Todella masentavaa:( Taas luulin, että NYT, NYT on täytynyt tärpätä. Pelkkä jännittäminen varmaan teki taas sen, että menkat alkoi taas myöhässä. Lupasin itselleni, että en yhtään elättele toiveita ja yritin olla ajttelematta asiaa. Testinkin tein vasta kun menkat oli 4pv myöhässä... Negaahan se näytti ja niinhän ne taas toissa pvnä alkoi...
Mikä ihme mussa on vikana?? Tai siis voihan se "vika" olla miehessäkin, mutta olen melkein varma, että mussa on joku vika, etten voi saada lapsia ollenkaan!:( Mulla on niin paska olo. Olihan mun mieskin pettynyt, mutta tuntuu, että mulle tää on vielä kovempi pettymys. Mies ei jotenkaan jaksa keskittyä pettymyksestä puhumiseen kovin kauaa ja kuittaa asian jotenkin, et kyllä mekin vielä se vauva saadaan... Niinpä niin:( Kyllä mä tiedän, että sitäkin harmittaa, oli se kaverilleen sanonut, että parhaimman joululahjan tuutte kyllä saamaan (vaimolla l.a. 23.12.).
Koko ajan ajattelen tutkimuksiin menoa, mutta vielä haluais tavallaan pinnistää, et jos sittekin tärppäis "ihan tuosta vaan" ilman mitään ylimääräisiä juttuja. Vaikka on tässä nyt jo yli puoli vuotta yritetty. Ei tahdo jaksaa enää yrittää uskotella itselleen, että ehkä ens kierrossa:(
Helpottaa vähän, kun tietää, että ehkä täällä joku ajattelee samoin kuin mä..? Kuinka kauan olette te muut nyt yrittäneet?
Mikä ihme mussa on vikana?? Tai siis voihan se "vika" olla miehessäkin, mutta olen melkein varma, että mussa on joku vika, etten voi saada lapsia ollenkaan!:( Mulla on niin paska olo. Olihan mun mieskin pettynyt, mutta tuntuu, että mulle tää on vielä kovempi pettymys. Mies ei jotenkaan jaksa keskittyä pettymyksestä puhumiseen kovin kauaa ja kuittaa asian jotenkin, et kyllä mekin vielä se vauva saadaan... Niinpä niin:( Kyllä mä tiedän, että sitäkin harmittaa, oli se kaverilleen sanonut, että parhaimman joululahjan tuutte kyllä saamaan (vaimolla l.a. 23.12.).
Koko ajan ajattelen tutkimuksiin menoa, mutta vielä haluais tavallaan pinnistää, et jos sittekin tärppäis "ihan tuosta vaan" ilman mitään ylimääräisiä juttuja. Vaikka on tässä nyt jo yli puoli vuotta yritetty. Ei tahdo jaksaa enää yrittää uskotella itselleen, että ehkä ens kierrossa:(
Helpottaa vähän, kun tietää, että ehkä täällä joku ajattelee samoin kuin mä..? Kuinka kauan olette te muut nyt yrittäneet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sanoitko tosiaan, että "jo" puoli vuotta olette yrittäneet? =) Se on nimittäin tosi lyhyt aika!
Moni tuttavani on tullut raskaaksi vasta 1-7 vuoden yrityksen jälkeen ja normaali aika yrittää menee reilusti yli tuon vuoden (keskiarvo siis).
Siis nyt vain yrittämään vähemmän tosissaan, niin minäkin tulin raskaaksi, leikkimielellä =)
lyhyt aika toisiaan toi puoli vuotta. Olemme yrittäneet kaksi vuotta, vielä ei ole tärpännyt kertaakaan.
Ymmärrän että harmittaa ja huolestuttaa, mutta kuten sulle on edellä jo vastattukin, puoli vuotta on todella lyhyt aika lapsen "yrittämisessä", se on alle keskiarvo!
Tilastojen mukaan raskaus alkaa vuoden sisällä noin 90 %:lla pariskunnista, jotka yrittävät raskautta. Yhtä kuukautiskiertoa kohden onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin ihanteellisissakin olosuhteissa vain 20-25 %.
Oletko kokeillut apteekista/netistä ostettavia ovulaatiotestejä? Löydätkö niiden avulla ovulaation? Jos et, voisi olla hyvä käydä lääkärissä, kiertoa voidaan käynnistää lääkkeillä.
Ei sinussa tai miehessäsi tarvitse olla mitään vikana. Puoli vuotta on lyhyt aika. VArsinaisia lapsettomuustutkimuksiin voi hakeutua vasta vuoden yrittämisen jälkeen. Tsemppiä!
Heippa!
Meilläkin on "yritystä" takana muutamia kuukausia, eikä vielä ole tullut mitään tuloksia. Mutta ei se ihme olekaan: jonkin arvion mukaan munasolu pystyy hedelmöittymään vain 11 tunnin kuluessa irtoamisestaan, joten aikamarginaali on todella rajallinen! Ja arviot siittiöidenkin eliniästä vaihtelevat suuresti. Jossain on sanottu, että siittiö voi elää viikonkin, mutta eiköhän 2-3 päivää ole lähempänä todellisuutta. Varmimmin hedelmöitys tapahtuu, jos yhdyntöjä on ainakin joka toinen päivä tai useammin. Mutta ei meillä ainakaan ihan niin vilkasta menoa jatkuvasti ole... Mielihalut ja tilanteet kun ei aina mene ovulaation mukaan. :)
Kannattaisi ehkä testailla ovulaatiota testeillä. Toisaalta siinäkin on riskinsä saada lisästressiä, varsinkin kun ovulaatiota ei joka kierrolla välttämättä edes ole. Sitten harmistuu siitäkin ja masentaa. Rahaakin testeihin palaa...
