole koskaan ollut kurinpito-ongelmia lapsiryhmän kanssa ja siitä huolimatta lapset ovat oppineet luottamaan minuun ja kertomaan huolistaan. Kunpa vain pystyisi olemaan oikeudenmukainen kaikkia kohtaan... Ei helppo tehtävä.
Pikku vinkki jos haluat vähentää lasten toistensa syrjimistä: jos on liikuntatunnilla joukkuepelejä, älä missään nimessä valitse kahta oppilasta ja pistä niitä valitsemaan vuoron perään joukkueisiinsa jäseniä. Niistä viimeiseksi valituista tuntuu aina pahalta.
Moi!
No toi joukkuepeleihin huutosakkihomma onkin syvältä, olin itse aina viimeisimpänä, vaikken huonoin pelaaja ollutkaan (pesiksessä itse asiassa yks parhaista).
Meitä kehotettiin koulutuksessa tekemään silleen, että jos lapset haluavat huutaa, niin antaa huutaa vaikka ensimmäiset viisi (riippuen ryhmän koosta) ja loput jaetaan kahtiajaolla. Onko kokemusta, toimiiko? Suositut valitaan tietenkin ensin - mutta tällä tavalla voi myös tulla tasaisuutta joukkueisiin, kun ne parhaat huudetaan ensin.
minua kiusattii ala-asteellä läskiksi. Pojat olivat vielä parhaita kavereitani,mutta yksi päivä he saivat mieleensä ruveta pilkkaamaan minua. Kiusaaminen tapahtui 5-6 luokalla ja menin kotiin monta kertaa surullisena. Äitini kanssa puhuin asiasta ja äitini soitti kouluun ja sen aikainen opettajani otti minut puheilleen. Opettaja ihmetteli miksi en ollut uskaltanut hänelle tulla puhumaan suoraan. Hän otti minut ja pojat puhutteluun ja saimme tehtyä sovun. Tosin en ole enää poikien kanssa ollut tekemisissä,mutta asiaa helpotti suuresti se että opettajani osasi hoitaa asian hyvin.
Pistä luokan perälle ''postilaatikko'' jonne voi oppilaat kirjoittaa nimettömänä jos jotain kiusataan tai muita kuulumisia jos haluavat :)