Ehkä sunkin kannattaa vaan jatkaa normaalia elämää ja jättää murheet hetkeksi taakse. Pitää nauttia elämästä tällaisenaan ja miettiä, että on ihan mukavaa elellä kaksinkin: ei itkuista vauvaa, ei vaipanvaihtoja, saa mennä ja tulla niinkuin haluaa jne. Olet kuitenkin aika nuori vielä! Turhaa stressiä tulee vaan ja stressi voi olla jopa osasyy ovulaation poisjääntiin, joten rentoutta peliin! ;)
Tuo kuulostaa niin tutulta! Minä olisin voinut kirjoittaa tuon reilu kaksi vuotta sitten!
Meille esikoisen alullesaanti on ollut elämäni rankin, ahdistavin ja stressaavin kokemus! Sellaista en toivoisi kenellekään, mutta onneksi meidän tarinalla kuitenkin on onnellinen loppu:)
Me yritimme saada lasta tuloksetta vuoden ja 7 kuukautta päälle. Usko oli jo mennyt, riitelimme usein, erokin oli lähellä ja se elämä, josta olimme haaveilleet, olikin yhtäkkiä hajalla. Päätimme kuitenkin pysyä yhdessä. Rakastammehan me tosiamme äärettömästi! Aloitin iltalukion töiden ohella ja yritin keskittää ajatukseni pois vauva-asioista. Tilasimme ajan tutkimuksiin, ja jo tieto siitä, että asioihin oltaisiin pian saamassa selvyys helpotti kummasti. "Unohdimme" vauvanteon hetkeksi ja elimme normaalia nuorenparin elämää.
Eräänä marraskuisena lauantaina koimmekin sitten maailman suurimman yllätyksen. Raskaustesti näyttikin yllättäen positiivista! Sitä ei voinut uskoa todeksi. Totta se kuitenkin oli, ja saimme perua ajan tutkimuksiin ja varata ensimmäisen neuvolan:)
Nyt poikamme on 1,4 vuotias, iloinen ja menevä ikiliikkuja. Pävittäin muistan olla kiitolinen, että meille suotiin jotakin noin hienoa ja arvokasta kuin tuo pieni ihminen. Odotamme toista lastamme syntyväksi heinäkuussa. Hänen alkuunsaamisensa olikin onneksi helpompi juttu. Emme joutuneet pettymään kuin kahdesti ennen plussaa.
Olen siis nykyään täysin eritilanteesssa kuin sinä, mutta tiedän täysin miltä "lapsettomuus" tuntuu. Tahdon lähettää paljon voimia jaksaa pettymysten jälkeen. Uskon kyllä että teillekin onni suodaan. Ja jos jokin olisikin vialla, nykyään hoidoilla useimmassa tapauksessa onnistutaan. Häntä vaan pystyyn. Ja jättäkää sellainen turha suorittaminen pois, se vaan lisää stressiä eikä ole olenkaan hyväksi. Seksistä pitää pystyä nauttimaan, eikä sitä saisi harrastaa vain lapsentekomielessä.
Tiedän! Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kokemuksesta tiedän tämän (ainakin meidän tapauksessa) toimivan!
Onnea ja menestystä ensi vuodelle;)
Meillä tuli nyt marraskuussa vuosi täyteen,eli aloitettiin yrittämään pienokaista marraskuussa-04.Vuosi on tullu lueskeltua näitä palstoja...En ole pitkään aikaan jaksanut stressata asiasta,tulee jos on tullakseen.Tottakai aina välillä tulee paha mieli että "miksei meillä ole vielään omaa kääröä".Pitää vaan pitää peukut pystyssä, ja toivotaan parempaa ensi vuotta :)
me ollaan yritetty kohta kaks vuotta. samoja aatteita oli mulla puoli vuotta sitten. sain keskenmenon toukokuussa, se masenti mutta toisaalta olin iloinen että onkin mahdollisuus tulla luomusti raskaaksi. nyt ollaan taas yritetty. kai sitä pitää hoitoihin mennä jos ei pikku hiljaa ala uusi raskaus. onnea kaikille yritykseen =)
Kiitos kaikille vastaajille:) Mieli on jo vähän parempi, kuin tuota kirjoittaessa. Oon taas saanu jostain toivoa, että se vielä se vauva meillekin suodaan:) Tavalla tai toisella.
Ymmärrän tunteesi. Itsellä on yritystä takana vasta 4kk, mutta monet itkut on jo itketty. ei yhtään helpota, että kolmella kaverilla on tärpännyt heti kerrasta. Mut onneksi saa täällä kuulla onnellisista tapahtumista pitkänkin yrityksen jälkeen.